Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä kuvittelet olevasi se joka pääsee arkkiin? 

Vedenpaisumuskertomus ja tarina arkin rakentamisesta ovat peräisin Mesopotamian mytologiasta ja ovat huomattavasti vanhempia kuin Raamatun vanha testamentti.

Jos uskoo kristinuskon mukaisesti, niin luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa ja että siihen kuuluu myös vedenpaisumuskertomus.

Jos et ole kristitty, sinulle se voi toki olla vain muinainen satu eikä edes vertauskuvallinen osa Raamattua.

Ja minä toivon, että pääsisin mukaan arkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Muitakin:

Luuk. 13:23–24 – “Herra, ovatko harvat ne, jotka pelastuvat?” — “Monet tahtovat päästä sisälle, mutta eivät voi.”

Matt. 22:14 – “Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Luuk. 12:32 – “Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

1. Piet. 3:20 – Vain kahdeksan sielua pelastui vedenpaisumuksessa. (Nooan arkki = kuva pelastuksen pienuudesta)

Room. 9:27–28 – “Vaikka Israelin lapset olisivat kuin meren hiekka, vain jäännös pelastuu.”

Jotenkin tuo, miten pieni pelastuvien joukko on, aiheuttaa itselleni usein ahdistusta. Toisaalta esimerkiksi juuri vedenpaisumuksen yhteydessä tuli selväksi se, että Jumala on todella valmis pelastamaan vain pienen joukon. Ei siinä auta kuin toivoa ja rukoilla, että kuuluisi itse siihen joukkoon.

No en tiedä johtuuko siitä että olen autisminkirjolla mutta en itse pystyisi koskaan ajattelemaan itsestäni, että kuulun johonkin ns valittuun, ihmeelliseen pieneen pyhään joukkoon. Erittäin vastenmielinen konsepti omille aivoille tämä. Ja suojelee vl opilta todella tehokkaasti.

Toinen mitä inhosin lapsena hirveästi ihan normi evlut pyhäkoulussa oli aina ne samat jutut lapsen uskosta, lapsen viattomuudesta jne kun itse tiesin tietenkin ainakin kolmevuotiaasta asti etten ole todellakaan viaton vaan teen ja ajattelen jatkuvasti "väärin" enkä todellakaan ollut mikään esikuva mistään enkä halunnutkaan olla. Nämä puheet inhotti siis aivan hirveästi kun tiesin niiden olevan (ainakin omalla kohdallani) täyttä valhetta. Ja ihmettelen jos joku lapsi on näitä juttuja pystynyt kuuntelemaan kiemurtelematta tuskissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Muitakin:

Luuk. 13:23–24 – “Herra, ovatko harvat ne, jotka pelastuvat?” — “Monet tahtovat päästä sisälle, mutta eivät voi.”

Matt. 22:14 – “Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Luuk. 12:32 – “Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

1. Piet. 3:20 – Vain kahdeksan sielua pelastui vedenpaisumuksessa. (Nooan arkki = kuva pelastuksen pienuudesta)

Room. 9:27–28 – “Vaikka Israelin lapset olisivat kuin meren hiekka, vain jäännös pelastuu.”

Jotenkin tuo, miten pieni pelastuvien joukko on, aiheuttaa itselleni usein ahdistusta. Toisaalta esimerkiksi juuri vedenpaisumuksen yhteydessä tuli selväksi se, että Jumala on todella valmis pelastamaan vain pienen joukon. Ei siinä auta kuin toivoa ja rukoilla, että kuuluisi itse siihen joukkoon.

Juurihan tuossa äsken vl väitti ettei se joukko ole pieni 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä kuvittelet olevasi se joka pääsee arkkiin? 

Vedenpaisumuskertomus ja tarina arkin rakentamisesta ovat peräisin Mesopotamian mytologiasta ja ovat huomattavasti vanhempia kuin Raamatun vanha testamentti.

Jos uskoo kristinuskon mukaisesti, niin luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa ja että siihen kuuluu myös vedenpaisumuskertomus.

Jos et ole kristitty, sinulle se voi toki olla vain muinainen satu eikä edes vertauskuvallinen osa Raamattua.

Ja minä toivon, että pääsisin mukaan arkkiin.

