Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu antaa liian ruusuisen kuvan Downin syndroomasta
25.04.2026 |
Hs:
Kotiuduttuaan vauvan kanssa sairaalasta Pajari-Lipsanen alkoi etsiä tietoa 21-trisomiasta.
Selvisi, että moni down-henkilö elää täysipainoista elämää: harrastaa, opiskelee ja luo sosiaalisia suhteita. He voivat oppia samoja asioita kuin muut ikäisensä, vain hitaammin. Aikuisena osa pystyy käymään töissä.
Terveyskirjasto:
Oireyhtymään kuuluu tyypillisesti keskivaikea kehitysvammaisuus, jossa päättelytaidot vastaavat aikuisiällä noin 7–9-vuotiaan lapsen taitotasoa. Kehitysvammaisuuden aste voi kuitenkin vaihdella lievästä kehitysvammaisuudesta syvään kehitysvammaisuuteen. Henkilöt, joilla on Downin oireyhtymä ovat usein ulospäinsuuntautuneita ja hyvässä vuorovaikutuksessa toimivia, mutta noin 10 %:lla voidaan todeta autistisia piirteitä. Masennuson tavallisempaa kuin muilla kehitysvammaisilla. Persoonallisuudessa saattaa korostua omaehtoisuus.
Opiskeluiden jälkeen harkitaan usein työ- tai päivätoimintaa, joskus tuettua työtä. Lapsuuden kotoa poismuuton myötä haetaan useimmiten palveluasumista.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauvana sellainen on varmasti söpö ja aurinkoinen,mutta entä sitten kun kyseessä on 160cm ja 90kg teinipoika jolla miehen hormonit ja lapsen mieli. Siinä sitten tavarat lentelee ja välillä ollaan pippeli kädessä keskellä pihaa.
Kuinka usein olet nähnyt kehitysvammaisen pippeli kädessä keskellä pihaa?
Minä en koskaan. En kertaakaan elämässä.
Juopuneita tai psyykkeeltään häiriintyneitä suomalaisia kognitiivisilta taidoiltaan normaaleita miehiä useammankin kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi miten kamalia kommentteja täällä. Muistuttaisin, että vammaiset ovat edelleen maailman syrjityin kansa. Meistä ihan kuka tahansa voi vammautua tai lapsen kehitysvammaisuus voi tulla ilmi vasta myöhemmin. Mitä näille ihmisille oikein pitäisi sitten tehdä? Yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan.
Heidät pitää abortoida raskauden aikana etteivät ole rasite yhteiskunnalle. Luontokin on julma, koska se antaa vain terveimpien ja vahvimpien elää. Mutta ilman sitä julmuutta olisimme kaikki vammaisia ja sairaita.
No mutta, mitä tarkalleen menettäisimme yhteiskuntana jos sinä nyt kuolisit? Jos määrittää kuka saa elää ja kuka kuolla toisten puolesta, niin saa käydä kyllä ensimmäisenä peilin edessä pohtimassa, olenko korvaamaton yhteiskunnan jäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauvana sellainen on varmasti söpö ja aurinkoinen,mutta entä sitten kun kyseessä on 160cm ja 90kg teinipoika jolla miehen hormonit ja lapsen mieli. Siinä sitten tavarat lentelee ja välillä ollaan pippeli kädessä keskellä pihaa.
Kuinka usein olet nähnyt kehitysvammaisen pippeli kädessä keskellä pihaa?
Minä en koskaan. En kertaakaan elämässä.
Juopuneita tai psyykkeeltään häiriintyneitä suomalaisia kognitiivisilta taidoiltaan normaaleita miehiä useammankin kerran.
Kotikaupungissani 90-luvulla tunnettiin down-mies, jolla oli tapana ajella naisten ja tyttöjen perässä ja tyydyttää itseään kaikki tarvittava näkyvillä. Olin 14-vuotias, kun kaveri ajeli jonkin matkaa minun perässäni. Oli ällöttävä näky, en ollut ennemmin missään moista nähnyt. Ajan standardien mukaan mies oli ”vaaraton”.
Terveisiä teille, jotka tunnistatte kaupungin!
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että kromosonipoikkeavat sikiöt pitäisi abortoida: jos itse joudutte onnettomuuteen tai saatte aivovaurion vaikkapa sydänkohtauksen myötä, vammaudutte ja menetätte vaikka kävelykyvyn, niin mitä teette? Harakiri vai sopeutuminen uuteen tilanteeseen?
