Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (12191)
Se että Haluaa tulkita Raamattua tietyllä tavalla, ei tee siitä oikeaa tulkintaa tai Totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdoton eksklusiivinen seurakuntaoppi on ilmeisesti aika myöhäistä perua. 60-luvulla valtaosa papeista lähti liikkeestä, kun maallikkonäkemys otti vallan.
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton eksklusiivinen seurakuntaoppi on ilmeisesti aika myöhäistä perua. 60-luvulla valtaosa papeista lähti liikkeestä, kun maallikkonäkemys otti vallan.
Mitä tarkoitat eksklusiivisuudella tässä? Tänne on lukemattomia kertoja selitetty, että vl-yhteisöön kuuluminen ei pelasta, vaan omakohtainen usko. Samoin uskovia löytyy ympäri maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Án tinōn aphēte tas hamartias apheōntai autois, án tinōn kratēte kekratēntai.
Sanatarkka käännös: ”Jos joidenkin synnit te päästätte/annatte anteeksi, ne on heille anteeksi annettu.”
”Alkutekstin rakenne ja koko Uuden testamentin teologia vastaavat kysymykseesi selvästi: kyllä, synnit voi saada anteeksi myös muulla tavoin. Toisen ihmisen julistama synninpäästö (rippi) ei ole Raamatun mukaan ainoa tai poissulkeva reitti anteeksiantoon, vaan yksi Jeesuksen antama erityinen lahja ja lohdutuksen väline.
Tässä on kolme keskeistä perustetta sille, miksi jae ei tee ihmisen välittämästä synninpäästöstä ainoaa pelastustietä:
1. Kieliopillinen ”jos” jättää tilan muille tavoille
Sana (an) ilmaisee kreikan kielessä mahdollisuutta tai tilannetta: ”siinä tapauksessa, että te teette näin...”Se ei sano, että synnit annetaan anteeksi ainoastaan silloin, kun opetuslapset niin tekevät. Se antaa opetuslapsille valtuutuksen toimia Jumalan nimissä, mutta se ei rajoita Jumalan omaa toimivaltaa ja vapautta antaa syntejä anteeksi suoraan.
2. Alkuseurakunnan käytäntö ja suora rukous
Uudessa testamentissa on lukuisia kohtia, joissa synnit saadaan anteeksi suoraan Jumalalta ilman välimiehenä toimivaa ihmistä. Esimerkiksi:
Isä meidän -rukous: Jeesus itse opetti ihmisiä rukoilemaan suoraan Isältä: ”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi...”(Luukas 11:4).
Ensimmäinen Johanneksen kirje (1:9): ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Tässä anteeksianto seuraa suoraan sydämen tunnustuksesta Jumalalle.
3. Miten eri kirkkokunnat tämän ymmärtävät?
Johanneksen evankeliumin jakeen 20:23 tulkinta jakaa hieman kristillisiä kirkkoja, mutta mikään niistä ei ajattele, että Jumala olisi ”lukinnut” itsensä vain ihmisen lausumaan sanaan:
Luterilainen ja protestanttinen näkemys:Rippi ja synninpäästö ovat lahja ahdistetulle omalletunnolle. Kun ihminen ei meinaa millään uskoa saaneensa anteeksi, hän saa kuulla sen omin korvin toisen kristityn suusta. Anteeksianto on kuitenkin täydellinen jo pelkässä uskossa Kristukseen ja esimerkiksi kasteessa tai ehtoollisessa.
Katolinen ja ortodoksineen näkemys: Rippi on sakramentti, ja vakavat (kuolemansynnit) tulee tunnustaa papille. Silti näissäkin kirkoissa opetetaan, että täydellinen katumus ja rakkaus Jumalaan voivat palauttaa ihmisen armon tilaan jo ennen ripittäytymistä, jos ripille meno ei ole juuri sillä hetkellä mahdollista.
Lauseen ydin on siis vakuutus, ei rajoitus. Jeesus halusi antaa seuraajilleen työkalun, jolla vakuuttaa murtuneelle ihmiselle, että taivaan ovi on auki – ei sulkea muita ovia.”
Todellakin, ei please suodattamatonta tekoälyspämmiä 🙏
Tässä vastauksessa on mielestäni yksi keskeinen ongelma: siinä asetetaan vastakkain Jumalan anteeksiantamus ja evankeliumin julistaminen ikään kuin ne sulkisivat toisensa pois.Joh. 20:23 Jeesus antaa opetuslapsilleen tehtävän ja valtuutuksen: he saavat Pyhän Hengen ja valtuuden päästää syntejä anteeksi sekä pidättää niitä. Jakeen kieliopillinen ”jos” ei todista, että olisi olemassa muita anteeksiantamisen tapoja, mutta ei myöskään yksin todista, että tämä olisi ainoa mahdollinen tapa.
Tekoäly tulkitsee vastauksessasi kuitenkin Isä meidän -rukouksen ja 1. Joh. 1:9:n ikään kuin ne kumoaisivat evankeliumin julistamisen merkityksen. Näin ei ole. Ne kertovat, että Jumala antaa synnit anteeksi. Ne eivät sulje pois sitä, että Jumala antaa anteeksi evankeliumin julistuksen kautta.
