Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen osa on olla kotona. Eevan ja Ollen perheestä sen näkee.

Itseasiassa Olle on sanonut monesti että haluaisi olla koti-isänä että Eeva menisi opiskelemaan, mutta Eeva ei ole itse halunnut. 

Erittäin tympeää ja puolisoa epäkunnioittavaa käytöstä vaimolta, jos tämä on totta. Kieltää puolisoltaan koti-isyyden?? Suorastaan henkistä vä*ivaltaa.

Kyllä se olis enemmän henkistä väkivaltaa että toinen pakotettais lähtemään opiskelemaan tai töihin raskauspahoinvoinnista kärsivänä. Kokemuksesta voin sanoa että se on yllättävän raskasta oksennella julkisilla paikoilla, mielummin sitä olisi kotona. 

Tämä! Eikä varmasti huonosti nukuttujen öidenkään jälkeen olis mieluista lähteä kouluun, kun olet yöllä herännyt imettämään monta kertaa. Sitten vielä pumppailla kesken koulupäivän. 

Selityksiä riittää. Imetys loppuu aikanaan ja koti-isä tietenkin hoitaa mahdolliset yövalvomiset.

Niin, imetys loppuu silloin kun seuraava on jo tuloillaan ja sit oksennellaan ja ollaan tiputuksessa, mitenpä siinä opiskella. 

Mutta siinä tilassa ja kunnossa voi kuitenkin hyvin huolehtia lapsikatraasta ja kodista? Katastrofin aineksethan tuossa on muhimassa, kun jokaisen raskauden alkaessa on yksi olemassaoleva lapsi enemmän hoidettavana.

Sinulla on vapaus kuvitella toisten perhe-elämästä mitä haluat. Tässä ketjussa kirjoittaa myös sellaisia äitejä, joilta voisit ihan kysyä, koska heillä asiasta on kokemusta, ei luuloja.

Silloinhan tietoa asioista juuri on, kun sitä jaetaan verkossa kaikkien nähtäville. Ei tarvitse kuvitella.

Huvittaa tämä, että ihmiset luulee tietävänsä toisten asioista kaiken pelkän somen perusteella :) 

Kuuntelin äsken seurat ja sain melkein paniikkikohtauksen. Kiitos vaan tälle yhteisölle kaikista henkisistä traumoista, jotka sitten osaltaan johtaneet myös fyysisiin ongelmiin. Kiitos vaan. Missä on Jumalan rakkaus, sitä en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin äsken seurat ja sain melkein paniikkikohtauksen. Kiitos vaan tälle yhteisölle kaikista henkisistä traumoista, jotka sitten osaltaan johtaneet myös fyysisiin ongelmiin. Kiitos vaan. Missä on Jumalan rakkaus, sitä en tiedä. 

Ei ainakaan siellä, miksi menit kiusaamaan itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin äsken seurat ja sain melkein paniikkikohtauksen. Kiitos vaan tälle yhteisölle kaikista henkisistä traumoista, jotka sitten osaltaan johtaneet myös fyysisiin ongelmiin. Kiitos vaan. Missä on Jumalan rakkaus, sitä en tiedä. 

Kannattaisiko erota lahkosta, se ei sinulle sovi?

Onko siihen linkkiä, vai kerrotko tarkemmin mistä puhuttiin?

Minä taas kävin eilen seuroissa ihan paikan päällä. Puhe kosketti ja tuli lähelle, lähdin virkistyneenä pois. Missään muualla en ole kokenut samaa.

Jäin miettimään, johtuuko aiemmin kirjoittaneen traumatisoituminen nimenomaan yhteisöstä (mahdollista totta kai sekin) vai ihmisistä? 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas kävin eilen seuroissa ihan paikan päällä. Puhe kosketti ja tuli lähelle, lähdin virkistyneenä pois. Missään muualla en ole kokenut samaa.

Jäin miettimään, johtuuko aiemmin kirjoittaneen traumatisoituminen nimenomaan yhteisöstä (mahdollista totta kai sekin) vai ihmisistä? 