Jos vanhempanne vastaavasti halvaantuvat tms. niin autatteko heitä vai työnnättekö jyrkänteeltä alas?
Olemme kuitenkin SYNTYNEET terveinä. Se on homman pointti. Jo ennen syntymää kehitysvammainen ei ole kelvollinen elämään. Luonto on tarkoittanut sen abortoitavaksi. Onneksi keho osaa tehdä tämän monesti itsekin ilman lääkinnällistä apua.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että kromosonipoikkeavat sikiöt pitäisi abortoida: jos itse joudutte onnettomuuteen tai saatte aivovaurion vaikkapa sydänkohtauksen myötä, vammaudutte ja menetätte vaikka kävelykyvyn, niin mitä teette? Harakiri vai sopeutuminen uuteen tilanteeseen?
Jos vanhempanne vastaavasti halvaantuvat tms. niin autatteko heitä vai työnnättekö jyrkänteeltä alas?
tämä on mielestäni eri asia. Silloin kun tietää, että on down, niin miksi ehdoin tahdoin pitää sen vauvan? Haluaa hänelle täällä kylmässä maailmassa ei niin hyvää tulevaisuutta. Minusta se on suurempaa rakkautta, että jättää kokonaan synnyttämättä tällaisen yksilön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä äiti myös älyllisesti kehitysvammainen kun halusi pitää down-lapsen. Toivotaan että hoitaa sitten lapsen asiat ilman yhteiskunnan tukiverkkoa kun aikamoinen kuluerä on jokainen vammainen lapsi. Nykyisessä taloustilanteessa on vaikea käsittää että tehdään tarkoituksella kiviriippoja toisten hoidettaviksi eli ihmisiä jotka eivät tule tekemään töitä päivääkään koko elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauvana sellainen on varmasti söpö ja aurinkoinen,mutta entä sitten kun kyseessä on 160cm ja 90kg teinipoika jolla miehen hormonit ja lapsen mieli. Siinä sitten tavarat lentelee ja välillä ollaan pippeli kädessä keskellä pihaa.
Kuinka usein olet nähnyt kehitysvammaisen pippeli kädessä keskellä pihaa?
Minä en koskaan. En kertaakaan elämässä.
Juopuneita tai psyykkeeltään häiriintyneitä suomalaisia kognitiivisilta taidoiltaan normaaleita miehiä useammankin kerran.
Kotikaupungissani 90-luvulla tunnettiin down-mies, jolla oli tapana ajella naisten ja tyttöjen perässä ja tyydyttää itseään kaikki tarvittava näkyvillä. Olin 14-vuotias, kun kaveri ajeli jonkin matkaa minun perässäni. Oli ällöttävä näky, en ollut ennemmin missään moista nähnyt. Ajan standardien mukaan mies oli ”vaaraton”.
Terveisiä teille, jotka tunnistatte kaupungin!
Eikö tuo ole terveen miehen merkki että kiihottuu seksuaalisesti kiinnostavan näköisestä naisesta. Käteenveto on normaalia ja hyväksi eturauhasen toiminnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että kromosonipoikkeavat sikiöt pitäisi abortoida: jos itse joudutte onnettomuuteen tai saatte aivovaurion vaikkapa sydänkohtauksen myötä, vammaudutte ja menetätte vaikka kävelykyvyn, niin mitä teette? Harakiri vai sopeutuminen uuteen tilanteeseen?
Jos vanhempanne vastaavasti halvaantuvat tms. niin autatteko heitä vai työnnättekö jyrkänteeltä alas?
tämä on mielestäni eri asia. Silloin kun tietää, että on down, niin miksi ehdoin tahdoin pitää sen vauvan? Haluaa hänelle täällä kylmässä maailmassa ei niin hyvää tulevaisuutta. Minusta se on suurempaa rakkautta, että jättää kokonaan synnyttämättä tällaisen yksilön.
Ajatus, että abortti on suurinta rakkautta lasta kohtaan, johtaa väistämättä siihen, että eräät 1900-luvun diktaattorit olivat kovempia rakastamaan kuin Jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauvana sellainen on varmasti söpö ja aurinkoinen,mutta entä sitten kun kyseessä on 160cm ja 90kg teinipoika jolla miehen hormonit ja lapsen mieli. Siinä sitten tavarat lentelee ja välillä ollaan pippeli kädessä keskellä pihaa.
Fetitistin mielestä kaikki downit ovat miespuolisia ja isokokoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vauvana sellainen on varmasti söpö ja aurinkoinen,mutta entä sitten kun kyseessä on 160cm ja 90kg teinipoika jolla miehen hormonit ja lapsen mieli. Siinä sitten tavarat lentelee ja välillä ollaan pippeli kädessä keskellä pihaa.
