Lue keskustelun säännöt.
Mistä eläväinen, reipas ja iloinen mies?
19.12.2011 |
Olen tässä nyt vuoden ajan etsinyt uutta kumppania. Missä ihmeessä ovat kaikki eläväiset, keskustelutaitoiset, luonteeltaan peruspositiiviset miehet?!
Itse olen pirteä 36-vuotias nainen. Mutta onnistun törmäämään lähinnä miehiin, jotka ovat joko juroja tai ujoja. Eivät itse juuri tee aloitetta keskusteluun. Tai, mikä pahinta, ovat luonteeltaan hyvin pessimistisiä, mikä heijastuu olemukseenkin määrätynlaisena surkeutena.
Tai, jos mies ei ole ujo ja puhumaton, niin sitten hän on muuten perusnegatiivinen. Suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin niin kuin kyseessä olisi jonkinlainen ulkopuolinen hyökkäys hänen persoonaansa ja ajatteluaan vastaan. Kritisoi kaikkea. Ja pitää vain omia mielipiteitään ja mieltymyksiään ainoina oikeina.
Tyyliin, jos minä sanon tykkäävääni vaikka teatterista, mies ottaa heti kasvoilleen halveksivan ilmeen ja ilmoittaa, että hänestä teatteri on tylsää ja typerää. Ei meillä voikaan olla mitään yhteistä, jos tykkäät teatterista.
Siis häh? Jos on tukuttain muita yhteisiä kiinnostuksenkohteita, miten se, että toinen tykkääkin teatterista ja toinen ei, vesittää koko tutustumisen?
Kommentit (147)
on sitoutua siihen ihmiseen jonka kanssa on parisuhteessa ja kantaa vastuu suhteestaan ja käyttäytymisestään, on hän sitten mies tai nainen.
Tanssijaherra 7 osoittaa tekstissään, että hänen sitoutumisensa ja vastuuntuntonsa sekä tunne-elämän tasonsa on samaa luokkaa kuin lämpimään virtaukseen osuneella kiimaisella alaikäisellä merimakkaralla.
Eikös teille irstailijoille avattu juuri joku pettäjien deittipalvelu ?
Tervemenoa sinne !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että niin moni opettaja just on tässä tilanteessa.
Monella on piintynyt tapa opettaa vapaa-ajallaankin, ja miehet ei kyllä kestä sellaista yhtään
Mutta opettajat korjaavat yömyöhään kokeita ja esseitä + suunnittelevat kursseja ja kaikkea muuta. Opettajilla on lomaa tai työttömyyttä vain kesäisin. Muina lomina opet korjaavat aamusta iltaan kokeita ja esseitä ja suunnittelevat tulevia kursseja.
Äidinkielen opettajan kanssa eläneenä voin todistaa ettei opettajalla jää aikaa perheelleen. Avioliittoamme ei voi oikein kutsua avioliitoksi. Se oli lähinnä yhteiseloa naisen kanssa johon ei kerkeä milloinkaan tutustua. Lapsetkin lähtivät minun luo ihan yhteisymmärryksessä. Näkevät äitiään kerran viikossa ja kesällä pidemmin.
Rankkaa se oli. Ero oli väistämätön kahdeksan vuotta kestimme lasten kanssa äidinkielen äitiämme. Nyt kun muistelen jouluja niin ne meni niin että hän korjasi paperivyyhtiä koko pitkän joulun ja uudenvuoden. Joskus kävi minuutin verran moikkaamassa lapsia ja minua. Palasi sitten takaisin työhuoneeseensa. Hirveä työ eikä sovi äidille.
Enkä ymmärrä mikä oikeus sen määrittelyyn on mustavalkoisesti ajattelevilla pallinaamoilla, joiden tunne-elämän vertaaminen merimakkaraan ei tee oikeutta ko. oliolle. Ylipäätään en tajua sitä, että jollakin on omasta mielestään yleispätevä ja joka tilanteeseen pätevä käsitys siitä miten elämää pitäisi elää.