Yhteisö koostuu ihmisistä. Eikä ihmisen tarvitse olla kuin hieman vinksahtanut, kun tuollainen tiukkaoppinen yhteisö muuttuu hänen käsissään hirvittäväksi aseeksi. Saati sitten kunnolla vinksahtaneen käsissä. Ja vielä kun yhteisö on uskonnollinen sisällöltään, niin tuhojälki herkälle psyykelle voi pahimmillaan olla katastrofaalinen.

Ja aina ne heikoimmat on ne jotka kärsii, vaikka kuinka puheissa sanottaisiin yhteisön olevan "heikoimman puolella".

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin äsken seurat ja sain melkein paniikkikohtauksen. Kiitos vaan tälle yhteisölle kaikista henkisistä traumoista, jotka sitten osaltaan johtaneet myös fyysisiin ongelmiin. Kiitos vaan. Missä on Jumalan rakkaus, sitä en tiedä. 

Minullakin on ihania ja lämpimiä kokemuksia rauhanyhdistyksiltä. Olen asunut vakituisesti viiden eri rauhanyhdistyksen alueella, ja kaikkialla olen kohdannut turvallisia ja välittäviä ihmisiä. Suuremmilla paikkakunnilla ihmiset voivat tietysti jäädä vähän ”kasvottomiksi” ja hukkua massaan, mutta lämpimiä kohtaamisia on ollut niissäkin.

Ihmisen psyykkinen terveys voi järkkyä monesta eri syystä, eikä syytä aina edes löydy. Siksi ajattelen, ettei omien oireiden tai vaikeuksien perusteella voi välttämättä päätellä, että juuri seuroissa käyminen tai tämä yhteisö olisi niiden aiheuttaja. Jos seurat herättävät sinussa nyt noin voimakkaan reaktion, on varmasti tärkeää kuunnella itseään ja hakea siihen apua ja tukea. Toivon kuitenkin, ettet jäisi yksin tuon kokemuksen kanssa etkä myöskään joutuisi kantamaan ajatusta siitä, että kaikki vaikeutesi olisivat jonkin yhteisön aiheuttamia. Ihmisen elämä ja psyyke ovat paljon monimutkaisempia.

Ollesta ja Eevasta tehty juttu Uusitie lehteen. Onko täällä joku tilaaja, millainen juttu tuo on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin äsken seurat ja sain melkein paniikkikohtauksen. Kiitos vaan tälle yhteisölle kaikista henkisistä traumoista, jotka sitten osaltaan johtaneet myös fyysisiin ongelmiin. Kiitos vaan. Missä on Jumalan rakkaus, sitä en tiedä. 

Minullakin on ihania ja lämpimiä kokemuksia rauhanyhdistyksiltä. Olen asunut vakituisesti viiden eri rauhanyhdistyksen alueella, ja kaikkialla olen kohdannut turvallisia ja välittäviä ihmisiä. Suuremmilla paikkakunnilla ihmiset voivat tietysti jäädä vähän ”kasvottomiksi” ja hukkua massaan, mutta lämpimiä kohtaamisia on ollut niissäkin.

Ihmisen psyykkinen terveys voi järkkyä monesta eri syystä, eikä syytä aina edes löydy. Siksi ajattelen, ettei omien oireiden tai vaikeuksien perusteella voi välttämättä päätellä, että juuri seuroissa käyminen tai tämä yhteisö olisi niiden aiheuttaja. Jos seurat herättävät sinussa nyt noin voimakkaan reaktion, on varmasti tärkeää kuunnella itseään ja hakea siihen apua ja tukea. Toivon kuitenkin, ettet jäisi yksin tuon kokemuksen kanssa etkä myöskään joutuisi kantamaan ajatusta siitä, että kaikki vaikeutesi olisivat jonkin yhteisön aiheuttamia. Ihmisen elämä ja psyyke ovat paljon monimutkaisempia.

No jos esim vanhempien kasvatustyyli on ollut tukahduttavan tiukka (vl-)uskonnollisuuteen pohjaten, ja (vl-)uskonnollinen yhteisö on ollut ns vanhempien puolella, niin silloin siinä on samassa sotkussa useampi lasta vahingoittava tekijä.

Tuskinpa kovinkaan usein tapahtuu, että uskonnollinen yhteisö ottaisi puhutteluunsa lasten vanhempia, vaikka heidän kasvatustapansa olisi jo 'haitallisenkin uskonnollinen' ja haitat (tai niiden riskit) nähtävissä.

