Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Joku tulee kylään ja antaa lahjaksi kahvipaketin. Sanot, että kiitos, tämäpä ystävällistä. Sitten tämä joku antaa kassistaan  toisen kahvipaketin ja kolmannen ja neljännen ja viidennen ja kuudennen ja seitsemännen...

Eikö lahjan saajakin voi jossain välissä sanoa, että kiitos paljon, mutta nyt on lahjoja ihan tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Elämä on lahja Jumalalta. Se ihan oma elämä ja lapsen elämä myös. Tuota lahjaa tulee vaalia ja varjella. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. 
Itse ajattelen lisäksi niin, että Jumalan lahjasta en halua kieltäytyä. Siksi haluan ottaa lapset vastaan ja myös huolehtia heistä hyvin. -vl

Entäs kun ei jaksa huolehtia niistä lahjoista hyvin, kun niitä on niin monta...

Niin, jotkut eivät jaksa tai kykene huolehtimaan edes yhdestä, ja toiset huolehtivat hyvin vaikka 15:sta.

Siinä mitataan meidän lähimmäisenrakkautta yksilöinä ja yhteiskuntana, miten autamme apua tarvitsevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Elämä on lahja Jumalalta. Se ihan oma elämä ja lapsen elämä myös. Tuota lahjaa tulee vaalia ja varjella. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. 
Itse ajattelen lisäksi niin, että Jumalan lahjasta en halua kieltäytyä. Siksi haluan ottaa lapset vastaan ja myös huolehtia heistä hyvin. -vl

Entäs kun ei jaksa huolehtia niistä lahjoista hyvin, kun niitä on niin monta...

Niin, jotkut eivät jaksa tai kykene huolehtimaan edes yhdestä, ja toiset huolehtivat hyvin vaikka 15:sta.

Siinä mitataan meidän lähimmäisenrakkautta yksilöinä ja yhteiskuntana, miten autamme apua tarvitsevia.

Tuoko on ainoa vastauksesi? Ja sitä paitsi. Vaikka perhettä kävisi kymmenen naapuria tai  muuta ihmistä auttamassa käytännön asioissa, niin he eivät voi vanhempia korvata.  Jos äiti on väsynyt ihan vain olemaan äiti 24/7 ja olemaan vuodesta toiseen uudestaan raskaana, niin siihen ei minkään maailman naapuriapu auta, varsinkaan  lasten näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Elämä on lahja Jumalalta. Se ihan oma elämä ja lapsen elämä myös. Tuota lahjaa tulee vaalia ja varjella. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. 
Itse ajattelen lisäksi niin, että Jumalan lahjasta en halua kieltäytyä. Siksi haluan ottaa lapset vastaan ja myös huolehtia heistä hyvin. -vl

Entäs kun ei jaksa huolehtia niistä lahjoista hyvin, kun niitä on niin monta...

Niin, jotkut eivät jaksa tai kykene huolehtimaan edes yhdestä, ja toiset huolehtivat hyvin vaikka 15:sta.

Siinä mitataan meidän lähimmäisenrakkautta yksilöinä ja yhteiskuntana, miten autamme apua tarvitsevia.

Tuo on täysin totta. Ja juuri sen takia sen yhden lapsen vanhemman, joka huomaa uupuvansa jo siitä, pitää saada valita, että tämä perhekoko on hänelle hyvä ja riittävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Elämä on lahja Jumalalta. Se ihan oma elämä ja lapsen elämä myös. Tuota lahjaa tulee vaalia ja varjella. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. 
Itse ajattelen lisäksi niin, että Jumalan lahjasta en halua kieltäytyä. Siksi haluan ottaa lapset vastaan ja myös huolehtia heistä hyvin. -vl

Entäs kun ei jaksa huolehtia niistä lahjoista hyvin, kun niitä on niin monta...

Niin, jotkut eivät jaksa tai kykene huolehtimaan edes yhdestä, ja toiset huolehtivat hyvin vaikka 15:sta.

Siinä mitataan meidän lähimmäisenrakkautta yksilöinä ja yhteiskuntana, miten autamme apua tarvitsevia.

Tuo on täysin totta. Ja juuri sen takia sen yhden lapsen vanhemman, joka huomaa uupuvansa jo siitä, pitää saada valita, että tämä perhekoko on hänelle hyvä ja riittävä. 

Ja vaikka perhettä kävisi kymmenen naapuria tai  muuta ihmistä auttamassa käytännön asioissa, niin he eivät voi vanhempia korvata.  Jos äiti on väsynyt ihan vain olemaan äiti 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmöittyminen voi olla sallimista, persoonallisen elämän (ihminen) luominen tarkoituksellista aktiivista luomista. Miksi Jumala olisi tarkoittanut, että vaikka lapsenraiskauksen seurauksena syntyy lapsi? Ei siinä ole mieltä. 