Alkuperä tarinalla on nuotiotarinoissa, josta ovat päätyneet eteenpäin. Ja tämä arkki tarina on päätynyt Raamattuun asti.

Onko nuotiotarinat satua vai totta, saat päättää itse. Itse en ottanut kantaa muuhun, kuin mistä on päätynyt Raamattuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Muitakin:

Luuk. 13:23–24 – “Herra, ovatko harvat ne, jotka pelastuvat?” — “Monet tahtovat päästä sisälle, mutta eivät voi.”

Matt. 22:14 – “Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Luuk. 12:32 – “Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

1. Piet. 3:20 – Vain kahdeksan sielua pelastui vedenpaisumuksessa. (Nooan arkki = kuva pelastuksen pienuudesta)

Room. 9:27–28 – “Vaikka Israelin lapset olisivat kuin meren hiekka, vain jäännös pelastuu.”

Jotenkin tuo, miten pieni pelastuvien joukko on, aiheuttaa itselleni usein ahdistusta. Toisaalta esimerkiksi juuri vedenpaisumuksen yhteydessä tuli selväksi se, että Jumala on todella valmis pelastamaan vain pienen joukon. Ei siinä auta kuin toivoa ja rukoilla, että kuuluisi itse siihen joukkoon.

Juurihan tuossa äsken vl väitti ettei se joukko ole pieni 🙄

Ei varmaan se joka ylösnousee, mutta kyllä tuossa aikaisemmin tuli myös selviä esimerkkejä siitä, että Raamatun mukaan pelastuvia on suhteessa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Muitakin:

Luuk. 13:23–24 – “Herra, ovatko harvat ne, jotka pelastuvat?” — “Monet tahtovat päästä sisälle, mutta eivät voi.”

Matt. 22:14 – “Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Luuk. 12:32 – “Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

1. Piet. 3:20 – Vain kahdeksan sielua pelastui vedenpaisumuksessa. (Nooan arkki = kuva pelastuksen pienuudesta)

Room. 9:27–28 – “Vaikka Israelin lapset olisivat kuin meren hiekka, vain jäännös pelastuu.”

Jotenkin tuo, miten pieni pelastuvien joukko on, aiheuttaa itselleni usein ahdistusta. Toisaalta esimerkiksi juuri vedenpaisumuksen yhteydessä tuli selväksi se, että Jumala on todella valmis pelastamaan vain pienen joukon. Ei siinä auta kuin toivoa ja rukoilla, että kuuluisi itse siihen joukkoon.

Juurihan tuossa äsken vl väitti ettei se joukko ole pieni 🙄

On se pieni, jos johonkin paattiin pitää kaikkien mahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika tätä keskustelua, antakaa kaikkien uskoa kuten uskovat, myös VL:ien!

Saa toki uskoa niin kuin haluaa. Muilla ei vaan ole velvollisuus pitää kenenkään toisen ihmisen näkemystä totuutena ja sen saa kyseenalaistaa. Jos ei kestä kyseenalaistamista niin ei ehkä kannata lukea keskustelupalstoja. Saattaa käydä jopa niin, että ymmärtää miten vähän ymmärtää. ;)

Toimii toisinkin päin. Minulla on oikeus kyseenalaistaa sinun totuutesi. :)

Ei, et sinä ole totuutta kyseenalaistanut, vaan pyrkinyt kieltämään ja estämään muiden keskustelua. Ja toistuvasti uhriutunut sekä syyttänyt muita keskustelijoita millon mistäkin, kuten jopa siitä että keskustelulla estettäisiin vl:ien uskomasta kuten uskoo.

 

Viimeisin uhriutumisviestisi tätä ennen: "Voi hyvänen aika tätä keskustelua, antakaa kaikkien uskoa kuten uskovat, myös VL:ien!"

Ei ollut minun viestini eikä mikään muukaan noista, joita mainitsit. Harvakseltaan olen joihinkin viesteihin kommentoinut. Jätetään nämä salapoliisihommat oikeille salapoliiseille, jooko? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä kuvittelet olevasi se joka pääsee arkkiin? 

Vedenpaisumuskertomus ja tarina arkin rakentamisesta ovat peräisin Mesopotamian mytologiasta ja ovat huomattavasti vanhempia kuin Raamatun vanha testamentti.