Hankaluus on siinä, että yhteisö voi tuutata jyrkkää oppiaan vanhempien päähän, mutta ei voi oikein mitenkään vaikuttaa siihen, jos vanhemmat vetävätkin kodeissaan asiat ja opit toksisen jyrkiksi lasten kannalta. Kun taas lempeiden ja maltillisten vanhempien käsissä samat opit ovat lapsille hyväksi. 

Kuten sanottua, väärissä käsissä jyrkät opit ovat tuhoase.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin äsken seurat ja sain melkein paniikkikohtauksen. Kiitos vaan tälle yhteisölle kaikista henkisistä traumoista, jotka sitten osaltaan johtaneet myös fyysisiin ongelmiin. Kiitos vaan. Missä on Jumalan rakkaus, sitä en tiedä. 

Minullakin on ihania ja lämpimiä kokemuksia rauhanyhdistyksiltä. Olen asunut vakituisesti viiden eri rauhanyhdistyksen alueella, ja kaikkialla olen kohdannut turvallisia ja välittäviä ihmisiä. Suuremmilla paikkakunnilla ihmiset voivat tietysti jäädä vähän ”kasvottomiksi” ja hukkua massaan, mutta lämpimiä kohtaamisia on ollut niissäkin.

Ihmisen psyykkinen terveys voi järkkyä monesta eri syystä, eikä syytä aina edes löydy. Siksi ajattelen, ettei omien oireiden tai vaikeuksien perusteella voi välttämättä päätellä, että juuri seuroissa käyminen tai tämä yhteisö olisi niiden aiheuttaja. Jos seurat herättävät sinussa nyt noin voimakkaan reaktion, on varmasti tärkeää kuunnella itseään ja hakea siihen apua ja tukea. Toivon kuitenkin, ettet jäisi yksin tuon kokemuksen kanssa etkä myöskään joutuisi kantamaan ajatusta siitä, että kaikki vaikeutesi olisivat jonkin yhteisön aiheuttamia. Ihmisen elämä ja psyyke ovat paljon monimutkaisempia.

No jos esim vanhempien kasvatustyyli on ollut tukahduttavan tiukka (vl-)uskonnollisuuteen pohjaten, ja (vl-)uskonnollinen yhteisö on ollut ns vanhempien puolella, niin silloin siinä on samassa sotkussa useampi lasta vahingoittava tekijä.

Tuskinpa kovinkaan usein tapahtuu, että uskonnollinen yhteisö ottaisi puhutteluunsa lasten vanhempia, vaikka heidän kasvatustapansa olisi jo 'haitallisenkin uskonnollinen' ja haitat (tai niiden riskit) nähtävissä.

Hankaluus on siinä, että yhteisö voi tuutata jyrkkää oppiaan vanhempien päähän, mutta ei voi oikein mitenkään vaikuttaa siihen, jos vanhemmat vetävätkin kodeissaan asiat ja opit toksisen jyrkiksi lasten kannalta. Kun taas lempeiden ja maltillisten vanhempien käsissä samat opit ovat lapsille hyväksi. 

Kuten sanottua, väärissä käsissä jyrkät opit ovat tuhoase.

Ymmärrän, että vanhempien liian ankara tai tukahduttava kasvatustapa voi vahingoittaa lasta. Näin varmasti tapahtuu monissa, kovin erilaisissakin perheissä. Mutta vastuu vanhempien toiminnasta ei tietenkään kuulu millekään uskonnolliselle tai muulle taustayhteisölle.

Vanhemmat ovat vastuussa siitä, miten he omia lapsiaan kohtelevat. Jos uskontoa käytetään perusteluna kovuudelle tai kontrollille, se ei vielä tarkoita, että uskonnollinen yhteisö olisi tällaista toimintaa aiheuttanut tai edes hyväksynyt.

Uskovaisten opetus perustuu Raamattuun. On surullista, että joku löytää sen kansien välistä kovuutta ja jyrkkyyttä, kun oma kokemus on siitä, että sieltä löytyy rakastava ja armollinen Taivaan Isä.

