Lapsen serkku käyttäytyy ikävästi, miten voisin toimia?

Ei kaikki vain tule toimeen keskenään. Ei sitä pidä pakottaa. Olen lapsesta asti ollut oikein läheinen yhden serkkuni kanssa. Muiden kanssa ei vain natsannut. Ei me lapsena mitään kinasteltu, mutta ei vain ollut kiinnostusta olla heidän seurassa. Semmoista se on.

Vierailija kirjoitti:

Koivuniemen herra hoitaa tappelut.

Tukkapölly rauhoittaa serkunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

 

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

 

Ap

Kuinka vakavista riidoista kyse ja onko välillånne todella isoja kasvatuseroja sitten?

 

Jos serkku suorastaan kiusaa, nolaa ja käyttää epäsopivia keinoja saada oma tahto läpi (esim. uhkailee, pitää mykkäkoulua) niin sitten on syytå ottaa etäisyyttä.

 

Jos taas kyse on pienemmistä ja jollain tapaa ikään kuuluvista asioista, mitä lapsi voisi kohdata koulukaverinkin kanssa, niin en puuttuisi heidän yhdessäoloon, mutta muuten toki opastaisin  Kynnys puuttua suhteeseen ja yhdessäoloon olisi aika iso tuollaisessa tilanteessa, jossa kummallakaan ei ole sisaruksia.

 

Eli ehkä siihen kontekstiin, että kuinka haitallista serkun käytös lopulta on lapsesi itsetunnolle ja kehitykselle.

Hyviä pohdintoja kiitos!

esimerkit ikävästä käytöksestä eiliseltä:

Lapset rupeavat touhuamaan yhdessä ja sitten tulee kiistaa vaikka jostain tavarasta. 

Lapseni ehdottaa, että vuorotellen ja toinen repii tavaran kädestä ja ottaa näin oman vuoronsa, toinen jää sitten odottamaan vuoroa ja pyytää sen aikana että saisiko jo ja hänen käsketään odottaa. 

 

Sitten tulee vanhemmat mukaan ohjeitamaan ja neuvomaan, josta serkku sitten suuttuu, haukkuu toisen tyhmäksi ja sanoo ettei halua olla toisen kanssa tai että toinen ei saa olla mukana yhteisessä tekemisessä. No siitä päästään yli, mutta seuraavaksi oma lapseni turhautuu odottamiseen ja toisen huutoon. 

Syntyy uusi riita ja lapseni pyytää anteeksi, mutta serkku sanoo ettei hyväksy anteeksi pyyntöä ja lähtee pois eikä enää halua sitten jatkaa yhdessä tekemistä ollenkaan.

 

No tähän vielä lisätään, että siinä vaiheessa riitaa on neuvomassa ja sopimassa pahimmassa tapauksessa neljä vanhempaa ja vaari sekä isoäiti. Aikamoinen soppa siinä tilanteessa sitten ja ei niin temperamenttinen lapsi sitten joustaa.

 

Ja molemmilla lapsilla on ihan samoissa ikäluokissa olevia kavereita, eikä ainakaan tiedossa ole että niissä olisi isompia hankaluuksia.

 

Kasvatus tyyleistä ehkä sen verran eroja, että toisessa perheessä hyväksytään ilkeätkin sanat jos oma mieli on pahoitettu ja monesti lapsen ollessa tempperamenttinen niin aikuiset sitten enemmän ovat puolustelevia ja lohduttelevia.

Meillä taas perheessä ajatellaan että saa olla vihainen, mutta ei siinä muita lähdetä loukkaamaan ja tästäkin puhutaan sitten kotimatkalla, että perheiden toimintatavoissa voi olla eroja yms.

 

Ap

Miksi lapsesi pyytää anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään?

Oletko puhunut serkun vanhemmille tuosta nimittelystä?

Millaisia nämä yhteiset tekemiset ovat?

Ovatko lapset koko ajan samassa huoneessa aikuisten kanssa? Jos ovat, niin miksi aikuiset eivät heti puutu tuohon tilanteeseen, jossa serkku riistää tavaran lapsesi käsistä?

Nevoidin, että sukujuhlissa lapset eivät tee mitään kahdestaan. Ota juhliin mennessä lapsille samanlaiset värityskuvat ( ihan samanlaiset), samanlaiset värikynät ( saman verran värejä kummallakin) tms. Sitten ainakin oma lapsesi keskittyy värityskuvaan, puuhakirjaan tms koko tapaamisen ajan.