Paavali kirjoittaa Room. 10:14–17, kuinka ihmiset voivat uskoa, elleivät he ole kuulleet, ja kuinka he voivat kuulla ilman julistajaa. Luuk. 24:47 puolestaan kertoo Jeesuksen antaneen tehtäväksi saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille.
Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ei ajatella, että ihminen itse olisi syntien anteeksiantaja tai että anteeksiantamus olisi jonkin ihmisen tai järjestön omaisuutta. Jumala antaa anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden, ja ihminen saa julistaa toiselle ihmiselle tätä evankeliumia.
Minusta olisi tärkeää erottaa toisistaan kysymykset siitä, kuka antaa synnit anteeksi, mihin anteeksiantamus perustuu ja millä tavoin Jumala on käskenyt evankeliumia julistaa.
Emme voi sivuuttaa niitä tehtäviä ja lupauksia, jotka Jeesus itse antoi opetuslapsilleen.
Se julistushan on luettavissa evankeliumeista. Paavalin aikaan ei ollut uutta testamenttia, evankeliumi piti tosiaan julistaa ihmiseltä toiselle. Nykyään on eri tavoin.
Vertailuna jälleen, kuinka voisi tietää, että maailmassa on mustia joutsenia, jos kukaan ei ole kertonut ja on aina nähnyt vain valkoisia. Ennen vanhaan, se olisi tosiaan pitänyt kertoa ihmiseltä ihmiselle, että on muuten mustia joutsenia. Nykyään ihminen voi avata netin ja guuglata onko mustia joutsenia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton eksklusiivinen seurakuntaoppi on ilmeisesti aika myöhäistä perua. 60-luvulla valtaosa papeista lähti liikkeestä, kun maallikkonäkemys otti vallan.
Mitä tarkoitat eksklusiivisuudella tässä? Tänne on lukemattomia kertoja selitetty, että vl-yhteisöön kuuluminen ei pelasta, vaan omakohtainen usko. Samoin uskovia löytyy ympäri maailmaa.
Tarkoittaa sitä, että kiistetään muiden kristittyjen pelastuminen muissa yhteisöissä. Että pelastus tulee vain vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Mitä tulee ”ympäri maailman”, sillä tarkoitetaan mm. Yhdysvaltojen muutaman tuhannen ihmisen vl-yhteisöä ja vastaavia. Joka tapauksessa pitää olla täsmälleen vl-oppi. Missä sen rajat menevät, onkin sitten vähän mysteeri. Suomessa ainoa oikea on kuitenkin vl-usko.
On melko poikkeuksellista, että luterilaisen kirkon sisällä toimii ryhmä, jonka mielestä luterilainen kirkko ei ole oikea Kristuksen kirkko eikä luterilaisen julistama synninpäästö ole pätevä ellei tämä ole vl.
Pappishajaannus tuli pitkälti siitä, että teologit kritisoivat eksklusiivista seurakuntapppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekoälyn antama vastaus ei ole automaattisesti huono tai väärin, kannattaa vähän pohtia noitakin tarjottuja näkökantoja. Toisin kuin moni vl-puhuja, yritän sentään tutkia mitä tekstien alkukielissä sanotaan…
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä koette, että avioeron jälkeen avioituminen ei ole ok. Terveisiä vain tutuille, kun kerron oman tarinani.
Minä aloin seurustella tulevan aviomieheni kanssa 18-vuotiaana. Naimisiin menimme päälle parikymppisenä. Minulle avioliitto on aina ollut pyhä asia, elinikäinen sitoumus. En solminut avioliittoa kevyesti, päinvastoin. Suhtauduin jo nuorena siihen ajatuksella, että vastoinkäymisten tullessa olen valmis kääntämään kaikki kivet. Kuvittelin, että toki aviomieheni on valmis tekemään samoin.
Miehen käytös muuttui vuosi häiden jälkeen kummalliseksi. Hänestä tuli vetäytynyt, pahantuulinen ja riidanhaluinen. Alkoi epäillä, olenko ollut uskoton, vaikkei minulla ollut yhtään miespuolista ystävääkään. Yritin ymmärtää miehen tunnetiloja, hoidin kodin ja otin vastuuta miehenkin asioista. Mies vetosi opiskelustressiin ja minä ymmärsin. Autoin miestä tekemään opinnäytetyönsä valmiiksi, rohkaisin kesätöiden hakemisessa ja jatko-opiskelupaikkaankin täytin paperit. Hän saikin tuon opiskelupaikan, joka myöhemmin mahdollisti hänelle suuret tulot.
Olimme miehen opintojen vuoksi muuttamassa uudelle paikkakunnalle, josta olimme hankkineet vuokra-asunnon. Minä muutin asuntoon etukäteen, kun sain paikkakunnalta töitä. Juuri ennen miehen muuttoa vuokra-asuntoomme, mies ilmoitti, että hän on selkäni takana hankkinut itselleen asunnon toisesta kaupungista, hän muuttaa sinne ja haluaa avioeron. Olin aivan rikki. En saanut mitään mahdollisuutta selvittää tilannetta tai edes yrittää pelastaa avioliittoamme. Jälkikäteen minulle selvisi, että miehellä oli ollut toinen nainen jo vuosi häidemme jälkeen ja siksi käytös oli muuttunut kummalliseksi.
