Kauanko tapailitte ennen seurustelupäätöstä?

2pv.

Kaikki seurusteluni on alkanut about heti. Tapailut ei ole johtaneet seurusteluun koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätän miehen jos ei 2 kk jälkeen hhalua seurustella.

Miten sä jätät jonkun joka ei seurustele kanssasi?

Ghoustaat. Häviät vaan.

Vierailija kirjoitti:

Se "vahva intuitio" on traumakemiaa ei mitään muuta. Valitse kumppani joka ei aiheuta perhosia vatsassa,vie järkeä tai laita sinua pohtimaan suhteen tilaa vauvapalstalla.

Mä valitsin tällaisen, ja ihan pieleen meni, kun ei mun olemattomat tunteet, mutta järjellä mietitty, riittäneet sille toiselle. Lopulta meni munkin järki niissä riidoissa. Ei ihmiset halua järkipuolisoa tai järkiliittoa. Ne haluaa ne perhosensa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä on väliä mitä sanaa käytetään? Jos on muita kun kaverillisia tunteita tai tekoja niin silloin ei tavata muita samalla ajatuksella. 

Miksi sitten edes tapailla, jos ei ole kuin kaverillisia tunteita eli ei halua pannakaan? 

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoriso haluaa paneskella useampia samaan aikaan niin ei voi seurustella. Siitä se johtuu. 

Eikä vaan nuoriso! Yli 50-vuotiaat ukotkaan ei osaa päättää, kenen kanssa seurustelevat. Luulevat vielä pahimmat saavansa äidit ja tyttäret. 

2 kuukautta

Tavattiin illanvietossa, pantiin ja siitä hetkestä lähtien oltu yhdessä. Ei ne tapailu ollenkaan vaan heti oli selvää että ollaan yhdessä. 

Nyt 25 vuotta, kolme lasta, farmariautoja ja kultaisia noutajia myöhemmin olen edelleen sitä mieltä että tämä nainen on ihan saakelin kuuma kissa. M43

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Mietin ihan samaa. Tapasin tulevan mieheni opiskelijabileissä 90-luvulla. Meillä oli myös aivan alusta lähtien selvää, että halutaan olla yhdessä. Seksin kanssa ei aikailtu, vetovoima oli suuri. Edelleen ollaan yhdessä. 

Tapailimme kaksi ja puoli viikkoa, sitten aloimme seurustella ja muutimme heti yhteen. Kolme vuotta ollaan oltu yhdessä. Siinä ajassa on menty naimisiin ja pyöräytetty lapsi. En ymmärrä sellaista, että mietitään asioita kuukausitolkulla. Jos ei ole kemiaa, kyllä se pitäisi heti tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa vanhalle, että miten seurustelu eroaa siitä, että tapaillaan vaan yhtä eikä samaan aikaa ole muiden kanssa seksiä? 

Ei ne osaa selittää, ne vaan alapeukuttaa.

 

Tapailu vaan yhden kanssa on täysin sama asia kuin seurustelu. Piste. 

Mut jos sitä keskustelua ei oo käyty että ei tapailla muita niin musta se ei ole seurustelua. Nykyään sohitaan samaan aikaan niin moneen paikkaan että mitään ei voi olettaa.

Mä en usko, että itselleni olisi millään tavalla potentiaalinen kumppani, saati sitten oikea, sellainen mies joka kokee tarpeelliseksi sohia moneen paikkaan. Itse keskityn yhteen kumppaniin kerrallaan vaikka suhdetta ei olisi määritelty mitenkään ja haluan uskoa, että samalla tavalla ajattelevia ja toimivia miehiä on.

Muutenkin hassu ajatus, että jostain pulpahtaisi tapailtavaksi pari muutakin miestä just siinä vaiheessa kun tapaa miehen josta on kiinnostunut. Normaalisti sinkkuna eläessä kun niitä tapailtavia ei ole sitä yhtäkään.

Ehkä nämä sitten on niitä ongelmia joita on vain halutuilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

No onpa outoa. Me aloimme heti seurustella kun eka kerran ns. treffeillä oltiin. Tosin tunnettiin jo aiemmin koulun penkiltä. Nyt ollaan oltu naimisissa yli 40 vuotta.

Sama meillä. Lukiossa oltiin rinnakkaisluokilla, kerran mentiin yhdessä elokuviin ja kotimatkalla suudeltiin junassa. Sillä tiellä ollaan edelleen, yhdessä jo 44 vuotta.

Tavattiin toukokuun lopulla. Tapailtiin kesän ajan välillä tiiviimmin ja välillä eri aikaan olleiden kesälomien ja matkojen vuoksi vähemmän mutta yhteyttä pidettiin viestein kun ei päästy näkemään. Nähtiin kuitenkin vähintään kerran viikossa. Elokuun alussa sovittiin seurustelusta ja seuraavan vuoden huhtikuussa muutettiin yhteen.

Jos ei puolessa vuodessa muka tiedä haluaako seurustella niin mies valehtelee. Vastaus on ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nää oli näitä vanhan ajan "onnellisia" liittoja. Ainoa ylemmyydentunne siinä omassa surkeassa suhteessa on se, että me ei erottu toisin kuin nykyajan ihmiset. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Tosissasiko luulet, että vanhojen ihmisten pitkät avioliitot ovat surkeita 😅 Kostealla sukupolvellani oli aika lailla harjoituskappaleita ennen sitoutumista ja yli puolet kavereistani on kyllä jo toisella tai useammalla kierroksella.

Eli se mitä nuoremmat kutsuu tapailuksi tai panoksi, te kutsuitte seurusteluksi :D

Missä vaiheessa tapailu sitten muuttuu seurusteluksi? Siitäkö, kun se sanotaan ääneen? Jos ollaan monta iltaa viikossa yhdessä, tehdään juttuja, katsellaan elokuvia sylikkäin ja harrastetaan seksiä -onko se vain tapailua, jos suhteen laatua ei ole lausuttu ääneen? Muuttuen seurusteluksi, kun asiasta lyödään kättä päälle?

Itse tapasin Hänet eräänä tiistaina ystävän esittelevänä, saman viikon lauantaina meillä oli varsinaiset ensitreffit. En muista, että sitä olisimme asiaa silloin erikseen mitenkään sopineet, mutta taaksepäin muistellen olemme molemmat sitä mieltä, että olimme seurusteleva pari jo käytännössä ensitreffien jälkeen. Vuoden kuluttua tapaamisesta menimme kihloihin, vuosi siitä eteenpäin naimisiin. Nyt olemme olleet naimisissa muutaman vuoden, onnellisessa avioliitossa.

Kaikille ihmettelijöille tiedoksi: Nykyisellä Tinder/Deittisovellusaikakaudella on hyvin yleinen tapa, että vasta siinä kohtaa kun ihan konkreettisesti sovitaan seurustelusta voi olettaa, että molemmat poistaa nämä sovellukset eikä tapaile muita. Siihen asti kumpikin on periaatteessa sinkkuja ja vapaita tekemään mitä tykkää, ei ole tilivelvollinen toiselle. 

En siis itse pidä tästä trendistä ja kun nuoruuden pitkäaikainen auhde päättyi ja piti opetella tuo Tinderin maailma niin aika hukassa olin alkuun. Onneksi sieltä löytyi se mies joka ei myöskään halunnut tapailla muista samaan aikaan vaan meille se tapailukin oli sellaista että tutustuimme vain toisiimme.