Eikö ole yleisesti tunnettua, että kristinuskon mukaan kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia. 

Kyllä. Mutta luoko Jumala elämää tilanteesta ja olosuhteista riippumatta? Silloin se voisi viitata siihen, että raskaus saa alkunsa helposti myös tilanteessa, joka ei ole Jumalan tarkoitus. Siis ei varmasti kristinuskon Jumala ole tarkoittanut, että yksikään raskaus saa alkunsa raiskauksen seurauksena, insestistä, naisen ollessa vaikeassa terveydellisessä tilanteessa jne. Eikö kukaan muu oikeasti ymmärrä mikä ongelma on ajatella, että Jumala päättää raskautumisesta? Salainen on asia erikseen. Tähän ei käy vastaukseksi, että ei ihminen ymmärrä. 

Sitähän voi ajatella mitä tahansa, mutta eri asia mitä mikäkin uskonto asiasta opettaa. Kristinuskossa Jumala on kaiken luoja, jokaisen ihmisen. Yksikään ei synny sattumalta vaan Jumalan luomana ja tarkoittamana. 

Voisiko olla mahdollista vain todeta, että itse ajattelee eri tavoin? 

Raamattu ei kyllä missään sano, että Jumala aktiivisesti päättää jokaisen raskauden alkamisesta. Kaikki tälläiset väitteet on tulkintaa. 

Sitä on kuitenkin saarnattu. Saarnamies saarnaa Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena vai ?

Saarnattu? Juu, kirkko opettaa, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen. Jos ei tykkää, voi aina ehdottaa muutosta kirkon tunnustuskirjoihin ja kirkkokäsikirjaan.

saarnattu vl-seuroissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmöittyminen voi olla sallimista, persoonallisen elämän (ihminen) luominen tarkoituksellista aktiivista luomista. Miksi Jumala olisi tarkoittanut, että vaikka lapsenraiskauksen seurauksena syntyy lapsi? Ei siinä ole mieltä. 

Eikö ole yleisesti tunnettua, että kristinuskon mukaan kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia. 

Kyllä. Mutta luoko Jumala elämää tilanteesta ja olosuhteista riippumatta? Silloin se voisi viitata siihen, että raskaus saa alkunsa helposti myös tilanteessa, joka ei ole Jumalan tarkoitus. Siis ei varmasti kristinuskon Jumala ole tarkoittanut, että yksikään raskaus saa alkunsa raiskauksen seurauksena, insestistä, naisen ollessa vaikeassa terveydellisessä tilanteessa jne. Eikö kukaan muu oikeasti ymmärrä mikä ongelma on ajatella, että Jumala päättää raskautumisesta? Salainen on asia erikseen. Tähän ei käy vastaukseksi, että ei ihminen ymmärrä. 

Sitähän voi ajatella mitä tahansa, mutta eri asia mitä mikäkin uskonto asiasta opettaa. Kristinuskossa Jumala on kaiken luoja, jokaisen ihmisen. Yksikään ei synny sattumalta vaan Jumalan luomana ja tarkoittamana. 

Voisiko olla mahdollista vain todeta, että itse ajattelee eri tavoin? 

Raamattu ei kyllä missään sano, että Jumala aktiivisesti päättää jokaisen raskauden alkamisesta. Kaikki tälläiset väitteet on tulkintaa. 

Sitä on kuitenkin saarnattu. Saarnamies saarnaa Pyhän Hengen vaikutuksen alaisena vai ?

Saarnattu? Juu, kirkko opettaa, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen. Jos ei tykkää, voi aina ehdottaa muutosta kirkon tunnustuskirjoihin ja kirkkokäsikirjaan.

saarnattu vl-seuroissa

Eli kirkon oppi on väärä, jos sitä saarnataan vl-seuroissa? Eikö oikea osoite valitukselle ole silloin kirkko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Ajattelet ihan oikein. Vl-huokailut kyllä elämä kantaa, Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Ajattelet ihan oikein. Vl-huokailut kyllä elämä kantaa, Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ? 

Silloin et yksinkertaisesti vain luota Jumalaan. Sinun elämässäsi on joku muu isäntänä.
Minulle olisi kauheaa huomata, että en enää itse luota Luojaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymykset synnistä, ihmisen vapaasta tahdosta ja siitä, miksi Jumala sallii pahan, vaikka on kaikkivaltias, on kristinuskoon yleisellä tasolla meneviä keskusteluja. Tai miksi esim. mikäkin kirkko opettaa Jumalasta elämän luojana ja ylläpitäjänä kuten opettaa. Jos uskonnon oppeihin on tyytymätön, oikea paikka teologisille kysymyksille löytyy sieltä omasta kirkosta. 

