Kauanko tapailitte ennen seurustelupäätöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Juu ja lapset muutaman vuoden päästä ja sitten ne lapset katselee äiskän ja iskän viikonloppuista tappelua, kun 5 vuoden jälkeen ilmeneekin, että se vuorokauden tunteminen ei riittänyt siihen, että kumpikin tiesi oikeasti mitä halusi. Mutta aina voi tietenkin flexailla pitkällä liitolla, kun ollaat sitä sukupolvea joka ei eroa vaikka mikä olisi.

Mitä? Ehdin seurustella varmaan yli 10x ennen kuin tapasin aviomieheni. Eihän seurustelu tarkoita naimisiin menoa ja lasten hankkimista, vaan seurustelua. Seksiä, tapailua, ehkä yhdessä asumista jos se oli järkevää. En ole sukupolvea joka " ei eroa", päinvastoin menee ainakin tilastojen mukaan. 

Kyllä se mies jo tietää, valitettavasti. Olet varasijalla ja se tilanne ei tule muuttumaan ikinä kyseisen miehen kohdalla. Arvosta itseäsi ja lähde tuosta suhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Juu ja lapset muutaman vuoden päästä ja sitten ne lapset katselee äiskän ja iskän viikonloppuista tappelua, kun 5 vuoden jälkeen ilmeneekin, että se vuorokauden tunteminen ei riittänyt siihen, että kumpikin tiesi oikeasti mitä halusi. Mutta aina voi tietenkin flexailla pitkällä liitolla, kun ollaat sitä sukupolvea joka ei eroa vaikka mikä olisi.

Jep. Just näitä tyyppejä, jotka menee heti kimppaan ja on niin rakastuneita kun joku vähänkin antaa vihreää valoa. Meistä jokainen tuntee näitä jotka muuttavat yhteen/menevät kihloihin, tekevät lapsia jne. muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ja sitten erotaan kauhean draaman kautta ja kohta on taas uusi rakkaus kiikarissa ja taas tunnin mäkkärireissun jälkeen ollaan rakastuneita käsikädessä ja ihmetellään mitkä lapset? Kohtahan heillä on uusi sisarus, joten eiköhän se arki taas siitä.

Mieluummin useampi kuukausi tapailua ja kunnolla tutustumista kuin tuollaista epävakaata kaahellusta.

Mies sanoi kolmansilla treffeillä, että mennään varmaan joskus naimisiin. Kysyin sitten, että seurastellaanko me? Hän vastasi myöntävästi. Nyt 8 vuotta yhdessä. Jos se on "ehkä", se on ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nää oli näitä vanhan ajan "onnellisia" liittoja. Ainoa ylemmyydentunne siinä omassa surkeassa suhteessa on se, että me ei erottu toisin kuin nykyajan ihmiset. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Tosissasiko luulet, että vanhojen ihmisten pitkät avioliitot ovat surkeita 😅 Kostealla sukupolvellani oli aika lailla harjoituskappaleita ennen sitoutumista ja yli puolet kavereistani on kyllä jo toisella tai useammalla kierroksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Juu ja lapset muutaman vuoden päästä ja sitten ne lapset katselee äiskän ja iskän viikonloppuista tappelua, kun 5 vuoden jälkeen ilmeneekin, että se vuorokauden tunteminen ei riittänyt siihen, että kumpikin tiesi oikeasti mitä halusi. Mutta aina voi tietenkin flexailla pitkällä liitolla, kun ollaat sitä sukupolvea joka ei eroa vaikka mikä olisi.

Jep. Just näitä tyyppejä, jotka menee heti kimppaan ja on niin rakastuneita kun joku vähänkin antaa vihreää valoa. Meistä jokainen tuntee näitä jotka muuttavat yhteen/menevät kihloihin, tekevät lapsia jne. muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ja sitten erotaan kauhean draaman kautta ja kohta on taas uusi rakkaus kiikarissa ja taas tunnin mäkkärireissun jälkeen ollaan rakastuneita käsikädessä ja ihmetellään mitkä lapset? Kohtahan heillä on uusi sisarus, joten eiköhän se arki taas siitä.

