MAALIS ' 05 loppuviikko!!!

Heippa!

Kiva Eliisaku kun kirjoittelit! Eihän sinua nyt olla unohdettu =)

Täällä on pohdittu noita kasvatusasioita. Meillä vasta tämä yksi ainokainen ja hänkin on mielestämme aika rauhallinen ja kiltti tyttö. Meillä yleensä nämä " vinkumiset" johtuu siitä kun ei anneta keksiä tai kun keksin kanssa ei saa lähteä keittiöstä mihinkään tms...Joskus likka innostuu läpsimään ja raapimaan tai käy tekemässä muuten pahojaan. No tällöin kielletään todella napakasti (huutoa yritetään välttää), katsotaan silmiin ja pidetään käsistä kiinni. Yleensä sanon " hyi häpeä" . Jos tämä ei tehoa niin meillä annetaan napautus sormille. Sellainen aika napakka mutta ei nyt kuitenkaan sellaista että se sattuisi lasta. Varsinaisia jäähyjä ei ole käytössä, kerran on ollut kun tilanne meni ihan mahdottomaksi. Minulla ei ole mikään pitkä pinna, miehellä kyllä on....välillä tulee tiuskahdeltua tytölle ja sit on kyllä paha mieli.

Mites Tuulian unet?

Meillä on neiti siellä mummolassa pihatalkoissa ja mies nukkuu edelleen, on nukkunut kellon ympäri. Mutta en herätä kun on herännyt koko viikon taas klo 4 jälkeen. Käyn tässä kohta siivoilemaan mutta imuri odottaa miestä tuolla varastossa :) Takapihaa täytyis kans siistiä kun sinne tehdään semmosta grillipaikkaa. Voikukkia ainakin nyppiä :/



Jeps, nyt rätti heilumaan! Heippa kaikille!

Kalamamille piti ruveta kirjottamaan, kun Henri kuulostaa ihan samanlaiselta kuin meidän Eeli. Eeli on myös herkkä, mutta kaikki tunteet tulee ulos todella voimakkaina. Ei siis vain pahat vaan myös hyvät.



Puhe on jonkin verran helpottanut käyttäytymistä, mutta Eelillä ainakin on parempia ja huonompia aikoja tuossa käyttäytymisessä, enkä osaa sanoa miksi on niin ailahtelevainen.



Parhaimmillaan Eeli käyttäytyy useimmiten nätisti, pyytää toisia leikkimään kanssaan, jakaa lelunsa, muutenkin on rauhallinen ja haluaa läheisyyttä. Sitten pahimmillaan Eeli riehuu kuin heikkopäinen, puistossa tönii kaikkia, Oonaa kiusaa hampaat irvessä, muutenkin käy koko ajan ylikierroksilla. En siis odotakaan, että tuon ikäisen pitäisi hillitä itsensä koko ajan, mutta pahimmillaan ollessaan ei tee muuta luin riehuu. Nuo jaksot kestää yleensä viikosta pariin.



Tuo ruokailukin on meille ihan yhtä tuskaa, joka aterialla saan siivota jotkut ruoka-aineet seiniltä. Ja sit muistaa kyllä sanoa, et " ei noin saa tehdä" .. Hohhoijaa...



Meillä ei rangaistuksena auta tuo holding, Eeli huutaa tasan niin kauan kuin pidän sylissä ja huuto vain pahenee. Jäähyt on paras vaihtoehto meillä, kaikki saa vähän aikaa rauhoittua, ainoa ongelma on Oona joka menee elvistelemään Eelin luokse, kun se raukka istuu rangaistustaan.



Ehkä meilläki pitais jollekki psykologille varata aika, kun välillä olen ihan hukassa tuon pojun kanssa.. Onneksi se osaa olla myös niin hellyyttävä, ei tätä muuten jaksais..



Ens syksynä pitäis alottaa päivähoito ja pelottaa Eelin käyttäytyminen siellä..



Mutta eiköhän se siitä, kun vain jaksaa nämä pahimmat ajat.. Onneksi on tulossa kesäloma ja saadaan miehen kans vähän omaakin aikaa. Helpottaa ehkä ainakin vähäksi aikaa.



Rosa, E&O

Minkäs ikäinen teidän Oona on?

