Onko muita samassa tilanteessa?
Pitkän työuran jälkeen vaan sulake paloi ja otin lopputilin, olen elänyt säästöilläni jotka riittävät vielä jokuseksi vuodeksi. En oikein jaksa ajatella tulevaisuutta ja että mitä sitten kun rahat loppuu, se on sen ajan murhe sitten. Työelämään minusta tuskin enää on kun hermot menee jo pienistäkin riekaleiksi enkä tule enää ihmistenkään kanssa toimeen.
Kommentit (52)
Jouduin useammasta syystä jäämään pois työelämästä, eikä syy ollut vain minussa. Myös pitkä työura takana.
En hakenut enää takaisin vakitöihin, vaikka hetken kokeilin ihan mitä tahansa työtä avoimin mielin. Tein parhaani, mitä yhteiskunta minulta odotti, mutta sitten päätin vain antaa elämän mennä omalla painollaan. Eristäydyin, mutta mielelläni. Oli aika kerätä voimia ja kuunnella itseäni. Se on ollut mielenkiintoista ja on yhä.
Kaikkien ei tarvitse elää niin kuin muut. Kun jää aikaa seurata, katsella, tutustua kaikenlaiseen tajuaa, miten paljon työelämä rajoitti minua oppimasta maailmasta kaikenlaista. Keksin myös hyvin edullisen tavan matkustaa ja se on ollut todella mukavaa elää erilaisissa kohteissa pitkätkin ajat. Käytän säästöjäni.
Järjetöntä on olla nostamatta ansiosidonnaista.
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä on olla nostamatta ansiosidonnaista.
Mun ansiosidonnainen loppuu kohta ja oon ihan kauhuissani, töitä pitäisi löytää heti.
Tässä on rullattu säästöillä ja epäsäännöllisellä sisällöntuotannolla jo vuosia. Aikataulutus tulee osaltaan myös verkko-opinnoista. M59
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä on olla nostamatta ansiosidonnaista.
Mun ansiosidonnainen loppuu kohta ja oon ihan kauhuissani, töitä pitäisi löytää heti.
Eli et eläkään säästöillä?
Burnout? Haitko ensin sairaslomaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin vaimo joka oli joka lisensiaatti teki todella kovapalkkaista asiantuntijatyötä ja paloi loppuun about 45-vuotiaana.
Se jäi ensin vuodeksi sairaslomalle totaalisen burnoutin jälkeen ja kirjaimellisesti houkuteltiin kotisohvalta takaisin töhin setelitukkoa heristelemällä kun alan osaajista oli pulaa. Jaksoi vajaan vuoden ennen kuin paloi uudelleen loppuun. Taisi yrittää vielä kerran jotain osapäivähommaa mutta ei kyennyt enää hetken kuluttua nousemaan edes sängystä ja jäi sairaseläkkeelle hiukan alle viisikymppisenä.
Nää on jänniä tarinoita. Vielä 50 vuotta sitten tuollaista sairautta ei edes tunnettu, nyt jo pelkkä ajattelu aiheuttaa sen, että ei vaan jaksa.
50 vuotta sitten työtehtävät ja kuormitus oli erilaista. Nyt sinua tavoitellaan asap vastauspyynnöillä sähköpostin, chatin, kännykän, teamspuheluiden kautta. Istut avoimessa työtilassa. Melua ja hälinää koko työpäivän... osalla työt tulevat kotiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin todella usein liittyy traumatausta lapsuudesta. Hermostolla loppuu voimat keski-iässä.
Kerrotko lisää?
Kerron, jos joku hetki ehdin. Nyt en. Tutustu aiheeseen parasympaattinen hermosto, hermoston dysregulaatio, vagushermo. Eli lapsuudessa hermosto kasvaa herkistyneeksi ja kuormittuu läpi elämän, jos elää hermostoa kuormittavissa oloissa. Sitten se vaan ei enää pysty kompensoimaan. Myös rakenteellinen dissosiaatio ja ANP (julkisivupersoona, joka on normaali ja oikein hyvin suoriutuva, eikä ihminen itsekään välttämättä tiedä muista) liittyy aiheeseen.
You tube Gabor Mate, Tim Fletcher, Ritva Huusko, Irene Lyon, Patric Teahan ja myös krooninen väsymysoireyhtymä liitetään näihin ja siihen liittyen Raelan Aegle, CFS Health ja joitain muita. Suomessa Oireista Elämään Akatemia.