Ymmärrän että on myös kokemuksia jotka aiheuttaa traumoja. Aiemmin on ollut kovempaa puhetta tulimerestä ja jyrkkiä jakolinjoja oikein uskovien ja väärin uskovien välillä. On tullut eriseuroja, on järjestetty hoitokokouksia, on potkittu ulos ulkoisten syiden perusteella, on epäilty toisen uskoa esim. musiikkimaun tai "maailmallisen" ulkonäön perusteella, on puututtu lasten kaveri suhteisiin jne. On uskon varjolla tehtyä pahaa ja hengellistä väkivaltaa. Usko tuo turvaa ja rauhaa mutta uskon ympärille ihmisten rakentama uskonnollisuus voi olla psyykkisesti vaurioittavaa niille ketkä ei ole halutunlaisia.

"Uskonnollisuus ja psyyke eli uskonnon ja mielenterveyden välinen suhde on laaja kokonaisuus, jolla on sekä merkittäviä suojaavia tekijöitä että potentiaalisia riskejä ihmisen mielenterveydelle. Tutkimusten mukaan uskonnollisuus ja hengellisyys vaikuttavat vahvasti siihen, miten ihminen kokee maailman, käsittelee kriisejä ja rakentaa identiteettiään. 

Monille usko toimii voimavarana, joka edistää psyykkistä hyvinvointia ja auttaa jaksamaan vaikeissa elämäntilanteissa. Usko tarjoaa valmiin viitekehyksen ja vastauksia suuriin kysymyksiin (kärsimys, kuolema, elämän tarkoitus). Tämä voi vähentää eksistentiaalista ahdistusta. Uskonnolliset yhteisöt tarjoavat sosiaalista verkostoa, kuulumisen tunnetta ja käytännön apua, mikä ehkäisee yksinäisyyttä. Rukoilu, meditaatio ja rituaalit voivat toimia tehokkaina stressinhallintakeinoina. Usko siihen, että asioilla on korkeampi tarkoitus, auttaa hyväksymään vaikeita asioita. Monet uskonnot korostavat kohtuullisuutta ja kieltävät päihteet, mikä suojaa suoraan päihdeongelmilta ja niihin liittyviltä mielenterveysongelmilta.

Uskonnollisuus voi joissain tilanteissa myös kuormittaa psyykeä tai ilmetä haitallisella tavalla.

Ankarat moraalisäännöt, synnin pelko tai pelko kadotuksesta voivat aiheuttaa voimakasta neuroottista syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta. Jos uskonnollista yhteisöä leimaa vahva kontrolli, manipulointi, pelolla pelottelu tai eristämisellä uhkaaminen, se voi aiheuttaa vakavia traumaperäisiä oireita. Jos ihminen alkaa epäillä uskoaan tai joutuu jättämään yhteisönsä, hän voi kokea syvän identiteettikriisin ja menettää koko sosiaalisen tukiverkostonsa kerralla. Psyyke ja uskonnollisuus kytkeytyvät toisiinsa myös silloin, kun kyseessä on mielenterveyden häiriö. Vakavissa mielenterveyden häiriöissä, kuten skitsofreniassa tai vakavassa masennuksessa (joihin liittyy psykoottisia piirteitä), harhaluulot voivat saada uskonnollisen tai hengellisen muodon (esim. kokemus siitä, että on valittu messias tai että paholainen vainoaa). Pakko-oireinen häiriö (OCD) voi ilmetä niin sanottuna skrupulositeettina, jossa ihminen kokee pakonomaista pelkoa siitä, että on tehnyt syntiä tai rikkonut uskonnollisia sääntöjä, mikä johtaa pakonomaisiin anteeksipyyntö- tai puhdistautumisrituaaleihin.

Uskonnollisuuden vaikutus psyykeen riippuu pitkälti siitä, onko uskonnollisuus luonteeltaan joustavaa ja turvaa tuovaa (sisäistetty usko, armollisuus) vai autoritaarista ja kontrolloivaa (ulkoinen pakko, pelko). Nykypsykologiassa ja -psykiatriassa potilaan hengellistä taustaa pidetäänkin usein tärkeänä osana kokonaisvaltaista hoidon ja voimavarojen arviointia."

