Miksi en jaksa??

Minulla on kolme lasta, 7-, 4- ja 1- vuotiaat. Olen kotona hoitovapaalla vielä muutaman kuukauden ja ne kuukaudet tuntuvat nyt kyllä niin pitkiltä. Tämä nuorimmainen on sairastellut lähes koko ajan syksystä asti ja muutenkin ollut kova itkemään, välillä on tuntunut että hän on itkenyt koko elinvuotensa. Kahden lapsen kanssa vielä pärjäsin hienosti ja elämä hymyili mutta tämän kolmannen kanssa olen niin eri aaltopituudella, että tuntuu etten osaa häntä hoitaa niin että hän olisi tyytyväinen. Ja tästä poden erittäin huonoa omaatuntoa. Olen pettynyt itseeni äitinä ja samalla olen koko ajan kiukkuinen ja itkuinen. Lisäksi saan ajoittain aivan selviä paniikkihäiriökohtauksia. Aluksi ajattelin niiden johtuvan pms oireista mutta kyllä niitä muulloinkin on alkanut tulla. Etenkin ahdistun, kun kuulen että jossain on joku tauti liikkeellä (koska en jaksaisi enää yhtään tämän nuorimmaisen sairastelua) ja nyt noro-viruksen aikaan en uskalla edes perhekerhoissa kulkea. Meillä on kyllä ystäviä muissa lapsiperheissä enkä muutenkaan ole sulkeutunut kotiin mutta silti tämä ahdistus tulee välillä niin vahvana päälle, että tuntuu etten saa henkeä, oksettaa enkä saa syötyä. Tuntuu etten pysty hoitamaan näitä lapsiakaan ja olen laihtunut useita kiloja. Mieheni yrittää tukea, hoitaa lapsia mutta kun on remontit ja miehellä omakin sairaus en voi häneltäkään koko ajan apua vaatia lasten hoitoon josta minun kyllä pitäisi selviytyä. Välillä vain paniikkimainen olo vie niin vallan.

Rakastan toki lapsiani täydestä sydämestä ja siksi podenkin niin huonoa omaatuntoa, kun en jaksa. Itse olen lapseni halunnut mutta silti aika ajoin ajattelen, että miksi heidät halusin. Poiskaan en tietysti missään nimessä heitä antaisi. Töihinkään en voi palata ennen kuin hoitovapaani loppuu koska tilalleni on otettu sijainen ja pitkä kesä tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta. Mitään en kotona ehdi tekemään. Koti on kuin kaatopaikka mikä luo niin paljon stressiä lisää, koska olen aina nauttinut siisteydestä. Täällä ei kotiin saa edes siivouspalvelua jonka olisin valmis ottamaan. Yritän koko ajan joka välissä siivota ja järjestellä ja sekin aika on tietysti lapsilta pois. Ja taas alkaa huono omatunto laulaa...