Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (10797)
Vierailija kirjoitti:
Eeva väsynyt. No siinä näette. Ei sovi pienten lasten isälle reissutyö.
Ihan jos tarkkoja ollaan niin ei edes sanonut että on väsynyt, kertoi vain että yöt on ollut rikkinäisiä 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ylipäätään perhe-elämään pitäisi vahvemmin liittyä ajatus siitä, että lapsia pitäisi vastaanottaa vain se määrä, minkä jaksaa itse hoitaa. Jollekin tuo määrä on yksi, toiselle 2 ja kolmannelle kymmenen.
Paljon näkee sitä (ihan muillakin kuin vl:lla), että oletetaan yhteiskunnan hoitavan se, mitä itse ei jakseta. Ajatellaan, että haluan ottaa vastaan kaikki lapset/syystä x en halua käyttää ehkäisyä/tykkään vauvoista niin paljon, mutta silti ei jakseta sitä vastuuta. Tai oletetaan, että toki yhteiskunnan pitää tarjota lastenhoito/enemmän taloudellista tukea yms, koska mä nyt vain olen halunnut ison perheen tai liian monta lasta jaksamiseeni nähden.
Ja sanon tämän yhden lapsen sairaana äitinä, jolla jaksamista ei olisi riittänyt enempään. Lapsiluku on sellainen, että sen kanssa pärjää, jos jää leskeksi, työttömäksi tms.
Juuri niin. Ison perheen vanhempi on minusta kuin huippu- urheilijana olemista. Vaatii poikkeukselliset lahjat ja kyvyt, jotta siinä roolissa oikeasti onnistuu. On terve, hyväkuntoinen, pitkäpinnainen, pieniuninen, hyvä organisoimaan, hyvin lapsirakas jne. Ei ole kaikilla niitä ominaisuuksia, harvalla on. Ja samalla tavalla kuin urheilija, tarvitsee ympärilleen " tiimin" tukemaan. Ja silti osa on raskas.
Jos se osa tulee pyytämättä semmoiselle, jota varten se ei ole, niin se on kuin minulle lyhyenlännälle olisi sanottu, että osasi on olla kilpakorkeushyppääjä. Erona toki se, että siitä kärsisin vain minä.
Tämä kuvailemasi ei kuulu vl ajatusmaailmaan! Luojan lykky että hedelmällisyys on luontaisesti laskenut myös vl ihmisillä, koska muuten olisi jo aika lailla ikäviä asioita julkisuudessakin riepoteltaviksi jos vieläkin nuo jättimäiset perheet olisivat samassa määrin yleisiä kuin aikoinaan. Ja kun nykyään ei pysy asiat ainakaan ihan siinä määrin salassa ja pimennossa kuin ennen. Eikä vl vanhemmat(kaan) voi välttyä lasuilta yms.
Kyllähän sen nyt järkikin sanoo (kaikilla muilla paitsi vl) ettei kaikista ole suurperheen vanhemmiksi tietenkään. Kaikista ei ole kunnolla edes yhden lapsen vanhemmiksi.
" Luojan lykky" on myös suomalainen raskausseuranta ja äitiyshuolto! Turvalliset synnytykset, joissa niissäkin om menty eteenpäin ihan viime vuosikymmeninä. Kehitys kehittyy.
Jos olisimme tässä suhteessa vaikka 1950- luvun oloissa, mutta olisi kuitenkin some ja nykyinen reaaliaikainen kaikkialle leviävä tiedonvälitys, niin ne uutiset äiti- ja vauvakuolemista saisivat aikaan semmoisen myrskyn, että koko liikettä ei kohta enää olisi.
Oletko seurannut mediasta, että nykyisin on monen mielestä trendikästä synnyttää kotona? Ja ne synnyttäjät eivät ole lestadiolaisäitejä. Mm. Maria Nordin sai vastikään viidennen lapsensa ja synnytti kotona. Tästä trendistä lääkärit ja kätilöt ovat todella huolissaan, koska äiti- ja vauvakuolemat ovat lisääntyneet tämän ilmiön vuoksi.