Minä en hyväksy pettämistä enkä pysty rinnakkaissuhteisiin. Minä en myöskään pystyisi sanomaan rakastumiselle ei ja panostamaan suhteeseen siinä vaiheessa kun en enää uskoisi siihen. Mutta en silti mene sanomaan, että näin ei saa/voi tehdä.
Oikeastaan ainoa sääntö, missä on yhtään järkeä, on rakkauden kaksoiskäskyn jälkimmäinen osa - ja se sisältää myös oletuksen, että pitää rakastaa itseäänkin. Väittäisin, että näiden marttyyrituomitsijoiden kohdalla kyseessä on double fail.
kaksinkertaista "pätevä" -sanan käyttöä. Iski kiukku.
haluaisin puolisokseni maailmaa syleilevän ymmärtäjän, joka hyväksyisi minulta mitä tahansa ja korkeintaan syyttäisi itseään minun vempuloinnistani, sivusuhteistani, reissuistani yms.
Ai niin, mullahan oli joskus sellanen.
Mopo todellakin karkasi täysin käsistä, kun piti testata, että missä se raja sitten on mitä multa ei hyväksytä.
Kaikkea ei tosiaan kannata hyväksyä ja ymmärtää. Todellisen relativistin ongelmaksi jää että rajat on kumminkin vedettävä johonkin ja onko sitten enää relativisti.
Ajattelepa, esimerkinomaisesti, että meillä olisi alakulttuuri, vaikkapa paha ahvenanmaalaisten heimo, jonka kulttuurillinen ja uskonnollinen eetos olisi hävittää tappamalla kaikki muut heimot.
Todellinen relativisti ei vain ymmärtäisi heitä vaan auttaisi myös heitä toteuttamaan eetostaan. Aloittaisiko tappamisen itsestään vai perheestään se olisi toinen arvovalinta.
Siinäpä pähkinää purtavaksi suvaitsevaisena itseään esittävälle päreiden polttajalle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa fiksujakin. Yhden asian olen oppinut, baareista ei löydä kuin niitä juroja paskoja tai pelimiehiä.
Kirjoittelin täällä joskus samasta asiasta. Olen 35-vuotias ikisinkku ja kun pohdin tätä asiaa, minut leimattiin heti ronkeliksi luonnevikaiseksi. Luonnevikainen ehkä olenkin, mutta minulla on edelleen samat kriteerit, joista en luovu:
- vapaa
- ei saa tupakoida
- pitää olla töissä ja elättää itsensä tai jos on tilapäisesti työtön niin pitää etsiä tosissaan töitä
- sellainen taloudellinen tilanne, että voi elää "normaalia" elämää (esim. jos silmälasit menee rikki, voi saman tien käydä ostamassa uudet eikä niitä varten tarvitse säästää kuukausikaupalla)
- perussiisti olemus ja hygienia kunnossa
- normaalijärkinen
- ei halua lapsia (minua ei haittaa vaikka hänellä olisi ennestään lapsia)
- ikä +/- 10v
Yritän kulkea silmät auki, mutta jos en löydä ketään niin sitten olen yksin. Välillä tämä sinkkuelämä vaan tympii niin kovasti...
P.S. Mäkin olen muuten opettaja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että niin moni opettaja just on tässä tilanteessa.
Monella on piintynyt tapa opettaa vapaa-ajallaankin, ja miehet ei kyllä kestä sellaista yhtään
kiukuttelevia, hankalia, valittavia miehiä, sellaisia joille ei riitä mikään. Yhden kanssa olen vielä tehnyt lapsiakin, tästä kun eroon pääseen niin en usko että enää koskaan otan yhtään kiukuttelevaa miestä elämääni. Muunlaisia tuskin edes on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että kaikki miehet ovat äksyjä kiukkupusseja...
