Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ketään muuta ällötä tämä yletön kuluttaminen ja materialismi?
10.05.2007 |
Me asuimme miehen kanssa 7 vuotta ns. kehitysmaassa. Palasimme vuosi sitten Suomeen, kun olin raskaana ja ajattelimme Suomen olevan turvallisempi paikka aloitella perhe-elämää. Suomessa on tosiaan ollut turvallista, neuvolasysteemi on aivan mahtava, kaikki toimii yhteiskunnassa loistavasti, mutta mutta... Minusta tuntuu, että olen palannut aivan eri ihmisten pariin. Omat kaveritkin kouhkaavat nykyään hyvistä ja huonoista asuinalueista, vaatemerkeistä (lastensa ja omistaan), valittelevat rahojensa vähyyttä, vaikka asuvat ihan mukavasti ja lentelevät muutaman kerran vuodessa ulkomaille lomilla. Monet tuntuvat tosi onnettomilta tavoitellessaan omaa omakotitalolinnaa, uutta autoa tms. Jotenkin tuntuu, että Suomessa mitataan kaiken arvo nykyään rahalla. Ihmiset eivät ollenkaan malta pysyhtyä nauttimaan siitä mitä jo on, vaan juoksevat koko ajan tavoittelemassa kuuta taivaalta. Minua on alkanut tosi paljon vaivata tällainen ilmapiiri ja hirvittää tämä meno ihan ympäristönkin kannalta. Ilmastonmuutos taatusti etenee ja voi hyvin, kun eletään kuin viimeistä päivää. Eikö ketään muuta ollenkaan sureta, hirvitä tai raivostuta tällaiset asiat?
Kommentit (19)
Sairastuin jopa ahdistukseen tämän holtittoman menon takia: on pakko tehdä paljon töitä, jotta voi hankkia ison talon, jotta voi saada sen haaveilemansa suurperheen, jottei tarvitse tehdä töitä vaan voi vaan olla rakkaimpiensa kanssa kotona.
Oli pakko pysähtyä ja huomata, että kaikki onkin jo nyt ihan täydellisesti: on ihana perhe, rakkaita ystäviä, oma koti ja työtä niin, ettei tarvitse kantaa huolta raha-asioista.
No, nyt itsellä alkaa olla jo parempi olo, mutta ihmetyttää kyllä tämä meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että nykyään ei mikään muu merkitse ihmisille kuin materia. Ja lisää pitää hankkia vaikka entistäkin roinaa on liikaa. Silti kaikesta tästä hyvästä huolimatta ihmiset voivat huonosti. Olisiko syynä juuri kaikki tämä roina ja sälä ympärillämme; koko ajan on saatava lisää, uutta hienompaa, mikään ei riitä.
Itse olen nykyisin pyrkinyt karsimaan roinaa elämästäni, ihan konkreettisestikin heittämällä tavaraa pois, kirppiksille, lahjoittanut etc. Elämä on jotenkin kevyempää kun ei ole kaikkea sitä sälää mistä täytyy pitää huolta. Ihminen pärjää ja voi hyvin yllättävän vähällä...
On vaan kummallista miten tuo ulkoinen mammona on niin tärkeää ja hieoa. Meillä ei ole edes DVD-soitinta ja ihan omasta tahdosta (olemme ateisteja), telkkarit löytyy mutta nekin on ostettu 90-luvun lopulla eli ei ole plasmaa ja laajakuvaa. Vaatteet eivät tod. ole muotivaatteita. En edes muista koska olen ostanut uudet housut, kengät oli pakko ostaa kun vanhat meni rikki mutta nyt on ostettava mammavaatteita kun en enää vanhoihin housuihin mahdu kasvavan mahan takia. Minusta on paljon mukavampaa kun ei tarvitse naapureiden kanssa kisata siitä kenellä on uusin ja kallein auto tai kenellä on eniten velkaa. Velkaa meilläkin on asunnosta ja autosta mutta nämä ovat vain pakon sanelemia lainoja ja tyydymme siihen mikä riittää. Ei meillä tarvitse olla 200neliön omakotitaloa, ihan kolmiokin kerrostalosta riittää.
Onhan se erikoista, ilmeisesti kuluttaminen ja kuluttajan rooli on mennyt perille. Se on tämä kulutusyhteiskunta, jossa kuluttaminen on normi ja ihannoitava asia. Sukupolvikysymys myös. Luulen, että lapset imevät tehokkaasti käyttäytymismalleja ympäristöstään, mukaan lukien tietysti media eri muodoissaan. Sellasta se on, toivomme parempia aikoja.