Jos uskoo kristinuskon mukaisesti, niin luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa ja että siihen kuuluu myös vedenpaisumuskertomus.

Jos et ole kristitty, sinulle se voi toki olla vain muinainen satu eikä edes vertauskuvallinen osa Raamattua.

Ja minä toivon, että pääsisin mukaan arkkiin.

Alkuperä tarinalla on nuotiotarinoissa, josta ovat päätyneet eteenpäin. Ja tämä arkki tarina on päätynyt Raamattuun asti.

Onko nuotiotarinat satua vai totta, saat päättää itse. Itse en ottanut kantaa muuhun, kuin mistä on päätynyt Raamattuun.

Jeesus itse viittasi Nooan päiviin ja vedenpaisumukseen, kun häneltä kysyttiin viimeisten aikoje merkeistä: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24) Jeesuksen tuskin tarvitsi opetuksiaan nuotiotarinoihin perustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä kuvittelet olevasi se joka pääsee arkkiin? 

Vedenpaisumuskertomus ja tarina arkin rakentamisesta ovat peräisin Mesopotamian mytologiasta ja ovat huomattavasti vanhempia kuin Raamatun vanha testamentti.

Jos uskoo kristinuskon mukaisesti, niin luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa ja että siihen kuuluu myös vedenpaisumuskertomus.

Jos et ole kristitty, sinulle se voi toki olla vain muinainen satu eikä edes vertauskuvallinen osa Raamattua.

Ja minä toivon, että pääsisin mukaan arkkiin.

Alkuperä tarinalla on nuotiotarinoissa, josta ovat päätyneet eteenpäin. Ja tämä arkki tarina on päätynyt Raamattuun asti.

Onko nuotiotarinat satua vai totta, saat päättää itse. Itse en ottanut kantaa muuhun, kuin mistä on päätynyt Raamattuun.

Jeesus itse viittasi Nooan päiviin ja vedenpaisumukseen, kun häneltä kysyttiin viimeisten aikoje merkeistä: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24) Jeesuksen tuskin tarvitsi opetuksiaan nuotiotarinoihin perustaa.

Tää on taas yksi outo kohta. Minusta ei voi olla niin että 'käy samoin' eli 'kukaan ei aavista mitään' kun nytkin ainakin lukemattomat kristityt aavistaa (tai ainakin kuvittelee aavistavansa) että elämme viimeisiä aikoja (jälleen kerran).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä kuvittelet olevasi se joka pääsee arkkiin? 

Vedenpaisumuskertomus ja tarina arkin rakentamisesta ovat peräisin Mesopotamian mytologiasta ja ovat huomattavasti vanhempia kuin Raamatun vanha testamentti.

Jos uskoo kristinuskon mukaisesti, niin luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa ja että siihen kuuluu myös vedenpaisumuskertomus.

Jos et ole kristitty, sinulle se voi toki olla vain muinainen satu eikä edes vertauskuvallinen osa Raamattua.

Ja minä toivon, että pääsisin mukaan arkkiin.

Alkuperä tarinalla on nuotiotarinoissa, josta ovat päätyneet eteenpäin. Ja tämä arkki tarina on päätynyt Raamattuun asti.

Onko nuotiotarinat satua vai totta, saat päättää itse. Itse en ottanut kantaa muuhun, kuin mistä on päätynyt Raamattuun.

Jeesus itse viittasi Nooan päiviin ja vedenpaisumukseen, kun häneltä kysyttiin viimeisten aikoje merkeistä: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24) Jeesuksen tuskin tarvitsi opetuksiaan nuotiotarinoihin perustaa.

Vanhaan paljon Raamattua vanhemempaan tarinaan on jokatapauksessa opetuksensa perustanut. Tarvi tai ei. 

Jostain syystä jää aina ennakkosensuuriin, kokeillaan vielä 10 kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika tätä keskustelua, antakaa kaikkien uskoa kuten uskovat, myös VL:ien!

