Oletko valis palaamaan 50 luvun elintasoon?

^- nauraneet mahansa kipeäksi koko matkan pankkiin.

En ole. Olen 70-luvun puolivälissä syntynyt, joten 50-luku menee liian kauaksi ennen omaa aikaani. En osaisi elää 50-luvun oloissa, enkä edes haluaisi.

Pienemmät asunnot - 55m2 4 henkilöä

Yksi auto - yksi auto, yksi ajokortti

Kotona ruoka tehdään - missä muualla

Eväät töihin - aina

Ei kaukomatkoja - ei lähimatkojakaan

Yksinkertaista elämää - niin

Mikä muuttuisi?

Mä aloin jo 3 vuotta sitten laskea elintasoani. Ylimääräiset rahat säästöön ja sijoituksiin. Tarkoitus olisi palata lapsuuteni elintasoon ja elintapaan 1960-luvulle. Asuntoa en viitsi ruveta vaihtamaan,  vaikka tämä yhdelle turhan iso onkin. Toisaalta voihan tulla tilanne,  että keski-ikäisten lasteni on pakko rahapulassa muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa. Ja sekin on mahdollista,  että ihmiset  - varsinkin opiskelijat  -.alkavat taas haluta asua alivuokralaisen.  Autoa mulla ei koskaan ole ollutkaan.  Mutta joo,  tykkään ruuanlaitosta ja nyt,  kun työelämä ei enää ole riesana,  on aikaa tehdä ruokia,  joiden valmistumiseen menee aikaa.  Kirjahyllystäni löytyy jopa pula-ajan keittokirja. 

No meille tuli auto vasta vuonna -79 ja ainoa ulkomaanmatka oli 80-luvun taitteessa Ruotsiin. Mä olen saanut matkustaa aikuisena suunnilleen jo kaikki ne paikat, jotka olen halunnut nähdä, niin vaikka en pääsis enää mihinkään ei haittais. Teen pääsääntöisesti itse ruuan, olen ottanut eväät töihin (paitsi, työssä jossa sain lounaan e-passilla) ja asunut pienissä neliöissä. Joten ei meikäläisen elämä muuttuis.

Olen elänyt aiemmin niin tiukalla budjetilla, että tuskin tulisi suuria muutoksia enää tässä vaiheessa. 

-Omakotitalo kasvukeskuksessa maksettu. 

-2 autoa pakko olla työmatkojen vuoksi. Tai no mies pääsisi julkisilla, mutta epäilen vahvasti, että suostuisi. 

-Lapset jo aikuisia, ruokaa tehdään lähinnä viikonloppuisin. Arkena käyn työpaikan lähellä olevasta S-marketista nappaamassa jotain nopeaa. 

-Voisin myydä mökin, jotta varaa matkustaa. Mökillä ei paljoakaan käyttöä kellään. 

Lapsista toinen varmaan laskisi elintasoa, tykkää simppelistä. Toinen muuttaisi rahakkaampaan ympäristöön (koulutus ja kielitaito ok). 

Saan auton? Kiva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valis??

Hän elää jo noin.

Ja siksi muidenkin pitää?

Kerron teille millaista 1950-luvulla oli. Muistan sen helsinkiläislapsen näkökulmasta. Ei 50-luvulla ollut henkilöautoja muuta kuin kaikkein rikkaimmilla. Ajettiin dösällä ja spåralla, joskus taksilla, maalla myös paljon hevosella. Joillakin oli polkupyörä, mutta vain aikuisilla. Silloin ei ollut lasten pyöriä. Joka kirkonkyllään pääsi linja-autolla. Nykyään liikenneyhteydet ovat paljon huonommat. 

 Kodinkoneita ei ollut. Kaikilla ei ollut edes jääkaappia. Sen tähden maitokaupat olivat auki sunnuntaiaamuisin, että voitiin ostaa maitoa. Muuten kaupat olivat pyhinä kiinni. Äidit olivat kotona, mutt silti monilla perheillä oli myös kotiapulainen, koska kaikki tehtin itse. Pyykit pestiin pesutuvassa, jossa lakanat keitettiin padassa ja hangattinn pesulaudalla, kuivatettiin pihalla tai  kuivatusvintillä. Naapuritalossa oli suuri sähköllä toimiva mankeli. Siellä käytiin mankeloimassa liinavaatteet.  Ompelukone taisi olla yleisin kodinkone, sillä äidit ompelivat itse lastensa vaatteet. Ne tehtiin usein aikuisten vanhoista vaatteista. Ruoka tehtiin alusta lähtien kotona, marjoja käytiin maalla poimimassa  tai ostettiin torilta ja ne mehustettiin tai hillottiin. Paitsi työhön myös kouluun otettiin eväät. Oppikouluissa ei ollut kouluruokaa niin kuin kansakouluissa jo oli. 

50-luvulla ei olllut vielä televisiota, mutta radio oli yleinen. Levysoitinta ei ainakaan meillä ollut vielä 50-luvulla.  Puhelin oli niillä, jotka sen virkansa puolesta tarvitsivat. Elokuvateattereita oli joka nurkassa ja elokuvissa käytiin paljon. Paljon myös käytiin partiossa, seurakunnan kerhoissa ja urheiltiin. Yli 15-vuotiaat kävivät tansseissa.  Vaatteita ihmisillä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Muodit vaikuttivat, mutta  varsinainen nuorten muoti tuli vasta 60-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisuutta ei tarvittu nimeksikään. Kaksi vaatekertaa, karvalakki, kattila, valurautapannu, kahvipannu, veitsi haarukka ja lusikka ja laskiämpäri. Radio oli varakkailla ja sanomalehti. Aikaa oli ottaa vaikka päiväunet.

