Miksi jotkut pitävät työn tekemisestä

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa olla jouten.

No, siitä maksetaan hyvin, se on merkityksellistä ja jatkuvasti oppii uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisella ihmisellä ei ole mitään hajuakaan, mitä elämä on.  Kotona on kasvatettu siihen, että olet jotain vain tekemiseksi kautta. Ei, elämä itsessään on se itseisarvo. 

Sulla ennemmin ei ole mitään hajua, mitä elämä on. Katselet sitä kapeasti vain oman näkövinkkelisi kautta.

Elämä ei perustu mihinkään työhön, se on siihen liian lyhyt. Ihminen ei osaa arvostaa sitä kaikkea aikaa mikä hänelle olisi käytettävissään ilman työtä. Koska te suoritatte elämää valtaosan ihmisten luoman normiston mukaan ja/tai edelleen teillä ei ole elämässämme mitään muuta kuin työ tai kuvittelette arvomme ihmisenä riippuvan siitä. Ihmisen arvokkain asia ei ole raha ja tavarat vaan Aika, sitä, ette saa millään takaisin tai ostettua lisää. 

Niin, just tuota tarkoitan, että katsot asiaa kapeasti omasta näkövinkkelistäsi, etkä kykene mahduttamaan siihen sellaisia ajatuksia, että työ voi olla jollekulle ihmiselle (vaikkapa minulle) todella mielekästä, mutta ei se sitä tarkoita, että se olisi koko elämäni tai jotenkin määrittelisin itseni sen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä on varmaan sellainen ammatti, jota ihaillaan. Buustaa kivasti itsetuntoa kun porukkaa ihailee, eikä tulisi mieleenkään olla työtön, kun sitten ei olisi mitään ja jäisi se kaikki ihailu saamatta.

Joo, kyllä kuule me tallityöntekijät ollaan sellainen ammattikunta, että ihailua saadaan puolelta jos toiseltakin.

Työstä pitämiseen voi olla myös erilaisia lähtökohtia. Teillä se on varmaan se, että olette aina pitäneet hevosista ja on kiva kun saa työskennellä niiden parissa. Joku mies on voinut pikkupojasta asti haaveilla olevansa ihailtu supersankari ja siksi on isonakin kiva olla vaikka palomies. 

On olemassa joku olemattoman prosentin todennäköisyys, että minäkin pitäisin työstäni, jos pääsisin tekemään sitä mitä oikeasti haluaisin. Sellaisia tekijöitä on Suomessa, mutta kovin vähän. Pääsin kyllä opiskelemaan alalle ja valmistuin hyvin arvosanoin, mutta silti ei pääse niihin harvoihin paikkoihin, kun ei ole suhteita. Voin kuvitella, että ne jotka on päässet pitävät työstään. Niin pitäisin minäkin, jos pääsisin tekemään juuri sitä työtä.

Työn tekeminen on hauskaa. Tylsää olisi elämä ilman työtä. Ja pysyy kiinni leivän syrjässä ja lämmin ja turvallinen kotikaan ei ole huono juttu

Aika harva työ on mielestäni oikeasti mielenkiintoista, lähinnä luovat työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisella ihmisellä ei ole mitään hajuakaan, mitä elämä on.  Kotona on kasvatettu siihen, että olet jotain vain tekemiseksi kautta. Ei, elämä itsessään on se itseisarvo. 

Sulla ennemmin ei ole mitään hajua, mitä elämä on. Katselet sitä kapeasti vain oman näkövinkkelisi kautta.

Elämä ei perustu mihinkään työhön, se on siihen liian lyhyt. Ihminen ei osaa arvostaa sitä kaikkea aikaa mikä hänelle olisi käytettävissään ilman työtä. Koska te suoritatte elämää valtaosan ihmisten luoman normiston mukaan ja/tai edelleen teillä ei ole elämässämme mitään muuta kuin työ tai kuvittelette arvomme ihmisenä riippuvan siitä. Ihmisen arvokkain asia ei ole raha ja tavarat vaan Aika, sitä, ette saa millään takaisin tai ostettua lisää. 

Niin, just tuota tarkoitan, että katsot asiaa kapeasti omasta näkövinkkelistäsi, etkä kykene mahduttamaan siihen sellaisia ajatuksia, että työ voi olla jollekulle ihmiselle (vaikkapa minulle) todella mielekästä, mutta ei se sitä tarkoita, että se olisi koko elämäni tai jotenkin määrittelisin itseni sen kautta.