Saa toki uskoa niin kuin haluaa. Muilla ei vaan ole velvollisuus pitää kenenkään toisen ihmisen näkemystä totuutena ja sen saa kyseenalaistaa. Jos ei kestä kyseenalaistamista niin ei ehkä kannata lukea keskustelupalstoja. Saattaa käydä jopa niin, että ymmärtää miten vähän ymmärtää. ;)

Toimii toisinkin päin. Minulla on oikeus kyseenalaistaa sinun totuutesi. :)

Totta kai, luonnollisesti. En väitäkään tietäväni totuutta, mutta tunnistan epäloogisuuden ja tulkintoihin perustuvan ajattelun kun sellaista näen. Mun mielestä monet uskonnolliset opit ei vaan kestä lähempää tarkastelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä kuvittelet olevasi se joka pääsee arkkiin? 

Vedenpaisumuskertomus ja tarina arkin rakentamisesta ovat peräisin Mesopotamian mytologiasta ja ovat huomattavasti vanhempia kuin Raamatun vanha testamentti.

Jos uskoo kristinuskon mukaisesti, niin luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa ja että siihen kuuluu myös vedenpaisumuskertomus.

Jos et ole kristitty, sinulle se voi toki olla vain muinainen satu eikä edes vertauskuvallinen osa Raamattua.

Ja minä toivon, että pääsisin mukaan arkkiin.

Alkuperä tarinalla on nuotiotarinoissa, josta ovat päätyneet eteenpäin. Ja tämä arkki tarina on päätynyt Raamattuun asti.

Onko nuotiotarinat satua vai totta, saat päättää itse. Itse en ottanut kantaa muuhun, kuin mistä on päätynyt Raamattuun.

Jeesus itse viittasi Nooan päiviin ja vedenpaisumukseen, kun häneltä kysyttiin viimeisten aikoje merkeistä: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24) Jeesuksen tuskin tarvitsi opetuksiaan nuotiotarinoihin perustaa.

Tää on taas yksi outo kohta. Minusta ei voi olla niin että 'käy samoin' eli 'kukaan ei aavista mitään' kun nytkin ainakin lukemattomat kristityt aavistaa (tai ainakin kuvittelee aavistavansa) että elämme viimeisiä aikoja (jälleen kerran).

Harmi, että tuli hävitettyä lapsena Jehovantodistajilta saamani läpyskä. Siinä oli jokin päivämäärä, milloin maailmanloppu tulee. Se on mennyt jo kauan sitten. Lapsena tuli se säilytettyä ja oli kauan lipastossa, ja aikuisena kyllästyttyäni säilyttämään hävitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

”Vanhoillislestadiolaisuus ja ”harvojen tien” tulkinta

Uskontotieteen, teologian ja ulkopuolisen tarkastelun näkökulmasta se, että vanhoillislestadiolaiset (tai mikä tahansa muu suljettu uskonnollinen ryhmä) perustelevat näillä jakeilla olevansa "se ainoa oikea porukka", on klassinen esimerkki eksklusiivisesta seurakuntaopista.

Tähän ilmiöön ja tulkintatapaan liittyy useita uskonnollisia, sosiaalisia ja tekstuaalisia ulottuvuuksia:

Teologinen ristiriita ja tekstiyhteys

Kun Jeesus puhuu ahtaasta portista tai harvoista valituista, hän ei Raamatun tekstiyhteydessä viittaa mihinkään tiettyyn rekisteröityyn yhdistykseen, organisaatioon tai maantieteelliseen liikkeeseen.

Matt. 7 tekstiyhteydessä (vuorisaarna) kapealla tiellä kulkeminen määritellään eettisenä ja sisäisenä valintana: kyse on hedelmistä, lähimmäisenrakkaudesta, kaunan hylkäämisestä ja Jumalan tahdon tekemisestä – ei tiettyyn ihmisjoukkoon kuulumisesta.

Kun herätysliike samaistaa "kapean tien" suoraan oman organisaationsa rajoihin, kyseessä on tekstin siirtäminen yleisestä hengellisestä opetuksesta koskemaan rajatun ryhmän jäsenyyttä.

Sosiaalinen ja psykologinen funktio

Vähemmistöön kuulumisen perusteleminen Raamatulla on tehokas keino luoda ryhmäidentiteettiä ja koheesiota:

Vahvistusharha ja lohtu: Kun liike kohtaa ulkopuolelta kritiikkiä tai kokee olevansa eristäytynyt, ajatus siitä, että "Raamattukin sanoo meitä olevan vain harvoja", kääntää marginaalissa olemisen todisteeksi oikeassa olemisesta. Kritiikki ja pienuus muuttuvat tällöin uskon vahvistukseksi.

