Onko paikalla downlasten äitejä? Sulattelen tietoa odottamastani lapsesta.

joka on opiskellut yliopistolla, se ei muuta sitä tosiasiaa, että downit ovat älyllisesti jälkeenjääneitä. Todella typerää ja naiivia lohduttaa downin saavaa, että " voivat opiskella jopa yo:ssa" . Varsinaista av-logiikkaa taas.



Joka tapauksessa mielettömän mielenkiintoista lukea, kuinka eri tavalla ihmiset kokevat elämän down-lapsen kanssa. Uskon kyllä siihenkin, että alkuperäinen vanhempien asenne asiaan on ratkaiseva tekijä siinä, minkälaiseksi elämä muotoutuu. Siksi olen varma, että ap:n kannattaa suhtautua positiivisesti lapsensa syntymään. hyvä vuorovaikutus alusta pitäen tuottaa varmasti hyviä tuloksia - niin terveen kuin down-lapsenkin kohdalla.

olen se äiti jolla keskivaikeasti kehitysvammanen lapsi. miten joku ei voi ymmärtää, että lapsen vamman vakavus myös vaikuttaa koko perheen elämän laatuun.

tiedän tasan tarkkaan, että monilla joilla vaikeasti vammainen lapsi, niin heillä ei ole niin ihanaa, vaikka he rakastavatkin lastaan yli kaiken.

tasan tarkkaan lievästi vammaisen lapsen kanssa on melko helppoa. eihän edes lievästi kehitysvammaisista lapsista makseta omaishoidon tukea. monesti ihmetyttää, että lievästi vammaisten lasten vanhemmat eivät ymmärrä mitään keski tai vaikeasta kehitysvammasta.

On kyllä todella surullista ja kauheata luettavaa. Tuntuu ihan hirveältä ap puolesta, että kaikki skitsot kirjoittelee tänne. Ei kukaan ole väittänyt, että ap:n lapsi todennäköisesi opiskelee yliopistossa, vaan kehoittanut ottamaan lapsensa sellaisena kuin tämä on.

vanhempien asenne ei ole merkittävä tekijä, joskin hyvin hyvin pieni merkitys sillä voi olla.

tässä sulle esimerkki 3 eri vammaisesta lapsesta.

1. puhuu, jonkin verran konaiskehitys jäljessä. ymmärtää puhetta. poikkeaa normaalista lapsesta hiukan lapsen omaisella käytöksellä.

2. örisee, ei ymmärrä puhetta, ei puhu, käyttää vaippaa koko ikänsä, täysin autettava, ei kävele.

3. oma poikani, puhuu n. 30 sanaa, ymmärtää osittain puhetta, autistisia piirteitä, kävelee ja osaa tehdä monia asioita, vaikeita oppimisvaikeuksia, kuiva, käytöshäiriöitä ajoittain, huumorintajuinen, rauhallinen, saa raivokohtauksia, pelkää ympäristöä, vaikeita siirtymisvaikeuksia, tarvitsee kuvia liikkuakseen. ikää 6v.

en haluaisi olla tuan kakkosen äiti ja vieläkin vaikeampia löytyy.

itse osittain kannatan aborttia, mutta päätös on aina perheen oma. ainoastaan siitä syystä kannatan aborttia, koska en olisi valmis ottamaan vaikeasti, syvästi tai monivammaista lasta vastaan. lievä ja keskivaikea vamma ok. heidän kanssa vielä pärjää.

mikäli lapsen haluaa pitää, niin on hyväksyttävä myös monivammaisuus ja vaikea kehitysvamma. valintaa ei voi tehdä.

en voi luvata laadukasta elämää perheelle, koska se ei välttämättä toteudu. lapsen vaikea vamma vie myös muilta lapsilta aikaa pois.

tosin monet down lapset eivät ole vaikevasti vammaisia, mutta arpaonni voi olla huonokin.

