Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (8910)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin eräs perhetuttu nuori mies, ”sidottiin” vuodeksi, ei tiennyt edes syytä. Siis sitominen tarkoittaa, että kielletään synninpäästö kokonaan. Kumma kyllä suhtautui aika rauhallisesti ja jäi vielä yhteisöön. En ollut vielä syntynyt tuolloin mut kyllähän näitä juttuja kuulee. Eräs opiston rehtori sanoi joitakin vuosia sitten hyvin, että synninpäästön voi kieltää vain jos ihminen ei sitä halua ottaa vastaan. Ei millään mielivaltaiselle päätöksellä.
Sinä käsität sitomisen lähes päin vastoin kuin se oikeasti on. On muuten tosi harvinaista, itse en tunne ketään. Kannattaisi tarkistaa Raamatusta mitä se oikeasti tarkoittaa.
Mitä se sitominen sitten on?
Raamatussa Jeesus antaa opetuslapsilleen ja seurakunnalle niin sanotun avainten vallan eli valtuuden päästää synneistä ja sitoa synteihin (esim. Matt. 16:19, Matt. 18:18 sekä Joh. 20:23): Synteihin sitominen: Jos ihminen kieltäytyy katumasta, jatkaa tietoisesti väärin tekemistä eikä halua luopua synnistään, hänelle todetaan tai julistetaan, että hänen syntinsä pysyvät voimassa.
Synninpäästöä ei mitenkään kielletä vaa syntinen ei halua pyytää anteeksi.
1970-luvun hoitokokouksissa se "synti", mitä olisi pitänyt katua, saattoi olla "kuiva henki" tai "kososlainen henki" tms.. Se, jolla tällainen todettiin, joutui katumaan ja luopumaan tästä "väärästä hengestä". Kaikki tarkentavat kysymykset tähän asiaan liittyen laitettiin "väärän hengen hedelmiksi". Tarkentaviin kysymyksiin ei tietenkään vastattu.
Jos ei katunut sitä "väärää henkeä", joutui sidotuksi.
Jos joku yleisön joukosta kysyi jotain näistä "hengistä", hän leimattiin "väärähenkiseksi" ja käskettiin "seurakunnan eteen tekemään parannusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Ei ne ole menneitä koska tässäkin ketjussa on henkilö joka siellä traumatisoitunut
Lukekaa netistä Erkki Hurtigin tapaus. Menikö jonkun mielestä oikein ?? Ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Ei ne ole menneitä koska tässäkin ketjussa on henkilö joka siellä traumatisoitunut
Hänen täytyy olla pian 80-vuotias, jos on ollut aikuinen tuolloin. Aika aktiivinen somessa, nostan hattua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Näissä kuvissa mainitaan nimellä ja juuri niitä erilaisia henkiä. Myös sitomisia ja seurakunnan eteen kutsumista, jos on kuulunut metsästysseuraan, korjannut toisen autoa seurojen aikana tai osallistunut seurakunnan diakoniatyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin hoitokokouksiin kutsutaan vain sellaisia, joilla on jokin asema yhteisössä. Eli puhuja, nuorisotyössä ohjaajana/opettajana toimiva, johtokunnan jäsen, säestäjä/esilaulaja, tai jonkun tällaisen puoliso.
Rivijäsenet "erotetaan" siten, että heitä ei enää tervehditä, ja heille ei puhuta. Käännetään selkä, jos yrittää mennä jollekin puhumaan. Katsotaan ohi, jos yrittää tervehtiä. Tällainen "maan hiljainen", jonka katsotaan "elämällään kieltäneen uskonsa", muuttuu yhteisössä näkymättömäksi. Hän ei välttämättä edes itse tiedä tulleensa erotetuksi. "Tieto" tästä leviää juorun tavoin yhteisössä. Vähitellen erotetun sosiaalinen elämä hiipuu kokonaan. Jopa luottoystävät saattavat hyljätä mitään sanomatta.
