Miksi kaikki muuttuu äidiksi tultua, mutta isän elämä jatkuu normaalisti?

Vierailija kirjoitti:

Nuoret isät lähipiirissäni ovat ensinnäkin pitäneet puolet hoitovapaasta ( vai mikä se termi onkaan) että äiti pääsee töihin puolen vuoden jälkeen. Ottaneet täyden vastuun pukemisista, neuvoloista, nukuttamisista ja syöttämisistä. Sen jälkeen on syntynyt luonnollinen isä- lapsi suhde eikä isiä tarvitse neuvoa eikä opastaa lapsen tarpeita tunnistamaan. Todella mahtavia nuoria perheitä. Toista oli 50  ja 60 luvulla. Isät oli apukäsiä, joita piti koko ajan ohjeistaa

Minulla on kaksi poikaa, joilla kummallakin kaksi lasta, joista kaksi on nyt teini-iässä ja kaksi lähes aikuisia. Ja voin sanoa, että kummatkin ovat isänä osallistuneet lastensa hoitoon ja kasvatukseen täysipainoisesti. Ja ehkä enemmän kuin äidit.

Vierailija kirjoitti:

Törkeää kun mies ei suostunut edes imettämään vauvaa että olisin itse saanut levätä ja toipua.

Ei vaan sen pitäisi mennä niin, että nainen keskittyy imettämiseen ja toipumiseen ensimmäiset viikot ja mies hoitaa kaiken muun. Imettäminen on vaikeaa eikä maitoa tule, jos nainen ei saa levätä eikä kunnon ravintoa. Pariuhdekin voisi paremmin, tuo ihan oikeasti ehkäisee eroja.

Suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että äiti omii lapsen.

Turhaa yleistystä. Meillä ainakin kummallakin on elämä muuttunut lapsen myötä. Meillä mies osallistuu lastenhoitoon samalla tavalla kuin minä. Molemmat ovat joutuneet karsimaan omista harrastuksista ja menoista. Tämä oli toki tiedossa, kun lapsista aloimme haaveilemaan. Me saimme ensimmäisen lapsen kolmekymppisenä, joten uskoisin että molemmilla oli jo realistinen käsitys siitä mitä lapsiperhe-elämä tulee olemaan. Vaatii vastuunkantoa ihan kummaltakin vanhemmalta. En olisi kyllä edes valinnut sellaista miestä, jonka asenne on se että vaimo hoitaa yksin. 

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät vaadi miehiä osallistumaan ja silti ovat yhdessä näiden kanssa. Silloin ei pidä myöskään valittaa

Kuka vaati naista osallistumaan? Miksi mies on niin avuton lapanen omassa elämässään että jonkun muun pitää tulla muistuttamaan pitämään huolta omasta jälkikasvustaan? Tarvitseeko mies erityistä tukea ja muistuttelua myös elämän muissa osa-alueissa, kannattaisiko sen muuttaa tuetun asumisen yksikköön?

Vierailija kirjoitti:

Suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että äiti omii lapsen.

Hormonit saa aikaan sen, noin luonto on järjestänyt, että vauva saa hoitoa selvitäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät vaadi miehiä osallistumaan ja silti ovat yhdessä näiden kanssa. Silloin ei pidä myöskään valittaa

Tämä on paskin argumentti ikinä, jota mun ex jaksoi myös jauhaa, kun koliikkilapsen hoidosta olin aikamoisen väsynyt ja erehdyin siitä sanomaan. Siinä vaiheessa kun olen päättänyt haluavani lapsen, pitää kärsiä kaikki hiljaa eikä saa valittaa, koska olen itse halunnut. Sama koski myös sitä, kun valitin miten työpaikalla oli taas kiire. Noh itse olem työpaikkani valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa ollut vuoroviikko vanhemmuus lapsen syntymästä saakka vaikka olemme yhdessä. Päävastuu on kummallakin vuoro viikoin. 

Miten te asutte?

Ihan yksinkertaisesti bilogian tähden. Naaraan tehtävä on imettää ja huolehtia pienestä lapsesta, kun uros taas huolehtii ruuan hankkimisesta ja pesän puolustamisesta. Joillain linnuilla toki toisinkin päin 

Muuttuu. 

Nyt viikonloppuyöt hoidan minä ja arkisin töiden jälkeen illat kotitöitä ja vauvan hoitoa. Tuntuu ettei elämä ole kuin työtä töissä ja kotona. 

Odotan vanhempainvapaan alkua kuin kuuta nousevaa, sillä vauva nukkuu pitkät aamupäikkärit ja päiväpäikkärit, joten uskon pääseväni helpommalla kuin nyt stressaavassa ja kiireisessä työssäni. Ehdin juomaan rauhassa kahvia ja katsomaan vähän televisiotakin sitten. 