Olen seurannut ja olen minäkin huolissani, mutta siinä taitaa olla ihan eri ilmiöstä kyse, kuin mistä täällä on puhe.
Tietenkin on aivan eri asiasta kyse, mutta mitäpä vl ei tekisi sekoittaakseen pakkaa ja ohjatakseen puhetta ja huomiota muualle alkuperäisestä aiheesta. Kuuluu pelikirjansa perusoppeihin.
Eiköhän täällä ole tämä keskustelu rönsyillyt ääripäästä toiseen, joten kaikenlaiset kommentit mahtunevat mukaan? ”Mitäpä ei vl tekisi …” Jospa rupeaisit arvostamaan kaikenlaisia mielipiteitä - puolesta ja vastaan - etkä automaattisesti suhtaudu negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ylipäätään perhe-elämään pitäisi vahvemmin liittyä ajatus siitä, että lapsia pitäisi vastaanottaa vain se määrä, minkä jaksaa itse hoitaa. Jollekin tuo määrä on yksi, toiselle 2 ja kolmannelle kymmenen.
Paljon näkee sitä (ihan muillakin kuin vl:lla), että oletetaan yhteiskunnan hoitavan se, mitä itse ei jakseta. Ajatellaan, että haluan ottaa vastaan kaikki lapset/syystä x en halua käyttää ehkäisyä/tykkään vauvoista niin paljon, mutta silti ei jakseta sitä vastuuta. Tai oletetaan, että toki yhteiskunnan pitää tarjota lastenhoito/enemmän taloudellista tukea yms, koska mä nyt vain olen halunnut ison perheen tai liian monta lasta jaksamiseeni nähden.
Ja sanon tämän yhden lapsen sairaana äitinä, jolla jaksamista ei olisi riittänyt enempään. Lapsiluku on sellainen, että sen kanssa pärjää, jos jää leskeksi, työttömäksi tms.
Juuri niin. Ison perheen vanhempi on minusta kuin huippu- urheilijana olemista. Vaatii poikkeukselliset lahjat ja kyvyt, jotta siinä roolissa oikeasti onnistuu. On terve, hyväkuntoinen, pitkäpinnainen, pieniuninen, hyvä organisoimaan, hyvin lapsirakas jne. Ei ole kaikilla niitä ominaisuuksia, harvalla on. Ja samalla tavalla kuin urheilija, tarvitsee ympärilleen " tiimin" tukemaan. Ja silti osa on raskas.
Jos se osa tulee pyytämättä semmoiselle, jota varten se ei ole, niin se on kuin minulle lyhyenlännälle olisi sanottu, että osasi on olla kilpakorkeushyppääjä. Erona toki se, että siitä kärsisin vain minä.
Tämä kuvailemasi ei kuulu vl ajatusmaailmaan! Luojan lykky että hedelmällisyys on luontaisesti laskenut myös vl ihmisillä, koska muuten olisi jo aika lailla ikäviä asioita julkisuudessakin riepoteltaviksi jos vieläkin nuo jättimäiset perheet olisivat samassa määrin yleisiä kuin aikoinaan. Ja kun nykyään ei pysy asiat ainakaan ihan siinä määrin salassa ja pimennossa kuin ennen. Eikä vl vanhemmat(kaan) voi välttyä lasuilta yms.
Kyllähän sen nyt järkikin sanoo (kaikilla muilla paitsi vl) ettei kaikista ole suurperheen vanhemmiksi tietenkään. Kaikista ei ole kunnolla edes yhden lapsen vanhemmiksi.
" Luojan lykky" on myös suomalainen raskausseuranta ja äitiyshuolto! Turvalliset synnytykset, joissa niissäkin om menty eteenpäin ihan viime vuosikymmeninä. Kehitys kehittyy.
Jos olisimme tässä suhteessa vaikka 1950- luvun oloissa, mutta olisi kuitenkin some ja nykyinen reaaliaikainen kaikkialle leviävä tiedonvälitys, niin ne uutiset äiti- ja vauvakuolemista saisivat aikaan semmoisen myrskyn, että koko liikettä ei kohta enää olisi.