Minusta olisi käsittämätöntä, että minun olisi pitänyt jäädä loppuelämäkseni yksin sen takia, mitä entinen aviomieheni teki. En olisi saanut lapsia, en olisi saanut aviopuolisoa. Pahimmillaan edessä olisi ollut jopa lähemmäs 70 vuotta yksin elettäviä vuosia vain siksi, että entinen aviomies ei pitänyt avioliittoa pyhänä ja oli uskoton. Minä itse tiedän, että olen ollut ensimmäiselle aviomiehelleni hyvä ja uskollinen vaimo. Minä en rikkonut avioliittoamme ja minulle ei kuulu kannettavaksi vastuu siitä, mitä hän teki. Hyvillä mielin avioiduin toisen kerran ja sain toivomiani lapsia.
”Autoin miestä tekemään opinnäytetyönsä valmiiksi, rohkaisin kesätöiden hakemisessa ja jatko-opiskelupaikkaankin täytin paperit.” Onpa ollut saamaton mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Án tinōn aphēte tas hamartias apheōntai autois, án tinōn kratēte kekratēntai.
Sanatarkka käännös: ”Jos joidenkin synnit te päästätte/annatte anteeksi, ne on heille anteeksi annettu.”
”Alkutekstin rakenne ja koko Uuden testamentin teologia vastaavat kysymykseesi selvästi: kyllä, synnit voi saada anteeksi myös muulla tavoin. Toisen ihmisen julistama synninpäästö (rippi) ei ole Raamatun mukaan ainoa tai poissulkeva reitti anteeksiantoon, vaan yksi Jeesuksen antama erityinen lahja ja lohdutuksen väline.
Tässä on kolme keskeistä perustetta sille, miksi jae ei tee ihmisen välittämästä synninpäästöstä ainoaa pelastustietä:
1. Kieliopillinen ”jos” jättää tilan muille tavoille
Sana (an) ilmaisee kreikan kielessä mahdollisuutta tai tilannetta: ”siinä tapauksessa, että te teette näin...”Se ei sano, että synnit annetaan anteeksi ainoastaan silloin, kun opetuslapset niin tekevät. Se antaa opetuslapsille valtuutuksen toimia Jumalan nimissä, mutta se ei rajoita Jumalan omaa toimivaltaa ja vapautta antaa syntejä anteeksi suoraan.
2. Alkuseurakunnan käytäntö ja suora rukous
Uudessa testamentissa on lukuisia kohtia, joissa synnit saadaan anteeksi suoraan Jumalalta ilman välimiehenä toimivaa ihmistä. Esimerkiksi:
Isä meidän -rukous: Jeesus itse opetti ihmisiä rukoilemaan suoraan Isältä: ”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi...”(Luukas 11:4).
Ensimmäinen Johanneksen kirje (1:9): ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Tässä anteeksianto seuraa suoraan sydämen tunnustuksesta Jumalalle.
3. Miten eri kirkkokunnat tämän ymmärtävät?
Johanneksen evankeliumin jakeen 20:23 tulkinta jakaa hieman kristillisiä kirkkoja, mutta mikään niistä ei ajattele, että Jumala olisi ”lukinnut” itsensä vain ihmisen lausumaan sanaan:
Luterilainen ja protestanttinen näkemys:Rippi ja synninpäästö ovat lahja ahdistetulle omalletunnolle. Kun ihminen ei meinaa millään uskoa saaneensa anteeksi, hän saa kuulla sen omin korvin toisen kristityn suusta. Anteeksianto on kuitenkin täydellinen jo pelkässä uskossa Kristukseen ja esimerkiksi kasteessa tai ehtoollisessa.
Katolinen ja ortodoksineen näkemys: Rippi on sakramentti, ja vakavat (kuolemansynnit) tulee tunnustaa papille. Silti näissäkin kirkoissa opetetaan, että täydellinen katumus ja rakkaus Jumalaan voivat palauttaa ihmisen armon tilaan jo ennen ripittäytymistä, jos ripille meno ei ole juuri sillä hetkellä mahdollista.
Lauseen ydin on siis vakuutus, ei rajoitus. Jeesus halusi antaa seuraajilleen työkalun, jolla vakuuttaa murtuneelle ihmiselle, että taivaan ovi on auki – ei sulkea muita ovia.”
Todellakin, ei please suodattamatonta tekoälyspämmiä 🙏
Tässä vastauksessa on mielestäni yksi keskeinen ongelma: siinä asetetaan vastakkain Jumalan anteeksiantamus ja evankeliumin julistaminen ikään kuin ne sulkisivat toisensa pois.Joh. 20:23 Jeesus antaa opetuslapsilleen tehtävän ja valtuutuksen: he saavat Pyhän Hengen ja valtuuden päästää syntejä anteeksi sekä pidättää niitä. Jakeen kieliopillinen ”jos” ei todista, että olisi olemassa muita anteeksiantamisen tapoja, mutta ei myöskään yksin todista, että tämä olisi ainoa mahdollinen tapa.
Tekoäly tulkitsee vastauksessasi kuitenkin Isä meidän -rukouksen ja 1. Joh. 1:9:n ikään kuin ne kumoaisivat evankeliumin julistamisen merkityksen. Näin ei ole. Ne kertovat, että Jumala antaa synnit anteeksi. Ne eivät sulje pois sitä, että Jumala antaa anteeksi evankeliumin julistuksen kautta.