Tilanteenne kuulostaa niin tutulta. Meidän Oona täytti just 9kk eli ikäeroa maalikseen on 1v4½kk. Meillä mustasukkaisuus alkoi, kun Oona nousi kävelemään tukia pitkin 7kk iässä. Sitä ennen siskoa vain hoivattiin. Nytkin kyllä vielä hoidetaan, tuodaan leluja/tuttia ja silitellään, mutta myös tönitään kumoon ja kauemmas, kun meinaa sotkea leikit.



-E&O&O

Oona täyttää vuoden nyt 29. päivä. Meillä mustasukkaisuutta on ollut ihan alusta asti. Se vain on muuttanut muotoaan ajan kuluessa. Nykyään Oona jo onneksi puolustautuukin, niin ei voi ihan mitä vaan sille tehdä.



Kyllähän sitä tietysti kaikilla on ongelmia lastensa kanssa, mut kyllä on rankkaa kahden pienen kanssa, kun neuvotellakaan ei voi, kun kumpikaan ei tajua kuitenkaa..



Mut nyt täytyy lähtee noiden muksujen kans ylos, kun on niin kiva ilma.



Rosa

Vaikka enpä kyllä juuri ole mikään älytön jäkisfani, hieman ohimennen seuraan. Kiinnostaa toki, mutta mulle riittää se, että tiedän tuloksen.



OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE!!



Meillä ihan tavallinen sunnuntai, ollaan jopa siivottukin, niin kuin sunnuntaisin usein nykyään tehdään. ;) Sen verran toki pyhä pyhitetään, ettei ehket vielä kirkonmenojen aikaan laula imuri. Eilen nautiskelin itsekseni teatterissa ja sen jälkeen käväsin kaverin luona euroviisuilemassa hetken verran. Sitten ajoin kotiin ja väistelin onnistuneesti hirvieläimiä... Onneksi niitäkään ei turhan usein tapaa.



Pojat ovat nukkuneet jo tovin. Nyt on tehtävä töitä hetken verran. Viimeisiä viikkoja viedään.. Tänään taidan ottaa suht rauhallisesti, mutta seuraavat kaksi viikkoa on jaksettava painaa.



Mukavaa toukokuun jatkoa kaikille! Jospas ennättäisin tulla kirjoittelemaan tällä viikolla vielä. Kuulumiset kuitenkin käyn lukemassa. Voimia niitä tarvitseville, ja nautitaan aurinkoisista päivistä. Huomenna pitäisi olla kuulemma lämmin päivä, mutta ainakin täällä meillä taitaa jo sen jälkeen taas ilmat kylmetä.



P

Voi jee, mikä sää. Vettä sataa lähes kaatamalla ja tuulee tosi kovaa, yök. Siitä huolimatta oltiin aamulla lähes 2 h ulkona. Vauva vaunuissa sadesuoja päällä ja meillä kahella sateen kestävät vaatteet. Aleksanterista oli ihana juosta kuralätäköissä. Ainoa huono puoli oli se, että laitoin vahingossa itselleni ei-vettä-kestävät-hanskat, paleli käsiä, onneksi eivät menneet läpimäriksi.



Arki rullaa mukavasti. Katariina herää edelleen vain kaksi kertaa yössä syömään. Kiva niin. Aleksanteri meni tässä vaiheessa enää yhdellä heräämisellä, joka sekin oli 5-6.30 välillä... eli ei edes yöllä. On aivan uskomatonta, että molemmat lapset voivat olla noin hyväunisia heti alusta asti. Voimia teille, joilla tilanne toisenlainen. Samoin kaikille teille, joilla muuta ongelmaa. Onneksi tilanteet näyttävät alkavan purkautua.



Äitienpäivä on aika jännä meillä tänä vuonna. Kuohun jumppanäytös on sunnuntaina. Pojat ovat siis hallilla harjoituksissa 11.30-11.45. Ja esitys alkaa sitten 15.00. Käytännössä ei siis muuta juuri tehdä. (Matkaa hallille 20 min meiltä., kun on ihan eri kuntaa.) Mutta ihana kun Marko osallistuu Aleksanterin kanssa esitykseen. Hehän ovat jumpanneet tämän kevätkauden. Minä olin esiintymässä viime vuonna ja oli aika upeaa, kun halli on täynnä porukkaa. Taaperoiden esitys on tänä vuonna " Kevät tulee" . Kiva nähdä. Mutta syömään on kyllä vaikea mennä. Hitsi. Ja minun toiveet ovat iso maahanistutettava ruusu ja ruokailu. Pitää kysyä, mennäänkö me jo lauantaina. Plääh.