Pitkässä viestissä yllä ainakin yksi epätosi asia eli toisen uskon epäily ulkoisten merkkien perusteella ei ole ikävä kyllä jäänyt vl liikkeen menneisyyteen vaan on monin paikoin totta nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä viestissä yllä ainakin yksi epätosi asia eli toisen uskon epäily ulkoisten merkkien perusteella ei ole ikävä kyllä jäänyt vl liikkeen menneisyyteen vaan on monin paikoin totta nykyäänkin.

Se juuri on yksi esimerkki uskonnollisuudesta, ei uskosta. Se on yksi mikä aiheuttaa ihmisille traumoja ollen hengellistä väkivaltaa. Jo tarhassa lapsille opetetaan että jokainen saa olla sen näköinen kuin on ja toisen ulkonäköön ei kommentoida koska se on kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että on myös kokemuksia jotka aiheuttaa traumoja. Aiemmin on ollut kovempaa puhetta tulimerestä ja jyrkkiä jakolinjoja oikein uskovien ja väärin uskovien välillä. On tullut eriseuroja, on järjestetty hoitokokouksia, on potkittu ulos ulkoisten syiden perusteella, on epäilty toisen uskoa esim. musiikkimaun tai "maailmallisen" ulkonäön perusteella, on puututtu lasten kaveri suhteisiin jne. On uskon varjolla tehtyä pahaa ja hengellistä väkivaltaa. Usko tuo turvaa ja rauhaa mutta uskon ympärille ihmisten rakentama uskonnollisuus voi olla psyykkisesti vaurioittavaa niille ketkä ei ole halutunlaisia.

 

"Uskonnollisuus ja psyyke eli uskonnon ja mielenterveyden välinen suhde on laaja kokonaisuus, jolla on sekä merkittäviä suojaavia tekijöitä että potentiaalisia riskejä ihmisen mielenterveydelle. Tutkimusten mukaan uskonnollisuus ja hengellisyys vaikuttavat vahvasti siihen, miten ihminen kokee maailman, käsittelee kriisejä ja rakentaa identiteettiään. 

Monille usko toimii voimavarana, joka edistää psyykkistä hyvinvointia ja auttaa jaksamaan vaikeissa elämäntilanteissa. Usko tarjoaa valmiin viitekehyksen ja vastauksia suuriin kysymyksiin (kärsimys, kuolema, elämän tarkoitus). Tämä voi vähentää eksistentiaalista ahdistusta. Uskonnolliset yhteisöt tarjoavat sosiaalista verkostoa, kuulumisen tunnetta ja käytännön apua, mikä ehkäisee yksinäisyyttä. Rukoilu, meditaatio ja rituaalit voivat toimia tehokkaina stressinhallintakeinoina. Usko siihen, että asioilla on korkeampi tarkoitus, auttaa hyväksymään vaikeita asioita. Monet uskonnot korostavat kohtuullisuutta ja kieltävät päihteet, mikä suojaa suoraan päihdeongelmilta ja niihin liittyviltä mielenterveysongelmilta.

 

Uskonnollisuus voi joissain tilanteissa myös kuormittaa psyykeä tai ilmetä haitallisella tavalla.

Ankarat moraalisäännöt, synnin pelko tai pelko kadotuksesta voivat aiheuttaa voimakasta neuroottista syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta. Jos uskonnollista yhteisöä leimaa vahva kontrolli, manipulointi, pelolla pelottelu tai eristämisellä uhkaaminen, se voi aiheuttaa vakavia traumaperäisiä oireita. Jos ihminen alkaa epäillä uskoaan tai joutuu jättämään yhteisönsä, hän voi kokea syvän identiteettikriisin ja menettää koko sosiaalisen tukiverkostonsa kerralla. Psyyke ja uskonnollisuus kytkeytyvät toisiinsa myös silloin, kun kyseessä on mielenterveyden häiriö. Vakavissa mielenterveyden häiriöissä, kuten skitsofreniassa tai vakavassa masennuksessa (joihin liittyy psykoottisia piirteitä), harhaluulot voivat saada uskonnollisen tai hengellisen muodon (esim. kokemus siitä, että on valittu messias tai että paholainen vainoaa). Pakko-oireinen häiriö (OCD) voi ilmetä niin sanottuna skrupulositeettina, jossa ihminen kokee pakonomaista pelkoa siitä, että on tehnyt syntiä tai rikkonut uskonnollisia sääntöjä, mikä johtaa pakonomaisiin anteeksipyyntö- tai puhdistautumisrituaaleihin.