Oletko seurannut mediasta, että nykyisin on monen mielestä trendikästä synnyttää kotona? Ja ne synnyttäjät eivät ole lestadiolaisäitejä. Mm. Maria Nordin sai vastikään viidennen lapsensa ja synnytti kotona. Tästä trendistä lääkärit ja kätilöt ovat todella huolissaan, koska äiti- ja vauvakuolemat ovat lisääntyneet tämän ilmiön vuoksi.
Olen seurannut ja olen minäkin huolissani, mutta siinä taitaa olla ihan eri ilmiöstä kyse, kuin mistä täällä on puhe.
Tietenkin on aivan eri asiasta kyse, mutta mitäpä vl ei tekisi sekoittaakseen pakkaa ja ohjatakseen puhetta ja huomiota muualle alkuperäisestä aiheesta. Kuuluu pelikirjansa perusoppeihin.
Miltä tuntuu ylläpitää tuollaista ilkeyttä koko ajan? Tuleeko se ihan luonnostaan? Tänäänkin keskustelussa vl eivät ole sanoneet yhtä ainutta pahaa sanaa, mutta sinä se vain jaksat ilkeillä.
Tosiasiota todetakseen ei tarvitse kauheaa työstöä. Voisi tehdä hyvää muillekkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ylipäätään perhe-elämään pitäisi vahvemmin liittyä ajatus siitä, että lapsia pitäisi vastaanottaa vain se määrä, minkä jaksaa itse hoitaa. Jollekin tuo määrä on yksi, toiselle 2 ja kolmannelle kymmenen.
Paljon näkee sitä (ihan muillakin kuin vl:lla), että oletetaan yhteiskunnan hoitavan se, mitä itse ei jakseta. Ajatellaan, että haluan ottaa vastaan kaikki lapset/syystä x en halua käyttää ehkäisyä/tykkään vauvoista niin paljon, mutta silti ei jakseta sitä vastuuta. Tai oletetaan, että toki yhteiskunnan pitää tarjota lastenhoito/enemmän taloudellista tukea yms, koska mä nyt vain olen halunnut ison perheen tai liian monta lasta jaksamiseeni nähden.
Ja sanon tämän yhden lapsen sairaana äitinä, jolla jaksamista ei olisi riittänyt enempään. Lapsiluku on sellainen, että sen kanssa pärjää, jos jää leskeksi, työttömäksi tms.
Juuri niin. Ison perheen vanhempi on minusta kuin huippu- urheilijana olemista. Vaatii poikkeukselliset lahjat ja kyvyt, jotta siinä roolissa oikeasti onnistuu. On terve, hyväkuntoinen, pitkäpinnainen, pieniuninen, hyvä organisoimaan, hyvin lapsirakas jne. Ei ole kaikilla niitä ominaisuuksia, harvalla on. Ja samalla tavalla kuin urheilija, tarvitsee ympärilleen " tiimin" tukemaan. Ja silti osa on raskas.
Jos se osa tulee pyytämättä semmoiselle, jota varten se ei ole, niin se on kuin minulle lyhyenlännälle olisi sanottu, että osasi on olla kilpakorkeushyppääjä. Erona toki se, että siitä kärsisin vain minä.
Tämä kuvailemasi ei kuulu vl ajatusmaailmaan! Luojan lykky että hedelmällisyys on luontaisesti laskenut myös vl ihmisillä, koska muuten olisi jo aika lailla ikäviä asioita julkisuudessakin riepoteltaviksi jos vieläkin nuo jättimäiset perheet olisivat samassa määrin yleisiä kuin aikoinaan. Ja kun nykyään ei pysy asiat ainakaan ihan siinä määrin salassa ja pimennossa kuin ennen. Eikä vl vanhemmat(kaan) voi välttyä lasuilta yms.
Kyllähän sen nyt järkikin sanoo (kaikilla muilla paitsi vl) ettei kaikista ole suurperheen vanhemmiksi tietenkään. Kaikista ei ole kunnolla edes yhden lapsen vanhemmiksi.