Työpaikallekin pitäisi joku päivä venyä, kun työkaverit ja oppilaat haluaisivat nähdä vauvan. Pitäisköhän mennä maanantaina ja veis samalla nimpparitarjoilut. Jaksaisko? Ke-iltana / to-aamuna ajetaan mun siskon luokse ja tullaan kotiin vasta lauantaina. Mun vanhempia moikataan varmaan pe-aamusta, kun siko käy aamuvuorossa. Ihana lähteä. Ei olla oltu Maltan loman jälkeen missään yökylässä. Ollaan aika laiskoja majoittumaan " muiden nurkissa" . Mieluummin yövytään hotellissa, mutta siskon luo kiva mennä. Haluttais lähetä jo ke-iltana, mutta mies työmatkalla. Jos kotiutuu ajoissa, niin sitten lähdetään samantien.



Kuten huomaatte, niin ei oo mittään ihmeellistä asiaa. Tämän vuoksi ei tule niin usein kirjoiteltua. Mutta pitääkö sitä ollakaan?? Eikös sitä voi ihan vaan höpistä omiaan teille. Minusta ainakin on kiva lukea niitäkin juttuja, missä ei sen kummempaa.



Tässä hassu juttu: Aleksanteri heräsi vapun aikoihin päikkäreiltä hiukset ihan pörrössä. Hän pysähtyi peilin eteen katsomaan itseään ja sanoi: " Alen tukka pitää kammata. Alen pää on levinnyt." Niinpä...



Nyt otan pikku hörppysen kahvia ja vilkaisen päivän postin. Ihana hiljaisuus nimittäin meillä.



T: Tuula ja nukkuvat Aleksanteri ja Katariina

Tai pääsin jo kahdelta,mut kävin kaupoilla ja nyt kohta lähden hakemaan Juusoa hoidosta.Sieltä menemme suoraan muskariin,jossa tänään päättäjäiset,syksyllä sitten taas jatketaan.Muskarista taas lähdemme suoraan mun äidin luokse,mun velikin on siellä ja viemme äitienpäivälahjan jo nyt kun sunnuntaina mulla on iltavuoro töissä.Huono säkä ton työvuoron kans,mut minkäs teet...



EliisaKu!!!Tosi kiva kuulla susta!!Viime kesänä olet tainnut viimeksi kirjoitella oikein kunnolla.Ja kyllä teidät muistetaan!! :)



Huomenna mulla on vapaa päivä ja lähetään miehen ja bestmanin kans sovittamaan pukuja ja nyt otetaan sit mitat,paljonko tarttee pienentää.Mulla pitää varmaan ottaa reilusti sisäänpäin puvusta,on nimittäin paino pudonnut ja laihtumista tapahtunut sitten syksyn.



Tulipa tuossa mieleen,kun Pippandiin lapsi on vesirokossa ja vielä ei maalislapsosessa ole oireita,niin mekin käytiin talvella kylässä missä oli vesirokko alkamassa mut ei Juusolle siltikään tullu tartuntaa.



Jep,vaan nyt valmistautumaan taas lähtöön.



Suohomppeli81 ja Juuso

Tässä syödään ja lähtään sitten ystävämme 30-vuotiskaffeille.



Siis voitteko kuvitella, Mimmi nukkui tänään klo 8 asti. Moonakin klo 6.20 asti. Ihan luksusta, mutta ei Mimmi ole ollut yhtään sen paremmalla tuulella, harmi vain.



Sain tänään lastenhoitoapua ja pääsin yksin käymään kaupungilla hoitamassa asioita. Ostin mummoille sellaset kauniit kirjanmerkit. Sekä kirpparilta itselleni korkosaappaat ja mimmille syksyksi kengät. Silloin kyllä löytäisi vaikka mitä kivaa, kun ei ole rahaa.



Moona hakee sanaa kakka ja täti. Aivan uskomaton tarve puhua. Myös alkoi kävelemään tukea vasten..ei ole enää vaava tuo neiti. Ihana tuleva taapero.



Nyt pitää mennä. En sitten tiedäkään milloin koneelle, ehkä huomen aamuna. Lähtään pappalaan yökylään, la aamusta miulla on siel isäni naapurissa hieroja, iltapäivällä kummilapsen synttärit ja sen jälkeen sitten kotiin. Äitienpäivästä en tiedä vielä, appi tekee ruuan..joten syödään joko meillä tai sitten siellä mummolassa.



