Lue keskustelun säännöt.
Onko muita samassa tilanteessa?
29.04.2026 |
Pitkän työuran jälkeen vaan sulake paloi ja otin lopputilin, olen elänyt säästöilläni jotka riittävät vielä jokuseksi vuodeksi. En oikein jaksa ajatella tulevaisuutta ja että mitä sitten kun rahat loppuu, se on sen ajan murhe sitten. Työelämään minusta tuskin enää on kun hermot menee jo pienistäkin riekaleiksi enkä tule enää ihmistenkään kanssa toimeen.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on säästöt, haha!
15 vuoden aikana sain yli 100 tuhatta säästöön ihan normi duunaripalkalla kun tapana ei ole roiskia rahaa ympäriinsä muutenkaan. Vuodessa rahaa kuluu nuukasti eläen n. 7 tonnia joten mikä tässä vaikuttaa mahdottomalta? ap
Väitän että jos selviät 7tonnilla vuodessa eli voin viidellä sadalla kuussa, joku muu maksaa elämisestäsi suurimman osan. Ainakin vuokran.
Taidat siis el äidin tai vaimon siivellä.Vuokra vähän päälle 400 joten se tekee vuodessa alle 5 tonnia, ruuat, sähkö ja muu siihen päälle. Taidat itse olla vaan tottunut vähän leveämpään elämään? ap
Miten pitkän työuran jälkeenkään ei ole omistusasuntoa? Sukupolvesi enemmistö on pyrkinyt hankkimaannoman asunnon, jos vain rahkeita ollut.
Onko sinun elämäntehtäväsi vaan kaivella epäkohtia toisten asioista? Vaikutat väsyttävältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on säästöt, haha!
15 vuoden aikana sain yli 100 tuhatta säästöön ihan normi duunaripalkalla kun tapana ei ole roiskia rahaa ympäriinsä muutenkaan. Vuodessa rahaa kuluu nuukasti eläen n. 7 tonnia joten mikä tässä vaikuttaa mahdottomalta? ap
Väitän että jos selviät 7tonnilla vuodessa eli voin viidellä sadalla kuussa, joku muu maksaa elämisestäsi suurimman osan. Ainakin vuokran.
Taidat siis el äidin tai vaimon siivellä.Vuokra vähän päälle 400 joten se tekee vuodessa alle 5 tonnia, ruuat, sähkö ja muu siihen päälle. Taidat itse olla vaan tottunut vähän leveämpään elämään? ap
Saattaa olla että valtaosa Suomalaisista ymmärtää käsitteen "elämä" muutenkin kuin puhtaan lääketieteellisessä mielessä.
Elämä on vähän muutakin kuin että pulssi löytyy ja peili huurtuu suun edessä mutta satasella kuussa et kyllä Suomen hintaisessa paikassa elä.
Niin, kylä uskon että valtaosa suomalaisista hemmottelee huolella itseään kun taas itselläni jää karkit ja namit, uudet vaatteet ja muu ostamatta mille en näe tarvetta. ap
Suomalaisethan on kuulemma lihavia joten namiin todellakin menee rahaa, aivan käsittämätöntä jos joku ei osta vuodessa tonnikaupalla namia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin vaimo joka oli joka lisensiaatti teki todella kovapalkkaista asiantuntijatyötä ja paloi loppuun about 45-vuotiaana.
Se jäi ensin vuodeksi sairaslomalle totaalisen burnoutin jälkeen ja kirjaimellisesti houkuteltiin kotisohvalta takaisin töhin setelitukkoa heristelemällä kun alan osaajista oli pulaa. Jaksoi vajaan vuoden ennen kuin paloi uudelleen loppuun. Taisi yrittää vielä kerran jotain osapäivähommaa mutta ei kyennyt enää hetken kuluttua nousemaan edes sängystä ja jäi sairaseläkkeelle hiukan alle viisikymppisenä.
Tämä oli siis sellainen eturivin kympin tyttö jolla paine ja stressi syntyi ihan omien korvien välissä kunnes napsahti.
Vaikka työ olikin tärkää niin ei kenenkään henki ollut siitä kiinni eikä sitä edes tehty epärealistisella aikataululla mutta kun kerran kehitti itselleen sellaise. ahdistuksen työpaineista että napsahti niin uusiutuminen ei ollut enää kiinni siitä että paineet olisivat olleet oikeasti kestämättömiä vaan riitti ihan mikä tahansa tieto deadlinen olemassaolosta että tämä käytännössä lamaantui eikä kyennyt enää mihinkään.
Sama juttu itsellä, ne perhanan aikarajat jotka yhtäkkiä saattoi ilmaantua täysin yllättäen. Yhtäkkiä vaan tuli hillitön kiire ja piti saada homma valmiiksi päiväksi X. Nyt en halua nähdä aikarajoja enää missään ja valitettavasti aika monesta hommastahan sellaiset löytyy.
No joo. Suunnittelin tuota ja olinkin vuoden ilman palkkaa. Sitten hakeuduin lääkärille ja sain työkyvyttömyyseläkkeen kolme vuotta myöhemmin.
Ymmärrän tunteesi ja tilanteesi oikein hyvin. Ei todellakaan jaksa ajatella kuin hetken eteen päin, kun ei voi tietää yhtään. Ei ole voimia ajatella nyt ja tulevaisuus muutenkin epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin todella usein liittyy traumatausta lapsuudesta. Hermostolla loppuu voimat keski-iässä.
Terveydenhuolto on siis kaatumassa kaikkialla muualla Suomessa paitsi Helssingissä, mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työelämä kävi liian kuormittavaksi, ratkaisuni ei ollut ottaa loparit vaan hakea sairauslomaa. Sairauspäivärahakauden jälkeen pääsin kuntoutustuelle. Työeläkeyhtiö olisi kouluttanut minut uuteen ammattiin, jos olisi löydetty sopiva. No ei löytynyt, niin nyt olen ollut useamman vuoden jo eläkkeellä.
Totaalivetäytyminen työelämästä eikä vaatinut omien säästöjen käyttöä. Ehkä vielä jonain päivänä voin tehdä 10-40% töitä, mikä on mahdollista eläkkeen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Näihin todella usein liittyy traumatausta lapsuudesta. Hermostolla loppuu voimat keski-iässä.
Kerrotko lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Nyt aikomuksena opiskella kokonaan uusi ala ja sellainen jossa työskennellään yksin.
Mitä aiot opiskella?
Vierailija kirjoitti:
Kun työelämä kävi liian kuormittavaksi, ratkaisuni ei ollut ottaa loparit vaan hakea sairauslomaa. Sairauspäivärahakauden jälkeen pääsin kuntoutustuelle. Työeläkeyhtiö olisi kouluttanut minut uuteen ammattiin, jos olisi löydetty sopiva. No ei löytynyt, niin nyt olen ollut useamman vuoden jo eläkkeellä.
Totaalivetäytyminen työelämästä eikä vaatinut omien säästöjen käyttöä. Ehkä vielä jonain päivänä voin tehdä 10-40% töitä, mikä on mahdollista eläkkeen päälle.
Yrittäjänä olin vailla työterveyshuoltoa ja kävin yksityisellä ja julkisella kahdeksan vuotta ennen kuin sain sairausloman. Se jäikin sitten ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Nyt tk-eläke.
Saattaa olla että valtaosa Suomalaisista ymmärtää käsitteen "elämä" muutenkin kuin puhtaan lääketieteellisessä mielessä.
Elämä on vähän muutakin kuin että pulssi löytyy ja peili huurtuu suun edessä mutta satasella kuussa et kyllä Suomen hintaisessa paikassa elä.