Paavali kirjoittaa Room. 10:14–17, kuinka ihmiset voivat uskoa, elleivät he ole kuulleet, ja kuinka he voivat kuulla ilman julistajaa. Luuk. 24:47 puolestaan kertoo Jeesuksen antaneen tehtäväksi saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille.
Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ei ajatella, että ihminen itse olisi syntien anteeksiantaja tai että anteeksiantamus olisi jonkin ihmisen tai järjestön omaisuutta. Jumala antaa anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden, ja ihminen saa julistaa toiselle ihmiselle tätä evankeliumia.
Minusta olisi tärkeää erottaa toisistaan kysymykset siitä, kuka antaa synnit anteeksi, mihin anteeksiantamus perustuu ja millä tavoin Jumala on käskenyt evankeliumia julistaa.
Emme voi sivuuttaa niitä tehtäviä ja lupauksia, jotka Jeesus itse antoi opetuslapsilleen.
Se julistushan on luettavissa evankeliumeista. Paavalin aikaan ei ollut uutta testamenttia, evankeliumi piti tosiaan julistaa ihmiseltä toiselle. Nykyään on eri tavoin.
Vertailuna jälleen, kuinka voisi tietää, että maailmassa on mustia joutsenia, jos kukaan ei ole kertonut ja on aina nähnyt vain valkoisia. Ennen vanhaan, se olisi tosiaan pitänyt kertoa ihmiseltä ihmiselle, että on muuten mustia joutsenia. Nykyään ihminen voi avata netin ja guuglata onko mustia joutsenia.
Niin. Jokaisella on uskonnonvapaus. Minä uskon mielelläni valkoisiin joutseniin, voihan joku halutessaan uskoa vaikka vihreisiin. Ties vaikka sellainenkin joskus näkyisi, voihan se olla tottakin.
Raamatun kertomusten yhteinen sanoma on selvä: Jumala itse vaikuttaa uskon, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin julistamista Pyhän Hengen välittämiseen. Ihminen ei ole armon lähde, mutta hän voi olla Jumalan sanan välittäjä. Usko syntyy, kun ihminen kuulee evankeliumin julistusta ja Pyhä Henki avaa sydämen vastaanottamaan sen.
Pyhä Henki ei ole ihmisen omalla lukemisella tai ymmärryksellä tavoitettava asia. Se synnyttää uskon evankeliumin kautta. Jumala on antanut evankeliumin julistamisen tehtäväksi uskovaisille, ja niin sana on kulkenut suusta suuhun, ihmiseltä ihmiselle ja sukupolvelta toiselle ympäri maailman. Tämä ei tarkoita, että ihminen itse olisi pelastuksen lähde, vaan että Jumala käyttää ihmisiä evankeliuminsa välittäjinä.
En löydä Raamatusta yhtään esimerkkiä, jossa ihminen olisi tullut uskoon täysin yksin, pelkästään kirjoituksia lukemalla ja niitä mietiskelemällä, ilman että evankeliumi olisi hänelle toiselta uskovaiselta julistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamatun kertomusten yhteinen sanoma on selvä: Jumala itse vaikuttaa uskon, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin julistamista Pyhän Hengen välittämiseen. Ihminen ei ole armon lähde, mutta hän voi olla Jumalan sanan välittäjä. Usko syntyy, kun ihminen kuulee evankeliumin julistusta ja Pyhä Henki avaa sydämen vastaanottamaan sen.
Pyhä Henki ei ole ihmisen omalla lukemisella tai ymmärryksellä tavoitettava asia. Se synnyttää uskon evankeliumin kautta. Jumala on antanut evankeliumin julistamisen tehtäväksi uskovaisille, ja niin sana on kulkenut suusta suuhun, ihmiseltä ihmiselle ja sukupolvelta toiselle ympäri maailman. Tämä ei tarkoita, että ihminen itse olisi pelastuksen lähde, vaan että Jumala käyttää ihmisiä evankeliuminsa välittäjinä.
En löydä Raamatusta yhtään esimerkkiä, jossa ihminen olisi tullut uskoon täysin yksin, pelkästään kirjoituksia lukemalla ja niitä mietiskelemällä, ilman että evankeliumi olisi hänelle toiselta uskovaiselta julistettu.
Siis hetkinen nyt. Et voi löytää UT:sta henkilöitä, jotka olisi tulleet uskoon UT:a lukemalla, koska Uutta testamenttia ei ollut olemassa. Käsitätkö? 😅
”Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta kertovia evankeliumikirjoja (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) tai apostolien kirjeitä ei ollut vielä kirjoitettu tai koottu yhteen, kristillistä evankeliumia ei ollut fyysisesti mahdollista lukea mistään.
Ainoa tapa saada tietää Jeesuksesta oli se, että joku, joka oli nähnyt hänet tai kuullut hänestä, kertoi siitä eteenpäin. Usko syntyi kirjaimellisesti kuulemisesta, koska mitään "Uuden testamentin pokkaria" ei voinut ottaa kirjahyllystä mukaan autiolle saarelle.”
Vanha testamentti taas on täynnä kertomuksia, miten Jumala puhutteli ihmisiä suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Án tinōn aphēte tas hamartias apheōntai autois, án tinōn kratēte kekratēntai.
