Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidin uusi ura... Olenko itsekäs?
29.09.2008 |
Mulla alkaa toisen lapsen vanhempain vapaa olla piaan ohi ja palaan takaisin työelämään. Vanha työpaikka ei hirveästi huokuttele, mutta asunto- ja opintolainat painaa sen verran päälle että on oikeastaan pakko mennä töihin. Vanhassa työpaikassa työt olisi kuitenkin helppoja ja tuttuja, ja normaali 8h per päivä varmasti riittäisi. Lisäksi ei tarvitsi välttämättä matkustaa...
Nyt minulle on kuitenkin tarkottu aivan mahtavaa duunia töisesta työpaikasta. Pitäisi olla tietysti tosi iloinen, mutta tunteet on hieman ristiriitaiset... Uusi työ tarkoittaa huomattavasti enemmän vastuuta, jonkin verran matkustusta pohjoismaissa, ja varmasti joutuu välillä tekemään pitkää työpäivää. Mutta työ vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja työpaikka on kuulemani mukaan nuorekas ja viihtyisä. Ja palkka tietysti paljon parempi.
Jos lapsia ei olisi hyppisin ilosta ja ottaisin työn heti. Nyt vaan askarruttaa miten mies ja lapset sopeutuisivat uuteen tilanteeseen ja kuinka itse jaksaisin pyörittää normaalia arkea vaativan työn ohella. Meilä ei ole lähellä sukulaisia tms. joten työmatkojen aikaan mies joutuisi hoitamaan kodin ja lapset itse. Mies on kyllä sanonut olevansa ok asian kanssa, mutta en oikein saa selvää miltä hänestä tuntuu.
Mietin siis olenko kamalan itsekäs jos otan tämän uuden työn vastaan. En haluaisi pistää uraa perheen edelle, mutta tilaisuus houkuttaisi...
Kommentit (28)
Et ole itsekäs, ota se työ heti!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siinä olet mielestäni ihan oikeassa, että todennäköisesti siitä tulee sinulle itsellesi aika raskasta. Jos olet valmis sen hyväksymään (ja mä ainakin olisin) niin sitten anna mennä vain.
Vaativa työ yhdistettynä perhe-elämään ei vain ole ihan niin helppoa kuin toivoisi. Silti voi kannattaa. Itse en ainakaan olisi valmis uhraamaan perheen kanssa vietettyä aikaa sellaisen työn takia joka EI ole vaativa ja mielenkiintoinen.
Palkkaa kotiin siivooja tai vie lakanat pesulaan tms. jolla helpotat arkea ja sinulle lankeavia kotitöitä. Samoin suunnittele ajankäyttösi tarkoin. Yritä esim. hoitaa pyykit mahdollisuuksien mukaan arki-iltaisin ja esim. viikkosiivous lauantaiaamuna, niin saat sunnuntaista oikean vapaapäivän (mitä nyt ruokaa yms. laittelet) lasten ja miehesi kanssa olemiseen.
mietityttä myös mitä muut ajattelee (vaikka ei tietysti pitäis).
Mulla on kaveripiirissä paljon äitejä, jotka ovat, tai ovat olleet pitkillä hoitovapailla ja sen jälkeen tekevät lyhennettyä työviikkoa. He tietysti muistavat aina perustella omia ratkaisujaan sillä miten tärkeää äidin läsnäolo pienille lapsille on ja kuinka ainutlaatuista tämä aika on, töitä ja uraa ehtii myöhemminkin jne. Tuntuu että saan jonkin "huono äiti" leiman otsaan, jos satsaan urakehitykseen tässä vaiheessa.
Ja kiitokset kaikille noista kommenteista. Mulla on mietintä aikaa huomiseen. Silloin pitäis mennä kirjoittaa työsopimus, jos otan työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta OIKEASTI ei pidä syyllistyä tuosta. Sinä itse tiedät voiko perheesi hyvin vai ei. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun miehenikään todellakaan ottaisi vastaan työtä joka vaatii paljon matkustelua keskustelematta siitä minun kanssani.