Rajat ja kontrolli: Se luo selvän eron "meidän" (pelastuvat) ja "maailman" (kadotukseen kulkevat) välille. Tämä tekee liikkeestä poistumisesta tai sen kyseenalaistamisesta henkisesti erittäin vaikeaa, koska kapealta tieltä poikkeamisen ajatellaan johtavan suoraan kadotukseen.

Ilmiön yleisyys

Tämä mekanismi ei ole vanhoillislestadiolaisuudelle ainutlaatuinen. Historian saatossa sadat kristilliset ryhmät – aina varhaiskristillisistä gnostilaisista lahkoista Jehovan todistajiin, amisseihin ja muihin tiukkoihin herätysliikkeisiin – ovat käyttäneet täsmälleen samoja jakeita perustellakseen oman pienen joukkonsa eksklusiivista asemaa. Jokainen näistä ryhmistä on ollut täysin vakuuttunut siitä, että juuri he ovat ne harvat valitut, ja kaikki muut ovat eksyneet leveälle tielle.

Tiivistelmä

Alkutekstissä Jeesus haastaa yksilöä vakavaan sisäiseen kilvoitteluun ja kuuliaisuuteen. Kun herätysliike käyttää tätä perustelemaan omaa ainutlaatuisuuttaan, kyse on universaalin hengellisen opetuksen muuttamisesta instituutio- ja ryhmäkeskeiseksi rajojen asettamiseksi. Se toimii yhteisön sisällä vahvana sitojana, mutta sulkee ulkopuolelleen sen laajemman kristillisen viitekehyksen, jossa armo ja kutsu nähdään usein universaalimpana.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä kuvittelet olevasi se joka pääsee arkkiin? 

Vedenpaisumuskertomus ja tarina arkin rakentamisesta ovat peräisin Mesopotamian mytologiasta ja ovat huomattavasti vanhempia kuin Raamatun vanha testamentti.

Jos uskoo kristinuskon mukaisesti, niin luottaa siihen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa ja että siihen kuuluu myös vedenpaisumuskertomus.

Jos et ole kristitty, sinulle se voi toki olla vain muinainen satu eikä edes vertauskuvallinen osa Raamattua.

Ja minä toivon, että pääsisin mukaan arkkiin.

Alkuperä tarinalla on nuotiotarinoissa, josta ovat päätyneet eteenpäin. Ja tämä arkki tarina on päätynyt Raamattuun asti.

Onko nuotiotarinat satua vai totta, saat päättää itse. Itse en ottanut kantaa muuhun, kuin mistä on päätynyt Raamattuun.

Jeesus itse viittasi Nooan päiviin ja vedenpaisumukseen, kun häneltä kysyttiin viimeisten aikoje merkeistä: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24) Jeesuksen tuskin tarvitsi opetuksiaan nuotiotarinoihin perustaa.

Tää on taas yksi outo kohta. Minusta ei voi olla niin että 'käy samoin' eli 'kukaan ei aavista mitään' kun nytkin ainakin lukemattomat kristityt aavistaa (tai ainakin kuvittelee aavistavansa) että elämme viimeisiä aikoja (jälleen kerran).

”Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

”Vanhoillislestadiolaisuus ja ”harvojen tien” tulkinta

Uskontotieteen, teologian ja ulkopuolisen tarkastelun näkökulmasta se, että vanhoillislestadiolaiset (tai mikä tahansa muu suljettu uskonnollinen ryhmä) perustelevat näillä jakeilla olevansa "se ainoa oikea porukka", on klassinen esimerkki eksklusiivisesta seurakuntaopista.

Tähän ilmiöön ja tulkintatapaan liittyy useita uskonnollisia, sosiaalisia ja tekstuaalisia ulottuvuuksia:

Teologinen ristiriita ja tekstiyhteys

Kun Jeesus puhuu ahtaasta portista tai harvoista valituista, hän ei Raamatun tekstiyhteydessä viittaa mihinkään tiettyyn rekisteröityyn yhdistykseen, organisaatioon tai maantieteelliseen liikkeeseen.