Serkku kuulostaa huomionhakuiselta ja hemmotellulta narsistin alulta. Draamailee, kokee oikeudekseen omia tavaroita ja loukata muita. Ja vanhemmat (ja muut) lepyttelee ja ymmärtää vierellä.

Mun siskon käytökseen, halveksuntaan, hyljeksintään, toisen väheksymiseen ja nimittelyyn ei puututtu nuorena. Anteeksi ei laitettu pyytämään ja äiti aina yliymmärsi toista. Lopputuloksena erittäin hankala ja epävakaa ihminen, joka käyttäytyy myös aikuisena huonosti.

Millaista tuo yhteinen tekeminen on? Eikö tässä tilanteessa, mikäli lapset eivät voi olla aikuisten kanssa, niin vain sellaista ohjelmaa, jonka aikuiset päättävät: aikuisen päättämä leffa, aikuisen antama värikuva, aikuisen antama sama tavara kummallekin, jolla kumpikin leikkii itse, ei yhdessä. Jos kerran serkku ei osaa leikkiä yhdessä, niin lekkikööt lapset rinnakkain kuten 2-vuotiaat. Sitten järjestätte myös yhteisiä leikkejä kuten piilosta, johon osallistuvat myös kaikki aikuiset. Kun jompikumpi lapsista menee piiloon, niin joku aikuinen menee sina samaan piiloon.

Pyydä omaa lastasi vaihtamaan tekemistä jos toinen vie tavaran eikä suostu vuorottelemaan. Lapsesi voi tyynesti ruveta vaikka esim pelaaman korttia aikuisten kanssa tai lukemaan kirjaa.  Tietysti jos annat vielä lapsellesi jotain erityisen mielenkiintoista tilalle niin serkkua harmittaa. Lapsesi ei tarvitse jakaa kerta toinenkaan ei jakanut. Ehkä serkku oppii kun lapsesi enää sovittele ja jousta. 

Eli et voi kauheasti vaikuttaa lapsen serkun toimintaan joten keskity muuttamaan kuviota oman lapsesi käytöksen kautta. Eli älä pakota lastasi joustamaan jos toinen ei jousta. Lapsille on muodostunut tietty tapa toimia yhdessä ja sinun täytyy rikkoa kaava lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

 

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

 

Ap

Kuinka vakavista riidoista kyse ja onko välillånne todella isoja kasvatuseroja sitten?

 

Jos serkku suorastaan kiusaa, nolaa ja käyttää epäsopivia keinoja saada oma tahto läpi (esim. uhkailee, pitää mykkäkoulua) niin sitten on syytå ottaa etäisyyttä.

 

Jos taas kyse on pienemmistä ja jollain tapaa ikään kuuluvista asioista, mitä lapsi voisi kohdata koulukaverinkin kanssa, niin en puuttuisi heidän yhdessäoloon, mutta muuten toki opastaisin  Kynnys puuttua suhteeseen ja yhdessäoloon olisi aika iso tuollaisessa tilanteessa, jossa kummallakaan ei ole sisaruksia.

 

Eli ehkä siihen kontekstiin, että kuinka haitallista serkun käytös lopulta on lapsesi itsetunnolle ja kehitykselle.

Hyviä pohdintoja kiitos!

esimerkit ikävästä käytöksestä eiliseltä:

Lapset rupeavat touhuamaan yhdessä ja sitten tulee kiistaa vaikka jostain tavarasta. 

Lapseni ehdottaa, että vuorotellen ja toinen repii tavaran kädestä ja ottaa näin oman vuoronsa, toinen jää sitten odottamaan vuoroa ja pyytää sen aikana että saisiko jo ja hänen käsketään odottaa. 

 

Sitten tulee vanhemmat mukaan ohjeitamaan ja neuvomaan, josta serkku sitten suuttuu, haukkuu toisen tyhmäksi ja sanoo ettei halua olla toisen kanssa tai että toinen ei saa olla mukana yhteisessä tekemisessä. No siitä päästään yli, mutta seuraavaksi oma lapseni turhautuu odottamiseen ja toisen huutoon. 

Syntyy uusi riita ja lapseni pyytää anteeksi, mutta serkku sanoo ettei hyväksy anteeksi pyyntöä ja lähtee pois eikä enää halua sitten jatkaa yhdessä tekemistä ollenkaan.

