Vedän puoleeni hyödyn tavoittelijoita, miten löytää aitoja ystäviä?

Lakkaa olemasta vähemmän kiltti. Se ei tarkoita, että pitäisi olla ilkeä, lakkaat vaan olemasta yhtä kiltti kuin tähän asti.

Miksi sinulla olisi velvollisuus olla toisille olkapäänä tai apukäsinä? 

Vierailija kirjoitti:

Kun tutustut uusiin ihmisiin.

Lakkaa tarjoamasta apua.

Jos joku pyytää apua, niin sano periaatteesta ei tai älä ryntää ihan heti avuksi.

Jos toinen pyytää apua, pyydä itsekin jo alkuvaiheessa. Jos toinen ei ole halukas auttamaan sinua, skippaa koko tyyppi. Ei tule auttamaan sinua myöhemminkään.

Niin, mitä se ystävyys sinulle merkitsee, mitä haluat? Jos haluat vastavuoroisuutta, niin lähde alusta asti siihen, että asiat toimii molempiin suuntiin. Älä oleta, että voit tarjoutumalla auttamaan saada toiselta samaa takaisin, vaan lähde pienestä ja katso, keillä se vastavuoroisuus tulee luonnostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkiskele itseäsi. Mikä saa sinut tarjoamaan apua oma-aloitteisesti joka tilanteessa? Mikä laukaisee halun tarjota apua? Jos oivallat sen, pystyt helpommin välttämään tilanteet, joissa joudut hyväksikäytetyksi.

En tarjoa aina apuani. En yleensä auta tuttavia tai etäisempiä ihmisiä. Ystäviä sen sijaan pyrin auttamaan aina. Kai auttamisen takana on monta syytä. Tyttönä minut kasvatettiin olemaan avulias, joustava ja helppo lapsi. Nuorempana kaipasin ystäviä ja yritin ansaita heitä olemalla mahdollisimman mukava eli myös avulias. Nyt aikuisena tykkään olla ystävällinen ja kohdella muita hyvin. En ole mikään kynnysmatto, joka auttaa ketä tahansa ja miten tahansa. Esim. taloudellisesti en auta ikinä.

Ap

Tyttönä minut kasvatettiin olemaan avulias, joustava ja helppo lapsi. Nuorempana kaipasin ystäviä ja yritin ansaita heitä olemalla mahdollisimman mukava eli myös avulias.

Tämä on todella yleistä naisilla ja tytöillä ja johtaa usein todella huonoihin seurauksiin. Omat tunteet ja tarpeet jää sivuun ja rajat ymmärtämättä. Hyvä, että olet aikuisena oppinut pois liiasta miellyttämisestä ja sinulla on selvästi hyvät rajat. Vielä ystävyyksissä ja niiden olettamisessa on ehkä jotain tuosta lapsuuden ja nuoruuden kasvatuksesta jäljellä. 

Kaikki me vedämme hyödyntavoittelijoita puoleemme. Oma olemus määrittää sen minkä tyyppisen hyödyn tavoittelijaa vedämme puoleen. Muuta olemustasi, saat toisenlaisia tavoittelijoita jotka ehkä sopivat paremmin sinulle.

Kolikolla on aina kaksi puolta.

Ap voi olla niin itsekäs, että kokee muut itsekkääksi. Tälläinen voisi olla vaikka puoliso joka eroaa kun toinen osapuoli ei halunnut siivota "oikein".

Toisaalta ap voi olla hyvin avulias ja helposti hyväksikäytettävä.

Tasapuolisia suhteita saa käyttäytymällä tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kolikolla on aina kaksi puolta.

Ap voi olla niin itsekäs, että kokee muut itsekkääksi. Tälläinen voisi olla vaikka puoliso joka eroaa kun toinen osapuoli ei halunnut siivota "oikein".

Toisaalta ap voi olla hyvin avulias ja helposti hyväksikäytettävä.

Tasapuolisia suhteita saa käyttäytymällä tasapuolisesti.

Ei siltä vaikuta, että ap olisi mulkero.

Ja tasapuolisia suhteita ei aina saa käyttäytymällä itse tasapuolisesti. Samoin kuin olemalla uskollinen ei saa 100 % varmuudella uskollista puolisoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista hyötyä he tavoittelevat ja miten?

Useimmiten minulta on tavoiteltu kolmea asiaa:

-Sitä, että minä olen sellainen tukipilari, johon voi tukeutua. Ihminen, joka aina kuuntelee ja on tukena, kun on joku kriisi. Tämä voi jatkua vuosia. Sitten kun itse kaipaisin joskus kuuntelijaa omalle kriisilleni, niin todetaan ettei ole mun juttu ja adios.

-Apua käytännön asioissa. On tullut autettua monien työhakemusten kanssa, neuvottu käytännön asioissa tai ihan konkreettisesti olen auttanut toista. Minä olen ihminen, jonka on saanut lastenvahdiksi, muuttoavuksi tai luokseni voi tulla herkulliselle brunssille jne. 

-Olen "paperilla" ihminen, jonka kanssa kannattaa olla. Minulla on elämässä asiat kunnossa, asun hyvällä alueella kauniissa talossa, minulla on nousujohteinen työura jne. Jos tähän pärjäämiseen on tullut särö, on se aina karkottanut ystäviä.