Uskonnollisuuden vaikutus psyykeen riippuu pitkälti siitä, onko uskonnollisuus luonteeltaan joustavaa ja turvaa tuovaa (sisäistetty usko, armollisuus) vai autoritaarista ja kontrolloivaa (ulkoinen pakko, pelko). Nykypsykologiassa ja -psykiatriassa potilaan hengellistä taustaa pidetäänkin usein tärkeänä osana kokonaisvaltaista hoidon ja voimavarojen arviointia."

Kun kommentissa on lainaus, lähde pitää olla näkyvissä. Se sanotaan palstan säännöissäkin. Kenenkään tekstiä ei saa lainata ilman lähdemerkintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että on myös kokemuksia jotka aiheuttaa traumoja. Aiemmin on ollut kovempaa puhetta tulimerestä ja jyrkkiä jakolinjoja oikein uskovien ja väärin uskovien välillä. On tullut eriseuroja, on järjestetty hoitokokouksia, on potkittu ulos ulkoisten syiden perusteella, on epäilty toisen uskoa esim. musiikkimaun tai "maailmallisen" ulkonäön perusteella, on puututtu lasten kaveri suhteisiin jne. On uskon varjolla tehtyä pahaa ja hengellistä väkivaltaa. Usko tuo turvaa ja rauhaa mutta uskon ympärille ihmisten rakentama uskonnollisuus voi olla psyykkisesti vaurioittavaa niille ketkä ei ole halutunlaisia.

 

"Uskonnollisuus ja psyyke eli uskonnon ja mielenterveyden välinen suhde on laaja kokonaisuus, jolla on sekä merkittäviä suojaavia tekijöitä että potentiaalisia riskejä ihmisen mielenterveydelle. Tutkimusten mukaan uskonnollisuus ja hengellisyys vaikuttavat vahvasti siihen, miten ihminen kokee maailman, käsittelee kriisejä ja rakentaa identiteettiään. 

Monille usko toimii voimavarana, joka edistää psyykkistä hyvinvointia ja auttaa jaksamaan vaikeissa elämäntilanteissa. Usko tarjoaa valmiin viitekehyksen ja vastauksia suuriin kysymyksiin (kärsimys, kuolema, elämän tarkoitus). Tämä voi vähentää eksistentiaalista ahdistusta. Uskonnolliset yhteisöt tarjoavat sosiaalista verkostoa, kuulumisen tunnetta ja käytännön apua, mikä ehkäisee yksinäisyyttä. Rukoilu, meditaatio ja rituaalit voivat toimia tehokkaina stressinhallintakeinoina. Usko siihen, että asioilla on korkeampi tarkoitus, auttaa hyväksymään vaikeita asioita. Monet uskonnot korostavat kohtuullisuutta ja kieltävät päihteet, mikä suojaa suoraan päihdeongelmilta ja niihin liittyviltä mielenterveysongelmilta.

 

Uskonnollisuus voi joissain tilanteissa myös kuormittaa psyykeä tai ilmetä haitallisella tavalla.

Ankarat moraalisäännöt, synnin pelko tai pelko kadotuksesta voivat aiheuttaa voimakasta neuroottista syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta. Jos uskonnollista yhteisöä leimaa vahva kontrolli, manipulointi, pelolla pelottelu tai eristämisellä uhkaaminen, se voi aiheuttaa vakavia traumaperäisiä oireita. Jos ihminen alkaa epäillä uskoaan tai joutuu jättämään yhteisönsä, hän voi kokea syvän identiteettikriisin ja menettää koko sosiaalisen tukiverkostonsa kerralla. Psyyke ja uskonnollisuus kytkeytyvät toisiinsa myös silloin, kun kyseessä on mielenterveyden häiriö. Vakavissa mielenterveyden häiriöissä, kuten skitsofreniassa tai vakavassa masennuksessa (joihin liittyy psykoottisia piirteitä), harhaluulot voivat saada uskonnollisen tai hengellisen muodon (esim. kokemus siitä, että on valittu messias tai että paholainen vainoaa). Pakko-oireinen häiriö (OCD) voi ilmetä niin sanottuna skrupulositeettina, jossa ihminen kokee pakonomaista pelkoa siitä, että on tehnyt syntiä tai rikkonut uskonnollisia sääntöjä, mikä johtaa pakonomaisiin anteeksipyyntö- tai puhdistautumisrituaaleihin.