Minille piti sanomani, että kirjoittele vaan mitä mieleen tulee..sana on vapaa ja kyllä me luetaan =)



Tuulia

..edes vähäisen. ;)



Kiva, että jotkut vielä meitäkin, hävettävän vähä" puheisia" muistaa.



Meillä oli tänään ohjelmassa muskarin kevätjuhlat. Olin todella yllättynyt miten meidän ipanat siellä käyttäytyivät, vaikka uhmaa on ollut maalispojulla ilmassa enemmän kuin usein. Pikkukakkosta taas on vaikea pitää aloillaan, kun haluaa vain harjoitella kävelemistä. Nyt kuitenkin hihkui innoissaan isin sylistä musiikille, taputti ja hymyili ympärillä oleville vanhemmille.



Mitenkäs TUULIA teidän juniori liikkuu? Meillä mennään tukia pitkin toista kuukautta ja kiipeily ylöspäin on alkanut. Ihan yhtä kova vietti ei kirjahyllyyn tms. ole kuin veljellään tämän ikäisenä -onneksi.



Mitens kokeneemmat ja viisaammat olette ratkoneet MUSTASUKKAISUUTTA? Meillä tuo 2v. poju on ottanut elämäntehtäväkseen maanvetovoima-agentin tehtävät ja pyrkii palauttamaan siskon maantasalle heti kun hän nousee seisomaan. Ei auta jäähyt, torumiset, asiasta puhuminen, lahjonta eikä kiristys.



Entä miten lapsenne muistavat isoäitejään/mummejaan äitienpäivänä? Onko jo joku perinnelahja/tapa kuvioissa? Meillä ei ole vielä mitään perinteitä muodostunut. Koko lähiporukalla on kahtena viime vuotena pidetty brunssi ja lisäksi mummit ovat saaneet jonkun pienen lahjan/askartelun tms. lapsenlapsilta. Toistaiseksi heillä molemmilla on vain nämä meidän 2 ipanaa. Tänä vuonna askartelimme lasten kanssa heille " kesäkiikarit" ja koristeltiin ne sitten sormiväreillä. Yhdet ovat olleet valmistumisestaan asti jo niin kovassa käytössä, että menivät jo vähän rikki. Huomenna pitäisi tehdä toiselle mummille uudet.



Tsemppiä ANOPIN kanssa taisteleville. Mun anoppi on onneksi suht okei, mutta kyllä hänenkin kanssa, varsinkin näissä " lapsiasioissa" on palanut käämit pariinkertaan. Olen sitten antanut vain tiukan, mutta mielestäni reilun palautteen ja kertonut toiveeni, että miten vastaava tilanne/asia mielestäni pitäisi hoitaa jatkossa. Näitä tilanteita ovat olleen mm. allergisoivien ruoka-aineiden tyrkyttäminen tyyliin " ei kai nyt näin vähä mitään haittaa" tai, että kun jatkaa vaan kehumista ja hössöttämistä, vaikka poika ei ole totellut kieltoa. Pikkukakkosen synnyttyä on kyllä mennyt tosi hyvin. Toivottavasti ei ole vain tyyntä myrskyn edellä. Ollaan taas suuntaamassa anoppilaan viikon päästä 4 päiväksi.



Nyt pitää painua punkkaa kohti, että jaksaa huomenna taas juosta tenavien perässä puistossa ja laittaa kodin kuntoon viikonloppua varten.



-E & O & O

.. siellähän se TUULIA olikon jo kirjoittanut, että Moona kävelee tukia pitkin. Mä luin sen, mutta silti jäi sellainen olo, että kuvittelinko vai luinko oikeasti. Noloa. Tällaista tää äitipandan elämä on. lahopää ja silmät ristissä. Nyt nukkumaan, ennen kuin kirjoittelen jotain vielä typerämpää.



-E *taas*

Kiva, että EliisaKu kirjoittelit tänne pitkästä aikaa! Kiva, kun nyt on muutama vanha kirjoittelija muistanut meitä : ) Tulkaahan vähän useamminkin kirjoittelemaan!



