Lue keskustelun säännöt.
Oletko tyytymissuhteessa? Itse myönnän että yhteen sitoo tässä vaiheessa ennen kaikkea yhteinen asunto ja koira.
27.04.2026 |
Intohimoa ja suuria tunteita ei ole ollut pitkiin aikoihin, mutta lähteminen olisi liian vaivalloista. Keski-ikäisenä vähän jo myös epäilee, muuttuisiko elämä yhtään sen paremmaksi eroamalla.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan, ja paras päätös oli vain yksinkertaisesti lähteä. Helppoa se ei ollut, onneksi ei ollut yhteisiä lapsia. Elämää ei pidä tuhlata parisuhteeseen jossa ei ole hyvä olla.
Parisuhde on vain yksi osa elämästä. Ei elämä siitä pilalle mene.
Niinhän se on, mutta ainakin oma elämä olisi aika varmasti mennyt pilalle jos olisin huonoon suhteeseen jäänyt roikkumaan. En koe että sitä pitää jonkun periaatteen vuoksi pitää väkisin pystyssä, en harrasta marttyyrin roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns. rakkausavioliitot ovat yliarvostettuja ja sitä paitsi hyvin uusi keksintö. Ennen avioliittoon suhtauduttiin paljon pragmaattisemmin.
Koska elämä oli vaikeampaa. Ei ollut resursseja haihatella Disney-unelman perässä. Energiat meni hengissä pysymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää.
No enpä tiedä. Varmaan suurimman osan elämä on sitä tyytymistä ja ei kai siinä ole mitään pahaa, jos suhteessa ei ole väkivaltaa, ei fyysistä eikä henkistä.
Eikä ole sanottua, että elämänlaatu paranisi erosta.
Mutta jos liitossa on oikeasti paha olla ja se huonontaa elämänlaatua huomattavasti, kannattaa erota.
Muuten ei se ihmisen elämä koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista ole.
Harva varmaan tapaa tässä elämässä sen täydellisen elämänkumppanin. Joka on kaikilta osin sopiva. Moni tyytyy siihen ihan hyvää, ja kai sekin on ihan ok. Kaikki ei jaksa etsiä koko elämäänsä ja olla koko ajan vaihtamassa, jos se valittu ei sitten ollutkaan se elämäsi ainoa oikea.
Nyt ei kannata erota. Kauheat ajat tulossa. Ainakin voit lypsää sitä miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan, ja paras päätös oli vain yksinkertaisesti lähteä. Helppoa se ei ollut, onneksi ei ollut yhteisiä lapsia. Elämää ei pidä tuhlata parisuhteeseen jossa ei ole hyvä olla.
Parisuhde on vain yksi osa elämästä. Ei elämä siitä pilalle mene.
Niinhän se on, mutta ainakin oma elämä olisi aika varmasti mennyt pilalle jos olisin huonoon suhteeseen jäänyt roikkumaan. En koe että sitä pitää jonkun periaatteen vuoksi pitää väkisin pystyssä, en harrasta marttyyrin roolia.
Niin, enää pitäisi vielä määritellä että mikä on huono suhde. Siitähän tässä aloituksessa kai oli tavallaan kyse. Onko huono suhde mikä tahansa sellainen suhde jossa ei ole yhtä silmittömän rakastunut kuin ekaan poikaystävään teini-ikäisenä? Tai mikä tahansa suhde, joka on joltain osin erilainen kuin mitä kuvitteli itselleen naiivina parikymppisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolitetut laskut ja kerta viikkoon saunapllu on viimeiset sitojat.
M48
Miehillä se on aina tuo seksi mielessä. Rajoittaa miesten elämän valintoja pahasti, mutta minkäs teet, kun muna vie miestä.
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
No en tiiä. Tuttavapariskunta on lähemmäs kuusikymppisiä jo ja erosivat juuri. Kyllä mun kävi lähinnä vähän sääliksi, varsinkin kun mitään dramatiikkaa asiaan ei ilmeisesti liittynyt vaan pelkkä kyllästyminen. Kyllä se mun korvaan kuulostaa aika ankealta yrittää aloitella elämää uudelleen lähes eläkeikäisenä.
Samaa katsellut vierestä. Ei ilmeisesti mitään ulkopuolista säätöä, mutta kyllästytti. Kaikki paskaksi: juuri valmistunut, upea pieni talo vanhuuteen jakoon, sijoitusasunto jakoon, hirveä säätö ja sekoilu oikeastaan ei minkään takia. Sitten - voi herramunvereni kuinka yllättäen - kaikkia alkoikin masentaa yksinäisyys ja orpo olo oudoissa kodeissa 🙄
Naurahdin.
En ole tyytymissuhteessa.Olla oltu 31 vuotta yhdessä,eikä puheenaiheet lopu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan, ja paras päätös oli vain yksinkertaisesti lähteä. Helppoa se ei ollut, onneksi ei ollut yhteisiä lapsia. Elämää ei pidä tuhlata parisuhteeseen jossa ei ole hyvä olla.
Parisuhde on vain yksi osa elämästä. Ei elämä siitä pilalle mene.
Niinhän se on, mutta ainakin oma elämä olisi aika varmasti mennyt pilalle jos olisin huonoon suhteeseen jäänyt roikkumaan. En koe että sitä pitää jonkun periaatteen vuoksi pitää väkisin pystyssä, en harrasta marttyyrin roolia.