" Luojan lykky" on myös suomalainen raskausseuranta ja äitiyshuolto! Turvalliset synnytykset, joissa niissäkin om menty eteenpäin ihan viime vuosikymmeninä. Kehitys kehittyy.
Jos olisimme tässä suhteessa vaikka 1950- luvun oloissa, mutta olisi kuitenkin some ja nykyinen reaaliaikainen kaikkialle leviävä tiedonvälitys, niin ne uutiset äiti- ja vauvakuolemista saisivat aikaan semmoisen myrskyn, että koko liikettä ei kohta enää olisi.
Oletko seurannut mediasta, että nykyisin on monen mielestä trendikästä synnyttää kotona? Ja ne synnyttäjät eivät ole lestadiolaisäitejä. Mm. Maria Nordin sai vastikään viidennen lapsensa ja synnytti kotona. Tästä trendistä lääkärit ja kätilöt ovat todella huolissaan, koska äiti- ja vauvakuolemat ovat lisääntyneet tämän ilmiön vuoksi.
Olen seurannut ja olen minäkin huolissani, mutta siinä taitaa olla ihan eri ilmiöstä kyse, kuin mistä täällä on puhe.
Tietenkin on aivan eri asiasta kyse, mutta mitäpä vl ei tekisi sekoittaakseen pakkaa ja ohjatakseen puhetta ja huomiota muualle alkuperäisestä aiheesta. Kuuluu pelikirjansa perusoppeihin.
Miltä tuntuu ylläpitää tuollaista ilkeyttä koko ajan? Tuleeko se ihan luonnostaan? Tänäänkin keskustelussa vl eivät ole sanoneet yhtä ainutta pahaa sanaa, mutta sinä se vain jaksat ilkeillä.
Millä tapaa sinun mielestäsi keskustelun sabotointi on ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kaivattiin rehellistä puhetta, siksi en viitsi kaunistella:
Ei tunnu oikealta jatkaa keskustelua noin selvästi harhaisen ihmisen kanssa. En halua järkyttää toisen mielenterveyttä enää yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kaivattiin rehellistä puhetta, siksi en viitsi kaunistella:
Ei tunnu oikealta jatkaa keskustelua noin selvästi harhaisen ihmisen kanssa. En halua järkyttää toisen mielenterveyttä enää yhtään enempää.
Ja mitä tällä haukkumisella kuvittelet saavuttavasi? Mikä viesti on "harhaisen" kirjoittama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti tavat muuttuvat kaikissa ihmisten yhteisössä. Suomessakin kaikki ihmiset eli eri tavalla sata vuotta sitten. Tavat ja kulttuuri elää yhteiskunnan muutoksissa. Elämme kaikki keskellä maailmaa. Olemme maailmallisia.
Usko pysyy samana. Se syvin usko. Jeesus kuoli syntiemme tähden. Vain hänen kautta pelastumme.
Käskyistä suurin on rakkaus. Rakastaa jumalaa ja lähimmäistä. Sitä sietää miettiä miten kohtelee muita.
Areenan lastenohjelmat ja muut on aivan sivuseikka. Kuten muutkin ihmisten tavat. Ne muuttuu kokoajan. Maailma muuttuu. Armoevankeliumi pysyy samana.
Suollat aivan täyttä skeidaa ja en käsitä miten saat itsesi käännettyä tuollaiselle mutkalle että (ilmeisesti?) uskot tuon hutun itse?
Jos tavoilla ei ole merkitystä koska ne muuttuvat niin MIKSI vl hyeenalauma sitten raatelee hengiltä ne, jotka tämän todella ymmärtävät? Ja nuolee sen sijaan niiden peffaa, jotka pitävät näistä tavoista tiukemmin kiinni kuin pelastussanomasta?
Te (kollektiivisesti) tuhositte (pahimmillaan t*poitte) ne, jotka jo esim 1970 luvulla YMMÄRSI että esim tv ei ole paha itsessään ja että jos siihen tehdään ihmissääntöjä ympärille niin mennään harhaan ja siksi kieltäytyivät teidän ihmissäännöistänne/ulkokultaisista tavoistanne.