Meillä oli eilen tarhan kevätjuhlat tuossa läheisellä koululla ja kyllä oli oikein katastrofi-ilta. Henri veti melkein koko juhlan ajan sellaista yhden miehen showta ja ei ollut kyllä meillä vanhemmilla ollenkaan kivaa. Lopulta mies kantoi pojan ulos salista. Henri oli sanonut ulkona " Henri oli tuhma tuolla" ja näyttänyt sitä juhlapaikkaa. Mä sit illalla mietin, et mikä ihme meillä menee pieleen kun kaikki muut lapset oli niin nätistä äitinsä sylissä ja Henri ei suostunut edes istumaan mun sylissä vaan omalla tuolilla tyyliin " henri istuu itte" . Nyt on vähän kaikessa tää " mää itte" -meininki. No, se kai kuuluu ikään.

Juttelin sitten tänä aamuna pitkään Henrin lastentarhanopettajan kanssa ja hän sanoi Henristä ihmeen nätisti. Hän on luonteeltaan herkkä reagoimaan muutoksiin ja tollasiin juttuihin reagoi, missä on paljon ihmisiä. Hän kuulemma jännittää tollaisia tilanteita ja siksi käyttäytyy noin. Oli kuulemma aivan oikein, että kannettiin hänet ulos sieltä niin näkee, ettei noin voi käyttäytyä. Mutta kuulemma kannattaa välttää tuollaisia isoja juhlia ym. kun ne stressaa Henriä. Sanoi, että meillä varmasti on nyt rankkaa mutta jos jaksamme vuoden-pari olla hänen kanssaan johdonmukaisia ja läsnä niin varmasti hän tuosta rauhoittuu ja meillä on sitten huomattavasti helpompaa. Ei hän kuulemma ilkeyttään noin käyttäydy.

Nyt hän vaan tarvitsee paljon vanhempiaan ja sitten vielä enemmän kun vauvakin syntyy.



Nyt on kuulemma ruokailutkin sujuneet äärettömän hyvin. Henri on pitkään istunut yksin eri pöydässä kuin muut. Tarhan tädit istuu välillä hänen kans samassa pöydässä. Ennen hän veti toisa tukasta ja löi ym. Veti sellaista shoeta ja häntä joutui koko ajan kieltämään ja sai negatiivista palautetta. Nyt syö hienosti, on ensimmäisenä valmis ja saa paljon kehuja. Toi järjestely tuntui aluksi musta kamalalta ja miehestä tuntuu vieläkin mutta nyt kun näen, että syö niin kiltisti (ennen ei syönyt mitään kun riehui niin paljon) ja syö vielä kotinakin kiltisti niin ei mua enää harmita tuo asia. Henri kaatoi esim. ennen aina maidot pöydälle tai lautaselle ja nyt hän juo nätisti mukistaan. Edistymistä on tapahtunut selvästi ja kiva niin.



Mutta tulipa Tuulia vaan mieleen, kun pohdiskelit noita kasvatusasioita, että samassa veneessä ollaan. Meiän lapset on ehkä hieman erilaisia mutta aika vaikeeta on molemmilla tällä hetkellä. Sä kun sait positiivista palautetta, että olet toiminut oikein niin haluaisin sen verran apua, että miten kannattaa rankaista tottelematonta lasta. Jotenkin olen helisemässä tuon pojan kanssa ja tuntuu, että minä ja mies ollaan eri linjoilla tuon rankaisemisen suhteen. Mies paljon uhkailee ja kiristää ja sitten näpäyttää jos ei muu auta. Mä taas kannan mieluummin pojan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Huutaminen ei auta enkä kannata mitään fyysistä kuritusta. Mutta jotain pitäis keksiä ja molempien vanhempien pitäisi mun mielestä toimia samalla tavalla!!!



Tulipas paljon sepustusta lasten kasvatuksesta mutta muutkin, kertokaa ihmeessä MITEN RANKAISETTE LASTA?