Sinä elät mielikuvitusmaailmassa 😔
En enää. Elin pitkään siinä kuvitelmassa, että olisin VL uskovainen. Lopulta tajusin, että lähes kaikki muut tietävät jo, että en ole enää VL, paitsi minä ja perheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin eräs perhetuttu nuori mies, ”sidottiin” vuodeksi, ei tiennyt edes syytä. Siis sitominen tarkoittaa, että kielletään synninpäästö kokonaan. Kumma kyllä suhtautui aika rauhallisesti ja jäi vielä yhteisöön. En ollut vielä syntynyt tuolloin mut kyllähän näitä juttuja kuulee. Eräs opiston rehtori sanoi joitakin vuosia sitten hyvin, että synninpäästön voi kieltää vain jos ihminen ei sitä halua ottaa vastaan. Ei millään mielivaltaiselle päätöksellä.
Sinä käsität sitomisen lähes päin vastoin kuin se oikeasti on. On muuten tosi harvinaista, itse en tunne ketään. Kannattaisi tarkistaa Raamatusta mitä se oikeasti tarkoittaa.
Mitä se sitominen sitten on?
Raamatussa Jeesus antaa opetuslapsilleen ja seurakunnalle niin sanotun avainten vallan eli valtuuden päästää synneistä ja sitoa synteihin (esim. Matt. 16:19, Matt. 18:18 sekä Joh. 20:23): Synteihin sitominen: Jos ihminen kieltäytyy katumasta, jatkaa tietoisesti väärin tekemistä eikä halua luopua synnistään, hänelle todetaan tai julistetaan, että hänen syntinsä pysyvät voimassa.
Synninpäästöä ei mitenkään kielletä vaa syntinen ei halua pyytää anteeksi.1970-luvun hoitokokouksissa se "synti", mitä olisi pitänyt katua, saattoi olla "kuiva henki" tai "kososlainen henki" tms.. Se, jolla tällainen todettiin, joutui katumaan ja luopumaan tästä "väärästä hengestä". Kaikki tarkentavat kysymykset tähän asiaan liittyen laitettiin "väärän hengen hedelmiksi". Tarkentaviin kysymyksiin ei tietenkään vastattu.
Jos ei katunut sitä "väärää henkeä", joutui sidotuksi.
Jos joku yleisön joukosta kysyi jotain näistä "hengistä", hän leimattiin "väärähenkiseksi" ja käskettiin "seurakunnan eteen tekemään parannusta".
Juu mutta tämähän on kuitenkin tietysti täysin "raamatun mukaista" ja muunlaista mielipidettä ei jumalan valtakunnassa suvaita 😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Ei ne ole menneitä koska tässäkin ketjussa on henkilö joka siellä traumatisoitunut
Hänen täytyy olla pian 80-vuotias, jos on ollut aikuinen tuolloin. Aika aktiivinen somessa, nostan hattua!
Lapset muistavat myös hoitokokoukset. Oliko viimeinen ruuhkavuosi 1979 ? Traumat siirtyvät sitä paitsi sukupolvelta toiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ketju. Tässä ilmiössä voi olla kyse kollektiivisesta ruminaatiosta eli ryhmätason (tässä ryhmä on pieni) jumiutuneesta märehtimisestä: samojen kielteisten tapahtumien, niiden syiden ja seurausten toistuvasta käsittelystä niin, että keskustelu ja kielteiset tunteet alkavat vahvistaa toisiaan. Siihen voi liittyä myös moraalista suuttumusta ja tarvetta kokea itsensä osaksi moraalisesti merkityksellistä yhteisöä.
Kun ihminen ei ole itse ollut paikalla – esimerkiksi 1960-luvun tapahtumissa – on hyvä kysyä, mitä jatkuva vellominen hänelle nykyhetkessä antaa. Menneisyyden käsittely voi tietenkin olla tarpeellista silloin, kun se lisää ymmärrystä tai tuo esiin uutta tietoa. Mutta jos samoihin asioihin palataan yhä uudelleen ilman uutta tietoa tai rakentavaa etenemistä, keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.