Matt. 7 tekstiyhteydessä (vuorisaarna) kapealla tiellä kulkeminen määritellään eettisenä ja sisäisenä valintana: kyse on hedelmistä, lähimmäisenrakkaudesta, kaunan hylkäämisestä ja Jumalan tahdon tekemisestä – ei tiettyyn ihmisjoukkoon kuulumisesta.

Kun herätysliike samaistaa "kapean tien" suoraan oman organisaationsa rajoihin, kyseessä on tekstin siirtäminen yleisestä hengellisestä opetuksesta koskemaan rajatun ryhmän jäsenyyttä.

Sosiaalinen ja psykologinen funktio

Vähemmistöön kuulumisen perusteleminen Raamatulla on tehokas keino luoda ryhmäidentiteettiä ja koheesiota:

Vahvistusharha ja lohtu: Kun liike kohtaa ulkopuolelta kritiikkiä tai kokee olevansa eristäytynyt, ajatus siitä, että "Raamattukin sanoo meitä olevan vain harvoja", kääntää marginaalissa olemisen todisteeksi oikeassa olemisesta. Kritiikki ja pienuus muuttuvat tällöin uskon vahvistukseksi.

Rajat ja kontrolli: Se luo selvän eron "meidän" (pelastuvat) ja "maailman" (kadotukseen kulkevat) välille. Tämä tekee liikkeestä poistumisesta tai sen kyseenalaistamisesta henkisesti erittäin vaikeaa, koska kapealta tieltä poikkeamisen ajatellaan johtavan suoraan kadotukseen.

Ilmiön yleisyys

Tämä mekanismi ei ole vanhoillislestadiolaisuudelle ainutlaatuinen. Historian saatossa sadat kristilliset ryhmät – aina varhaiskristillisistä gnostilaisista lahkoista Jehovan todistajiin, amisseihin ja muihin tiukkoihin herätysliikkeisiin – ovat käyttäneet täsmälleen samoja jakeita perustellakseen oman pienen joukkonsa eksklusiivista asemaa. Jokainen näistä ryhmistä on ollut täysin vakuuttunut siitä, että juuri he ovat ne harvat valitut, ja kaikki muut ovat eksyneet leveälle tielle.

Tiivistelmä

Alkutekstissä Jeesus haastaa yksilöä vakavaan sisäiseen kilvoitteluun ja kuuliaisuuteen. Kun herätysliike käyttää tätä perustelemaan omaa ainutlaatuisuuttaan, kyse on universaalin hengellisen opetuksen muuttamisesta instituutio- ja ryhmäkeskeiseksi rajojen asettamiseksi. Se toimii yhteisön sisällä vahvana sitojana, mutta sulkee ulkopuolelleen sen laajemman kristillisen viitekehyksen, jossa armo ja kutsu nähdään usein universaalimpana.”

"Kun Jeesus puhuu ahtaasta portista tai harvoista valituista, hän ei Raamatun tekstiyhteydessä viittaa mihinkään tiettyyn rekisteröityyn yhdistykseen, organisaatioon tai maantieteelliseen liikkeeseen."

Kyllä se kuitenkin on aikojen saatossa näkynyt juutalais-kristillisessä historiassa, että tämä pelastuvien joukko on koskenut juuri tiettyä ihmisryhmää (alkuseurakunta ym.), joskin tietenkin näiden ryhmien keskellä voi myös olla "kuolleita kaloja", joista Raamattu myös puhuu. Eli elävät ryhmän mukana mutta eivät sydämestään ole uskomassa.

On hyvä muistaa, että Jeesus sanoi kuinka "Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.

Eli yhteisöä tarvitsee myös uskomiseen ja sen ylläpitoon, ottamatta nyt edes kantaa että mikä tuo yhteisö on (VL, EV.lut kirkko vai jokin muu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

”Vanhoillislestadiolaisuus ja ”harvojen tien” tulkinta

Uskontotieteen, teologian ja ulkopuolisen tarkastelun näkökulmasta se, että vanhoillislestadiolaiset (tai mikä tahansa muu suljettu uskonnollinen ryhmä) perustelevat näillä jakeilla olevansa "se ainoa oikea porukka", on klassinen esimerkki eksklusiivisesta seurakuntaopista.