Kuinka usein olet nähnyt kehitysvammaisen pippeli kädessä keskellä pihaa?
Minä en koskaan. En kertaakaan elämässä.
Juopuneita tai psyykkeeltään häiriintyneitä suomalaisia kognitiivisilta taidoiltaan normaaleita miehiä useammankin kerran.
Mä olen nähnyt kerran. Asuin 20 vuotta siten, että ohitin säännöllisesti maakunnallisen keskuslaitoksen.
Juoppoja tuli nähtyä aika paljon useammin.
Tulee tunne että osa tähän kommentoijista ei tiedä mitä ds tarkoittaa. Luulevat muulla tavalla kehitysvammaisia downeiksi. Downit eivät ole isokokoisia eivätkä mölise. Eivät juokse kenenkään perässä kun liikunnallisesti eivät pysty. Eivät aja kovaa vauhtia pyörällä. Kolmirenkaisilla osa pystyy ajamaan mutta ei kovaa vauhtia. Yleensä downit ovat mukavuudenhaluisia. Erityisen kiinnostuneita seksistä eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että kromosonipoikkeavat sikiöt pitäisi abortoida: jos itse joudutte onnettomuuteen tai saatte aivovaurion vaikkapa sydänkohtauksen myötä, vammaudutte ja menetätte vaikka kävelykyvyn, niin mitä teette? Harakiri vai sopeutuminen uuteen tilanteeseen?
Jos vanhempanne vastaavasti halvaantuvat tms. niin autatteko heitä vai työnnättekö jyrkänteeltä alas?
tämä on mielestäni eri asia. Silloin kun tietää, että on down, niin miksi ehdoin tahdoin pitää sen vauvan? Haluaa hänelle täällä kylmässä maailmassa ei niin hyvää tulevaisuutta. Minusta se on suurempaa rakkautta, että jättää kokonaan synnyttämättä tällaisen yksilön.
Ajatus, että abortti on suurinta rakkautta lasta kohtaan, johtaa väistämättä siihen, että eräät 1900-luvun diktaattorit olivat kovempia rakastamaan kuin Jeesus.
no tässäpä päästäänkin siihen kysymykseen, että missä vaiheessa se solumöykky on lapsi?
Abortoihan elimistö itsekin kehityskelvottoman pois.
Lisäksi, et vain synnytä lasta, vaan elävän yksilön, jolla lapsuuden ja nuoruuden lisäksi odotettavissa aikuisuus ja noin +/- 80 elinikää. Kai haluat hänelle tälle 80 vuoden taipaleelle mahdollisimman hyvät lähtökohdat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että kromosonipoikkeavat sikiöt pitäisi abortoida: jos itse joudutte onnettomuuteen tai saatte aivovaurion vaikkapa sydänkohtauksen myötä, vammaudutte ja menetätte vaikka kävelykyvyn, niin mitä teette? Harakiri vai sopeutuminen uuteen tilanteeseen?
Jos vanhempanne vastaavasti halvaantuvat tms. niin autatteko heitä vai työnnättekö jyrkänteeltä alas?
tämä on mielestäni eri asia. Silloin kun tietää, että on down, niin miksi ehdoin tahdoin pitää sen vauvan? Haluaa hänelle täällä kylmässä maailmassa ei niin hyvää tulevaisuutta. Minusta se on suurempaa rakkautta, että jättää kokonaan synnyttämättä tällaisen yksilön.
Ajatus, että abortti on suurinta rakkautta lasta kohtaan, johtaa väistämättä siihen, että eräät 1900-luvun diktaattorit olivat kovempia rakastamaan kuin Jeesus.
no tässäpä päästäänkin siihen kysymykseen, että missä vaiheessa se solumöykky on lapsi?
Abortoihan elimistö itsekin kehityskelvottoman pois.
Lisäksi, et vain synnytä lasta, vaan elävän yksilön, jolla lapsuuden ja nuoruuden lisäksi odotettavissa aikuisuus ja noin +/- 80 elinikää. Kai haluat hänelle tälle 80 vuoden taipaleelle mahdollisimman hyvät lähtökohdat?
Nimenomaan, kyse on elävästä yksilöstä. Kummat ovat paremmat lähtökohdat yksilön näkökulmasta, elämä vai ei elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi miten kamalia kommentteja täällä. Muistuttaisin, että vammaiset ovat edelleen maailman syrjityin kansa. Meistä ihan kuka tahansa voi vammautua tai lapsen kehitysvammaisuus voi tulla ilmi vasta myöhemmin. Mitä näille ihmisille oikein pitäisi sitten tehdä? Yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan.