Tänään ohjelmassa jumppa, äitienpäivälahjan osto ja kotona siivousta ja pyykinpesua. Mies menee illalla työpaikan kevätjuhliin ja mä menen huomenna luokkakavereiden kanssa picnic-risteilylle Ahvenanmaalle ja takaisin. Ihanaa päästä pitkästä aikaa tuulettumaan vaikka ei tän mahan kanssa niin kauheasti juhlita. Päästään kuitenkin syömään kunnolla seisovaan pöytään ja saa rentoutua ja unohtaa hetkeksi kodinhoito ym. Kivaa : )



Mä jo tällä palstalla yleisesti kyselin, et onko jollain vauva ollut perätilassa. Jos teillä on kokemuksia asiasta, niin kertokaa ihmeessä. Tämä ei ainakaan vielä ole kääntynyt ja kun on niin alhaalla niin mahtaako enää kääntyäkään. Yöllä kun menin vessaan, niin oli hurjan tuntuista kun jalka tuli kyljestä " läpi" . Oli oikein sellanen uloke : ) Eilen myös supisteli kiitettävästi kun siivosin kaappeja. Mielenkiintoista kuulla tiistaina, onko tuolla alhaalla tapahtunut mitään. Toivottavasti. Mä en millään jaksa jos tää menis yli. Henrikin kuitenkin syntyi rv 39+3. No, jos sektioon päädytään niin sehän on ainakin ennen laskettua aikaa.



Jeps, mutta nyt jumppaan. Tulkaahan ystävät kirjoittelemaan!



Kalamami, Henri ja masuasukki rv 34+3

Meiltä löytyy kans melkoinen sisu/tahtopussi tuosta maalispojusta. Välillä ollaan oltu helisemässä ties minkä asian suhteen. Kaikkiin ongelmatilanteisiin ja huonoon käytökseen (mm. pureminen, huutaminen, karkailu, kiukkukohtaukset, jne) ollaan onneksi löydetty toimiva ratkaisu. Laittelen seuraavaan muutamia juttuja mistä meille on ollut apua, josko joku sopis vaikka teillekin, kalamami.



Neuvolasta olen kysellyt neuvoja, ja kerran sitten soiteltiin neuvolapsykologille, kun neuvolantäti ei osannut vastata, miten kannattais toimia. Tällöin kyseessä siis muhun kohdistuva pureminen, joskus mummiin ja isäänkin. Ei kavereihin - onneksi. Oltiin kokeiltu, kieltamistä, nurkkaa jne. Mutta tuloksetta. Mun piti sitten kirjoitella niitä puremiseen johtaneita tilanteita ylös jonkin aikaa ja sitten psykka ehdotti siihen holdingia. Toimi tosi nopeasti. Alle viikossa oli pureminen hoidettu pois kuvioista ja ekan päivän jälkeen tulokset oli jo huomattavia. Samalla poistui myös vanhempien manipulointikeino: hyperventilaatio. Jotkut kuulema lopettavat hengittämisen ja menevät tajuttomaksi, jos eivät saa tahtoaan läpi. Siihen antoi varalle takataskuun neuvon olla reagoimatta. Psykalta sain myös kasan kirjavinkkejä, joita kannattais lukea. Luettu on ja osa moneen kertaan ja myös isän toimesta. Hyviä olivat. Tuli itselle sellainen " hallinnan tunne" ja pääosin meillä asusteleekin nyt kiltti ja hyvin käyttäytyvä poika. Mutta vahvatahtoinen hän yhä on. Narut pitää vaan pitää koko aika ja kaikissa tilanteissa tiukasti omissa käsissä. Jos narua vähän löystää, niin sitten saakin sitä kiskoa takas itselleen useamman päivän ja viikon. Eli just toi johdonmukaisuus on meillä avainsana: rajat aina samassa paikassa ja sama reaktio temppuilusta.



Rangaistuskonstit vaihtelee tilanteen mukaan:

1) varoitus -> toisesta nurkkaan 1-2min

2) huomiotta jättäminen

3) sanallinen selitys ja esim. mustasukkaisuustilanteissa tunteiden läpi käyminen & ennaltaehkäisy



Kirjoja ois vaikka miten paljon suositeltavaksi, mutta Jo Frostin " lapsityrannit" on kyllä tosi helppo lukuinen ja kelpo perusteos.



Nyt takas lasten pariin, ettei ole kohta kahta lasta toistensa tukissa kiinni.



-E & oliver & oona 08/2006

Nyt on taas aikaa vähän kirjoitella. Aamupäivästä olin keskimmäisen lapsen kerhon lauluhetkessä ja kakkukahvilla äitienpäivän kunniaksi. Kerho on päiväkodin alaisuudessa ja päiväkotiryhmien kanssa yhdessä oli tuo lauluhetki. On kiva tapa nuo erilaiset jutut päiväkodin puolella " sujahtaa" sinne totuttelemaan. Keskimmäinen menee kuitenkin siihen päiväkotiin eskariin ja toivottavasti tuo maaliskuinen pääsee hoitoon sinne. Maaliskuinen viihtyikin hyvin ja viipotti ympäriinsä lelujen perässä, vaikka lelut eivät olleetkaan hänelle tarkoitettuja.