Mieluummin useampi kuukausi tapailua ja kunnolla tutustumista kuin tuollaista epävakaata kaahellusta.

Eli sun mielestä on hyvä tapailla ja panna muita kuukausi kaupalla, ja toinen vaihtoehto tehdä heti lapset jonkun uuden tuttavuuden kanssa? Et näe mitään siinä välillä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nää oli näitä vanhan ajan "onnellisia" liittoja. Ainoa ylemmyydentunne siinä omassa surkeassa suhteessa on se, että me ei erottu toisin kuin nykyajan ihmiset. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Tosissasiko luulet, että vanhojen ihmisten pitkät avioliitot ovat surkeita 😅 Kostealla sukupolvellani oli aika lailla harjoituskappaleita ennen sitoutumista ja yli puolet kavereistani on kyllä jo toisella tai useammalla kierroksella.

Eli se mitä nuoremmat kutsuu tapailuksi tai panoksi, te kutsuitte seurusteluksi :D

Mun mielestä jos on jo pari kuukautta tapailtu viikoittain ja oltu tätäkin yhdessä, Niin mun mielestä silloin voi jo päättää, että srurustellaanko vai lähdetäänkö etsimään parempaa naista/miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nää oli näitä vanhan ajan "onnellisia" liittoja. Ainoa ylemmyydentunne siinä omassa surkeassa suhteessa on se, että me ei erottu toisin kuin nykyajan ihmiset. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Tosissasiko luulet, että vanhojen ihmisten pitkät avioliitot ovat surkeita 😅 Kostealla sukupolvellani oli aika lailla harjoituskappaleita ennen sitoutumista ja yli puolet kavereistani on kyllä jo toisella tai useammalla kierroksella.

Eli se mitä nuoremmat kutsuu tapailuksi tai panoksi, te kutsuitte seurusteluksi :D

Jos tapaillaan vaan yhtä, ja on sovittu ettei tapailla muita  niin tottakai se on seurustelua. Mitä seurustelu sitten on, jollei tuota? 

Kyllä kannattaa seurata vahvaa intuitiota jos johonkin on ihastunut muutaman tapaamisen jälkeen ja aloittaa seurustelu. Hän on silloin vahva ehdokas, no ehkä jos olet n. 25 täyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nää oli näitä vanhan ajan "onnellisia" liittoja. Ainoa ylemmyydentunne siinä omassa surkeassa suhteessa on se, että me ei erottu toisin kuin nykyajan ihmiset. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Tosissasiko luulet, että vanhojen ihmisten pitkät avioliitot ovat surkeita 😅 Kostealla sukupolvellani oli aika lailla harjoituskappaleita ennen sitoutumista ja yli puolet kavereistani on kyllä jo toisella tai useammalla kierroksella.

Aloin miettiä aikajanaa. Nuo vanhan ajan "loppuun asti saman ihmisen kanssa yhdessä" - pariskunnat taitavat olla jo haudassa.

Suuret ikäluokat kahdeksankymppisiä, ja nekin melkein kaikki lähtivät nelikymppisinä toiselle kierrokselle.

Itse muistan tuon ajan 80-90- luvuilta, jolloin seurustelu alkoi todella mutkattomasti jo seuraavana päivänä "raflassa" tapaamisen jälkeen. Se oli sitten siinä. Ei se nyt sitä tarkoittanut, että muutetaan heti yhteen ja hankitaan lapsi.

Mikähän sen muutoksen on aiheuttanut, ettei seurustelu niin ihmisiä kiinnosta? Kyllä se ennen kiinnosti molempia sukupuolia. Se "paras" oli juuri se, kenen kanssa sillä hetkellä oli. 

Se "vahva intuitio" on traumakemiaa ei mitään muuta. Valitse kumppani joka ei aiheuta perhosia vatsassa,vie järkeä tai laita sinua pohtimaan suhteen tilaa vauvapalstalla.