Sanatarkka käännös: ”Jos joidenkin synnit te päästätte/annatte anteeksi, ne on heille anteeksi annettu.”
”Alkutekstin rakenne ja koko Uuden testamentin teologia vastaavat kysymykseesi selvästi: kyllä, synnit voi saada anteeksi myös muulla tavoin. Toisen ihmisen julistama synninpäästö (rippi) ei ole Raamatun mukaan ainoa tai poissulkeva reitti anteeksiantoon, vaan yksi Jeesuksen antama erityinen lahja ja lohdutuksen väline.
Tässä on kolme keskeistä perustetta sille, miksi jae ei tee ihmisen välittämästä synninpäästöstä ainoaa pelastustietä:
1. Kieliopillinen ”jos” jättää tilan muille tavoille
Sana (an) ilmaisee kreikan kielessä mahdollisuutta tai tilannetta: ”siinä tapauksessa, että te teette näin...”Se ei sano, että synnit annetaan anteeksi ainoastaan silloin, kun opetuslapset niin tekevät. Se antaa opetuslapsille valtuutuksen toimia Jumalan nimissä, mutta se ei rajoita Jumalan omaa toimivaltaa ja vapautta antaa syntejä anteeksi suoraan.
2. Alkuseurakunnan käytäntö ja suora rukous
Uudessa testamentissa on lukuisia kohtia, joissa synnit saadaan anteeksi suoraan Jumalalta ilman välimiehenä toimivaa ihmistä. Esimerkiksi:
Isä meidän -rukous: Jeesus itse opetti ihmisiä rukoilemaan suoraan Isältä: ”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi...”(Luukas 11:4).
Ensimmäinen Johanneksen kirje (1:9): ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Tässä anteeksianto seuraa suoraan sydämen tunnustuksesta Jumalalle.
3. Miten eri kirkkokunnat tämän ymmärtävät?
Johanneksen evankeliumin jakeen 20:23 tulkinta jakaa hieman kristillisiä kirkkoja, mutta mikään niistä ei ajattele, että Jumala olisi ”lukinnut” itsensä vain ihmisen lausumaan sanaan:
Luterilainen ja protestanttinen näkemys:Rippi ja synninpäästö ovat lahja ahdistetulle omalletunnolle. Kun ihminen ei meinaa millään uskoa saaneensa anteeksi, hän saa kuulla sen omin korvin toisen kristityn suusta. Anteeksianto on kuitenkin täydellinen jo pelkässä uskossa Kristukseen ja esimerkiksi kasteessa tai ehtoollisessa.
Katolinen ja ortodoksineen näkemys: Rippi on sakramentti, ja vakavat (kuolemansynnit) tulee tunnustaa papille. Silti näissäkin kirkoissa opetetaan, että täydellinen katumus ja rakkaus Jumalaan voivat palauttaa ihmisen armon tilaan jo ennen ripittäytymistä, jos ripille meno ei ole juuri sillä hetkellä mahdollista.
Lauseen ydin on siis vakuutus, ei rajoitus. Jeesus halusi antaa seuraajilleen työkalun, jolla vakuuttaa murtuneelle ihmiselle, että taivaan ovi on auki – ei sulkea muita ovia.”
Todellakin, ei please suodattamatonta tekoälyspämmiä 🙏
Tässä vastauksessa on mielestäni yksi keskeinen ongelma: siinä asetetaan vastakkain Jumalan anteeksiantamus ja evankeliumin julistaminen ikään kuin ne sulkisivat toisensa pois.Joh. 20:23 Jeesus antaa opetuslapsilleen tehtävän ja valtuutuksen: he saavat Pyhän Hengen ja valtuuden päästää syntejä anteeksi sekä pidättää niitä. Jakeen kieliopillinen ”jos” ei todista, että olisi olemassa muita anteeksiantamisen tapoja, mutta ei myöskään yksin todista, että tämä olisi ainoa mahdollinen tapa.
Tekoäly tulkitsee vastauksessasi kuitenkin Isä meidän -rukouksen ja 1. Joh. 1:9:n ikään kuin ne kumoaisivat evankeliumin julistamisen merkityksen. Näin ei ole. Ne kertovat, että Jumala antaa synnit anteeksi. Ne eivät sulje pois sitä, että Jumala antaa anteeksi evankeliumin julistuksen kautta.
Paavali kirjoittaa Room. 10:14–17, kuinka ihmiset voivat uskoa, elleivät he ole kuulleet, ja kuinka he voivat kuulla ilman julistajaa. Luuk. 24:47 puolestaan kertoo Jeesuksen antaneen tehtäväksi saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille.
Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ei ajatella, että ihminen itse olisi syntien anteeksiantaja tai että anteeksiantamus olisi jonkin ihmisen tai järjestön omaisuutta. Jumala antaa anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden, ja ihminen saa julistaa toiselle ihmiselle tätä evankeliumia.
Minusta olisi tärkeää erottaa toisistaan kysymykset siitä, kuka antaa synnit anteeksi, mihin anteeksiantamus perustuu ja millä tavoin Jumala on käskenyt evankeliumia julistaa.
Emme voi sivuuttaa niitä tehtäviä ja lupauksia, jotka Jeesus itse antoi opetuslapsilleen.