Niin, enää pitäisi vielä määritellä että mikä on huono suhde. Siitähän tässä aloituksessa kai oli tavallaan kyse. Onko huono suhde mikä tahansa sellainen suhde jossa ei ole yhtä silmittömän rakastunut kuin ekaan poikaystävään teini-ikäisenä? Tai mikä tahansa suhde, joka on joltain osin erilainen kuin mitä kuvitteli itselleen naiivina parikymppisenä?
Eiköhän se ole puhtaasti subjektiivinen asia jota muut eivät voi määritellä toisen puolesta. Moni tykkää asiasta moralisoida ja esittää jonkun sortin pyhimystä, ja se heille suotakoon, onhan meillä kaikilla ilmaisun- - ja mielipiteen vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
No en tiiä. Tuttavapariskunta on lähemmäs kuusikymppisiä jo ja erosivat juuri. Kyllä mun kävi lähinnä vähän sääliksi, varsinkin kun mitään dramatiikkaa asiaan ei ilmeisesti liittynyt vaan pelkkä kyllästyminen. Kyllä se mun korvaan kuulostaa aika ankealta yrittää aloitella elämää uudelleen lähes eläkeikäisenä.
Samaa katsellut vierestä. Ei ilmeisesti mitään ulkopuolista säätöä, mutta kyllästytti. Kaikki paskaksi: juuri valmistunut, upea pieni talo vanhuuteen jakoon, sijoitusasunto jakoon, hirveä säätö ja sekoilu oikeastaan ei minkään takia. Sitten - voi herramunvereni kuinka yllättäen - kaikkia alkoikin masentaa yksinäisyys ja orpo olo oudoissa kodeissa 🙄
Lieneekö tuo sekoilu kuolemanpelkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahahan se on ainut mikä pitää suhteessa. Kun rahaa on 4€ niin miten eroat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan, ja paras päätös oli vain yksinkertaisesti lähteä. Helppoa se ei ollut, onneksi ei ollut yhteisiä lapsia. Elämää ei pidä tuhlata parisuhteeseen jossa ei ole hyvä olla.
Parisuhde on vain yksi osa elämästä. Ei elämä siitä pilalle mene.
Niinhän se on, mutta ainakin oma elämä olisi aika varmasti mennyt pilalle jos olisin huonoon suhteeseen jäänyt roikkumaan. En koe että sitä pitää jonkun periaatteen vuoksi pitää väkisin pystyssä, en harrasta marttyyrin roolia.
Niin, enää pitäisi vielä määritellä että mikä on huono suhde. Siitähän tässä aloituksessa kai oli tavallaan kyse. Onko huono suhde mikä tahansa sellainen suhde jossa ei ole yhtä silmittömän rakastunut kuin ekaan poikaystävään teini-ikäisenä? Tai mikä tahansa suhde, joka on joltain osin erilainen kuin mitä kuvitteli itselleen naiivina parikymppisenä?
Eiköhän se ole puhtaasti subjektiivinen asia jota muut eivät voi määritellä toisen puolesta. Moni tykkää asiasta moralisoida ja esittää jonkun sortin pyhimystä, ja se heille suotakoon, onhan meillä kaikilla ilmaisun- - ja mielipiteen vapaus.
Tässä kysyttiinkin, mikä on edellä kirjoittaneen emansipoituneen lähtijän määritelmä, hän kun itse otti puheeksi nimenomaan *huonon* suhteen, vaikka aloitus koskee tyytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahahan se on ainut mikä pitää suhteessa. Kun rahaa on 4€ niin miten eroat?
Kysymys oli ilmeisesti retorinen, mutta ihan tilastotkin osoittaa, että pienituloisuus korreloi isomman eroriskin kanssa. Ei siinä minusta mitään mystistä ole. Jos on yhteinen talo ja kesämökki ja koira ja lomaosake niin kytkimen nostaminen on työläämpää kuin silloin kun kummallakaan ei ole kuin tuulen huuhtoma perse.
Minusta on ihan selvä, että yhteinen asuntolaina on isompi sitoutuminen kuin avioliitto. Naimisiin meneminen ei tarkoita tänä päivänä paljon mitään, aina voi ilmoittaa että nyt ei enää oikein ole motia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, voi, elämä on ainutkertainen ja lyhyt. Pitää nauttia siitä mitä on tai rohkeasti tavoitella sitä mitä haluaa. Tyytymään ei pidä alkamaan, vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kaikenlainen muutos on aina hyvästä, oli se sitten pientä tai suurta, eteenpäin on ihmisen mentävä!
No en tiiä. Tuttavapariskunta on lähemmäs kuusikymppisiä jo ja erosivat juuri. Kyllä mun kävi lähinnä vähän sääliksi, varsinkin kun mitään dramatiikkaa asiaan ei ilmeisesti liittynyt vaan pelkkä kyllästyminen. Kyllä se mun korvaan kuulostaa aika ankealta yrittää aloitella elämää uudelleen lähes eläkeikäisenä.
Parempi myöhään, kun ei milloinkaan kuitenkin.
Puolitetut laskut ja kerta viikkoon saunapllu on viimeiset sitojat.
M48