Meillä on nyt tuo tilanne (paitsi koiran tilalla kissoja). Meillä on kaikki tosi hyvin. Mutta silti tuntuu että elämme tosi vaatimattomasti verrattuna joihinkin ihmisiin ympärillämme. Nykyään pitää olla vähintään 200 neliön omakotitalo, citymaasturi, toinen auto, oma hevonen että voi näyttää muille että pärjää elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, jos/kun elintaso kohoaa Afrikassa, niin siellä alkaa sama vaurastumisen tavoittelu.
Noutaja saattaa kuitenkin tulla koska tahansa, joten kannattaa elää nyt.
Minua surettaa se, että monen elämä pyörii juuri tuollaisessa kuun-tavoittelemisessa-taivaalta. Siis siinä, että koskaan ei olla tyytyväisiä siihen, mitä jo on, vaan aina pitäisi saada lisää. On se sitten materiaa, erikoisia elämänkokemuksia, koreampi ulkonäkö, mitä vain. Se on ihmiselle itselleen ahdistavaa!
Luonnon kannalta on tietysti ehdottomasti niin, että kuluttaminen on aina haitallista. Aidosti ja 100% luontoystävällistä kuluttamista ei ole oikeastaan olemassakaan. Ja kun näkee, miten vähällä kehitysmaissa ihmiset tulevat toimeen - ja jopa mokomat usein ihan onnellisina - niin takuulla olo on aika sekava. En yhtään ihmettele, ap, että kärsit kulttuurishokista! Toinen juttu sitten on, oliko asiat oikeasti kovin eri lailla seitsemän vuotta sittenkään - mutta SINÄ olet muuttunut.
Itse olen kaiketi sillä lailla onnekas, että olen suht hyvin toimeentuleva ja voin kuluttaa ilman kauheaa rahan riittävyyden pähkimistä. Ok, en voi asua viiden makuuhuoneen eiralaisessa kattohuoneistossa, mutta asunto on oma ja elämiseen riittävästi rahaa. Ehkä juuri tämä kohtuullinen vakavaraisuus aiheuttaa sen, että en kamalasti arvosta tuollaista merkkikilpailua... kun ei tarvitse isotella ja näyttää kavereille TAI uutuudenviehätystään tuhlata kaikki, mitä ansaitsee, kuluttaa melko maltillisesti! (Tuolla jälkimmäisellä tarkoitan sitä tilannetta, kun opintolainalla kituuttamisen jälkeen on päässyt ammattiin ja säännöllisten kuukausitulojen pariin, ikään kuin " huumaantuu" siitä, että rahaa yhtäkkiä onkin käytössä aika lailla verrattuna aiempaan).
Meillä kuluu rahaa hyvään ruokaan, lomailuun ja kirjoihin, elokuviin ja musiikkiin. Matkailu nyt ei kovinkaan ole ympäristöystävällistä, mutta viime ajat olemme lomailleen Euroopassa, eli ehkä se hiukan tasoittaa...
No joo. Mutta siis kyllä, ymmärrän, mistä ap puhut, vaikka en ihan yhtä rankasti itse reagoikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan tämä palsta on ainoa paikka jossa todella törmää siihen, miten ihmiset määrittelevät toisiaan talon, auton tai vaatteiden perusteella. Tuttavapiiri koostuu köyhistä akateemisista pätkätyöläisistä, joilla melko vihreät arvot. Myös omasta lapsuudenkodistani olen saanut ei-materialistisen kasvatuksen.
ja koska kellekkään ei kelpaa ne 70-luvulla rakennetut omakoti tai rivitalot, niin ne isot pitsihuvilat rakennetaan jonnekin hevon kuuseen. Sitten on jo pakko olla kaksi autoakin, koska molempien on pakko käydä töissä kun on niin hirveesti velkaa. Kaupungit eivät enää järjestä näille uusille alueille bussilinjoja, hyvä kun päiväkodin jonnekin.