Viikonlopun yöheräämiset ei ole tuntunut raskailta kun vauva jatkaa unia heti maidon saatuaan, joten uskon selviäväni niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää kun mies ei suostunut edes imettämään vauvaa että olisin itse saanut levätä ja toipua.

Ei vaan sen pitäisi mennä niin, että nainen keskittyy imettämiseen ja toipumiseen ensimmäiset viikot ja mies hoitaa kaiken muun. Imettäminen on vaikeaa eikä maitoa tule, jos nainen ei saa levätä eikä kunnon ravintoa. Pariuhdekin voisi paremmin, tuo ihan oikeasti ehkäisee eroja.

Alusta asti oli selvää että lapsi opetetaan myös pullolle, eikä polteta minua loppuun imettämisellä. Isällä ja lapsella on oikeus tähän yhteyteen alusta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa ollut vuoroviikko vanhemmuus lapsen syntymästä saakka vaikka olemme yhdessä. Päävastuu on kummallakin vuoro viikoin. 

Miten te asutte?

Yhteisessä kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät vaadi miehiä osallistumaan ja silti ovat yhdessä näiden kanssa. Silloin ei pidä myöskään valittaa

Mies on lapanen ja jotenkin sekin saadaan käännettyä naisten viaksi. Tiedätkö, ei näitä naisiakaan kukaan vaadi hoitamaan lasta ja kotia ja silti he tekevät sen. Et voi oikeasti olla noin tyhmä, että luulet miesten olevan kykenemättömiä hoitamaan omaa lastaan. Kyllä he hoitavat ja hyvin hoitavatkin, kun vain on halua. Ei sitä tarvitse mitenkään vaatia, he haluavat tehdä sen. Se on täysin normaalia ja inhimillistä huolehtia jostain, jota rakastaa yli kaiken. Ja usko pois, näitä miehiä on paljon. Joten jos mies heittäytyy lapseksi niin kyllä siitä saa valittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Törkeää kun mies ei suostunut edes imettämään vauvaa että olisin itse saanut levätä ja toipua.

Miten kertoa olevansa tyhmä kuin saapas ilman, että kertoo olevan tyhmä kuin saapas. Meinaatko, että siihen lapsen hoitoon ei kuulu muuta kuin imettäminen?

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät vaadi miehiä osallistumaan ja silti ovat yhdessä näiden kanssa. Silloin ei pidä myöskään valittaa

Aikamoista miesvihaa esittää, etteivät miehet kuka kykenisi vastuunkantoon ilman vaatimista. Monilla on kuitenkin selkäranka.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että äiti omii lapsen.

Lykkäsin miehen käsiin kotiuduttuani lapsen ja sanoin että nyt menen suihkuun. Synnytin yksin kun mies ei kokenut tarpeeksi tärkeäksi tulla töistä. Kun tulin suihkusta mies seisoi edelleen luin jäykkä paska olohuoneessa samassa asennossa mihin jäivät suihkuun lähtiessä. Ei oppinut kolmessa vuodessa edes ymmärtämään mitä lapsi yrittää puhua. Jokainen oppii edes lapsen perustarpeet täyttämää  jos haluaa, mies ei selkeästi halunnut oppia, koska lapsi oli kirjaimellisesti syömättä. Olisiko pitänyt miten kauan odottaa, että isä osallistuu? 

Hän väittää tulleensa huijatuksi mutta minä väittäisin että minätulin huijatuksi. Mies lupasi osallistua yhtälailla!

Muistetaan nyt kuitenkin, että lisääntyminen on jokaisen oma ja vapaaehtoinen päätös.

Meillä oli toisin. Palasin töihin, kun vauva oli 7 vrk ikäinen ja isä jäi lapsen kanssa kotiin. Oma elämäni ei paljoa muuttunut paitsi siinä,  että olin käytännössä perheen ainoa tienaaja, minun rahani olivat konkreettisesti perheen rahoja, eivät omiani. Joka toinen viikonloppuni on vapaa, silloin pyrin keskittymään lapseen, käydään leikkipuistoissa ja tehdään kaikkea kivaa, mutta muuten aikani kuluu töissä, jotta perhe saa kaiken sen ihanan, jonka haluan heille tarjota vastapainona sille, että etenen elämässä vauhdilla.

Ehkä Beata huomasi, että toinen menee töihin ja tekee itselleen mielekkäitä asioita ja on siksi kateellinen? meillä pitäisi olla mahdollisuus saada vauva hoitoon jo 2 vko ikäisenä, jotta molemmat vanhemmat voivat nauttia "vanhasta" elämästään myös lapsen synnyttyä.

tUM MELIT KUUM ENEE