Kauanko tapailitte ennen seurustelupäätöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista kuukautta. Ei sitä turhaan sanota, että kuukauden kohdalla pitäisi ottaa puheeksi se, halutaanko seurustella, koska kyllä sen siitä vaiheessa tietää. Jos mies väittää, ettei tiedä, vastaus on, että ei halua seurustella ja pitää sinua vain varalla. Sama pätee naisiin, silloin on placeholder parempaa etsiessä.

 

En oikein ymmärrä tuota, miksi se tapailun vaihtuminen seurusteluksi on nykyään niin kamala mörkö monille miehille. Jos kuitenkin eksklusiivisesti tapaillaan, miksi ei voi siinä vaiheessa seurustella?

Erota voi ihan samalla lailla, jos ei onnistukaan ja sitten se ainakin on ihan rehellisesti ero, eikä vain "tapailun päättyminen". Vai onko se deittiprofiilissa parempi sanoa, että erosin viisi vuotta sitten (useamman vuoden suhteesta) ja sen jälkeen ei sitten ole ollut mitään vakavaa, vaikka edellinen puolen vuoden tapailu olisi päättynyt viikko sitten?

Oon aikalailla eri mieltä. Jos tapailu alkaa etämuodossa niin voi olla että ekan kuukauden aikana on nähnyt toisen vaikka 1-2 kertaa, ei silloin välttämättä osaa vielä sanoa haluaako parisuhteeseen toisen kanssa.

Tarkoitinkin tapauksessa, jossa on oikeasti tapailtu (useamman kerran) eikä vain käyty parilla treffeillä. Parit treffit ei vielä ole tapailua, vaikka olisikin kuukaudenkin jutellut. Mutta kun sitä tiivistä tapailua on takana kuukauden, voisi olla aiheellista ottaa puheeksi sen toisen kanssa, mitä tämä on sinulle ja mitä itse haluaisi. Selviää ainakin ollaanko samoilla viivoilla.

 

AP:n mies on viivansa valinnut, eikä se ole AP:n kanssa sama.

Tämä kuulostaa itselleni oudolta. 

Meillä se kuukauden juttelu oli ainakin paljon isompi tekijä kuin ne muutamat treffit. Päivittäiset usean tunnin mittaan venyneet puhelut joissa tutustuttiin toisiimme kunnolla. Ne parit treffit olivat lähinnä fyysistä kanssakäymistä ja se yhteys ja ymmärrys siitä, että tässä on jotain syvempää syntyi treffien ulkopuolisen kommunikaation myötä.65

1 kerran.

Olimme olleet työkavereita 1,5v ja lopulta päädyimme viettämään illan yhdessä. Seuraavana päivänä mies lähti lomalle eikä kuulunut mitään 2 viikkoon. Silloin hän haki mut tapaamaan vanhempiaan ja sillä tiellä ollaan 30v myöhemmin:)

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista kuukautta. Ei sitä turhaan sanota, että kuukauden kohdalla pitäisi ottaa puheeksi se, halutaanko seurustella, koska kyllä sen siitä vaiheessa tietää. Jos mies väittää, ettei tiedä, vastaus on, että ei halua seurustella ja pitää sinua vain varalla. Sama pätee naisiin, silloin on placeholder parempaa etsiessä.

 

En oikein ymmärrä tuota, miksi se tapailun vaihtuminen seurusteluksi on nykyään niin kamala mörkö monille miehille. Jos kuitenkin eksklusiivisesti tapaillaan, miksi ei voi siinä vaiheessa seurustella?

Erota voi ihan samalla lailla, jos ei onnistukaan ja sitten se ainakin on ihan rehellisesti ero, eikä vain "tapailun päättyminen". Vai onko se deittiprofiilissa parempi sanoa, että erosin viisi vuotta sitten (useamman vuoden suhteesta) ja sen jälkeen ei sitten ole ollut mitään vakavaa, vaikka edellinen puolen vuoden tapailu olisi päättynyt viikko sitten?

Mä en ikinä voisi kuukauden perusteella vielä tietää, hyvästäkään miehestä. Enkä puolen vuodenkaan, ehkä vuoden kohdalla vasta, kun kunnolla tuntee jo.

Sitten taas, sen tiedän ensimmäisenä päivänä, jos jonkun kanssa en ikinä voisi seurustella. Sellaisia en tosin tapailekaan, koska en halua olla kusipää joka harhaanjohtaa ja leikkii ihmisten tunteilla ja mielenterveydellä. 

Tapasin yhtenä päivänä, ja seuraavana päivänä oltiin kimpassa.

Kk kuluttua kihloissa.

Alle vuodessa meidät vihittiin avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä onni ja autuus muka alkaa siitä "virallisesta" TYTTIKSENÄ olemisesta?

Kyllä se mulle tarkoittaa paljonkin. Vasta kun seurustellaan ni voin alkaa harrastaa seksiä ja miettiä kunnolla yhteistä tulevaisuutta.

Kuka ihme alkaa seurustella, jos ei ole ensin harrastanut seksiä? Eihän sitä silloin voi tietää, sopiiko yhteen siinä mielessä. 

