Rahaton ja raskaana. Pitäisittekö lapsen?
Sain viime viikolla potkut. Olen raskaana ja mies ilmoitti, että suhde oli siinä jos edes harkitsen lapsen pitämistä. Ero siis edessä, mutta ennen tätä meillä meni pitkään huonosti ja mies suoraan toivoo, että raskaus menisi nopeasti (miehen sanoin "kivuttomasti") kesken. Kummallakaan ei ole ennestään lapsia ja olen aina halunnut äidiksi. Emme ole naimisissa mutta asumme yhdessä eikä mies aio maksaa elareita eli ero on väistämättä edessä. Raskaus on vasta alussa ja ajatus keskeytyksestä tuntuu pahalta - jopa niin että varmasti katuisin, masentuisin.
Olen aina halunnut pärjätä itse ilman tukirahoja tai muuta, mutta omat säästöt riittävät siihen saakka kunnes lapsi täyttää 1,5 vuotta, jos oikein tiukasti elelen kahdestaan vauvan kanssa. Samaan aikaan olen surullinen mutta ikionnellinen raskaudesta. Voinko pärjätä näin vai elänkö nyt sumussa?
Kommentit (92)
Miehethän eivät koe keskenmenoja omassa elimistössään, eikä abortteja tehdä heille, joten heidän on helppo suhtautua raskauden keskeyttämiseen kevyesti. Miehet eivät tunne edes jälkiehkäisyn mekanismeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin lapsen ja pitäisin myös huolen siitä, että saan kaiken, mikä lain mukaan minulle kuuluu.
Mieti nyt vielä. Älä ap kosta lapsella miehelle.
Mies on valintansa tehnyt, jos jakaa siementä ilman kortsua.
Ihan sairasta sanoa, että lapen pitäminen olisi joku kosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva mies sinulla. Lapsi on myös hänen.
Jos päätät pitää lapsen, isyys on tunnustettava. Ellei mies maksa elatusmaksuja, yhteiskunta maksaa ja perii ne mieheltä.
Totta puhuen sattaa päästä helpommalla, kun sanoo neuvolassa ettei tiedä isää ja lapsesta tulee "isätön". Saa ainakin kelan minimielarit eikä tarvitse kenenkään kanssa tapella. Toisaalta miehelle ei tarvitse kertoa lapsen elämästäkään mitään sen jälkeen, ja vaikuttaa siltä ettei edes kiinnostaisi.
Lapsi arvitsee välittävän vanhemman, mutta yksi riittää jos se on hyvä, oli varallisuus mikä tahansa. En tuomitsisi lainkaan, jos joku näin päättää tehdä, että jättää selkeästi mielenvikaisen isän mainitsematta. Jos joskus mies aikuistuisi ja haluaisi ottaa osaa lapsen elämään ihan aidosti, niin isyyden voi tunnustaa myös myöhemmin.
Se on yksi vaihtoehto. Isä tuntematon kännipano.
Vierailija kirjoitti:
On vanha sanonta, että lapsi tuo leivän tullessaan. Pitäisin lapsen.
Mihin tämä sanonta oikein perustuu? Itte kituutan 1100e tuloilla taaperon kanssa, eikä edes almuja saa, kun ne riittää laskelmien mukaan kattamaan meidän elon. Ihan pelkään mistä rahaa ruokaan, jos vielä viiden vuoden päästä työllisyystilanne näin huono.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun kiimapillun piti ne jalkasi levittää?
Öh, eikös avoliitossa harrasteta seksiä? Ai eikö teillä? Käytätkö sinä kumia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun kiimapillun piti ne jalkasi levittää?
Mites sä sun suun laitat kun muija tekee sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä maalainen tuo tuleva isä on jos ei maksa elatusmaksuja?
Suomalainen
Kyllä sitten jokatapauksessa saat elatusmaksut.
Vierailija kirjoitti:
Miehethän eivät koe keskenmenoja omassa elimistössään, eikä abortteja tehdä heille, joten heidän on helppo suhtautua raskauden keskeyttämiseen kevyesti. Miehet eivät tunne edes jälkiehkäisyn mekanismeja.
Miehet eivät myöskään käytä hormonaalista ehkäisyä. Olisi kiva jos miehillekin voitaisiin asentaa kuparikierukka kikkelin sisään tai pessaari perseeseen.
Jos haluat lapsen, niin pidät sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vanha sanonta, että lapsi tuo leivän tullessaan. Pitäisin lapsen.
Mihin tämä sanonta oikein perustuu? Itte kituutan 1100e tuloilla taaperon kanssa, eikä edes almuja saa, kun ne riittää laskelmien mukaan kattamaan meidän elon. Ihan pelkään mistä rahaa ruokaan, jos vielä viiden vuoden päästä työllisyystilanne näin huono.
Älä valehtele.
Kyllä pärjäät! Jos kerran olet aina halunnut lapsia, huomaat pian että lapsi on parasta mitä ihmisellä voi olla! Mies menköön menojansa, ei ole ansainnut moista onnea. Elatusmaksut kyllä järjestyvät tavalla tai toisella.
Yritä nauttia raskaudesta, hakeudu vertaistuen piiriin; huomaat ettet ole ainoa vastaavassa tilanteessa oleva. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin lapsen ja pitäisin myös huolen siitä, että saan kaiken, mikä lain mukaan minulle kuuluu.
Mieti nyt vielä. Älä ap kosta lapsella miehelle.
Mies on valintansa tehnyt, jos jakaa siementä ilman kortsua.
Ihan sairasta sanoa, että lapen pitäminen olisi joku kosto.