Sillä hetkellä, kun se on se, mitä haluat elämältä, se on sinun oma valintasi.  Jos haluat elämältäsi sen, että teet toiselle ihmiselle rahaa(uskon, että olet yrittäjä) se on sinun valintasi. Mutta sinä päivänä, kun ikä alkaa tulla siihen pisteeseen, että loppu häämöttää, älä ihmettele sitä, että näet itsesi keinutuolissa miettimässä, "Miksi en silloin tehnyt näin tai noin, kun oli mahdollisuus. Mikä merkitys elämälläni oikeastaan oli" 

Olin joskus hampurilaisravintolassa töissä ja siellä oli muutama työkaveri, jotka tykkäsi paljon työstään. Mun mielestä tuo oli käsittämätöntä, kun itse en voi kuvitella juuri mitään muuta tylsempää kuin pihvien kääntely ja kassalla seisominen. 

Joka päivä pano siksi teen töitä., älkää kertoko muijalle salaisuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Niillä on varmaan sellainen ammatti, jota ihaillaan. Buustaa kivasti itsetuntoa kun porukkaa ihailee, eikä tulisi mieleenkään olla työtön, kun sitten ei olisi mitään ja jäisi se kaikki ihailu saamatta.

Olet oikeassa. Kyllä tämä roskien ajaminen on parasta mitä on olemassa. Suunnilleen kaikki hymyilee eli ihailee. Palkkakin riittää hienosti yhdelle ihmiselle. N. 3000€/kk brutto eli joku 2250€/k käteen.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva työ on mielestäni oikeasti mielenkiintoista, lähinnä luovat työt.

On myös ihmisiä, jotka kokee toisten auttamisen mielekkäänä. Sekä ihmisiä, jotka tykkää vaikka kasvattaa lapsia. Sellaisia, joista on mielekästä hankkia mahdollisimman paljon rahaa.  Sitten tietysti kaikki tutkijan hommat tai uusien keksintöjen kehittelyt on jollekin intohimo, mutta nekin kai voi laskea luovaksi työksi.

Aloin nyt oikein pohtimaan, tykkäänkö niinkään tehdä työtä vai enemmänkin käydä töissä. Minulla on ollut vain kolme työpaikkaa, joten vertailukohtaa ei ole kovinkaan paljoa.

Tehdas 1: Oli kivaa. Työtiimi oli hauska, työtä saattoi tehdä yksin tai parin kanssa ja tauoille päästiin ilta- ja yövuoroissa kaikki samaan aikaan, aamuvuorossa kahdessa erässä. Toki taukonsa sai pitää yksinkin, ulkona tai taukotuvassa, ei siitä mitään numeroa tehty. Käytiin viimeisen yövuoron jälkeen yhdessä torilla aamukahvilla ja sellaista muuta pientä mukavaa. Töihin oli kiva mennä, vaikka työ itsessään oli tylsää ja liukuhihnamaista.

Tehdas 2: Tauolle pääsi jos joku tuurasi, työ aivan viimeiseen asti optimoitu ja pienikin virheliike saattoi aiheuttaa ison sotkun ja ruuhkan tuotantolinjalle. Tauot piti siis pitää yksin, koko ajan kelloa vahdaten. Työpisteellä olit yksin. Viikko riitti minulle, en tykännyt.

Päiväkoti: Periaatteessa ihan kivaa (lapset, leikit, opettaminen, heittäytyminen, vaihtelu jne) mutta niin täynnä suuria epäkohtia ja ristiriitoja, että miinuksia alkaa olla helpompi keksiä kuin plussia. Mainittakoot vielä, että yhtäkään mitään tautia ei ole meidän talossa ollut sen jälkeen, kun päiväkodista jäin pois ja sitä ennen oli norot, flunssat, rokot joka syksyinen ja keväinen kyläilijä ja tietysti sairastettiin aina koko perhe. Samoin aina heti kesälomien jälkeen töihin palatessa tuli mahdollisuus täi-, syyhy- ja kihomatotartuntaan. 

Ehken niin erityisesti nauti työnteosta (paitsi omalla pihalla pihatöistä) mutta hyvä työporukka ja ne kahvitauot voi olla sen koko jutun suola!