Se julistushan on luettavissa evankeliumeista. Paavalin aikaan ei ollut uutta testamenttia, evankeliumi piti tosiaan julistaa ihmiseltä toiselle. Nykyään on eri tavoin.
Vertailuna jälleen, kuinka voisi tietää, että maailmassa on mustia joutsenia, jos kukaan ei ole kertonut ja on aina nähnyt vain valkoisia. Ennen vanhaan, se olisi tosiaan pitänyt kertoa ihmiseltä ihmiselle, että on muuten mustia joutsenia. Nykyään ihminen voi avata netin ja guuglata onko mustia joutsenia.Niin. Jokaisella on uskonnonvapaus. Minä uskon mielelläni valkoisiin joutseniin, voihan joku halutessaan uskoa vaikka vihreisiin. Ties vaikka sellainenkin joskus näkyisi, voihan se olla tottakin.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Valkoiset ja mustat joutsenet ei ole uskon asia vaan tosiasioita. Jossain päin maailmaa voi olla ihminen, joka on nähnyt vain mustia joutsenia. Se ei tarkoita, etteikö valkoisia olisi olemassa. Tiedä vaikka olisi sateenkaarenvärisiä jossain unohdetulla saarella. Pointtina vaan, ihmisten tietomäärä on yksi asia ja se mikä on todellisuus, se on toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatun kertomusten yhteinen sanoma on selvä: Jumala itse vaikuttaa uskon, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin julistamista Pyhän Hengen välittämiseen. Ihminen ei ole armon lähde, mutta hän voi olla Jumalan sanan välittäjä. Usko syntyy, kun ihminen kuulee evankeliumin julistusta ja Pyhä Henki avaa sydämen vastaanottamaan sen.
Pyhä Henki ei ole ihmisen omalla lukemisella tai ymmärryksellä tavoitettava asia. Se synnyttää uskon evankeliumin kautta. Jumala on antanut evankeliumin julistamisen tehtäväksi uskovaisille, ja niin sana on kulkenut suusta suuhun, ihmiseltä ihmiselle ja sukupolvelta toiselle ympäri maailman. Tämä ei tarkoita, että ihminen itse olisi pelastuksen lähde, vaan että Jumala käyttää ihmisiä evankeliuminsa välittäjinä.
En löydä Raamatusta yhtään esimerkkiä, jossa ihminen olisi tullut uskoon täysin yksin, pelkästään kirjoituksia lukemalla ja niitä mietiskelemällä, ilman että evankeliumi olisi hänelle toiselta uskovaiselta julistettu.
Siis hetkinen nyt. Et voi löytää UT:sta henkilöitä, jotka olisi tulleet uskoon UT:a lukemalla, koska Uutta testamenttia ei ollut olemassa. Käsitätkö? 😅
”Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta kertovia evankeliumikirjoja (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) tai apostolien kirjeitä ei ollut vielä kirjoitettu tai koottu yhteen, kristillistä evankeliumia ei ollut fyysisesti mahdollista lukea mistään.Ainoa tapa saada tietää Jeesuksesta oli se, että joku, joka oli nähnyt hänet tai kuullut hänestä, kertoi siitä eteenpäin. Usko syntyi kirjaimellisesti kuulemisesta, koska mitään "Uuden testamentin pokkaria" ei voinut ottaa kirjahyllystä mukaan autiolle saarelle.”
Vanha testamentti taas on täynnä kertomuksia, miten Jumala puhutteli ihmisiä suoraan.
Nämä asiat on liian haasteellisia vl älylle 🤷
Ei nyt lähdetä haukkumaan ketään, mutta kieltämättä meinasi ”aivot nyrjähtää” tuossa ajatuskuviossa. Vähän kuin sanoisi, en löytänyt Matti Virtasen elämäkerrasta yhtään mainintaa 20-vuotiaasta Matti virtasesta lukemassa elämäkertaansa. Niin no, hieman hankalaa se olisi ollut kun ei sitä ollut olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatun kertomusten yhteinen sanoma on selvä: Jumala itse vaikuttaa uskon, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin julistamista Pyhän Hengen välittämiseen. Ihminen ei ole armon lähde, mutta hän voi olla Jumalan sanan välittäjä. Usko syntyy, kun ihminen kuulee evankeliumin julistusta ja Pyhä Henki avaa sydämen vastaanottamaan sen.
Pyhä Henki ei ole ihmisen omalla lukemisella tai ymmärryksellä tavoitettava asia. Se synnyttää uskon evankeliumin kautta. Jumala on antanut evankeliumin julistamisen tehtäväksi uskovaisille, ja niin sana on kulkenut suusta suuhun, ihmiseltä ihmiselle ja sukupolvelta toiselle ympäri maailman. Tämä ei tarkoita, että ihminen itse olisi pelastuksen lähde, vaan että Jumala käyttää ihmisiä evankeliuminsa välittäjinä.
En löydä Raamatusta yhtään esimerkkiä, jossa ihminen olisi tullut uskoon täysin yksin, pelkästään kirjoituksia lukemalla ja niitä mietiskelemällä, ilman että evankeliumi olisi hänelle toiselta uskovaiselta julistettu.