Uskonnollisuuden vaikutus psyykeen riippuu pitkälti siitä, onko uskonnollisuus luonteeltaan joustavaa ja turvaa tuovaa (sisäistetty usko, armollisuus) vai autoritaarista ja kontrolloivaa (ulkoinen pakko, pelko). Nykypsykologiassa ja -psykiatriassa potilaan hengellistä taustaa pidetäänkin usein tärkeänä osana kokonaisvaltaista hoidon ja voimavarojen arviointia."

Ote palstan säännöistä:

”Tekijänoikeudet

Keskusteluihin ja kommentointeihin osallistuva vastaa siitä, että hänellä on kaikki tarvittavat tekijänoikeudet ja muut oikeudet ja/tai oikeudenhaltijoiden suostumukset palvelussa julkaisemaansa materiaaliin. Jos keskustelija tai kommentoija haluaa käyttää jonkun toisen kirjoittamaa aineistoa viestinsä osana, lähde on ehdottomasti mainittava. Lisätietoa tekijänoikeuksista löytyy sivustoa  koskevista käyttöehdoista.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin äsken seurat ja sain melkein paniikkikohtauksen. Kiitos vaan tälle yhteisölle kaikista henkisistä traumoista, jotka sitten osaltaan johtaneet myös fyysisiin ongelmiin. Kiitos vaan. Missä on Jumalan rakkaus, sitä en tiedä. 

Minullakin on ihania ja lämpimiä kokemuksia rauhanyhdistyksiltä. Olen asunut vakituisesti viiden eri rauhanyhdistyksen alueella, ja kaikkialla olen kohdannut turvallisia ja välittäviä ihmisiä. Suuremmilla paikkakunnilla ihmiset voivat tietysti jäädä vähän ”kasvottomiksi” ja hukkua massaan, mutta lämpimiä kohtaamisia on ollut niissäkin.

Ihmisen psyykkinen terveys voi järkkyä monesta eri syystä, eikä syytä aina edes löydy. Siksi ajattelen, ettei omien oireiden tai vaikeuksien perusteella voi välttämättä päätellä, että juuri seuroissa käyminen tai tämä yhteisö olisi niiden aiheuttaja. Jos seurat herättävät sinussa nyt noin voimakkaan reaktion, on varmasti tärkeää kuunnella itseään ja hakea siihen apua ja tukea. Toivon kuitenkin, ettet jäisi yksin tuon kokemuksen kanssa etkä myöskään joutuisi kantamaan ajatusta siitä, että kaikki vaikeutesi olisivat jonkin yhteisön aiheuttamia. Ihmisen elämä ja psyyke ovat paljon monimutkaisempia.

No jos esim vanhempien kasvatustyyli on ollut tukahduttavan tiukka (vl-)uskonnollisuuteen pohjaten, ja (vl-)uskonnollinen yhteisö on ollut ns vanhempien puolella, niin silloin siinä on samassa sotkussa useampi lasta vahingoittava tekijä.

Tuskinpa kovinkaan usein tapahtuu, että uskonnollinen yhteisö ottaisi puhutteluunsa lasten vanhempia, vaikka heidän kasvatustapansa olisi jo 'haitallisenkin uskonnollinen' ja haitat (tai niiden riskit) nähtävissä.

Hankaluus on siinä, että yhteisö voi tuutata jyrkkää oppiaan vanhempien päähän, mutta ei voi oikein mitenkään vaikuttaa siihen, jos vanhemmat vetävätkin kodeissaan asiat ja opit toksisen jyrkiksi lasten kannalta. Kun taas lempeiden ja maltillisten vanhempien käsissä samat opit ovat lapsille hyväksi. 