Jokaisen on hyvä tuntea oma uskonto. On yllättävää, miten tulee tosi kiukkuisen sävyyn kommentteja. 

Nää on kuitenkin ikivanhoja aiheita, joissa ei pitäisi olla yllättävää yllättävää tietoa, jos on oman uskonnon perusteisiin tutustunut. Sitä en ihan käsitä, miksi ne nostetaan ylipäätään herätysliikettä käsittelevässä ketjussa. Täällä lestadiolaisilta kysytään asioita tai syytetään sellaisesta uskon sisällöstä, jotka ei liity nimenomaan lestadiolaisuuteen vaan kristinuskoon laajemmin. 

Nimenomaan lestadiolaisuudessa ehkäisykieltoa on perusteltu tuolla ajatuksella, että Jumala päättää raskauden alkamisesta. Eli otetaan ihmisen vastuu kokonaan pois. Tästä on seurannut ikäviä asioita, kuten harhaoppisia vauvavarastoteorioita, naisten uhkailua helvetissä synnyttämisellä ja muita sairaita juttuja. Naiset on raskautuneet terveydentilassa, jossa ei kuuluisi raskautua jos ajatellaan elämän suojelua. Siksi tää on kiinnostava aihe, koska jos teorialla ei ole pohjaa, siitä johtuvat käytännöt on perusteettomia. Kaikki valheelliset jutut kuuluu ampua alas, vähintään pitää tutkia onko ne valheellisia vai mitä ne on. Pitäisi kestää tarkastelu.

Vauvavarasto-oppi on sekopäisen miehen keksintö

Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Lestadiolaisena en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta opista. Mitähän muita ”oppeja” mulla on mennyt ohi korvien?

Koska sinulta salataan asioita. Ota rohkeasti selvää asioista, lapsenomainen usko ei ole tätä päivää. Et ole tietenkään kuullut hoitokokouksista ?

Vierailija kirjoitti:

Niin siinä käy kun ei seuroissa kuuntele. Onko uskonasiat kunnossa?

onkos tullut tehtyä syntiä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymykset synnistä, ihmisen vapaasta tahdosta ja siitä, miksi Jumala sallii pahan, vaikka on kaikkivaltias, on kristinuskoon yleisellä tasolla meneviä keskusteluja. Tai miksi esim. mikäkin kirkko opettaa Jumalasta elämän luojana ja ylläpitäjänä kuten opettaa. Jos uskonnon oppeihin on tyytymätön, oikea paikka teologisille kysymyksille löytyy sieltä omasta kirkosta. 

Jokaisen on hyvä tuntea oma uskonto. On yllättävää, miten tulee tosi kiukkuisen sävyyn kommentteja. 

Nää on kuitenkin ikivanhoja aiheita, joissa ei pitäisi olla yllättävää yllättävää tietoa, jos on oman uskonnon perusteisiin tutustunut. Sitä en ihan käsitä, miksi ne nostetaan ylipäätään herätysliikettä käsittelevässä ketjussa. Täällä lestadiolaisilta kysytään asioita tai syytetään sellaisesta uskon sisällöstä, jotka ei liity nimenomaan lestadiolaisuuteen vaan kristinuskoon laajemmin. 

Nimenomaan lestadiolaisuudessa ehkäisykieltoa on perusteltu tuolla ajatuksella, että Jumala päättää raskauden alkamisesta. Eli otetaan ihmisen vastuu kokonaan pois. Tästä on seurannut ikäviä asioita, kuten harhaoppisia vauvavarastoteorioita, naisten uhkailua helvetissä synnyttämisellä ja muita sairaita juttuja. Naiset on raskautuneet terveydentilassa, jossa ei kuuluisi raskautua jos ajatellaan elämän suojelua. Siksi tää on kiinnostava aihe, koska jos teorialla ei ole pohjaa, siitä johtuvat käytännöt on perusteettomia. Kaikki valheelliset jutut kuuluu ampua alas, vähintään pitää tutkia onko ne valheellisia vai mitä ne on. Pitäisi kestää tarkastelu.

Vauvavarasto-oppi on sekopäisen miehen keksintö

Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Lestadiolaisena en ole koskaan kuullutkaan tällaisesta opista. Mitähän muita ”oppeja” mulla on mennyt ohi korvien?