Älä puhu vammautuneista ja kehitysvammaisina syntyneistä samassa yhteydessä. Muutenkin normaalijärkisiä vammaisia veetuttaa, kun heidät lainmuutoksen yhteydessä liitettiin samaan porukkaan kehitysvammaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tulee tunne että osa tähän kommentoijista ei tiedä mitä ds tarkoittaa. Luulevat muulla tavalla kehitysvammaisia downeiksi. Downit eivät ole isokokoisia eivätkä mölise. Eivät juokse kenenkään perässä kun liikunnallisesti eivät pysty. Eivät aja kovaa vauhtia pyörällä. Kolmirenkaisilla osa pystyy ajamaan mutta ei kovaa vauhtia. Yleensä downit ovat mukavuudenhaluisia. Erityisen kiinnostuneita seksistä eivät ole.
Ei tarvitse polkupyörällä ajaa lujaa, kun seuraa kävelevää keskenkasvuista tyttöä. Ehkä tällä kaverilla oli mosaikismityyppistä 21-trisomiaa, piirteet olivat hyvin tunnistettavat. Hyvä, jos julkinen seksuaalinen toiminta on harvinaista ja kiinnostus nyttemmin ohjattu omassa rauhassa tapahtuvaan toimintaan. Silloin 30 vuotta sitten oli noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa hesarin jutussa pointti oli, että äiti ei halunnut ajatella tulevaisuuttaan sen vaikeimman karikon kautta. Monella on v ammaisuudesta ylipäänsä aivan järjettömiä stereotypioita. Minulla esimerkiksi oli toimistotyössä osa-aikainen down-syndroomainen kollega, joka siivosi keittiötä, keitti kahvia ja kasteli kukkia. Hän edusti varmasti melko keskivertoa down-syndroomaista henkilöä, oli pidetty työyhteisön jäsen (ja saattaa olla siellä vieläkin töissä, minä en).
Hän on keskimääräistä Down-henkilöä lievemmin kehitysvammainen, kun kykenee tuollaiseen
Miksi niin arvelet?
https://www.duodecimlehti.fi/duo16755
Osa oppii lukemaan ja tuntemaan kellon, mutta rahan arvon ymmärtäminen lienee kaikille ylivoimaista.
Minun tuntemani Down-ihminen opiskelee yliopistossa. Suoritti yo-kokeen ja pääsi opiskelemaan. Eli heitäkin on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuossa hesarin jutussa pointti oli, että äiti ei halunnut ajatella tulevaisuuttaan sen vaikeimman karikon kautta. Monella on v ammaisuudesta ylipäänsä aivan järjettömiä stereotypioita. Minulla esimerkiksi oli toimistotyössä osa-aikainen down-syndroomainen kollega, joka siivosi keittiötä, keitti kahvia ja kasteli kukkia. Hän edusti varmasti melko keskivertoa down-syndroomaista henkilöä, oli pidetty työyhteisön jäsen (ja saattaa olla siellä vieläkin töissä, minä en).
Hän on keskimääräistä Down-henkilöä lievemmin kehitysvammainen, kun kykenee tuollaiseen
Miksi niin arvelet?
https://www.duodecimlehti.fi/duo16755
Osa oppii lukemaan ja tuntemaan kellon, mutta rahan arvon ymmärtäminen lienee kaikille ylivoimaista.Minun tuntemani Down-ihminen opiskelee yliopistossa. Suoritti yo-kokeen ja pääsi opiskelemaan. Eli heitäkin on erilaisia.
Todella lievä down. Hyvä hänelle.
Terveenä syntyvänkin elämä on niin raskasta, että kannattaako vammaista synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen isokokoinen down saattaa olla varsin vaikea käsiteltävä laitoksessa, mikäli sattuu olemaan huonompi päivä.
No joo. Isokokoisia miehiä tarvittaisiin hoitajiksi lisää. Harmi kun vieläkin elää sitkeästi harhaluulo, että jos mies on hoitaja niin hän on neitimäinen homo.
Keskiverto 7-9-vuotias lapsi kykenee jo monenlaiseen "työhön" ilman valvontaa: siivous, kokkaus/leivonta ohjeen mukaan, lemmikkieläinten hoito, kaupassa käynti, pöydän kattaus, pihatyöt, lehdenjakokin jne.