Siis hetkinen nyt. Et voi löytää UT:sta henkilöitä, jotka olisi tulleet uskoon UT:a lukemalla, koska Uutta testamenttia ei ollut olemassa. Käsitätkö? 😅
”Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta kertovia evankeliumikirjoja (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) tai apostolien kirjeitä ei ollut vielä kirjoitettu tai koottu yhteen, kristillistä evankeliumia ei ollut fyysisesti mahdollista lukea mistään.Ainoa tapa saada tietää Jeesuksesta oli se, että joku, joka oli nähnyt hänet tai kuullut hänestä, kertoi siitä eteenpäin. Usko syntyi kirjaimellisesti kuulemisesta, koska mitään "Uuden testamentin pokkaria" ei voinut ottaa kirjahyllystä mukaan autiolle saarelle.”
Vanha testamentti taas on täynnä kertomuksia, miten Jumala puhutteli ihmisiä suoraan.Nämä asiat on liian haasteellisia vl älylle 🤷
Viisas ihminen ei kyseenalaista toisen ihmisen älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatun kertomusten yhteinen sanoma on selvä: Jumala itse vaikuttaa uskon, mutta hän on tahtonut käyttää evankeliumin julistamista Pyhän Hengen välittämiseen. Ihminen ei ole armon lähde, mutta hän voi olla Jumalan sanan välittäjä. Usko syntyy, kun ihminen kuulee evankeliumin julistusta ja Pyhä Henki avaa sydämen vastaanottamaan sen.
Pyhä Henki ei ole ihmisen omalla lukemisella tai ymmärryksellä tavoitettava asia. Se synnyttää uskon evankeliumin kautta. Jumala on antanut evankeliumin julistamisen tehtäväksi uskovaisille, ja niin sana on kulkenut suusta suuhun, ihmiseltä ihmiselle ja sukupolvelta toiselle ympäri maailman. Tämä ei tarkoita, että ihminen itse olisi pelastuksen lähde, vaan että Jumala käyttää ihmisiä evankeliuminsa välittäjinä.
En löydä Raamatusta yhtään esimerkkiä, jossa ihminen olisi tullut uskoon täysin yksin, pelkästään kirjoituksia lukemalla ja niitä mietiskelemällä, ilman että evankeliumi olisi hänelle toiselta uskovaiselta julistettu.
Siis hetkinen nyt. Et voi löytää UT:sta henkilöitä, jotka olisi tulleet uskoon UT:a lukemalla, koska Uutta testamenttia ei ollut olemassa. Käsitätkö? 😅
”Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta kertovia evankeliumikirjoja (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) tai apostolien kirjeitä ei ollut vielä kirjoitettu tai koottu yhteen, kristillistä evankeliumia ei ollut fyysisesti mahdollista lukea mistään.Ainoa tapa saada tietää Jeesuksesta oli se, että joku, joka oli nähnyt hänet tai kuullut hänestä, kertoi siitä eteenpäin. Usko syntyi kirjaimellisesti kuulemisesta, koska mitään "Uuden testamentin pokkaria" ei voinut ottaa kirjahyllystä mukaan autiolle saarelle.”
Vanha testamentti taas on täynnä kertomuksia, miten Jumala puhutteli ihmisiä suoraan.Nämä asiat on liian haasteellisia vl älylle 🤷
Kommebttisi kertoo sinusta kaiken.
Totta kai ymmärrän, ettei Uutta testamenttia ollut vielä koottuna kirjaksi. Mutta sehän ei kumoa kysymystäni, vaan tuo esiin juuri sen, mitä tarkoitan: evankeliumi levisi aluksi ihmiseltä ihmiselle julistettuna.
Vanha testamentti oli olemassa, ja sitä luettiin. Etiopialainen hoviherra on tästä hyvä esimerkki (Ap. t. 8). Hän luki Jesajaa, mutta tarvitsi Filipposen julistamaan hänelle, miten kirjoitus kertoi Jeesuksesta. Samoin Korneliuksen luo Jumala lähetti Pietarin, joka julisti hänelle evankeliumia (Ap. t. 10).
Room. 10:14–17:ssa Paavali nimenomaan liittää uskon kuulemiseen ja julistajaan. Miksi tämä Raamatun opetus pitäisi nimenomaan sivuuttaa? Miksi pitää ”keksiä” oma ”väylä”?
Johtuuko se taas Paavalista?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ymmärrän, ettei Uutta testamenttia ollut vielä koottuna kirjaksi. Mutta sehän ei kumoa kysymystäni, vaan tuo esiin juuri sen, mitä tarkoitan: evankeliumi levisi aluksi ihmiseltä ihmiselle julistettuna.
Vanha testamentti oli olemassa, ja sitä luettiin. Etiopialainen hoviherra on tästä hyvä esimerkki (Ap. t. 8). Hän luki Jesajaa, mutta tarvitsi Filipposen julistamaan hänelle, miten kirjoitus kertoi Jeesuksesta. Samoin Korneliuksen luo Jumala lähetti Pietarin, joka julisti hänelle evankeliumia (Ap. t. 10).
Room. 10:14–17:ssa Paavali nimenomaan liittää uskon kuulemiseen ja julistajaan. Miksi tämä Raamatun opetus pitäisi nimenomaan sivuuttaa? Miksi pitää ”keksiä” oma ”väylä”?
Johtuuko se taas Paavalista?
Et siis edelleenkään suostu myöntämään tuota tosiasiaa.