Onko mahdollista että hermostolla loppuu voimat jo lukiossa? Mulla oli väkivaltainen lapsuus ja mulla oli eka burn out jo lukiossa. En ole sen jälkeen jaksanut oikein mitään. En töitä enkä opiskeluja. Kolmen vuoden kohdalla iskee viimeistään täysi burn out. Pitää levätä vuosia kunnes jaksaa taas max. kaksi vuotta ja taas iskee burn out.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin todella usein liittyy traumatausta lapsuudesta. Hermostolla loppuu voimat keski-iässä.
Kerrotko lisää?
Kerron, jos joku hetki ehdin. Nyt en. Tutustu aiheeseen parasympaattinen hermosto, hermoston dysregulaatio, vagushermo. Eli lapsuudessa hermosto kasvaa herkistyneeksi ja kuormittuu läpi elämän, jos elää hermostoa kuormittavissa oloissa. Sitten se vaan ei enää pysty kompensoimaan. Myös rakenteellinen dissosiaatio ja ANP (julkisivupersoona, joka on normaali ja oikein hyvin suoriutuva, eikä ihminen itsekään välttämättä tiedä muista) liittyy aiheeseen.
You tube Gabor Mate, Tim Fletcher, Ritva Huusko, Irene Lyon, Patric Teahan ja myös krooninen väsymysoireyhtymä liitetään näihin ja siihen liittyen Raelan Aegle, CFS Health ja joitain muita. Suomessa Oireista Elämään Akatemia.
Onko mahdollista että hermostolla loppuu voimat jo lukiossa? Mulla oli väkivaltainen lapsuus ja mulla oli eka burn out jo lukiossa. En ole sen jälkeen jaksanut oikein mitään. En töitä enkä opiskeluja. Kolmen vuoden kohdalla iskee viimeistään täysi burn out. Pitää levätä vuosia kunnes jaksaa taas max. kaksi vuotta ja taas iskee burn out.
eri
Minulla on ollut juuri tällaista, tosin ihan todetusti myös neurologista poikkeamaa. Hermosto ei yksinkertaisesti ole lapsuuden jälkeen kestänyt kuin projektiluontoisia panostuksia - ja minä romahdan siis ihan fyysisesti sairaalakuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on säästöt, haha!
15 vuoden aikana sain yli 100 tuhatta säästöön ihan normi duunaripalkalla kun tapana ei ole roiskia rahaa ympäriinsä muutenkaan. Vuodessa rahaa kuluu nuukasti eläen n. 7 tonnia joten mikä tässä vaikuttaa mahdottomalta? ap
Tuo on kyllä todella vähän tuo 7000 euroa vuodessa. Eihän siitä tule kuin 580 euroa/kk. Saat varmaan jotain työttömyyskorvausta tuon lisäksi? - Joka tapauksessa, jos noin vähä riittää, niin oletko ajatellut sijoittaa tuon 100 000 euroa vaikka osinkoa maksaviin osakkeisiin? Noin 7 %:n vuosituotolla saisit noin 7000 euroa vuodessa, bruttona
Täytyy ottaa huomioon verot yms
Tottakai verot pitää maksaa. Mutta ei niiden takia kuitenkaan kannata jättää sijoittamatta. Osinkotuloista menee noin 25,5 % veroja. Se tekee noin 7000 eurosta noin 1785 euroa. On aivan eri asia nostaa säästöistä vuosittain vain 1780 euroa kuin koko 7000 euroa. Säästöt riittävät sillä tavalla paljon pitempään.
Tosin ei tuotakaan vertaa edes välttämättä joudu nostamaan, koska nyt hyvinä vuosina osakkeet ovat tuottaneet aika paljonkin yli tuon 7%, joka on keskimääräinen tuotto Helsingin pörssille. Käytin sitä sen vuoksi vain nyt laskelmassa. Vastaavasti joskus huonona vuonna tuotto voi jäädä tuon alle ja sitten pitää nostaa vähän enemmän pääomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä on olla nostamatta ansiosidonnaista.
Mun ansiosidonnainen loppuu kohta ja oon ihan kauhuissani, töitä pitäisi löytää heti.
Eli et eläkään säästöillä?
Tänne kirjoittaa eri ihmisiä. Voitko kuvitella?
Nää on jänniä tarinoita. Vielä 50 vuotta sitten tuollaista sairautta ei edes tunnettu, nyt jo pelkkä ajattelu aiheuttaa sen, että ei vaan jaksa.