Menneisyyden kertaaminen ei itsessään muuta historiaa. Pahimmillaan se sitoo ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole hänen omiaan, ja vie huomiota pois siitä, mitä hän nykyhetkessä voisi tehdä toisin. Siksi olisi hyvä pysähtyä kysymään: auttaako tämä keskustelu todella – vai pitääkö se vain yllä samaa kielteistä kehää?
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Jepjep, kukaan ei ole vastuussa tietenkään toisten teoista mutta eipä näytä kukaan olevan vastuussa omistaankaan (jos siis näitä hoitokokoustajia on yhä hengissä ja porskuttavat vaan menemään). Ja varsinkaan vl liike instituutiona ei tietenkään ole vastuussa Mistään. Jokainen voi sen helmoissa tehdä toisille jäsenille mitä mieleen juolahtaa joutumatta mihinkään vastuuseen, kunhan nimittää tekonsa "sielunhoidoksi". Varsin kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestien ihmettely on ollut tänään epätavallisen viihdyttävää, täällä on vedetty huikeaa settiä. Toivottavasti oikea elämänne ei ole noin valheellista.
Nyt on pakko lopettaa, hyvää illanjatkoa satutädeille 😘
Kätevää tämäkin; syytetään kaikkia yksioikoisesti valehtelijoiksi ja poistutaan paikalta lentosuukkoja heitellen. Ihanan ylimielistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Ei ne ole menneitä koska tässäkin ketjussa on henkilö joka siellä traumatisoitunut
Hänen täytyy olla pian 80-vuotias, jos on ollut aikuinen tuolloin. Aika aktiivinen somessa, nostan hattua!
Lapset muistavat myös hoitokokoukset. Oliko viimeinen ruuhkavuosi 1979 ? Traumat siirtyvät sitä paitsi sukupolvelta toiselle
Ei, minä synnyin 70-luvun alussa ja muistaisin tuollaiset kyllä varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin hoitokokouksiin kutsutaan vain sellaisia, joilla on jokin asema yhteisössä. Eli puhuja, nuorisotyössä ohjaajana/opettajana toimiva, johtokunnan jäsen, säestäjä/esilaulaja, tai jonkun tällaisen puoliso.
Rivijäsenet "erotetaan" siten, että heitä ei enää tervehditä, ja heille ei puhuta. Käännetään selkä, jos yrittää mennä jollekin puhumaan. Katsotaan ohi, jos yrittää tervehtiä. Tällainen "maan hiljainen", jonka katsotaan "elämällään kieltäneen uskonsa", muuttuu yhteisössä näkymättömäksi. Hän ei välttämättä edes itse tiedä tulleensa erotetuksi. "Tieto" tästä leviää juorun tavoin yhteisössä. Vähitellen erotetun sosiaalinen elämä hiipuu kokonaan. Jopa luottoystävät saattavat hyljätä mitään sanomatta.
Sinä elät mielikuvitusmaailmassa 😔
En enää. Elin pitkään siinä kuvitelmassa, että olisin VL uskovainen. Lopulta tajusin, että lähes kaikki muut tietävät jo, että en ole enää VL, paitsi minä ja perheeni.
Miten olet selviytynyt tuosta? Tuo kuulostaa hyvin rankalta kokemukselta.
Vl liikkeessä traumatisoituneille voisi lohtuna sanoa, että sairaista käytännöistä sairastuminen on loppupeleissä kuitenkin terveen ihmisen merkki. Monin verroin sairaampia ovat sitten taas ne, joita ei hetkauta mitenkään se että porukkaa ylipäänsä siinä touhussa traumatisoituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä ja kukaan ei ole vastuussa toisten teoista. Se ei kuitenkaan ole oikein että kielletään menneet ja käsketään traumatisoituneita hankkimaan elämä tai olemaan valehtelematta. Kukaan ihminen ei ole Jumalan veroinen. Jokainen ollaan armahdettuja syntisiä eikä voida tuomita toisia.