Niin vedin minäkin paljaalla ja oli vielä neitsyt. Enkä ole katunut vaikka "vahinko" olikin eka treffeillä. Ollaan yhdessä oltu 36 vuotta ja lisääkin tuli vaikka ne ei enää vahinkoja.
Ero tulee nyt joka tapauksessa, joten unohda mies. Joko pidät lapsen ja eroatte, tai teet abortin ja eroatte. Tämä on se väistämätön tilanne tässä. Jos teet abortin, et halua enää tuijotella tuon miehen naamaa, ja toisaalta jos oikeasti haluat lapsen myöhemmin, niin ei kannata velamiehen kanssa heilastella.
Kyse on nyt enemmän siitä, että haluatko lapsen yksin ja ehkä myöhemmin kuvioihin tulee jonkinlainen isäpuoli. Vai haluatko keskeyttää tämän raskauden ja odotella ehkä mahdollista tilannetta, jossa kuvioihin tulee lapsia haluava mies ja tällöin yhteinen lapsenne saisi ydinperheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva mies sinulla. Lapsi on myös hänen.
Jos päätät pitää lapsen, isyys on tunnustettava. Ellei mies maksa elatusmaksuja, yhteiskunta maksaa ja perii ne mieheltä.
Totta puhuen sattaa päästä helpommalla, kun sanoo neuvolassa ettei tiedä isää ja lapsesta tulee "isätön". Saa ainakin kelan minimielarit eikä tarvitse kenenkään kanssa tapella. Toisaalta miehelle ei tarvitse kertoa lapsen elämästäkään mitään sen jälkeen, ja vaikuttaa siltä ettei edes kiinnostaisi.
Lapsi arvitsee välittävän vanhemman, mutta yksi riittää jos se on hyvä, oli varallisuus mikä tahansa. En tuomitsisi lainkaan, jos joku näin päättää tehdä, että jättää selkeästi mielenvikaisen isän mainitsematta. Jos joskus mies aikuistuisi ja haluaisi ottaa osaa lapsen elämään ihan aidosti, niin isyyden voi tunnustaa myös myöhemmin.
Se on yksi vaihtoehto. Isä tuntematon kännipano.
Lapsella on oikeis tietää isänsä, valehtelu olisi ikuinen synti eli virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vanha sanonta, että lapsi tuo leivän tullessaan. Pitäisin lapsen.
Mihin tämä sanonta oikein perustuu? Itte kituutan 1100e tuloilla taaperon kanssa, eikä edes almuja saa, kun ne riittää laskelmien mukaan kattamaan meidän elon. Ihan pelkään mistä rahaa ruokaan, jos vielä viiden vuoden päästä työllisyystilanne näin huono.
Älä valehtele.
Tuloina
Työmarkkinatuki 600, elarit 300, lapsilisä yh korotuksella 194 (alle 3v.).
Lisäksi 1500e lapsen säästötilillä. Ja minulla osakkeisiin sijoitettuna 1500e. Nämä itsessään estää esim ttt:n saannin.
Toimeentulotuessa hyväksyttävinä menoina olisi muutenki asuntolainan korko 90e/kk, lapsen sairasvakuutus 25e/kk, kotivakuutus 17e/kk. Ei paljoa toimeentulotukea tilille tulisi silti, koska vuosittain tulevat laskutkim hyväksytään vain siinä kuussa, kun on niiden eräpäivä.
En pitäisi lasta missään tapauksessa.
T. vapaaehtoisesti lapseton
Pitäisin kyllä. Äläkä välitä siitä, mitä jotkut täällä huutelevat. He ovat päästään sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva mies sinulla. Lapsi on myös hänen.
Jos päätät pitää lapsen, isyys on tunnustettava. Ellei mies maksa elatusmaksuja, yhteiskunta maksaa ja perii ne mieheltä.
Totta puhuen sattaa päästä helpommalla, kun sanoo neuvolassa ettei tiedä isää ja lapsesta tulee "isätön". Saa ainakin kelan minimielarit eikä tarvitse kenenkään kanssa tapella. Toisaalta miehelle ei tarvitse kertoa lapsen elämästäkään mitään sen jälkeen, ja vaikuttaa siltä ettei edes kiinnostaisi.
Lapsi arvitsee välittävän vanhemman, mutta yksi riittää jos se on hyvä, oli varallisuus mikä tahansa. En tuomitsisi lainkaan, jos joku näin päättää tehdä, että jättää selkeästi mielenvikaisen isän mainitsematta. Jos joskus mies aikuistuisi ja haluaisi ottaa osaa lapsen elämään ihan aidosti, niin isyyden voi tunnustaa myös myöhemmin.
Se on yksi vaihtoehto. Isä tuntematon kännipano.
Lapsella on oikeis tietää isänsä, valehtelu olisi ikuinen synti eli virhe.
* oikeus. Miten kohtaisit lapsen kyselyt isästä ?
Totta puhuen sattaa päästä helpommalla, kun sanoo neuvolassa ettei tiedä isää ja lapsesta tulee "isätön". Saa ainakin kelan minimielarit eikä tarvitse kenenkään kanssa tapella. Toisaalta miehelle ei tarvitse kertoa lapsen elämästäkään mitään sen jälkeen, ja vaikuttaa siltä ettei edes kiinnostaisi.
Lapsi arvitsee välittävän vanhemman, mutta yksi riittää jos se on hyvä, oli varallisuus mikä tahansa. En tuomitsisi lainkaan, jos joku näin päättää tehdä, että jättää selkeästi mielenvikaisen isän mainitsematta. Jos joskus mies aikuistuisi ja haluaisi ottaa osaa lapsen elämään ihan aidosti, niin isyyden voi tunnustaa myös myöhemmin.