En ole koskaan ymmärtänyt miten seurustelupäätös tehdään. Tulee mieleen, että suhde, jossa pitää "päättää" että nyt seurustellaan, on lähtökohtaisesti sellainen jossa toinen tai kumpikaan ei ole ihan täysillä mukana. Jos kumpikin on tosi ihastuneita toisiinsa jo alusta asti, niin silloinhan on selvää sanomattakin molemmille että tässä ollaan yhdessä kunnes ei enää olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nää oli näitä vanhan ajan "onnellisia" liittoja. Ainoa ylemmyydentunne siinä omassa surkeassa suhteessa on se, että me ei erottu toisin kuin nykyajan ihmiset. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Tosissasiko luulet, että vanhojen ihmisten pitkät avioliitot ovat surkeita 😅 Kostealla sukupolvellani oli aika lailla harjoituskappaleita ennen sitoutumista ja yli puolet kavereistani on kyllä jo toisella tai useammalla kierroksella.

Eli se mitä nuoremmat kutsuu tapailuksi tai panoksi, te kutsuitte seurusteluksi :D

Missä vaiheessa tapailu sitten muuttuu seurusteluksi? Siitäkö, kun se sanotaan ääneen? Jos ollaan monta iltaa viikossa yhdessä, tehdään juttuja, katsellaan elokuvia sylikkäin ja harrastetaan seksiä -onko se vain tapailua, jos suhteen laatua ei ole lausuttu ääneen? Muuttuen seurusteluksi, kun asiasta lyödään kättä päälle?

Itse tapasin Hänet eräänä tiistaina ystävän esittelevänä, saman viikon lauantaina meillä oli varsinaiset ensitreffit. En muista, että sitä olisimme asiaa silloin erikseen mitenkään sopineet, mutta taaksepäin muistellen olemme molemmat sitä mieltä, että olimme seurusteleva pari jo käytännössä ensitreffien jälkeen. Vuoden kuluttua tapaamisesta menimme kihloihin, vuosi siitä eteenpäin naimisiin. Nyt olemme olleet naimisissa muutaman vuoden, onnellisessa avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt miten seurustelupäätös tehdään. Tulee mieleen, että suhde, jossa pitää "päättää" että nyt seurustellaan, on lähtökohtaisesti sellainen jossa toinen tai kumpikaan ei ole ihan täysillä mukana. Jos kumpikin on tosi ihastuneita toisiinsa jo alusta asti, niin silloinhan on selvää sanomattakin molemmille että tässä ollaan yhdessä kunnes ei enää olla.

Kyllä, seurustelupäätös kuulostaa joltain järjestetyltä, järkiperusteiselta avioliittopäätökseltä. Mikä on tehnyt nuorista niin pelokkaita monogamiseen seurusteluun, tinder ja tarjonnan paljois, halutaan panna sinne tänne mutta ei olla vain yhden kanssa?

Tämä nykyinen tapailukulttuuri on ihan typerä. Ennen se tapailu oli seurustelua eikä sitä tarvinnut erikseen määritellä sen kummemmin. Me oltiin yhdessä 2 vuotta ennen yhteenmuuttoa, 8 vuotta siitä kihloihin ja 2 vuotta siitä häät. Nyt 30 vuotta oltu yhdessä. Mikä oli tapailuosuus? Tuo aika ennen yhteenmuuttoa vai? 

Voisiko joku kertoa vanhalle, että miten seurustelu eroaa siitä, että tapaillaan vaan yhtä eikä samaan aikaa ole muiden kanssa seksiä? 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa vanhalle, että miten seurustelu eroaa siitä, että tapaillaan vaan yhtä eikä samaan aikaa ole muiden kanssa seksiä? 

Ei ne osaa selittää, ne vaan alapeukuttaa.

Tapailu vaan yhden kanssa on täysin sama asia kuin seurustelu. Piste. 

Nykynuoriso haluaa paneskella useampia samaan aikaan niin ei voi seurustella. Siitä se johtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa vanhalle, että miten seurustelu eroaa siitä, että tapaillaan vaan yhtä eikä samaan aikaa ole muiden kanssa seksiä? 

No ei mua kiinnosta tapailuvaiheessa tapailla muita saatika harrastaa seksiä(!) muiden kanssa mutta tapailu on vielä niin alkuvaihetta, että en voi olettaa että toinen on jo sulkenut ovet muille (tarkoitan treffeillä käymistä). Mutta itsehän en siis harrasta tapailuvaiheessa seksiä.