Koska sinulta salataan asioita. Ota rohkeasti selvää asioista, lapsenomainen usko ei ole tätä päivää. Et ole tietenkään kuullut hoitokokouksista ?

Lapsenomainen usko on juuri sellainen, jonka haluaisin säilyttää loppuelämäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Ajattelet ihan oikein. Vl-huokailut kyllä elämä kantaa, Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ? 

Silloin et yksinkertaisesti vain luota Jumalaan. Sinun elämässäsi on joku muu isäntänä.
Minulle olisi kauheaa huomata, että en enää itse luota Luojaani.

Joku ei " luota Jumalaan", jos sanoo olevansa väsynyt? Nyt on kyllä erikoista ajattelua.  Siinähän kirjoittaja  suorastaan ensin mitätöi toisen uskon ja sitten syyllistää siitä, että toinen ei jaksa. 

Kirjoittajan taloudessa tuskin pakastinta tarvitsee, kun kylmyyttä hohkaa muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Elämä on lahja Jumalalta. Se ihan oma elämä ja lapsen elämä myös. Tuota lahjaa tulee vaalia ja varjella. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. 
Itse ajattelen lisäksi niin, että Jumalan lahjasta en halua kieltäytyä. Siksi haluan ottaa lapset vastaan ja myös huolehtia heistä hyvin. -vl

Entäs kun ei jaksa huolehtia niistä lahjoista hyvin, kun niitä on niin monta...

Minäminäminä jaksan ja minun suvussani kaikki jaksavat. Samoin kaikki minun tuttavani jaksavat ja heidän tuttavansa jaksavat. En ole kuullutkaan ettei kukaan jaksaisi.

Tästä olemme varmaan kaikki samaa mieltä. Tule sieltä kuplastasi ulos. Kohta vastaat, että rauhanyhdistykset kyllä auttavat, jos joku ei ehkä jaksakkaan, mutta kaikki kyllä jaksavat , koska minäminä jaksan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Ajattelet ihan oikein. Vl-huokailut kyllä elämä kantaa, Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ? 

Silloin et yksinkertaisesti vain luota Jumalaan. Sinun elämässäsi on joku muu isäntänä.
Minulle olisi kauheaa huomata, että en enää itse luota Luojaani.

Joku ei " luota Jumalaan", jos sanoo olevansa väsynyt? Nyt on kyllä erikoista ajattelua.  Siinähän kirjoittaja  suorastaan ensin mitätöi toisen uskon ja sitten syyllistää siitä, että toinen ei jaksa. 

 

Kirjoittajan taloudessa tuskin pakastinta tarvitsee, kun kylmyyttä hohkaa muutenkin. 

Lue vähän tarkemmin:

”Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ?”

Jos ajatus on että Jumalan lupaus oksettaa ja Jumala ei ole sitä pitänyt, vaan antanut liikaa taakkaa, niin silloin ei ole asiat kunnossa.

Väsymys on ihan eri asia ja kaikki olemme eritasoista väsymystä kokeneet. Uskovainen ei silti koe tarvetta oksentaa Jumalan lupaukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Elämä on lahja Jumalalta. Se ihan oma elämä ja lapsen elämä myös. Tuota lahjaa tulee vaalia ja varjella. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. 
Itse ajattelen lisäksi niin, että Jumalan lahjasta en halua kieltäytyä. Siksi haluan ottaa lapset vastaan ja myös huolehtia heistä hyvin. -vl

Entäs kun ei jaksa huolehtia niistä lahjoista hyvin, kun niitä on niin monta...

Niin, jotkut eivät jaksa tai kykene huolehtimaan edes yhdestä, ja toiset huolehtivat hyvin vaikka 15:sta.

Siinä mitataan meidän lähimmäisenrakkautta yksilöinä ja yhteiskuntana, miten autamme apua tarvitsevia.

Sinulta puuttuu lähimmäisenrakkaus kokonaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Ajattelet ihan oikein. Vl-huokailut kyllä elämä kantaa, Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ? 

Silloin et yksinkertaisesti vain luota Jumalaan. Sinun elämässäsi on joku muu isäntänä.
Minulle olisi kauheaa huomata, että en enää itse luota Luojaani.

Joku ei " luota Jumalaan", jos sanoo olevansa väsynyt? Nyt on kyllä erikoista ajattelua.  Siinähän kirjoittaja  suorastaan ensin mitätöi toisen uskon ja sitten syyllistää siitä, että toinen ei jaksa. 

 

Kirjoittajan taloudessa tuskin pakastinta tarvitsee, kun kylmyyttä hohkaa muutenkin. 

Lue vähän tarkemmin:

”Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ?”