Tähän ilmiöön ja tulkintatapaan liittyy useita uskonnollisia, sosiaalisia ja tekstuaalisia ulottuvuuksia:

Teologinen ristiriita ja tekstiyhteys

Kun Jeesus puhuu ahtaasta portista tai harvoista valituista, hän ei Raamatun tekstiyhteydessä viittaa mihinkään tiettyyn rekisteröityyn yhdistykseen, organisaatioon tai maantieteelliseen liikkeeseen.

Matt. 7 tekstiyhteydessä (vuorisaarna) kapealla tiellä kulkeminen määritellään eettisenä ja sisäisenä valintana: kyse on hedelmistä, lähimmäisenrakkaudesta, kaunan hylkäämisestä ja Jumalan tahdon tekemisestä – ei tiettyyn ihmisjoukkoon kuulumisesta.

Kun herätysliike samaistaa "kapean tien" suoraan oman organisaationsa rajoihin, kyseessä on tekstin siirtäminen yleisestä hengellisestä opetuksesta koskemaan rajatun ryhmän jäsenyyttä.

Sosiaalinen ja psykologinen funktio

Vähemmistöön kuulumisen perusteleminen Raamatulla on tehokas keino luoda ryhmäidentiteettiä ja koheesiota:

Vahvistusharha ja lohtu: Kun liike kohtaa ulkopuolelta kritiikkiä tai kokee olevansa eristäytynyt, ajatus siitä, että "Raamattukin sanoo meitä olevan vain harvoja", kääntää marginaalissa olemisen todisteeksi oikeassa olemisesta. Kritiikki ja pienuus muuttuvat tällöin uskon vahvistukseksi.

Rajat ja kontrolli: Se luo selvän eron "meidän" (pelastuvat) ja "maailman" (kadotukseen kulkevat) välille. Tämä tekee liikkeestä poistumisesta tai sen kyseenalaistamisesta henkisesti erittäin vaikeaa, koska kapealta tieltä poikkeamisen ajatellaan johtavan suoraan kadotukseen.

Ilmiön yleisyys

Tämä mekanismi ei ole vanhoillislestadiolaisuudelle ainutlaatuinen. Historian saatossa sadat kristilliset ryhmät – aina varhaiskristillisistä gnostilaisista lahkoista Jehovan todistajiin, amisseihin ja muihin tiukkoihin herätysliikkeisiin – ovat käyttäneet täsmälleen samoja jakeita perustellakseen oman pienen joukkonsa eksklusiivista asemaa. Jokainen näistä ryhmistä on ollut täysin vakuuttunut siitä, että juuri he ovat ne harvat valitut, ja kaikki muut ovat eksyneet leveälle tielle.

Tiivistelmä

Alkutekstissä Jeesus haastaa yksilöä vakavaan sisäiseen kilvoitteluun ja kuuliaisuuteen. Kun herätysliike käyttää tätä perustelemaan omaa ainutlaatuisuuttaan, kyse on universaalin hengellisen opetuksen muuttamisesta instituutio- ja ryhmäkeskeiseksi rajojen asettamiseksi. Se toimii yhteisön sisällä vahvana sitojana, mutta sulkee ulkopuolelleen sen laajemman kristillisen viitekehyksen, jossa armo ja kutsu nähdään usein universaalimpana.”

"Kun Jeesus puhuu ahtaasta portista tai harvoista valituista, hän ei Raamatun tekstiyhteydessä viittaa mihinkään tiettyyn rekisteröityyn yhdistykseen, organisaatioon tai maantieteelliseen liikkeeseen."

 

Kyllä se kuitenkin on aikojen saatossa näkynyt juutalais-kristillisessä historiassa, että tämä pelastuvien joukko on koskenut juuri tiettyä ihmisryhmää (alkuseurakunta ym.), joskin tietenkin näiden ryhmien keskellä voi myös olla "kuolleita kaloja", joista Raamattu myös puhuu. Eli elävät ryhmän mukana mutta eivät sydämestään ole uskomassa.