Jos olet kuulut downista joka on päässyt opinnoissaan noin pitkälle, on kysymyksessä mosaiikkidown-henkilö.. He omaavat piirteitä down in syndroomasta, mutta eivät ole sama asia.. Down-henkilöiden kongitiivinen kehitys ei sellaiseen todennäköisesti yllä.. Mutta mielestäni on kieroutunutta puhua ensimmäisenä sivistyksestä sun muusta maallisesta.. Down-henkilöt ovat usein aikuisena vähän tukea tarvitsevia ja pärjäävät pitkälle itsenäisesti elämässään..



sosionomi, kehitysvammaisten asumispalveluohjaaja

Hirveältä tuntuu lukea näitä katkeria kirjoituksia. Olen varma,että tulet ap selviämään lapsesi kanssa hienosti. Olet tehnyt päätöksen pitää lapsi, joten se kertonee arvomaailmastasi aika paljon. Olen downin äiti ja tavannut monia muita äitejä. Vaikeinta asian hyväksyminen tuntuu yleensä olevan " hienohelmaisille uraputkiäideille" , joiden suunnitelmat täydelliseltä näyttävästä elämästä eivät toteutuneetkaan. Poikkeuksetta nämä äidit (ainakin vanhemmat) ovat käyneet seuloissa, mutta läpäisseet ne.

Lapsi sitoo tietysti kasvaessaan enemmän kuin muut ikäisensä, mutta ei siihen vammaisuuteen silti tarvitse hukuttautua, vaan elämässä on hauskaa silti, minulla ainakin. Apua on saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan, eikä leikkiä marttyyria, koska siitä ei kukaan palkitse.

mutta kuitenkin haluan kertoa teille kaikille mikä tekee kehitysvammaisesta todella raskaan ihmisen.

se ei ole se, että hän ei osaa mitään tai osaa huonommin kun muut, vaan ainakin meillä käytöshäiriöt.

kehitysvammainenkin käyttäytyy paremmin päiväkodissa ja koulussa, kun kotona.

kerron nyt meidän pojasta, jolla keskivaikea kehitysvamma ja lisävammana vaikea dysfasia. hän on nyt 6v.

kamalia raivokohtauksia, ininää, ulinaa, vaikea saada ulos ovesta, lähimmäisen tahatonta satuttamista, liian kovia otteita lähimmäisiä kohtaan, karjuntaa.

kehitysvamma on ymmärtämisen ja käsittämisen vamma. he kipunoivat käytöksellään, sitä etteivät he ymmärrä asioita tai pysty tuottamaan riittävästi puhetta.

edes kehitysvammasten hoitajat eivät pysty näkemään koko totuutta. aktiviteetti pitää kehitysvammaisen paremmin kuosissa.

kaikilla kehitysvammaisilla ei ole käytöshäiriöitä, mutta monella on. en nyt sitten puhu lievästä vammasta. he ovat hyvin pärjääviä.

KYSE EI TODELLAKAAN OLE SIITÄ, ETTÄ PITÄISI OLLA TÄYDELLINEN,

näin väittää vain ihminen joka ei tiedä kehitysvammasta mitään tai hänen näkemyksensä on suppea.

oman lapseni aion hoitaa 18v. asti, sen jälkeen ratkaisee paljon miten hän käyttäytyy. vanhentunut olen vuosia hänen kanssaan. rakastan häntä, mutta monesti tunnen häntä kohtaan myös sellaisia tunteita, joita en ole kokenut koskaan kuopusta kohtaan.

kirjoittajalle: onko lapsesi down vai jotain muuta? Downit eivät yleensä raivoa, vaikka ovatkin itsepäisiä. Downien sosiaaliset taidot ovat tunnetusti hyvät (siis verrattuna muuhun kykyprofiiliin) ja he ovat yleensä (korostan yleensä) hyväntuulisia ja pyrkivät sopeutumaan " laumaan" .

lapseni on aivan tavallinen kehitysvammainen poika, juuri sellainen leppoisa, viilipytty, iloinen, huumorintajuinen ja tyytyväinen, kunnes tulee se toinen puoli esiin.

kehitysvammaan kuluu kuitenkin yhteiset piirteet, paljon vamman aste vaikuttaa käytökseen. esim. kehitysvamma neuvolassa ei erotella mitenkään eri kehitysvammasia erikseen. toki kysyn tuata asiaa seuraavalla kerralla aivan mielenkiinnon vuoksi.

kysymykseni on hölmö, mutta eikö vammaisuuden astetta pystytä mitenkään selvittämään raskauden aikana kokeilla? Olen kai käsittänyt väärin..

monta viestiä tuolla aiemmin.