 

No tähän vielä lisätään, että siinä vaiheessa riitaa on neuvomassa ja sopimassa pahimmassa tapauksessa neljä vanhempaa ja vaari sekä isoäiti. Aikamoinen soppa siinä tilanteessa sitten ja ei niin temperamenttinen lapsi sitten joustaa.

 

Ja molemmilla lapsilla on ihan samoissa ikäluokissa olevia kavereita, eikä ainakaan tiedossa ole että niissä olisi isompia hankaluuksia.

 

Kasvatus tyyleistä ehkä sen verran eroja, että toisessa perheessä hyväksytään ilkeätkin sanat jos oma mieli on pahoitettu ja monesti lapsen ollessa tempperamenttinen niin aikuiset sitten enemmän ovat puolustelevia ja lohduttelevia.

Meillä taas perheessä ajatellaan että saa olla vihainen, mutta ei siinä muita lähdetä loukkaamaan ja tästäkin puhutaan sitten kotimatkalla, että perheiden toimintatavoissa voi olla eroja yms.

 

Ap

Miksi lapsesi pyytää anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään?

Oletko puhunut serkun vanhemmille tuosta nimittelystä?

Millaisia nämä yhteiset tekemiset ovat?

 

Ovatko lapset koko ajan samassa huoneessa aikuisten kanssa? Jos ovat, niin miksi aikuiset eivät heti puutu tuohon tilanteeseen, jossa serkku riistää tavaran lapsesi käsistä?

 

Nevoidin, että sukujuhlissa lapset eivät tee mitään kahdestaan. Ota juhliin mennessä lapsille samanlaiset värityskuvat ( ihan samanlaiset), samanlaiset värikynät ( saman verran värejä kummallakin) tms. Sitten ainakin oma lapsesi keskittyy värityskuvaan, puuhakirjaan tms koko tapaamisen ajan.

Tuossa esimerkissä siis omakin lapseni turhautui ja otti siis sen tavaran sillä välin serkulta, kun hänen huomionsa oli asian selvittelyssä omien vanhempiensa kanssa. Pyysi sitä sitten anteeksi.

Juu, ollaan puhuttu mutta heidän perheessä on sellainen käytäntö että jos harmittaa niin sitä saa sanallisesti ilmaista juurikin vaikka tyhmäksi haukkumalla. Ja kun vanhemmat ei koe sitä ongelmalliseksi siihen on aika vaikea puuttua sitten itse sanomalla, ettei tuo ole kivan tuntuista toisesta. 

Yleensä lapset ovat samassa tilassa tai viereisessä huoneessa, kuuloetäisyydellä.

Mutta nyt kun itsekkin tätä avaan ja luen niin ehkä se pienoinen etäisyys toisi asiaan helpotusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse tulla toimeen, kunnioita lapsesi tunteita.

 

Joo, ovat serkkuja, mitä sitten? Ajatus läheisistä serkuksista oli teidän vanhempienne toive, ei lasten. Se toive ei nyt toteutunut.

Kyllä! Ymmärrän ja tiedostan tämän odotuksen vanhempien puolelta ongelmalliseksi, mutta miten sitten yhteiset perhetapahtumat ja juhlat jossei tulla tai tarvitse tulla toimeen toisen kanssa? 

 

 

Ap

Sinun ensisijainen vastuusi on suojella lasta epäreilulta kohtelulta. En itse altistaisi lapsiani tuollaiselle, koska heidät on opetettu reiluun vuorotteluun, kuten omasikin. Perhejuhlat kävisin niin, että olette seremoniat tai ruokailut ja lähdette sitten, ettei tule sellaista vapaata aikaa, missä serkku on pääsee pomottamaan lastasi. Jättäisin jopa menemättä, tai lapsi jäisi toisen vanhemman kanssa kotiin.

Kyllähän tuo kuulostaa, ettei lapsilla ole vielä taitoja ratkoa asioita keskenään. Eli jonkun aikuisen täytyy johtaa leikkejä. Aloittakaa yksinkertaisista sääntöleikeistä kuten vaikka piiloleikistä, joissa ei ole tavaroita riidan aiheeksi. Siitä sitten pallopeleihin, joissa on selkeät säännöt. Myös lautapelit hyviä. Mitä enemmän aikuisia mukana, sitä parempi. Ja jos joku tuiskahtaa, toiset jatkavat peliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

 

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

 

Ap

Kuinka vakavista riidoista kyse ja onko välillånne todella isoja kasvatuseroja sitten?