Kuten sanottua, väärissä käsissä jyrkät opit ovat tuhoase.

Ymmärrän, että vanhempien liian ankara tai tukahduttava kasvatustapa voi vahingoittaa lasta. Näin varmasti tapahtuu monissa, kovin erilaisissakin perheissä. Mutta vastuu vanhempien toiminnasta ei tietenkään kuulu millekään uskonnolliselle tai muulle taustayhteisölle.

Vanhemmat ovat vastuussa siitä, miten he omia lapsiaan kohtelevat. Jos uskontoa käytetään perusteluna kovuudelle tai kontrollille, se ei vielä tarkoita, että uskonnollinen yhteisö olisi tällaista toimintaa aiheuttanut tai edes hyväksynyt.

Uskovaisten opetus perustuu Raamattuun. On surullista, että joku löytää sen kansien välistä kovuutta ja jyrkkyyttä, kun oma kokemus on siitä, että sieltä löytyy rakastava ja armollinen Taivaan Isä.

Ehkä laillisesti katsoen vastuu lasten vahingollisen tiukasta uskonnollisperusteisesta kohtelusta kuuluu vain vanhemmille, mutta oikeastaan toivoisin näkeväni ja kuulevani uskonnollisilta yhteisöiltä kantaaottavaa puhetta asiasta. Kun kuitenkin nykyään on jo täysin todistettu tuollaisen kasvatustavan järkyttävät haitat, niin soisin aihetta pidettävän uskonnollisissa yhteisöissä esillä ja että siitä vakavasti varoitettaisiin vanhempia. Varsinkin, jos yhteisössä väitetään olevansa "heikoimpien puolella".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä viestissä yllä ainakin yksi epätosi asia eli toisen uskon epäily ulkoisten merkkien perusteella ei ole ikävä kyllä jäänyt vl liikkeen menneisyyteen vaan on monin paikoin totta nykyäänkin.

Se juuri on yksi esimerkki uskonnollisuudesta, ei uskosta. Se on yksi mikä aiheuttaa ihmisille traumoja ollen hengellistä väkivaltaa. Jo tarhassa lapsille opetetaan että jokainen saa olla sen näköinen kuin on ja toisen ulkonäköön ei kommentoida koska se on kiusaamista.

Niin no uskonnollisuutta ei voi olla ilman uskonyhteisöä. Johtohahmoilla/puhujilla ja tietenkin kaikilla johonkin liikkeeseen kuuluvilla tulisi olla edes jonkinlaista vastuullisuutta puhua uskonnollisuuden vaaroista varsinkin lapsia kohtaan ja puuttua tarvittaessa asiaan.

Jos jollekulle ei ole tuttua miten uskonto voi traumatisoida niin kannattaa tutustua sellaiseen käsitteeseen kuin uskonnollinen traumaoireyhtymä eli Religious Trauma Syndrome (RTS).

Kaikissa uskonyhteisöissä on takuuvarmasti ihmisiä, jotka eivät ole uskovia vaan vain uskonnollisia. Ja sitten on myös heitä, jotka eivät ole uskossa "terveellä tavalla" vaan uskossa on haitallisia piirteitä. Aikuinen ehkä pystyy erottamaan näitä toisistaan ainakin jossain määrin, mutta lapset eivät. (eivätkä kaikki aikuisetkaan). Siinäpä niitä trauman aiheutraja-aineksia tiedossa, jos ja kun nämä uskonnolliset ja "haitallisesti uskovat" pääsevät valtaan ja päsmäröimään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa uskonyhteisöissä on takuuvarmasti ihmisiä, jotka eivät ole uskovia vaan vain uskonnollisia. Ja sitten on myös heitä, jotka eivät ole uskossa "terveellä tavalla" vaan uskossa on haitallisia piirteitä. Aikuinen ehkä pystyy erottamaan näitä toisistaan ainakin jossain määrin, mutta lapset eivät. (eivätkä kaikki aikuisetkaan). Siinäpä niitä trauman aiheutraja-aineksia tiedossa, jos ja kun nämä uskonnolliset ja "haitallisesti uskovat" pääsevät valtaan ja päsmäröimään.

Mitä tarkoitat "terveellisellä" tai "haitallisella" tavalla uskovilla?