Jos 100 vuoden päästä korvakorut ja tatuoinnit on asia, jolla "ei ole merkitystä", ei niillä voi eikä saa olla merkitystä nytkään. Muuten puhut täyttä 💩 ja kuinka sekaisin pitää nupin olla että uskoo nuo jutut joita toistat kuin paikalleen juuttunut gramofoni.
En ole vihainen, ilmaisutapani on tällainen joten turha hurskastella siitä(kään).
Ilmaisutapasi on todella hyökkäävä.
En ole elänyt hoitokokousten ja ihmissääntöjen keksimisen aikaa ja en niitä ole koskaan allekirjoittanut tai vaatinut keltään. Miksi olisin vastuussa niistä sanoista mitkä joku muu on sanonut tuomitessaan toisia. Jos joku on erimieltä minun kanssa ja ajattelee että kaikki televisioon viittava on syntiä. Hän saa ajatella niin, minä en ajattele. Miksi olisin sen enemmän vastuussa kuin sinäkään? Itse en ole tuomitsemassa ketään vaan jätän sen tehtävän herralle. Ja en usko että hänelle tuollaiset maalliset asiat merkitsee jos ihminen on uskovainen.
Sivusta kommentoin.
Oma kokemus on ollut, että moni vl on mukava. Mutta jos pitäisi keskustella jostakin liikkeeseen liittyvästä epäkohdasta, mennään vaikeiksi. Osa kiistää, että mitään ongelmia on. Vielä tavallisempi reagointitapa on se, että tartutaan johonkin ihan sivuseikkaan ja viedään keskustelua pois alkuperäisestä kysymyksestä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, miksei omasta vakaumuksestaan ja liikkeen tilanteesta voi olla rehellinen. Se on ihan normaalia, että elämässä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Sivusta tulee vain olo, että liikkeestä ei saa sanoa mitään kriittistä ja keskustelu hiljennetään heti. Voisiko tämä kenties kummuta siitä, että liikkeen parissa ei katsota hyvällä sitäkään, jos liikkeen sisältä kyseenalaistetaan jotakin liikkeen asiaa? Pappien kohdalla näitä on nähty, että ovat joutuneet lähtemään liikkeestä, jos eivät allekirjoita liikkeen käytänteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kommentoin.
Oma kokemus on ollut, että moni vl on mukava. Mutta jos pitäisi keskustella jostakin liikkeeseen liittyvästä epäkohdasta, mennään vaikeiksi. Osa kiistää, että mitään ongelmia on. Vielä tavallisempi reagointitapa on se, että tartutaan johonkin ihan sivuseikkaan ja viedään keskustelua pois alkuperäisestä kysymyksestä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, miksei omasta vakaumuksestaan ja liikkeen tilanteesta voi olla rehellinen. Se on ihan normaalia, että elämässä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Sivusta tulee vain olo, että liikkeestä ei saa sanoa mitään kriittistä ja keskustelu hiljennetään heti. Voisiko tämä kenties kummuta siitä, että liikkeen parissa ei katsota hyvällä sitäkään, jos liikkeen sisältä kyseenalaistetaan jotakin liikkeen asiaa? Pappien kohdalla näitä on nähty, että ovat joutuneet lähtemään liikkeestä, jos eivät allekirjoita liikkeen käytänteitä.
Minusta on tärkeää erottaa keskustelun motiivi: halutaanko aidosti selvittää Raamatun sanoman totuutta vai pyritäänkö horjuttamaan toisen uskoa ja synnyttämään epäluottamusta siionia kohtaan?
Raamattu kehottaa koettelemaan kaikkea ja pitämään sen, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21), mutta se myös varoittaa epäuskoisten seurasta silloin, kun se voi johtaa pois elävästä uskosta (Ps. 1:1; 1. Kor. 15:33). Kyse ei ole siitä, ettei epäuskoisen kanssa voisi keskustella, vaan siitä, millaiseen suuntaan keskustelu vie. Olen valmis keskustelemaan kriittisestikin, mutta en halua lähteä mukaan keskusteluun, jonka tarkoituksena on horjuttaa uskoani tai vetää minua pois Jumalan valtakunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kommentoin.