 

Jos serkku suorastaan kiusaa, nolaa ja käyttää epäsopivia keinoja saada oma tahto läpi (esim. uhkailee, pitää mykkäkoulua) niin sitten on syytå ottaa etäisyyttä.

 

Jos taas kyse on pienemmistä ja jollain tapaa ikään kuuluvista asioista, mitä lapsi voisi kohdata koulukaverinkin kanssa, niin en puuttuisi heidän yhdessäoloon, mutta muuten toki opastaisin  Kynnys puuttua suhteeseen ja yhdessäoloon olisi aika iso tuollaisessa tilanteessa, jossa kummallakaan ei ole sisaruksia.

 

Eli ehkä siihen kontekstiin, että kuinka haitallista serkun käytös lopulta on lapsesi itsetunnolle ja kehitykselle.

Hyviä pohdintoja kiitos!

esimerkit ikävästä käytöksestä eiliseltä:

Lapset rupeavat touhuamaan yhdessä ja sitten tulee kiistaa vaikka jostain tavarasta. 

Lapseni ehdottaa, että vuorotellen ja toinen repii tavaran kädestä ja ottaa näin oman vuoronsa, toinen jää sitten odottamaan vuoroa ja pyytää sen aikana että saisiko jo ja hänen käsketään odottaa. 

 

Sitten tulee vanhemmat mukaan ohjeitamaan ja neuvomaan, josta serkku sitten suuttuu, haukkuu toisen tyhmäksi ja sanoo ettei halua olla toisen kanssa tai että toinen ei saa olla mukana yhteisessä tekemisessä. No siitä päästään yli, mutta seuraavaksi oma lapseni turhautuu odottamiseen ja toisen huutoon. 

Syntyy uusi riita ja lapseni pyytää anteeksi, mutta serkku sanoo ettei hyväksy anteeksi pyyntöä ja lähtee pois eikä enää halua sitten jatkaa yhdessä tekemistä ollenkaan.

 

No tähän vielä lisätään, että siinä vaiheessa riitaa on neuvomassa ja sopimassa pahimmassa tapauksessa neljä vanhempaa ja vaari sekä isoäiti. Aikamoinen soppa siinä tilanteessa sitten ja ei niin temperamenttinen lapsi sitten joustaa.

 

Ja molemmilla lapsilla on ihan samoissa ikäluokissa olevia kavereita, eikä ainakaan tiedossa ole että niissä olisi isompia hankaluuksia.

 

Kasvatus tyyleistä ehkä sen verran eroja, että toisessa perheessä hyväksytään ilkeätkin sanat jos oma mieli on pahoitettu ja monesti lapsen ollessa tempperamenttinen niin aikuiset sitten enemmän ovat puolustelevia ja lohduttelevia.

Meillä taas perheessä ajatellaan että saa olla vihainen, mutta ei siinä muita lähdetä loukkaamaan ja tästäkin puhutaan sitten kotimatkalla, että perheiden toimintatavoissa voi olla eroja yms.

 

Ap

Miksi lapsesi pyytää anteeksi, jos ei ole tehnyt mitään?

Oletko puhunut serkun vanhemmille tuosta nimittelystä?

Millaisia nämä yhteiset tekemiset ovat?

 

Ovatko lapset koko ajan samassa huoneessa aikuisten kanssa? Jos ovat, niin miksi aikuiset eivät heti puutu tuohon tilanteeseen, jossa serkku riistää tavaran lapsesi käsistä?

 

Nevoidin, että sukujuhlissa lapset eivät tee mitään kahdestaan. Ota juhliin mennessä lapsille samanlaiset värityskuvat ( ihan samanlaiset), samanlaiset värikynät ( saman verran värejä kummallakin) tms. Sitten ainakin oma lapsesi keskittyy värityskuvaan, puuhakirjaan tms koko tapaamisen ajan.

Tuossa esimerkissä siis omakin lapseni turhautui ja otti siis sen tavaran sillä välin serkulta, kun hänen huomionsa oli asian selvittelyssä omien vanhempiensa kanssa. Pyysi sitä sitten anteeksi.