Tuo sinun hieno tiivistelmä on niin sanottu " mittari" jolla kyetään määrittelemään Down syndrooma. Todellakaan kaikki yli 40 vuotiaat eivät sairastu Alzheimeriin. Onnittelut sinulle ap lapsesi puolesta; minä jatkan tätä yökön hommaa täällä kehitysvammaisten lasten lyhytaikaiskodista (på svenska korttids boende).

En viitsi kuitenkaan tässä enempää kirjoittaa kun en downista tai kehitysvammaisuudesta vielä mitään tiedä.



Onnittelen kuitenkin tulevasta lapsestanne ja toivon että muilta osin olisi niin terve ja hyväkuntoinen kuin vain mahdollista ja saisitte aloittaa yhteisen taipaleenne mahdollisimman tavallisen vauva-arjen merkeissä! Ja suosittelisin kyselemään neuvolasta mitä kautta saisitte yhteyttä oikeisiin ammatti-ihmisiin ja muihin down-perheisiin, heiltä saisitte varmasti paljon paremmin tietoa ja tukea kuin täältä.

2% downeista on ns mosaiikkidown. Kyse on myös kromosomihäiriösta kuin trisomi 21 (yleisin downs" laji" , yhteensä lajitellaan neljään eri alalajiin. Totta on että mosaiikki on lievin. Ja kaikille täällä oleville; itse teen töitä päivittäin kehitysvammaisten parissa, tunnen monta down -tyttöä ja poikaa, heillä on yksi ominainen piirre; tunteet jotka näytetään; halataan ja nauretaan kun ollaan iloisia, itketään ja tulistutaan - yhdellä sanalla sanoen; ominaisuus joka meidänkin olisi syytä oppia..... Ja ONNEA tulevalle äidille!!!!!

joo oikeassa olet, ettet tiedä kehitysvammasta mitään. oma lapsi ei ole yhtä kuin tieto kehitysvammaisuudesta, vaan se on laajempaa tietoa.

tosin muistan sinun kirjoituksesi lapsen päivähoitoon viemisestä, joten muistan myös sen, ettet myöskään tiedä kehitysvammasta mitään.

mikä antaa ihmiselle tietoa kehitysvammasta? Siis kun sitä ei saa oman lapsen kautta niin mistä sitä on mahdollista saada? Onko näillä muilla vastanneilla sitä tietoa takataskussaan?



tummetott kirjautumatta (tietämättää mitä ketjua mahdoit tarkoittaa niin yhä samaa mieltä päivähodosta kuin aiemmin)

Mielenkiintoista silti että päivähoitoon vienti kumoaa kohdallani sen laajemman tiedon mitä muut vanhemmat saavat kehitysvammaisten lastensa kautta. Mutta ok, sinähän sen paremmin tietysti tiedät, minulle riittää että toimin lapseni parhaaksi :o)

kerro itse omista tuntemuksistasi milloin lapsesi syntyy miten selvisi että on downi. mitä mietit? ensi reaktiosi? kerro. itselläni on 5v vaikeasti vammautunut downi. Synnytyksessä happivaje joka aiheutti lisä ominaisuuksia. Helppoa ei ole. Enkä itse enää ikinä aloittaisi samaa uudelleen. Kaikki on muuttunut lapsemme syntymän jälkeen, eikä ihan siihen parempaan suuntaa. En toivo teille samaa mutta nykyaikana ei asia ole helppoa joka asiaa saat varautua tappelemaan ja moneen kertaan. Mutta kertoile noita omia tuntemuksiasi.

Vierailija:

...satun tietämään, että Suomessa ei ole ammattikorkeakoulussa tai lukiossa opiskelleita downeja. Kyseessä on väärinkäsitys tms.

Kirjoittaja(t) sekoittavasti CP:n ja downin. Tunnen CP-vammaisia yliopistotutkinnon suorittaneita, joten tämä on se todennäköinen AMK-tutkinnon suorittaneenkin " vamma" .

Down vaikuttaa älylliseen kehitykseen joko lievästi, keskivaikeasti tai syvästi, kun taas CP:ssä henkilö voi olla älyllisesti täysin " normaali" .