Oma kokemus on ollut, että moni vl on mukava. Mutta jos pitäisi keskustella jostakin liikkeeseen liittyvästä epäkohdasta, mennään vaikeiksi. Osa kiistää, että mitään ongelmia on. Vielä tavallisempi reagointitapa on se, että tartutaan johonkin ihan sivuseikkaan ja viedään keskustelua pois alkuperäisestä kysymyksestä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, miksei omasta vakaumuksestaan ja liikkeen tilanteesta voi olla rehellinen. Se on ihan normaalia, että elämässä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Sivusta tulee vain olo, että liikkeestä ei saa sanoa mitään kriittistä ja keskustelu hiljennetään heti. Voisiko tämä kenties kummuta siitä, että liikkeen parissa ei katsota hyvällä sitäkään, jos liikkeen sisältä kyseenalaistetaan jotakin liikkeen asiaa? Pappien kohdalla näitä on nähty, että ovat joutuneet lähtemään liikkeestä, jos eivät allekirjoita liikkeen käytänteitä.
Minusta on tärkeää erottaa keskustelun motiivi: halutaanko aidosti selvittää Raamatun sanoman totuutta vai pyritäänkö horjuttamaan toisen uskoa ja synnyttämään epäluottamusta siionia kohtaan?
Raamattu kehottaa koettelemaan kaikkea ja pitämään sen, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21), mutta se myös varoittaa epäuskoisten seurasta silloin, kun se voi johtaa pois elävästä uskosta (Ps. 1:1; 1. Kor. 15:33). Kyse ei ole siitä, ettei epäuskoisen kanssa voisi keskustella, vaan siitä, millaiseen suuntaan keskustelu vie. Olen valmis keskustelemaan kriittisestikin, mutta en halua lähteä mukaan keskusteluun, jonka tarkoituksena on horjuttaa uskoani tai vetää minua pois Jumalan valtakunnasta.
Tuohan on ihan vain toisin ilmaistuna se sama asia= EN ole valmis keskustelemaan kriittisesti. Sillä keskusteluun kuuluu myös kritiikin kuunteleminen ja siihen reagoiminen, ei sen sivuuttaminen hiljaa.
Jos liikkeen!! kritiikki oman kristinuskon ydintä ja perusteita horjuttaa, niin silloin pitää miettiä, mihin oikeastaan uskoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kommentoin.
Oma kokemus on ollut, että moni vl on mukava. Mutta jos pitäisi keskustella jostakin liikkeeseen liittyvästä epäkohdasta, mennään vaikeiksi. Osa kiistää, että mitään ongelmia on. Vielä tavallisempi reagointitapa on se, että tartutaan johonkin ihan sivuseikkaan ja viedään keskustelua pois alkuperäisestä kysymyksestä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, miksei omasta vakaumuksestaan ja liikkeen tilanteesta voi olla rehellinen. Se on ihan normaalia, että elämässä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Sivusta tulee vain olo, että liikkeestä ei saa sanoa mitään kriittistä ja keskustelu hiljennetään heti. Voisiko tämä kenties kummuta siitä, että liikkeen parissa ei katsota hyvällä sitäkään, jos liikkeen sisältä kyseenalaistetaan jotakin liikkeen asiaa? Pappien kohdalla näitä on nähty, että ovat joutuneet lähtemään liikkeestä, jos eivät allekirjoita liikkeen käytänteitä.
Minusta on tärkeää erottaa keskustelun motiivi: halutaanko aidosti selvittää Raamatun sanoman totuutta vai pyritäänkö horjuttamaan toisen uskoa ja synnyttämään epäluottamusta siionia kohtaan?
Raamattu kehottaa koettelemaan kaikkea ja pitämään sen, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21), mutta se myös varoittaa epäuskoisten seurasta silloin, kun se voi johtaa pois elävästä uskosta (Ps. 1:1; 1. Kor. 15:33). Kyse ei ole siitä, ettei epäuskoisen kanssa voisi keskustella, vaan siitä, millaiseen suuntaan keskustelu vie. Olen valmis keskustelemaan kriittisestikin, mutta en halua lähteä mukaan keskusteluun, jonka tarkoituksena on horjuttaa uskoani tai vetää minua pois Jumalan valtakunnasta.