 

Juu, ollaan puhuttu mutta heidän perheessä on sellainen käytäntö että jos harmittaa niin sitä saa sanallisesti ilmaista juurikin vaikka tyhmäksi haukkumalla. Ja kun vanhemmat ei koe sitä ongelmalliseksi siihen on aika vaikea puuttua sitten itse sanomalla, ettei tuo ole kivan tuntuista toisesta. 

 

Yleensä lapset ovat samassa tilassa tai viereisessä huoneessa, kuuloetäisyydellä.

Mutta nyt kun itsekkin tätä avaan ja luen niin ehkä se pienoinen etäisyys toisi asiaan helpotusta.

 

Ap

Ihan mielenkiinnosta kysyisin: mikä oli tuo tavara ja kuka sen omistaja? Äkkiä tulee mieleen ainakin eräs tavara, joka usein koukuttaa lapsia, ja jota useimmiten pidetään henkilökohtaisena.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vain tule toimeen keskenään. Ei sitä pidä pakottaa. Olen lapsesta asti ollut oikein läheinen yhden serkkuni kanssa. Muiden kanssa ei vain natsannut. Ei me lapsena mitään kinasteltu, mutta ei vain ollut kiinnostusta olla heidän seurassa. Semmoista se on.

Kyllä kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, muttei tarvii olla isosti tekemisissä. Että pystyy tervehtimään, kiitos ja näkemiin. Pitää pystyä olemaan samassa tilaisuudessa ilman konflikteja.  Ystäviä ei tarvitse tulla. Ihan perusjuttuja, jotka tuntuu olevan monelle vaikea käsite.

Tässä tilanteessa on vissiin aikuiset liikaa toivoneet yhteistyötä ja lasten kaveruutta, kun ovat ainoita. Nyt kun se ei onnistukaan, niin tokihan serkku on hankala.. vaikka se hankaluus voi olla myös omassa lapsessa.

Ei voi aikuiset nyt keskenään röpöttää ja viiniä siemailla, kun lapset kinuu huomiota omilla tahoilla. Voivoi.

Jotain viivästymää tai puutteita sosiaalisissa taidoissa, jos ei kouluikäiset tule toimeen keskenään. Ainoat lapset niin keskipisteenä ettei tule osaamista/kasvatusta yhteisiin tilanteisiin. Koko suku hyysää ja voivottelee ympärillä. 

Serkku selvästi tyypillinen irvikuva ainoasta lapsesta, mutta AP:n mukulalla luultavasti tarve takertua ja jäädä jumittamaan väkisin yhteiseen leluun tai leikkiin. 

Tämä on nähty monta kertaa ainoan lapsen kanssa, että jäävät inttämään tai odottamaan jotain korvausta ja hyvitystä, jos asiat ei mene omasta mielestä reilusti tai kivasti

Aloittaja kirjoittaa, että lapset ovat suht samanikäisiä. Kun puhutaan alle 10-vuotiaista, vuodenkin ikäero on jo ihan valtava. Esim. jos nuoremmalla on valmiiksi vähän räiskyvämpi temperamentti ja vanhemmalla taas rauhallisempi ja sovittelevampi, yhteentörmäyksiä voi sattua pienestäkin asiasta. 

Jotenkin järjetöntä, että yhdellä esimerkkitapauksella tietämättä edes lasten tarkkoja ikiä, toista lasta ollaan täällä leimaamassa jo narsistin aluksi. Ihan hyvin voi olla, että kyseessä on vain ikäeron ja temperamenttien tuoma kärjistyminen, joka tasaantuu lasten saadessa ikää. Heistä voi tulla vielä hyvät kaverit, tai sitten iän myötä käy vain selkeämmäksi, ettei heillä ole kovinkaan paljon yhteistä.

En näe myöskään mitään järkeä siinä, että lasten sinänsä harmittomia riitoja aletaan sovittelemaan tuolla tyylillä. Jo toinen on selkeästi ylikierroksilla, niin ei siinä auta mitään se, että kuusi aikuista yrittää selittää miksi ei saa ottaa tavaraa toisen kädestä. Kierroksilla käyvä lapsi ei pysty ottamaan mitään sellaista vastaan. Järkevämpää olisi, että joku aikuisista lähtisi tämän lapsen kanssa hetkeksi vaikka ulos jäähdyttelemään ja toinen lapsi voi jäädä siksi aikaa muiden aikuisten kanssa. Kun tunteet ovat rauhoittuneet, riita sovitaan ja anteeksi pyydetään puolin ja toisin (mikäli siis kummatkin ovat tavaran omin lupineen toiselta ottaneet). Monesti aikuiset sovittelevat pienten lasten riitoja kuin diplomaatit tilannetta analysoiden, vaikka usein se ensisijainen toimi olisi auttaa lasta tunnesäätelyn kanssa. Mitkään selitykset ja sanoitukset eivät mene läpi silloin kun tunteet ovat ottaneet ylivallan.