Jos yhdessä miehesi kanssa olette sitä mieltä, että saatte kuvion toimimaan, niin siitä vaan. Mutta et sinä yksin mielestäni voi ratkaisua tehdä, kun se kuitenkin vaikuttaa muidenkin elämään kuin vain omaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pidemmän päälle se vanha "tylsä" työ alkaa varmasti nyppiä jos tiedät että parempaakin olisi tarjolla. Itse olen havahtunut siihen, että "uraa ehtii myöhemminkin" ei välttämättä pidä paikkaansa varsinkin kun ikää nyt on jo 35 v.
Mutta silti ajattelen että tottakai otat työn, jos siis miehesi on myös sen kannalla! Siitähän ei taida tulla mitään jos molemmat tekevät pitkää päivää ja tukijoukkoja ei ole. Eli tee selväksi miehelle se, että sinulla menee välillä myöhään töissä ja sinä et halua kuulla siitä marmatusta mieheltä : ) Tai minä ainakin sanoisin näin : ) Eli haluaisin sitten myös hyvällä omallatunnolla hoitaa työni mahdollisimman hyvin. Ja hyvällä organisoinnilla kotona, teille jää yhteistä aikaa viikonloppuisin, kuten joku sanoikin. Minäkin hankkisin varmasti ulkopuolista siivousapua lakananvaihtoineen, sillä sehän on vain ajan ostamista lapsille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on se, jonka elämään tuo käytännössä vaikuttaa. Siis hänen tukensa täytyy olla. Tietämättä teidän suhteestanne en osaa sanoa onko se miten hankalaa ja miten paljon miehesi pystyy ottamaan vastuuta omien töidensä yms. kannalta. Periaatteessa vastuuta pitäisi kantaa 50-50, mutta tietysti tosielämässä skaalaillaan kykyjen ja halujen mukaan.
Mutta periaatteessa äitiys ei ole este vaativalle uralle, jos kuviossa on muita vatuuta kantavia aikuisia.
Hiekkalaatikkoraadin puheista ei kannata piitata. Äiti ei ole ainoa ihminen maailmassa ja kyse ei ole siitä, että olisit hylkäämässä lapsesi.
Mä ilman muuta kannustan ottamaan uuden haasteen vastaan. Todellakin kaduttaa myöhemmin, jos et uskalla. Mutta jos käy liian rankaksi, niin onhan sitä työtä mahdollista vaihtaa uudestaankin. Taikka ottaa vaikka muutama kuukausi osa-aikaisena tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on kyllä sanonut olevansa ok asian kanssa, mutta en ole varma sanooko hän suoraan miltä tuntuu. Luulen et hän ei halua olla esteenä, mutta toisaalta huolestunut siitä miten kaikki hoituu jos otan työn. Hän ei ole tähän mennessä ollut keskenään lasten kanssa muutamaa tuntia pidempää. Ei siksi ettei hän siihen suostuisi, mutta ei vaan ole ollut tarvetta...
Ja se siivooja on varmaan ihan hyvä juttu. Olen harkinnut joskus aiemminkin, mut siivoamalla itse on voinut käyttää sen rahan johonkin muuhun. Uudessa työssä palkka nousisi reilusti, et sillä voisi hieman helpottaa arkea.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että nämä kaksi menevät käsi kädessä. Itse olen kokenut burn outin lasten ollessa 2- ja 3-vuotiaat, ja ratkaisu oli että jätin huippustressaavat hommat. Tilanne meni siihen pisteeseen, että itkeskelin iltaisin väsymystäni enkä jaksanut aidosti huomioida lapsia silloin kun oli aikaa :(
Mutta tietenkään välttämättä ei käy näin, edellyttäen että todella tykkäät työstäsi, työmäärä ei ole kohtuuton/ osaat priorisoida ja teillä on käytännön asiat perheessä hyvin mietittynä.