Ymmärrätkö yhtään, miten loukkaavaa kieltä käytät? Ketä kutsut " epäuskoiseksi"? Mikä on " Jumalan valtakunta", josta sinut voisi "vetää pois", kun jokainen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva?
Vaikea käsittää mitä tarkoitat liikkeen kritiikillä. Ehkä se johtuu siitä, että emme ajattele olevamme mikään liike. Olemme Jumalan lapsia siinä missä aiemmin uskoneetkin. Tuo liike on ihan ulkopuolisten lanseeraama käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kommentoin.
Oma kokemus on ollut, että moni vl on mukava. Mutta jos pitäisi keskustella jostakin liikkeeseen liittyvästä epäkohdasta, mennään vaikeiksi. Osa kiistää, että mitään ongelmia on. Vielä tavallisempi reagointitapa on se, että tartutaan johonkin ihan sivuseikkaan ja viedään keskustelua pois alkuperäisestä kysymyksestä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, miksei omasta vakaumuksestaan ja liikkeen tilanteesta voi olla rehellinen. Se on ihan normaalia, että elämässä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Sivusta tulee vain olo, että liikkeestä ei saa sanoa mitään kriittistä ja keskustelu hiljennetään heti. Voisiko tämä kenties kummuta siitä, että liikkeen parissa ei katsota hyvällä sitäkään, jos liikkeen sisältä kyseenalaistetaan jotakin liikkeen asiaa? Pappien kohdalla näitä on nähty, että ovat joutuneet lähtemään liikkeestä, jos eivät allekirjoita liikkeen käytänteitä.
Eiköhän tuossa yhdessä.viestissä jo vastattu eli halutaankin elää siinä omassa kuplassa ilman säröjä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä tarkoitat liikkeen kritiikillä. Ehkä se johtuu siitä, että emme ajattele olevamme mikään liike. Olemme Jumalan lapsia siinä missä aiemmin uskoneetkin. Tuo liike on ihan ulkopuolisten lanseeraama käsite.
Mitä sanaa haluat käyttää? Herätysliike on aika virallinen termi, käviskö se? Mulle käy kaikki, ei se asiaa muuksi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä tarkoitat liikkeen kritiikillä. Ehkä se johtuu siitä, että emme ajattele olevamme mikään liike. Olemme Jumalan lapsia siinä missä aiemmin uskoneetkin. Tuo liike on ihan ulkopuolisten lanseeraama käsite.
Niin olette. Mutta niin ovat muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kommentoin.
Oma kokemus on ollut, että moni vl on mukava. Mutta jos pitäisi keskustella jostakin liikkeeseen liittyvästä epäkohdasta, mennään vaikeiksi. Osa kiistää, että mitään ongelmia on. Vielä tavallisempi reagointitapa on se, että tartutaan johonkin ihan sivuseikkaan ja viedään keskustelua pois alkuperäisestä kysymyksestä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, miksei omasta vakaumuksestaan ja liikkeen tilanteesta voi olla rehellinen. Se on ihan normaalia, että elämässä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Sivusta tulee vain olo, että liikkeestä ei saa sanoa mitään kriittistä ja keskustelu hiljennetään heti. Voisiko tämä kenties kummuta siitä, että liikkeen parissa ei katsota hyvällä sitäkään, jos liikkeen sisältä kyseenalaistetaan jotakin liikkeen asiaa? Pappien kohdalla näitä on nähty, että ovat joutuneet lähtemään liikkeestä, jos eivät allekirjoita liikkeen käytänteitä.
Minusta on tärkeää erottaa keskustelun motiivi: halutaanko aidosti selvittää Raamatun sanoman totuutta vai pyritäänkö horjuttamaan toisen uskoa ja synnyttämään epäluottamusta siionia kohtaan?