En vaan oikein jaksa uskoa. :)
Kummallista on, että jos menee jonkun miehen kanssa treffeille, niin tuntuu, että he etsivät toisesta koko ajan kaikkea negatiivista. Treffien ajan kyselevät ja kommentoivat kaikkea tosi kriittisesti ja epäluuloisesti. Tuntuu, että etsivät koko ajan perusteluja sille, miksi treffikumppani on huono ja ei nyt kelpaa heille - sen sijaan, että pyrkisivät selvittämään, mikä tässä treffikumppanissa on hyvää ja mitä yhteisetä hänen kanssaan tekisi.
Monet miehet eivät pyri kesksuteluillaan rakentamaan. Vaan purkamaan tai tuhoamaan. Haluan rakentajan, en pommimiestä :)
Ap
miestä ja vaatia että se keskustelee kuin nainen.
Miesten maailma on erilainen, koeta hyväksyä se, antaa sille tilaa ja voit ehkä löytääkin hyvän miehen.
Mutta tuskin löydät miestä joka on kuin nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on 2. Toinen on Mitro, ja toinen joulupukki.
Hyvät miehet taitavat olla kaikki varattuja. Itse pidän rauhallisista, ystävällisistä ja humaaneista miehistä. Ei ole vastaan tullut.
No, ihan hyvin voi elää sinkkunakin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan puheliaat, empaattiset ja tunteelliset miehet sitten jo varattuja?
Tapailen naista, jonka mielestä olen tähänastisessa elämässään ensimmäinen, jonka kanssa voi keskustella syvällisesti tuntikaupalla. Suutelen hänen mukaansa parhaiten ja seksikin sujuu. Nostaa kieltämättä itsetuntoani.
Väittäisin että niitä keskustelutaitoisia miehiä on olemassa. Minulle se on tärkeää, kun en muuten oikein pääse sen naisen kanssa vireeseen.
auttaisko se, jos yrittäisit etsiä miehen, jonka kanssa voisitte harrastaa jotain yhdessä? Kolmikymppisiä on elämä jo ehkä jonkin verran kolhinut, mutta jos vielä sen verran löytyy virtaa, että voi mennä yhdessä kalaan/lenkille/seinäkiipeilemään tms. ja keskittyä tuollaiseen kivaan, vois jäädä ne muut jutut vähemmälle? Olisko hyvä idea?
miestä ja vaatia että se keskustelee kuin nainen.
Miesten maailma on erilainen, koeta hyväksyä se, antaa sille tilaa ja voit ehkä löytääkin hyvän miehen.
Mutta tuskin löydät miestä joka on kuin nainen.
niin katsele ulkomailta. Esimerkiksi Ruotsista, Norjasta tai Briteistä.
mukaile sun juttuja ja nuole persettä vaan sanoo suoraan mitä ajattelee on minusta hyvä merkki.
Pillunkipeä limanuljaska sen sijaan keskustelisi juuri sinun haluamallasi tavalla laskelmoiden sen olevan nopein tie lakanoiden väliin.
miestä ja vaatia että se keskustelee kuin nainen.
Miesten maailma on erilainen, koeta hyväksyä se, antaa sille tilaa ja voit ehkä löytääkin hyvän miehen.
Mutta tuskin löydät miestä joka on kuin nainen.
Ei sen miehen tarvitse keskustella kuin nainen.
Mutta kyllä sen nyt jotain pitäisi keskustella!
Voin hyvin puhua vaikka autoista tai muista miesten jutuista. Tai yleisemmin sen päivän sanomalehden otsikoista tms.
Mutta jos mies ei tee mitään aloitteita keskustelun jatkamiseksi, vastaa vaan jotain lyhyesti tai sanoo jotain tyyliin "niin"... Niin huh huh.
ap
Onko se sitä selkärankaisuutta , että paljastaa parisuhdestatuksensa heti vai feikkaa olevansa sinkku ja kertoo tilanteensa vasta kun suhde on päässyt kunnolla vauhtiin. Mitään varmaa ei vieraasta ihmisestä voi tietää mutta pääsee uuden tuttavuuden kanssa varsin pitkälle ennenkuin totuus paljastuu.