Täällä esim. on katkelmia hoitokokous raporteista:
Ei ne ole menneitä koska tässäkin ketjussa on henkilö joka siellä traumatisoitunut
Hänen täytyy olla pian 80-vuotias, jos on ollut aikuinen tuolloin. Aika aktiivinen somessa, nostan hattua!
Lapset muistavat myös hoitokokoukset. Oliko viimeinen ruuhkavuosi 1979 ? Traumat siirtyvät sitä paitsi sukupolvelta toiselle
Ei, minä synnyin 70-luvun alussa ja muistaisin tuollaiset kyllä varmasti.
perheesi ei joutunut hoitokokoukseen tai pidät tapahtunutta ihan normaalina
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Tässä ilmiössä voi olla kyse kollektiivisesta ruminaatiosta eli ryhmätason (tässä ryhmä on pieni) jumiutuneesta märehtimisestä: samojen kielteisten tapahtumien, niiden syiden ja seurausten toistuvasta käsittelystä niin, että keskustelu ja kielteiset tunteet alkavat vahvistaa toisiaan. Siihen voi liittyä myös moraalista suuttumusta ja tarvetta kokea itsensä osaksi moraalisesti merkityksellistä yhteisöä.
Kun ihminen ei ole itse ollut paikalla – esimerkiksi 1960-luvun tapahtumissa – on hyvä kysyä, mitä jatkuva vellominen hänelle nykyhetkessä antaa. Menneisyyden käsittely voi tietenkin olla tarpeellista silloin, kun se lisää ymmärrystä tai tuo esiin uutta tietoa. Mutta jos samoihin asioihin palataan yhä uudelleen ilman uutta tietoa tai rakentavaa etenemistä, keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.
Menneisyyden kertaaminen ei itsessään muuta historiaa. Pahimmillaan se sitoo ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole hänen omiaan, ja vie huomiota pois siitä, mitä hän nykyhetkessä voisi tehdä toisin. Siksi olisi hyvä pysähtyä kysymään: auttaako tämä keskustelu todella – vai pitääkö se vain yllä samaa kielteistä kehää?
hyvin heität savuverhoa tapahtumien ylle. Hoitokokouksia tapahtui esim 2010-luvulla. Hyväksyt henkisen väkivallan ??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Tässä ilmiössä voi olla kyse kollektiivisesta ruminaatiosta eli ryhmätason (tässä ryhmä on pieni) jumiutuneesta märehtimisestä: samojen kielteisten tapahtumien, niiden syiden ja seurausten toistuvasta käsittelystä niin, että keskustelu ja kielteiset tunteet alkavat vahvistaa toisiaan. Siihen voi liittyä myös moraalista suuttumusta ja tarvetta kokea itsensä osaksi moraalisesti merkityksellistä yhteisöä.
Kun ihminen ei ole itse ollut paikalla – esimerkiksi 1960-luvun tapahtumissa – on hyvä kysyä, mitä jatkuva vellominen hänelle nykyhetkessä antaa. Menneisyyden käsittely voi tietenkin olla tarpeellista silloin, kun se lisää ymmärrystä tai tuo esiin uutta tietoa. Mutta jos samoihin asioihin palataan yhä uudelleen ilman uutta tietoa tai rakentavaa etenemistä, keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.
Menneisyyden kertaaminen ei itsessään muuta historiaa. Pahimmillaan se sitoo ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole hänen omiaan, ja vie huomiota pois siitä, mitä hän nykyhetkessä voisi tehdä toisin. Siksi olisi hyvä pysähtyä kysymään: auttaako tämä keskustelu todella – vai pitääkö se vain yllä samaa kielteistä kehää?
hyvin heität savuverhoa tapahtumien ylle. Hoitokokouksia tapahtui esim 2010-luvulla. Hyväksyt henkisen väkivallan ??
En ymmärrä, miten kirjoitukseni tarkoittaisi hoitokokousten väärinkäytösten tai henkisen väkivallan hyväksymistä. Niitä asioita ei siinä puolustettu eikä edes käsitelty.
Kirjoitin aivan eri asiasta: siitä, mitä ihmiselle ja ryhmälle voi tapahtua, jos samoja kielteisiä tapahtumia käsitellään jatkuvasti uudelleen ja keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.