Etiopialainen hoviherra olisi varmasti ymmärtänyt, jos hänelle olisi ollut uuden testamentin tekstit luettavana. Hänellä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ymmärrän, ettei Uutta testamenttia ollut vielä koottuna kirjaksi. Mutta sehän ei kumoa kysymystäni, vaan tuo esiin juuri sen, mitä tarkoitan: evankeliumi levisi aluksi ihmiseltä ihmiselle julistettuna.
Vanha testamentti oli olemassa, ja sitä luettiin. Etiopialainen hoviherra on tästä hyvä esimerkki (Ap. t. 8). Hän luki Jesajaa, mutta tarvitsi Filipposen julistamaan hänelle, miten kirjoitus kertoi Jeesuksesta. Samoin Korneliuksen luo Jumala lähetti Pietarin, joka julisti hänelle evankeliumia (Ap. t. 10).
Room. 10:14–17:ssa Paavali nimenomaan liittää uskon kuulemiseen ja julistajaan. Miksi tämä Raamatun opetus pitäisi nimenomaan sivuuttaa? Miksi pitää ”keksiä” oma ”väylä”?
Johtuuko se taas Paavalista?
Et siis edelleenkään suostu myöntämään tuota tosiasiaa.
Etiopialainen hoviherra olisi varmasti ymmärtänyt, jos hänelle olisi ollut uuden testamentin tekstit luettavana. Hänellä ei ollut.
Hoviherra luki Vanhan testamentin kirjoituksia, mutta ei ymmärtänyt niiden yhteyttä Jeesukseen. Jumala lähetti Filippuksen julistamaan hänelle evankeliumia. Näin Raamattu tämän tapahtuman kertoo. Emme voi tietää olisiko hän ymmärtänyt, jos olisi saanut lukea UTn kirjoituksia.
En kiistä sitä, etteikö Jumala voisi vaikuttaa ihmisessä monin tavoin. Mutta miksi pitäisi rakentaa evankeliumin julistamisen rinnalle toinen, itsenäinen pelastumisen väylä, kun Raamattu nimenomaan kertoo, kuinka Jumala on tahtonut evankeliumia välittää?
Paavali kirjoittaa: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room. 10:17). Minusta on perusteltua ottaa tämä opetus vakavasti sen sijaan, että selitämme sen tarkoittavan jotakin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ymmärrän, ettei Uutta testamenttia ollut vielä koottuna kirjaksi. Mutta sehän ei kumoa kysymystäni, vaan tuo esiin juuri sen, mitä tarkoitan: evankeliumi levisi aluksi ihmiseltä ihmiselle julistettuna.
Vanha testamentti oli olemassa, ja sitä luettiin. Etiopialainen hoviherra on tästä hyvä esimerkki (Ap. t. 8). Hän luki Jesajaa, mutta tarvitsi Filipposen julistamaan hänelle, miten kirjoitus kertoi Jeesuksesta. Samoin Korneliuksen luo Jumala lähetti Pietarin, joka julisti hänelle evankeliumia (Ap. t. 10).
Room. 10:14–17:ssa Paavali nimenomaan liittää uskon kuulemiseen ja julistajaan. Miksi tämä Raamatun opetus pitäisi nimenomaan sivuuttaa? Miksi pitää ”keksiä” oma ”väylä”?
Johtuuko se taas Paavalista?
Et siis edelleenkään suostu myöntämään tuota tosiasiaa.
Etiopialainen hoviherra olisi varmasti ymmärtänyt, jos hänelle olisi ollut uuden testamentin tekstit luettavana. Hänellä ei ollut.Hoviherra luki Vanhan testamentin kirjoituksia, mutta ei ymmärtänyt niiden yhteyttä Jeesukseen. Jumala lähetti Filippuksen julistamaan hänelle evankeliumia. Näin Raamattu tämän tapahtuman kertoo. Emme voi tietää olisiko hän ymmärtänyt, jos olisi saanut lukea UTn kirjoituksia.
En kiistä sitä, etteikö Jumala voisi vaikuttaa ihmisessä monin tavoin. Mutta miksi pitäisi rakentaa evankeliumin julistamisen rinnalle toinen, itsenäinen pelastumisen väylä, kun Raamattu nimenomaan kertoo, kuinka Jumala on tahtonut evankeliumia välittää?
Paavali kirjoittaa: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room. 10:17). Minusta on perusteltua ottaa tämä opetus vakavasti sen sijaan, että selitämme sen tarkoittavan jotakin muuta.
Eunukit oli sivistynyttä väkeä, usein poikkeuksellisen laajasti koulutettuja, totta kai hän olisi ymmärtänyt. Häneltä puuttui kirjaimellisesti tietoa. Ei ymmärrystä.
Sun logiikalla siis kuurot ei voi uskoa, koska uskominen tulee kuulosta?
En keksi omia väyliä. Vaan sanon, että Raamattu ei rajaa täydellisesti tiettyjä asioita tai kuvaa täydellisesti mikä on totuus niihin liittyen. Silloin pitää ottaa muutkin vaihtoehdot huomioon.
Alue: Aihe vapaa
Paino sanalla ”ei mielestäsi”. Fakta on se, että Tulkinnaksi menee. Ymmärrät varmasti, että pelkän Raamatun kautta on mahdollista tehdä hyvin hyvin toisenlainen tulkinta. Tämä olisi rehellistä myöntää.