Kasvatuskysymykset tuntuvat olevan nyt ajankohtaisia. Ehkä olen huono vastaamaan koska meillä ei ole pahemmin tainnut olla noita ongelmia lasten kanssa (tai ainakin ne ovat olleet aika nopeasti ohimeneviä). Itse perustan kasvatuksellisesti seuraaviin tapoihin:

-En rankaise (siis vielä ainakaan taaperoikäisiä, jälkiseuraamukset tekemisestä tulevat iän myötä esim. koululainen voi jo saada kotiarestia yms.). Jäähyjäkin meillä käytetään enemmän vasta yli 3v:na ja silloinkin riittää että rauhoittuu ja sitten asia saadaan puhuttua ja sovittua.

-Maaliskuisen kanssa riittää vielä kielto ja kiellon toteutumisen varmistaminen (siis jos jonnekin ei saa mennä ja menee kiellosta huolimatta nostan/haen pois). Ja jos on pidempiaikaisempi ongelma (esim. se pureminen) pyrin ehtimään tilanteeseen väliin ennen kuin mitään tapahtuu ja ohjaan toiminnan muuhun. Ja tietenkin kun homma toimii kehutaan positiivisesta toiminnasta. Esikoisella muistan aikanaan kun keksimme peukun näyttämisen positiiviseksi palautteeksi toiminnasta, joka sitten sai pojan säteilemään ja sitä oli helppo näyttää vaikka huoneen toiselta puolen kesken leikin ilman että tarvitsi keskeyttää mitään (eli ei ollut pelkästään sanallisesti sidottu tuo positiivinen palaute). Mutta nyt tuo maaliskuinen on vielä niin pieni, että hymy ja suullinen kehu rautalangasta vääntäen toimii paremmin.



Mutta kuten sanottua minulla ei ole kokemusta mistään hankalista tilanteista. Ja nämä toimivat meidän lasten kanssa, jotka tunnen. Toisaalta meilläkin lapset ovat erilaisia, siinä kun esikoisella pystyi joustamaan yhdessä sun toisessakin, niin kakkosella ei pystynyt tai tuli tilanne että lapsi odotti aina jatkossakin samaa joustoa ja paluu normaaliin vei tuhottoman kauan totuttelua.



Tätä kolmatta lasta on tarkoituksella kasvatettu löysimmin, jotta ei olisi " liian kiltti" ja osaisi pitää puoliaan. Eli kasvatuksellisesti on löysätty, mutta aika samaan sarjaan tuo näyttää menevän kuin meidän isommatkin lapset, eli ei mikään maailman pahin lapsi pitää käsissään. Saas sitten nähdä miten päivähoitoelämä muuttaa tuon lapsen: Pelkään ihan todella sitä että se näkyy lapsessa ja lapsen käytöksessä. Taidan olla aika pöljä monen muun mielestä, mutta haluaisin enemmän olla paikalla ja kasvattamassa lastani, jonka tunnen paremmin kuin ne hoitotädit ja jota minä ehdin seurata erilailla kuin isomman lapsiryhmän kanssa toimivat aikuiset, jotka ovat kuitenkin " vain" töissä. Ja päivähoitoon meno on meille ihan uusi asia, vain esikoisen eskari päiväkodissa hieman tutustutti siihen maailmaan ja kieltämättä ei aina niin kivasti.



No takaisin maallisempiin asioihin. Olen siirtynyt liikunnassa taas vaihteeksi halonhakkuulinjalle ja se tuntuu vähän hartioissa. Eli pihahommat jatkuu ja halkokasa pitäisi saada siivottua. Lauantai meneekin pihahommissa ja miehen pitäisi kasata se trampoliini lapsille ja samalla tehdä uima-allasta... No sisällä on kaaos, kun eletään vaan ulkona. Tänäänkään ei paljoa ole huvittanut siivota ja olen vielä lähdössä kylään tyttöjen kanssa kunhan maaliskuinen herää.



Ja sunnuntaiksi toivotan kaikille hyvää äitienpäivää!