Yksilöllisyys on korostunut, hyvässä ja pahassa. Vielä 80-luvulla rakennettiin lähiöitä, kansa oli sen verran homogeenistä että kerrostalo kerrostalo, koulu, päiväkoti, bussikeskus, ostari-mallilla kopiotiin lähiöitä ympäri suomenniemeä. Lähiöillä on nykyään huono maine, mutta esimerkiksi Kalliosta helsingin itäisiin lähiöihin muuttaneiden elinolosuhteet paranivat huomattavasti. Nyt sitten lähiöistä muuttavat lapset takasin Kallioon tai maaseudulla rakentelevat unelmaomakotitalojaan.
Vielä 80-luvulla suomesta ei edes oikeen saanut merkkivaatteita. Kaikki coolit vaatteet olivat ulkomailta ostettuja tai sitten kävin niikuin siskoni 80-luvun puolenvälin luokkakuvassa, kolmella tyypillä oli sama Seppälän ylicooli palmukuvioitu villapaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kieltäytyy valitettavasti ajattelemasta omaa napaansa pidemmälle. Toisaalta myös muu yhteiskunta tuntuu kovasti ihmettelevän ihmisiä jotka haluaa käyttäytyä ekologisesti. Kun asia pitäisi olla juuri päin vastoin, eli pitäisi kannustaa ympäristöä säästävään elämäntapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksi näistä ylettömistä kuluttajista.
Viime aikoina olen huomannut että mä en osaa iloita enää oikein mistään.
Silloin kun olin vielä " köyhä" , olin onnellinen kun sain jotain uutta. Nyt varakkaana ei enää siltä tunnu. Eikä ole enää mitää sellaista mitä voisi ostaa, joten ostelen vaatteita, eikä niistäkään mitään iloa oiken saa. Ostan vaan..siitäkun pääsisin vielä eroon.
Voi tehdä tietoisia valintoja. Globe Hope on suomalainen firma, joka tekee vanhoista tekstiileistä uusia. Paljon parempi maailmalle kuin uusien vaatteiden tekeminen. Kulutus voi yhä jatkua, ihmisillä töitä. Palveluammateissa ei hyödyke vaihda omistajaa, esim. hieronta on luontoystävällinen lahja toisin kuin halpiskrääsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te pidätte pystyssä, ette Suomea. Järkevät kuluttajat yleensä suosii kotimaista, vaikka usein kalliimpi. Kurkistakaapa missä tavaranne on valmistettu...
Ei ole, eikä tule, hienoa omakotitaloa tai citymaasturia, ei reissata ulkomailla, ja kaikenmaailman elektroniikkaa inhoan suuresti. Ja onnellinen olen!
oma mies tuntee jotenkin alemmuutta, kun meillä ei ole omaa taloa, ja autokaan ei ole uusi. mä en jaksa uskoa, että niiden jälkeen ei olis uusia tavoitteita. uusia (materiaan) liittyviä haaveita ja pakkomielteitä.
ystävän mies just sai unelmiensa auton. veikkaan että joutuu tekemään enemmän duunia, mutta pitää sitä sen arvoisena. ja onhan niillä upea kotikin.
mua ahdistaa.
tuntuu että harvemmin osataan tosiaan nauttia siitä mitä on!
annoin miehelleni kortin jossa oli teksti:
menestys on sitä että saa haluamansa.
onni on sitä että haluaa saamansa.
(livius)
Kun jotain saa, niin pitää saada sitten lisää ja parempaa.
Taloyhtiön lämpökomposti on aivan täynnä, kun ihmiset heittävät sinne pääasiassa ruokaa (ei siis esim. hedelmien kuoria). Meillä syödään seuraavana päivänä tähteitä, jos eiliseltä jäänyt yli. Leipää säilytän pakastimessa, jottei homehdu jne. Toinen naapuri heittää aivan hyväkuntoisia vaatteita, tavaroita ja elektroniikkaa roskiin! Miksi ihmiset eivät jaksa vaivautua sen verran, että veisivät kirpparille? Kolmas naapuri taas laittaa pihalta laikaistut lehdet, risut yms. sekajätteeseen, koska inhoaa komposteja.
Alue: Aihe vapaa
kyllä. Koetamme itse olla järkeviä kulutuspäätöksissämme. Mutta emme aina onnistu. Ruokaa heitämme liian usein roskiin. Mut se ollaan vihdoin opittu, ettei kaikkea tavaraa tarvi ostaa uutena tai ollenkaan.
Missä kehitysmaassa asuitte, ja aiotteko palata vielä perheellisinä? Minua on alkanut kiinnostaa kehitysyhteistyö, ja mietin, miten pääsisin osallistumaan, ensin täällä kotimaassa.