Oli kyseessä mikä tahansa ihmissuhde, jonkinlainen positiivinen kipinä tai klikkaus pitää heti alussa löytyä. Jos opettaa tuhlaamaan elämäänsä väkisin yrittämiseen, ne luontevat ja kivat asiat jäävät löytymättä, kun kaikki aika menee epätyydyttävään soopaa.

Anteeksi, kun sanon rumasti, mutta serkku ei kuulosta täysipäiseltä. Eivät kouluikäiset yleensä enää tappele. Meillä on jo vuosia lapsella käynyt kavereita kylässä, eikä ikinä ole mitään riitoja. Serkkujen kanssa ei ole koskaan ollut vääntöä, vaikka ovat vauvasta asti leikkineet yhdessä. 

Mutta pitää osata valita seuransa. Kyllä meilläkin lapset riitelevät niiden muutamien luokan mulkerolasten kanssa. Kerran kutsuttiin synttäreille kaikki luokan pojat, ja ensimmäisen vartin jälkeen päätin, että yksi kaveri ei meille toista kertaa tule. Eikä lapsikaan häntä meille halua. Sekopäistä kannattaa pysyä kaukana.

Eli älä pakota lastasi leikkimään väkisin. Ihan varmasti jostain harrastuksista lapselle löytyy kaveri, jonka kanssa leikit onnistuvat ongelmitta.

Ap:n tilanteessa en jaksaisi katsella enää hetkeäkään, vaikka olisivat kuinka sukua.

Lasten riitatilanteisiin sopivia kommentteja esim.:

- Tämä on minun kotini, eikä täällä puhu rumasti muut kuin minä! (En tietenkään koskaan.)

- Lopettakaa riitely heti! Koska kinaamisenne häiritsee minua! Saan siitä päänsärkyä! Enkä halua päänsärkyä!

- Nyt menette ulos ja juoksette 10 kertaa talon ympäri! (Vaikka sataisi.)

Siinä puhuja siirtää riitelijöiden huomion toisistaan puhujaan. Yhteisesti määrätty tekeminen ulkona yhdistää heitä ehkä edes pienesti, koska siellä taloa kiertäessään heillä on kuitenkin yhteinen auktoriteetti ("vihollinen"), joka määrää ja valvoo sitä yhdessäolon luonnetta.

Huutomerkit eivät tarkoita huutamista vaan pienoista äänen korottamista, jonka lapsikin huomaa eroavan tavallisesta seurusteluäänestä. Mutta rauhallisesti ja määrätietoisesti.

Onhan myös lapsia, joihin mikään ei tehoa, varsinkaan, jos omat vanhemmat hyväksyvät pompotuksen ja rumasti puhumisen.

Toisaalta tuon kaltainen "paikan näyttäminen" kinastelijan vanhempien ollessa läsnä, saattaa ujuttaa pienen ajatuksen poikasen heidänkin kasvatustaidottomiin päihinsä.

En lapsena kaveerannut 5-8 vuotta nuorempien serkkujeni kanssa yhtään. Nyt aikuisina olemme läheisiä, erityisesti kaksi heistä on minulle läheisimpiä ystäviä koko maailmassa. En ikinä ole ymmärtänyt, miksi lasten pitää väkisin kaveerata jos ei vain oikeasti synkkaa. Tuet lapsesi itsetunnon ja omanarvontunnon kehittymistä, kun kuuntelet häntä ja lakkaat pakottamasta öykkärin kaveriksi. Nyt lapsi oppii, että hänellä ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja voisi vähän tarkentaa tilannetta. Onko lapsi taapero, leikki-ikäinen vai esim teini? 

Totta hyvä kysymys! Lapset ovat siis alle 10 vuotiaita. Eli ei nyt ihan pelkästään sosiaalisten taitojen harjoittelua ole riidat.

 

Ja molemmat siis perheidensä ainoita lapsia, siksi alunperin on ollut perheiden kesken ajatus, että kiva kun lapsi saa tälläisen lähisuvun kaverin. 