Se, että jokin menneisyydessä tapahtunut asia on väärin, ei tarkoita, että sen jatkuva toistaminen olisi automaattisesti hyödyllistä. Eikä se, että kysyy tällaisen keskustelun vaikutuksista, tarkoita tapahtumien kieltämistä tai hyväksymistä.
Juuri tätä eroa yritin tuoda esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Tässä ilmiössä voi olla kyse kollektiivisesta ruminaatiosta eli ryhmätason (tässä ryhmä on pieni) jumiutuneesta märehtimisestä: samojen kielteisten tapahtumien, niiden syiden ja seurausten toistuvasta käsittelystä niin, että keskustelu ja kielteiset tunteet alkavat vahvistaa toisiaan. Siihen voi liittyä myös moraalista suuttumusta ja tarvetta kokea itsensä osaksi moraalisesti merkityksellistä yhteisöä.
Kun ihminen ei ole itse ollut paikalla – esimerkiksi 1960-luvun tapahtumissa – on hyvä kysyä, mitä jatkuva vellominen hänelle nykyhetkessä antaa. Menneisyyden käsittely voi tietenkin olla tarpeellista silloin, kun se lisää ymmärrystä tai tuo esiin uutta tietoa. Mutta jos samoihin asioihin palataan yhä uudelleen ilman uutta tietoa tai rakentavaa etenemistä, keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.
Menneisyyden kertaaminen ei itsessään muuta historiaa. Pahimmillaan se sitoo ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole hänen omiaan, ja vie huomiota pois siitä, mitä hän nykyhetkessä voisi tehdä toisin. Siksi olisi hyvä pysähtyä kysymään: auttaako tämä keskustelu todella – vai pitääkö se vain yllä samaa kielteistä kehää?
hyvin heität savuverhoa tapahtumien ylle. Hoitokokouksia tapahtui esim 2010-luvulla. Hyväksyt henkisen väkivallan ??
En ymmärrä, miten kirjoitukseni tarkoittaisi hoitokokousten väärinkäytösten tai henkisen väkivallan hyväksymistä. Niitä asioita ei siinä puolustettu eikä edes käsitelty.
Kirjoitin aivan eri asiasta: siitä, mitä ihmiselle ja ryhmälle voi tapahtua, jos samoja kielteisiä tapahtumia käsitellään jatkuvasti uudelleen ja keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.
Se, että jokin menneisyydessä tapahtunut asia on väärin, ei tarkoita, että sen jatkuva toistaminen olisi automaattisesti hyödyllistä. Eikä se, että kysyy tällaisen keskustelun vaikutuksista, tarkoita tapahtumien kieltämistä tai hyväksymistä.
Juuri tätä eroa yritin tuoda esiin.
Se, että joku on joskus keskustelussa ehkä kymmeniä tai satoja viestejä sitten kirjoittanut jostain aiheesta ei tee aihetta ”käsitellyksi”.
Etenkin tilanteessa jossa vastauksena on usein vähättely, tietämättömäksi heittäytyminen ja jopa suoranainen faktojen kiistäminen. Niistä tulee vaikutelma, ettei jotain aihetta tai aiheita olla valmiita vieläkään käsittelemään. Että pitäisi lakaista maton alle, jos joku on joskus sanonut jotain, riippumatta siitä onko asiasta opittu yhteisössä mitään.
Vaikeneminen ei saa huonoja kokemuksia katoamaan. Jos sinusta jokin keskustelu ei vie asioita eteenpäin, voisiko miettiä, missä vika? Voisiko olla, että ne ongelmat, jotka keskustelua aiheuttavat, eivät ole riittävästi poistuneet?
Alue: Aihe vapaa
Tämä viestien ihmettely on ollut tänään epätavallisen viihdyttävää, täällä on vedetty huikeaa settiä. Toivottavasti oikea elämänne ei ole noin valheellista.
Nyt on pakko lopettaa, hyvää illanjatkoa satutädeille 😘