Mieti mitä itse haluat? Itse valitsin uran ihan sen vuoksi, että en todellakaan olisi itseeni tyytyväinen jos tekisin jotain vähäpätöisempää työtä, millä nippa nappa elättäisin perheeni. Lapsen kannalta tietenkin harmittaa useinkin, kun äiti tekee pitkiä päiviä viikoittain. Mutta itse olen paljon onnellisempi ja pystyn tarjoamaan lapsellenikin hieman vauraamman elämän kuin jossain muualla. Viikonloput uhraan sitten täysin lapselleni.
mietityttä myös mitä muut ajattelee (vaikka ei tietysti pitäis).
Mulla on kaveripiirissä paljon äitejä, jotka ovat, tai ovat olleet pitkillä hoitovapailla ja sen jälkeen tekevät lyhennettyä työviikkoa. He tietysti muistavat aina perustella omia ratkaisujaan sillä miten tärkeää äidin läsnäolo pienille lapsille on ja kuinka ainutlaatuista tämä aika on, töitä ja uraa ehtii myöhemminkin jne. Tuntuu että saan jonkin "huono äiti" leiman otsaan, jos satsaan urakehitykseen tässä vaiheessa.
Ota se työ, jos hyvältä vaikuttaa!! :) Ehdit koska tahansa vielä tekemään tylsää, perusturvallista työtä kahdeksasta neljään, mutta kuinka usein tuollainen vaativampi työ tulee vastaan? Taidat tietää itsekin...
Muut voivat elvistellä sillä että ovat kotona, mutta todellisuudessa on aivan sama onko isä tai äiti tai mummi tai kummi kotona sillä pienelle lapselle riittää, että on yksikin läheinen ihminen hänen kanssaan. Äitimyytti on sekin siis että juuri äidin läsnäolo olisi tärkeää.
Se mistä et kerro aiemmissa viesteissä, on työpaikan yleinen suhtautuminen "lapsellisiin" ja perhe-elämän joustoihin. Tämä on itse asiassa erittäin, erittäin olennainen seikka.
Itse en ottaisi vastaan sellaista työtä (työpaikkaa), joka on täynnä uraohjuksia ja jossa on standardi tehdä 10 tuntista päivää. Onneksi jo suuri osa firmoista ymmärtää joustojen päälle, ja uraakin voi tehdä "fiksussa" firmassa.
Itse miettisin myös sinua enemmän omaa jaksamistani. Jos työ on oikeasti sekä stressaavaa että ajallisesti kuluttavaa, on se sinulle todella raskasta ja se vaikuttaa kaikkeen.
Sanot, ettei miehesi ole juuri lasten kanssa keskenään ollut. Se tarkoittaa sitä, ettei hänelleä totta puhuen ole hajuakaan kuinka raskaaksi hänen elämänsä muuttuisi. Tälläkin voi olla vaikutuksensa pitkässä juoksussa.
Tärkein kysymys on tuo ensimmäinen: kuinka paljon työsi ihan oikeasti vie aikaasi? Saatko joustoja sitten takaisin päin? Paljonko matkoja oikeasti on (2 vai
12 kertaa vuodessa)?
JOs työpaikka on "fiksu" ja vastaukset noihin yllä oleviin kysymyksiin ovat "ok", niin silloin ottaisin työn. Muuten hakisin toista, parempaa työnantajaa.
Minäkin jätin vanhan ammattini kun sain mahtavan työtilaisuuden, kotona olin ollut siinä välissä 7v että melko huikea elämänmuutos se perheelle oli.
Toisaalta alkukankeuksien jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä!
Minä todella nautin uudesta haastavasta työstäni ja siten olen suorastaan säteilevän ihana vaimo ja äiti nykyään:D (kun selvisin alkushokin ohi)
Alue: Aihe vapaa
jos olisit mies, kukaan ei olettais sun hylkäävän tarjousta. miks naisten pitäis aina uhrautua perheen eteen? hylkäiskö sun mies tollasen duunin?
otat työn jos se tuntuu paremmalta kuin vanha. muuten kadut sitä jatkuvasti ja syyllistät alitajuisesti miestä ja lapsia siitä et tilaisuus jäi käyttämättä.