Jos ajatus on että Jumalan lupaus oksettaa ja Jumala ei ole sitä pitänyt, vaan antanut liikaa taakkaa, niin silloin ei ole asiat kunnossa.

Väsymys on ihan eri asia ja kaikki olemme eritasoista väsymystä kokeneet. Uskovainen ei silti koe tarvetta oksentaa Jumalan lupaukselle.

oletko siis oikeasti uskovainen ?? lue sinä tarkemmin : elämä kantaa jne hokeminen sairaalle tai väsyneelle on kyllä kaukana uskosta. Minua oksettaa vl-ihmisten hokemat elämä kantaa jne. Mitä sanot vanhemmille, joiden lapsi on tehnyt itsemurhan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo ennen kuin minä muovasin sinut äidin kohdussa, minä valitsin sinut."  Jeremia 1:5

 

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tai nousen, sinä tiedät sen; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Kuljenpa tai lepään, sinä havaitset sen, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et jo kokonaan tietäisi."  Psalmi 139:1–4

 

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki lasketut. Älkää siis pelätkö; te olette arvokkaampia kuin monta varpusta."  Matteus 10:29–31

 

Jos Jumala pitää kirjaa jopa hiustesi määrästä, asiasta, jota sinä itse et pysty laskemaan, kuinka paljon tarkemmin Hän pitääkään huolta elämäsi suurista linjoista: lapsista, terveydestä jne.

Voit uskoa Jumalan käsiin ihan koko elämäsi ja luottaa, että Hän kyllä pitää sinusta huolta.

Sairaana pakko tulla kommentoimaan.

Minulla on perussairaus, joka ei parane. En hetkeäkään ajattele, että minun pitäisi viisveisata asiasta ja luottaa, että kyllä Jumala huolehtii, ettei sairauteni pahene. Nimenomaan ajattelen, että elämäni on Jumalalta lahjaksi saatua ja minun tehtäväni on pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Otan lääkkeeni säntillisesti, mutta pyrin myös parhaani mukaan huolehtimaan terveellisistä elämäntavoista. En halua edesauttaa sairauden pahenemista. Mikä tässä on Jumalaan luottamattomuutta?

Ei minun mielestäni mikään. Miksi ajattelit, että jos itse varjelee elämän lahjaa, ei luottaisi Jumalaan?

T. Se jolta kysyit

Kun osan ajatusmalli esim. lapsiasiassa on, että Jumalaan luottaminen tarkoittaa sitä, että jättää asian Jumalan vastuulle ja itse seuraa passiivisena vieressä, mitä omalle elämälle tapahtuu. Itse en ajattele, että usko ja luottamus Jumalaan olisi tätä, että vastuutettaisiin Jumalaa omasta elämästä ja siirrettäisiin sen varjolla oma vastuu pois. 

Ajattelet ihan oikein. Vl-huokailut kyllä elämä kantaa, Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ? 

Silloin et yksinkertaisesti vain luota Jumalaan. Sinun elämässäsi on joku muu isäntänä.
Minulle olisi kauheaa huomata, että en enää itse luota Luojaani.

Joku ei " luota Jumalaan", jos sanoo olevansa väsynyt? Nyt on kyllä erikoista ajattelua.  Siinähän kirjoittaja  suorastaan ensin mitätöi toisen uskon ja sitten syyllistää siitä, että toinen ei jaksa. 

 

Kirjoittajan taloudessa tuskin pakastinta tarvitsee, kun kylmyyttä hohkaa muutenkin. 

Lue vähän tarkemmin:

”Jumala antaa ihmiselle sen taakan minkä ihminen jaksaa kantaa jne oksettavat. Entä jos en jaksa, Jumala on antanut minulle liikaa taakkaa ?”

Jos ajatus on että Jumalan lupaus oksettaa ja Jumala ei ole sitä pitänyt, vaan antanut liikaa taakkaa, niin silloin ei ole asiat kunnossa.

Väsymys on ihan eri asia ja kaikki olemme eritasoista väsymystä kokeneet. Uskovainen ei silti koe tarvetta oksentaa Jumalan lupaukselle.

oletko siis oikeasti uskovainen ?? lue sinä tarkemmin : elämä kantaa jne hokeminen sairaalle tai väsyneelle on kyllä kaukana uskosta. Minua oksettaa vl-ihmisten hokemat elämä kantaa jne. Mitä sanot vanhemmille, joiden lapsi on tehnyt itsemurhan ?

Tai niille, jotka menettivät kerralla koko perheensä tsunamissa? Että " Jumala ei anna raskaampaa taakkaa, kuin mitä jaksaa kantaa"? Tyhjiä sanoja, merkitystä vailla.