Kyllä sen tietää. Ja toimivat jutut voi opetella yhdessä. Pitäisi varmaan olla poikkeuksellisen epäsopivat seksitottumukset jos se oikeasti kaataisi suhteen. 

Miksi mies sitoutuisi, kun saa sinulta muutenkin? Ja jos ihan totta puhutaan niin se tapailu ja seustelu ei eroa millään muotoa toisistaan.

Ei olla vieläkään sovittu että nyt seurustellaan :( terv. 24 vuotta naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Ei mee nykyään niin :D Kukaan ei halua sitoutua kun halutaan katsella markkinoita.

Se on sääli, eihän tuollaisesta jahkailusta mitään tule. Ennen oli tosiaan helpompaa, jos oli kemiaa, niin seurustelu alkoi heti. Yhteen muuttamista sen sijaan mietin aina pitkään, siihen kun sisältyi jo paljon enemmän sitoutumista, pahimmillaan yhteinen asuntolaina.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Juu ja lapset muutaman vuoden päästä ja sitten ne lapset katselee äiskän ja iskän viikonloppuista tappelua, kun 5 vuoden jälkeen ilmeneekin, että se vuorokauden tunteminen ei riittänyt siihen, että kumpikin tiesi oikeasti mitä halusi. Mutta aina voi tietenkin flexailla pitkällä liitolla, kun ollaat sitä sukupolvea joka ei eroa vaikka mikä olisi.

Jätän miehen jos ei 2 kk jälkeen hhalua seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nykyään tätä kutsutaan tapailuksi. Seurustelu on sitten jotain niin vakavaa, mitä ennen oli kihlat. 

T. Entinen nuori

Vähän mistä laskee... 6vko siitä kun tapailtiin myös arkena ja muuallakin kuin baarissa. Siinä tuli yhtenä iltana sanottua ettå meillä taitaa olla tässä meneillään jotain vähän enemmän.

Sitä ennen 4 kk "törmättiin" useamman kerran samalla baaritiskillä. Aloitettiin yhden yön juttuna.

26v ollaan oltu ny yhdessä.

Ehkä pari kuukautta. Seksi kanssani oli niin hyvää, ettei mies halunnut päästää irti.

Yhdessä 21 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Toki näin jos haetaan pelkkää parisuhdetta, että eikä syvällisempää suhdetta itselleen sopivaan ihmiseen.

Ei siihen mitään erillistä päätöstä tai virallista tilaisuutta ole tarvittu. Asiat menee omalla painollaan ja ollut selvää pässiä molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä onni ja autuus muka alkaa siitä "virallisesta" TYTTIKSENÄ olemisesta?

Kyllä se mulle tarkoittaa paljonkin. Vasta kun seurustellaan ni voin alkaa harrastaa seksiä ja miettiä kunnolla yhteistä tulevaisuutta.

Mä en kyllä alkaisi seurustelemaan ennen kuin on selvää miten seksi sujuu. Ei sikaa säkissä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku nuorten ihmisten juttu? Itse elin nuoruuteni 80-luvulla, ennen nettiä ja matkapuhelimia jne. Yleensä seurustelu alkoi ensitapaamisesta ja myös seksiä harrastettiin reippaasti saman tien. Aviomiehen kanssa tavattiin ravintolaillan jatkoilla, sovittiin treffit seuraavaksi päiväksi hampurilaisravintolaan. Tunti juttelua ja ulos käveltiin käsi kädessä. 

Nää oli näitä vanhan ajan "onnellisia" liittoja. Ainoa ylemmyydentunne siinä omassa surkeassa suhteessa on se, että me ei erottu toisin kuin nykyajan ihmiset. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä onni ja autuus muka alkaa siitä "virallisesta" TYTTIKSENÄ olemisesta?

Kyllä se mulle tarkoittaa paljonkin. Vasta kun seurustellaan ni voin alkaa harrastaa seksiä ja miettiä kunnolla yhteistä tulevaisuutta.

Mä en kyllä alkaisi seurustelemaan ennen kuin on selvää miten seksi sujuu. Ei sikaa säkissä.

No hitsin pimpulat sitten :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä onni ja autuus muka alkaa siitä "virallisesta" TYTTIKSENÄ olemisesta?

Kyllä se mulle tarkoittaa paljonkin. Vasta kun seurustellaan ni voin alkaa harrastaa seksiä ja miettiä kunnolla yhteistä tulevaisuutta.

Kuka ihme alkaa seurustella, jos ei ole ensin harrastanut seksiä? Eihän sitä silloin voi tietää, sopiiko yhteen siinä mielessä. 

Jos seksi ei toimi, voi seurustelun päättää. Eihän seurustelu vielä ole vakavan sitoutumisen tilanne, vaan silloin tutustutaan ja mietitään, onko aineksia enempään. Mutta seurustellessa ei kuitenkaan tapailla muita. 

Vierailija kirjoitti:

Jätän miehen jos ei 2 kk jälkeen hhalua seurustella.

Miten sä jätät jonkun joka ei seurustele kanssasi?