Ja vaikka ollaan vanhempien kesken tästä keskustelu ja tuettu yhteisissä leikeissä, niin temperamentti erot ovat olleet kyllä mukana alusta asti.

 

Ap

Kuinka vakavista riidoista kyse ja onko välillånne todella isoja kasvatuseroja sitten?

 

Jos serkku suorastaan kiusaa, nolaa ja käyttää epäsopivia keinoja saada oma tahto läpi (esim. uhkailee, pitää mykkäkoulua) niin sitten on syytå ottaa etäisyyttä.

 

Jos taas kyse on pienemmistä ja jollain tapaa ikään kuuluvista asioista, mitä lapsi voisi kohdata koulukaverinkin kanssa, niin en puuttuisi heidän yhdessäoloon, mutta muuten toki opastaisin  Kynnys puuttua suhteeseen ja yhdessäoloon olisi aika iso tuollaisessa tilanteessa, jossa kummallakaan ei ole sisaruksia.

 

Eli ehkä siihen kontekstiin, että kuinka haitallista serkun käytös lopulta on lapsesi itsetunnolle ja kehitykselle.

Hyviä pohdintoja kiitos!

esimerkit ikävästä käytöksestä eiliseltä:

Lapset rupeavat touhuamaan yhdessä ja sitten tulee kiistaa vaikka jostain tavarasta. 

Lapseni ehdottaa, että vuorotellen ja toinen repii tavaran kädestä ja ottaa näin oman vuoronsa, toinen jää sitten odottamaan vuoroa ja pyytää sen aikana että saisiko jo ja hänen käsketään odottaa. 

 

Sitten tulee vanhemmat mukaan ohjeitamaan ja neuvomaan, josta serkku sitten suuttuu, haukkuu toisen tyhmäksi ja sanoo ettei halua olla toisen kanssa tai että toinen ei saa olla mukana yhteisessä tekemisessä. No siitä päästään yli, mutta seuraavaksi oma lapseni turhautuu odottamiseen ja toisen huutoon. 

Syntyy uusi riita ja lapseni pyytää anteeksi, mutta serkku sanoo ettei hyväksy anteeksi pyyntöä ja lähtee pois eikä enää halua sitten jatkaa yhdessä tekemistä ollenkaan.

 

No tähän vielä lisätään, että siinä vaiheessa riitaa on neuvomassa ja sopimassa pahimmassa tapauksessa neljä vanhempaa ja vaari sekä isoäiti. Aikamoinen soppa siinä tilanteessa sitten ja ei niin temperamenttinen lapsi sitten joustaa.

 

Ja molemmilla lapsilla on ihan samoissa ikäluokissa olevia kavereita, eikä ainakaan tiedossa ole että niissä olisi isompia hankaluuksia.

 

Kasvatus tyyleistä ehkä sen verran eroja, että toisessa perheessä hyväksytään ilkeätkin sanat jos oma mieli on pahoitettu ja monesti lapsen ollessa tempperamenttinen niin aikuiset sitten enemmän ovat puolustelevia ja lohduttelevia.

Meillä taas perheessä ajatellaan että saa olla vihainen, mutta ei siinä muita lähdetä loukkaamaan ja tästäkin puhutaan sitten kotimatkalla, että perheiden toimintatavoissa voi olla eroja yms.

 

Ap

Varhaiskasvatuksessa opetetaan sanoittamaan tunteet, nähtävästi sinun lapsesi ei ole tätä kasvatusta saanut. Saa sanoa olevansa vihainen, saa kertoa syyn, saa olla surullinen, pettynyt, onneton jne. Kaikesta päätellen serkun perheessä hyväksytään myös negatiiviset tunteet ja niiden sanominen ääneen, sinun perheessäsi tunteiden tulee olla kaikille sopivia eli mukavia, ei saa kertoa ikäviä asioita, koska ne voivat loukata toista. Sinun lapsesi patoaa tunteensa, serkku ei.

Jos lapsellasi olisi sisarus, olisit jo aikaa sitten oppinut, että yhteisiä tavaroita ei ole, jokaiselle omansa ja leikit sujuvat. Erikseen on sitten vanhemmilta lainattavat tavarat tyyliin puukko, porakone ja metallinpaljastin. Niitä käytettäessä aikuinen päättää vuorot ja valvoo tekemistä.