Raamattu kehottaa koettelemaan kaikkea ja pitämään sen, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21), mutta se myös varoittaa epäuskoisten seurasta silloin, kun se voi johtaa pois elävästä uskosta (Ps. 1:1; 1. Kor. 15:33). Kyse ei ole siitä, ettei epäuskoisen kanssa voisi keskustella, vaan siitä, millaiseen suuntaan keskustelu vie. Olen valmis keskustelemaan kriittisestikin, mutta en halua lähteä mukaan keskusteluun, jonka tarkoituksena on horjuttaa uskoani tai vetää minua pois Jumalan valtakunnasta.
Ymmärrätkö yhtään, miten loukkaavaa kieltä käytät? Ketä kutsut " epäuskoiseksi"? Mikä on " Jumalan valtakunta", josta sinut voisi "vetää pois", kun jokainen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva?
Jokainen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva. Ja Jumala rakastaa jokaista.
Mutta kaikki eivät ole vielä löytäneet Jumalan valtakuntaan. Sitä Jeesus käski erikseen etsiä.
Matt. 6:33
”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
Jumalan valtakunta ei edelleenkään ole ajallinen yhteisö…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kommentoin.
Oma kokemus on ollut, että moni vl on mukava. Mutta jos pitäisi keskustella jostakin liikkeeseen liittyvästä epäkohdasta, mennään vaikeiksi. Osa kiistää, että mitään ongelmia on. Vielä tavallisempi reagointitapa on se, että tartutaan johonkin ihan sivuseikkaan ja viedään keskustelua pois alkuperäisestä kysymyksestä. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, miksei omasta vakaumuksestaan ja liikkeen tilanteesta voi olla rehellinen. Se on ihan normaalia, että elämässä kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Sivusta tulee vain olo, että liikkeestä ei saa sanoa mitään kriittistä ja keskustelu hiljennetään heti. Voisiko tämä kenties kummuta siitä, että liikkeen parissa ei katsota hyvällä sitäkään, jos liikkeen sisältä kyseenalaistetaan jotakin liikkeen asiaa? Pappien kohdalla näitä on nähty, että ovat joutuneet lähtemään liikkeestä, jos eivät allekirjoita liikkeen käytänteitä.
Minusta on tärkeää erottaa keskustelun motiivi: halutaanko aidosti selvittää Raamatun sanoman totuutta vai pyritäänkö horjuttamaan toisen uskoa ja synnyttämään epäluottamusta siionia kohtaan?
Raamattu kehottaa koettelemaan kaikkea ja pitämään sen, mikä on hyvää (1. Tess. 5:21), mutta se myös varoittaa epäuskoisten seurasta silloin, kun se voi johtaa pois elävästä uskosta (Ps. 1:1; 1. Kor. 15:33). Kyse ei ole siitä, ettei epäuskoisen kanssa voisi keskustella, vaan siitä, millaiseen suuntaan keskustelu vie. Olen valmis keskustelemaan kriittisestikin, mutta en halua lähteä mukaan keskusteluun, jonka tarkoituksena on horjuttaa uskoani tai vetää minua pois Jumalan valtakunnasta.
Ymmärrätkö yhtään, miten loukkaavaa kieltä käytät? Ketä kutsut " epäuskoiseksi"? Mikä on " Jumalan valtakunta", josta sinut voisi "vetää pois", kun jokainen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva?
Jokainen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva. Ja Jumala rakastaa jokaista.
Mutta kaikki eivät ole vielä löytäneet Jumalan valtakuntaan. Sitä Jeesus käski erikseen etsiä.
Matt. 6:33
”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/uskon-perusteita--jumalan-seurakunt…
Tässä kerrotaan selkeästi ja Raamattuun viitaten Jumalan seurakunnasta ja puhutaan myös vl:ien suhteesta kirkkoon, josta täälläkin on paljon puhuttu.
Tietenkin on aivan eri asiasta kyse, mutta mitäpä vl ei tekisi sekoittaakseen pakkaa ja ohjatakseen puhetta ja huomiota muualle alkuperäisestä aiheesta. Kuuluu pelikirjansa perusoppeihin.