Niinpä. Köyhille ei ollut sellaisia tukia kuin nykyään. Nyt on aika palata siihen, että köyhät elävät köyhästi ja rikkaat porskuttaa mukavammin, kun ei tarvitse maksaa tukien vuoksi niin paljon veroja. Köyhistä saa myös halpaa ja nöyrää työvoimaa. Sitähän Murto tarkoitti. 

Tätä hän juuri tarkoitti. Pieni eliitti voi hyvin ja me muut emme. 

Vierailija kirjoitti:

Omaisuutta ei tarvittu nimeksikään. Kaksi vaatekertaa, karvalakki, kattila, valurautapannu, kahvipannu, veitsi haarukka ja lusikka ja laskiämpäri. Radio oli varakkailla ja sanomalehti. Aikaa oli ottaa vaikka päiväunet.

Isävainajani muisteli kuolleiden omaisuusluettelointia ennen vanhaan: yksi tyyny, aluslakana, peitto, käytetyt saappaat, lautanen jne. Näin köyhää se oli tavallisen ihmisen elämä siihen aikaan. 

Moni puhuu että Suomi köyhtyy ja ollaan matkalla takaisin 50-luvulle. Voi olla että rahaa on vähemmän, mutta yksi asia ei ole muuttunut – parhaat elämykset ei maksa mitään.

Kuvittele kesäilta jossain päin Suomi. Aurinko ei meinaa laskea ollenkaan, ilma on lämmin ja vähän kostea sateen jäljiltä. Lähdet kävelemään metsätietä pitkin ilman kiirettä. Ei tarvitse ostaa lippua, ei varata aikaa – luonto on siinä valmiina.

Jossain vaiheessa pysähdyt kuuntelemaan. Linnut laulaa, tuuli liikuttaa puita, ehkä kaukaa kuuluu järven liplatus. Sama ääni, sama tunnelma kuin 50-luvulla. Ei se ole kadonnut mihinkään.

Sitten vaikka kahvit termarista tai pelkkä istuminen kivellä. Ei somea, ei hälyä. Vain hetki, jossa ei tarvitse suorittaa mitään. Sellainen pieni vapaus, joka ei maksa senttiäkään.Talvella sama juttu: kirpeä pakkanen, lumi narskuu kenkien alla, hengitys höyryää. Taivas on kirkas ja tähdet näkyy kunnolla. Sekin on elämys, jota ei voi ostaa – ja joka on ihan sama nyt kuin ennen.

Ehkä elintaso mitataan usein rahassa, mutta elämä ei ole pelkkää rahaa. Tietyt asiat – hiljaisuus, luonto, vuodenajat, rauha – on täällä edelleen ilmaisia. Ja ne on usein juuri niitä, jotka jää oikeasti mieleen.

"Kelan lääkelainat voivat ajaa pienituloisia ulosottoon."

https://yle.fi/a/74-20206493

Ehkä elintaso mitataan usein rahassa, mutta elämä ei ole pelkkää rahaa. Tietyt asiat – hiljaisuus, luonto, vuodenajat, rauha – on täällä edelleen ilmaisia. Ja ne on usein juuri niitä, jotka jää oikeasti mieleen.

Tuo on ihan ok, jos se on ihmisen oma valinta, ei silloin, kun hyväosaiset alkavat jankuttaa köyhille, että onhan teillä sentään vuodenajat, olkaa onnellisia. Sinunkin kommenttisi vähän viittaa siihen suuntaan. 

Haluan 50-luvun amerikkalaisesta elämästä osan tänne. Silloin olivat autot komeita ja naiset hoikkia sekä kauniita, osasivat pukeutua naisellisesti.

Ei se nykypäivän teknologia minnekään häviä Suomesta vaikka Suomi köyhtyisi, joten ihan sekopäiden puhetta tuo on, että palattaisiin 1950-luvun elintasoon.

Elän jo noin. Ainut ero on iso asunto. Olen iloinen veronmaksaja. Rahat riittävät juuri ja juuri perustarpeisiin. Olisihan se kiva, jos pystyisi edes hieman säästämään. Saisi tehtyä talon ylläpitoremontteja ym. Jo nyt verotus ja korkeat hinnat saavat rahat riittämään vain välttämättömään. Tällätavoin tämä maa ei nouse eikä kulutus kasva.

”Sunnuntaisin talonpojat saivat levätä ja käydä kirkossa. Jotkut talonpojat kertoivat tarinoita myös huvikseen”

Kuulostaa kivalta 👴🏼👍🏼

https://imrunning.org/fi/mit%C3%A4-maaorjat-tekiv%C3%A4t-huvikseen/

Vierailija kirjoitti:

Ei se nykypäivän teknologia minnekään häviä Suomesta vaikka Suomi köyhtyisi, joten ihan sekopäiden puhetta tuo on, että palattaisiin 1950-luvun elintasoon.

Teknologia ei ole synonyymi elintasolle, vai väitätkö tosissasi, että kehitysmaiden roskisdyykkaajillakin on nykyajan elintaso, koska maan rikkailla on pelit ja vehkeet?

EIkös se lue vyössä. Aina valmiina! Kuin Melperi sotaan.