Älä opeta lapsellesi, että anteeksipyynnöllä voi korjata tekemänsä vääryyden. Ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanteessa en jaksaisi katsella enää hetkeäkään, vaikka olisivat kuinka sukua.

Lasten riitatilanteisiin sopivia kommentteja esim.:

- Tämä on minun kotini, eikä täällä puhu rumasti muut kuin minä! (En tietenkään koskaan.)

- Lopettakaa riitely heti! Koska kinaamisenne häiritsee minua! Saan siitä päänsärkyä! Enkä halua päänsärkyä!

- Nyt menette ulos ja juoksette 10 kertaa talon ympäri! (Vaikka sataisi.)

Siinä puhuja siirtää riitelijöiden huomion toisistaan puhujaan. Yhteisesti määrätty tekeminen ulkona yhdistää heitä ehkä edes pienesti, koska siellä taloa kiertäessään heillä on kuitenkin yhteinen auktoriteetti ("vihollinen"), joka määrää ja valvoo sitä yhdessäolon luonnetta.

Huutomerkit eivät tarkoita huutamista vaan pienoista äänen korottamista, jonka lapsikin huomaa eroavan tavallisesta seurusteluäänestä. Mutta rauhallisesti ja määrätietoisesti.

Onhan myös lapsia, joihin mikään ei tehoa, varsinkaan, jos omat vanhemmat hyväksyvät pompotuksen ja rumasti puhumisen.

Toisaalta tuon kaltainen "paikan näyttäminen" kinastelijan vanhempien ollessa läsnä, saattaa ujuttaa pienen ajatuksen poikasen heidänkin kasvatustaidottomiin päihinsä.

Mun sisko käytti tuota "nyt juoksette talon ympäri 10 kertaa" ja sitten lapsensa kaveria etsittiin 7 tuntia lähimetsistä. En suosittele, osa lapsista kun ymmärtää, missä vaiheessa saa käännettyä komentelun voitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanteessa en jaksaisi katsella enää hetkeäkään, vaikka olisivat kuinka sukua.

Lasten riitatilanteisiin sopivia kommentteja esim.:

- Tämä on minun kotini, eikä täällä puhu rumasti muut kuin minä! (En tietenkään koskaan.)

- Lopettakaa riitely heti! Koska kinaamisenne häiritsee minua! Saan siitä päänsärkyä! Enkä halua päänsärkyä!

- Nyt menette ulos ja juoksette 10 kertaa talon ympäri! (Vaikka sataisi.)

Siinä puhuja siirtää riitelijöiden huomion toisistaan puhujaan. Yhteisesti määrätty tekeminen ulkona yhdistää heitä ehkä edes pienesti, koska siellä taloa kiertäessään heillä on kuitenkin yhteinen auktoriteetti ("vihollinen"), joka määrää ja valvoo sitä yhdessäolon luonnetta.

Huutomerkit eivät tarkoita huutamista vaan pienoista äänen korottamista, jonka lapsikin huomaa eroavan tavallisesta seurusteluäänestä. Mutta rauhallisesti ja määrätietoisesti.

Onhan myös lapsia, joihin mikään ei tehoa, varsinkaan, jos omat vanhemmat hyväksyvät pompotuksen ja rumasti puhumisen.

Toisaalta tuon kaltainen "paikan näyttäminen" kinastelijan vanhempien ollessa läsnä, saattaa ujuttaa pienen ajatuksen poikasen heidänkin kasvatustaidottomiin päihinsä.

Mun sisko käytti tuota "nyt juoksette talon ympäri 10 kertaa" ja sitten lapsensa kaveria etsittiin 7 tuntia lähimetsistä. En suosittele, osa lapsista kun ymmärtää, missä vaiheessa saa käännettyä komentelun voitokseen.

No, tuossahan on ilmeisesti useita aikuisia paikalla kaiken aikaa.

Kirjoitinkin "esim." Voi muokata itselleen sopivaksi ja turvalliseksi. Idea on se, että lasten on opittava, että heidän toimintansa ja käytöksensä vaikuttaa myös muihin ihmisiin siinä ympärillä. Oppivat samallla, miten maailmassa yleensäkin ollaan. Hyvä oppia jo kotona, ettei tule ikäviä ylläreitä työelämässä, jolloin on osattava toimia yhdessä yhteisten (firman) tavoitteiden eteen, vaikkei sydänystäviä oltaisikaan.