Tuo sun logiikka ontuu pahasti. Ainoat kristityt oli alkukirkossa hyvin pieni joukko, eikä kristinuskon sanoma ollut levinnyt ympäri maailmaa. Nykyään on toisin. Kyse on tosiaan henkilökohtaisesta tilasta, ei tiettyyn porukkaan kuulumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

On hyvä muistaa, että Jeesus sanoi kuinka "Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.

Eli yhteisöä tarvitsee myös uskomiseen ja sen ylläpitoon, ottamatta nyt edes kantaa että mikä tuo yhteisö on (VL, EV.lut kirkko vai jokin muu)

Äiti ja nelivuotias lapsi on 2 ihmistä koolla. Tai sisko ja veli. Ei tarvita yhteisöä välttämättä aktiivisesti. :)

”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Eli tarvitaan vähintään kaksi tai kolme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelette tästä Lutherin käsityksestä, joka on sama kuin vl-käsitys?

Tässä on suora lainaus Martti Lutherin opetuksesta, jossa hän selittää apostolisen uskontunnustuksen kolmatta kohtaa: “Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden” – hänen tekstissään kuvaillaan seurakuntaa pienenä pyhänä joukkona maan päällä:

“Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.”
– Iso katekismus, selitys uskonkappaleeseen pyhän yhteisen seurakunnan 

Tässä vl-näkemys:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tämä taisi olla liian haastava kommentoitavaksi.

En ymmärrä tätä vl joukon takertumista tuohon "pieneen joukkoon". Koko lähetystyön tekemiseltä ja ilosanoman viemiseltä 'kaikille kansoille' putoaa pohja ja ne muuttuvat täysin järjettömiksi käsitteiksi jos ajatellaan, että joukon pienuus on joku ihme tunnusmerkki jollekin ja jostakin.

Sittenhän tällä perusteella vl porukastakin kannattaisi potkia mahdollisimman paljon sakkia pois, niin jäljelle jääneet olisivat vielä varmemmin "oikeassa uskossa" ja "oikeita pyhiä". Itse asiassa heitä kannattaisi olla Jeesuksen sanojen perusteella vain kaksi tai kolme, koska siellä hän on heidän keskellään.

Minusta tuo on Lutherilta lähinnä aivopieru ja ei siinä mitään, niitä sattuu välillä ihan kaikille, mutta mikä on hullua on vl takertuminen moiseen pieruun ja sen nostaminen joksikin ihmeelliseksi tunnusmerkiksi. Vaikutelma tulee omahyväisyydestä, ylpeydestä yms. 

Toki peruspsykologian kannalta ymmärrettävää, että on ihmisen egolle mieleisempää kuulua 'pieneen, valittuun, erityiseen joukkoon' kuin olla tavallinen tallaaja miljardien joukossa.

Kyllä se tulee ihan Raamatussakin esille, että valittujen joukko on pieni. 

Matt. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

Matt 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Muitakin:

Luuk. 13:23–24 – “Herra, ovatko harvat ne, jotka pelastuvat?” — “Monet tahtovat päästä sisälle, mutta eivät voi.”

Matt. 22:14 – “Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Luuk. 12:32 – “Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

1. Piet. 3:20 – Vain kahdeksan sielua pelastui vedenpaisumuksessa. (Nooan arkki = kuva pelastuksen pienuudesta)

Room. 9:27–28 – “Vaikka Israelin lapset olisivat kuin meren hiekka, vain jäännös pelastuu.”

Jotenkin tuo, miten pieni pelastuvien joukko on, aiheuttaa itselleni usein ahdistusta. Toisaalta esimerkiksi juuri vedenpaisumuksen yhteydessä tuli selväksi se, että Jumala on todella valmis pelastamaan vain pienen joukon. Ei siinä auta kuin toivoa ja rukoilla, että kuuluisi itse siihen joukkoon.

Nooan aikana oli kyse eri jutusta kristinuskon valossa. Maailma oli läpeensä pahuuden vallassa. Kannattaa muistaa, että kristillisen uskon mukaan täällä vaelsi langenneiden enkelien ja ihmisten hybridijälkäisiä. Etiopialainen raamattu kuvaa aika tarkasti miten raadollinen tilanne oli. Toivo eli Jeesus ei ollut vielä tullut maailmaan jne.