Ap

Mulla saman tyyppinen kohtalo. Yritä ajatella siten, että ihmiset kenellä ei ole kapasiteettia olla sun elämässä häviää muutamassa vuodessa ja yritä löytää itsesi "tasoista" seuraa eli heitä, jotka on samanlaisia kuin sinäkin. Ja nää ihmiset ketä autat, ala asettamaan rajoja sille miten paljon autat. Ainakin itse kilttinä ja auttavaisena ihmisenä koen, että ne rajat täytyy myös löytyä itsestä, että osaa sanoa sen ei:n. Että nyt ei pysty auttamaan ja jos on auttavainen luonne niin siitä voi tehdä ammatin, jolloin suhde autettaviin on ammattimainen ja oman elämänsä voi pyhittää enemmän itselleen/samankaltaisten ystävien löytämiseen, koska ei sun ole tarkoitus välttämättä olla varsinaisesti näiden tukea tarvitsevien ihmisten läheinen ystävä. Toivon, että löydät ystävän, joka on samalla tavalla tuki sulle kuin sinäkin hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkiskele itseäsi. Mikä saa sinut tarjoamaan apua oma-aloitteisesti joka tilanteessa? Mikä laukaisee halun tarjota apua? Jos oivallat sen, pystyt helpommin välttämään tilanteet, joissa joudut hyväksikäytetyksi.

En tarjoa aina apuani. En yleensä auta tuttavia tai etäisempiä ihmisiä. Ystäviä sen sijaan pyrin auttamaan aina. Kai auttamisen takana on monta syytä. Tyttönä minut kasvatettiin olemaan avulias, joustava ja helppo lapsi. Nuorempana kaipasin ystäviä ja yritin ansaita heitä olemalla mahdollisimman mukava eli myös avulias. Nyt aikuisena tykkään olla ystävällinen ja kohdella muita hyvin. En ole mikään kynnysmatto, joka auttaa ketä tahansa ja miten tahansa. Esim. taloudellisesti en auta ikinä.

Ap

Tyttönä minut kasvatettiin olemaan avulias, joustava ja helppo lapsi. Nuorempana kaipasin ystäviä ja yritin ansaita heitä olemalla mahdollisimman mukava eli myös avulias.

Tämä on todella yleistä naisilla ja tytöillä ja johtaa usein todella huonoihin seurauksiin. Omat tunteet ja tarpeet jää sivuun ja rajat ymmärtämättä. Hyvä, että olet aikuisena oppinut pois liiasta miellyttämisestä ja sinulla on selvästi hyvät rajat. Vielä ystävyyksissä ja niiden olettamisessa on ehkä jotain tuosta lapsuuden ja nuoruuden kasvatuksesta jäljellä. 

Miten noista ystävyyksistä ja niiden olettamisesta pääsee eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkiskele itseäsi. Mikä saa sinut tarjoamaan apua oma-aloitteisesti joka tilanteessa? Mikä laukaisee halun tarjota apua? Jos oivallat sen, pystyt helpommin välttämään tilanteet, joissa joudut hyväksikäytetyksi.

En tarjoa aina apuani. En yleensä auta tuttavia tai etäisempiä ihmisiä. Ystäviä sen sijaan pyrin auttamaan aina. Kai auttamisen takana on monta syytä. Tyttönä minut kasvatettiin olemaan avulias, joustava ja helppo lapsi. Nuorempana kaipasin ystäviä ja yritin ansaita heitä olemalla mahdollisimman mukava eli myös avulias. Nyt aikuisena tykkään olla ystävällinen ja kohdella muita hyvin. En ole mikään kynnysmatto, joka auttaa ketä tahansa ja miten tahansa. Esim. taloudellisesti en auta ikinä.

Ap

Tyttönä minut kasvatettiin olemaan avulias, joustava ja helppo lapsi. Nuorempana kaipasin ystäviä ja yritin ansaita heitä olemalla mahdollisimman mukava eli myös avulias.

Tämä on todella yleistä naisilla ja tytöillä ja johtaa usein todella huonoihin seurauksiin. Omat tunteet ja tarpeet jää sivuun ja rajat ymmärtämättä. Hyvä, että olet aikuisena oppinut pois liiasta miellyttämisestä ja sinulla on selvästi hyvät rajat. Vielä ystävyyksissä ja niiden olettamisessa on ehkä jotain tuosta lapsuuden ja nuoruuden kasvatuksesta jäljellä. 

Miten noista ystävyyksistä ja niiden olettamisesta pääsee eroon?

Sillä, kun alkaa tunnistaa, milloin miellyttää. Sitten opetteele kuuntelemaan omia tarpeita ja seuraamaan niitä. Ne rajat pitää löytää itsestä, kuten joku sanoi. Läsnäolosta omille tunteille ja tarpeille. 

Ap, tunnistin kaikesta kertomastasi niin itseni. Olin vielä muutama vuosi sitten ihan samanlainen miellyttäjä ja aina auttamassa tai järjestämässä kaikille kaikkea. Oli pitkä prosessi hyväksyä se fakta, että oma käytökseni oli suurimpana syynä siihen miksi oma energiani ja rajani "vuoti" ja miksi olin niin uupunut tai höynäytetty jatkuvasti. Kesti myös tosi kauan päästä yli siitä surusta, mikä seurasi tiettyjen kaverisuhteiden päättymisestä. Ne hyötymiseen ja rajattomuuteen perustuvat ihmissuhteet loppuivat nimittäin sitä mukaa, mitä enemmän aloin vetää rajoja ja keskittymään omaan hyvinvointiin. Joukossa oli vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita, joiden päättyminen kirpaisi tottakai extra syvältä. Oli todella musertavaa tajuta, että lähes kaikki oli perustunut siihen, että minä joustan,  kutsun, tarjoan, hoidan, autan, kuuntelen jne. Kun lopetin kannattelun, huomasin että vastavuoroisuus puuttuu. Nyt ystäväpiirini on paljon, paljon pienempi mutta sitäkin laadukkaampi. Ne harvat oikeat ystävät joille haluan uhrata aikani ja energiani, ovat nykyään sellaisia jotka antavat yhtä lailla itsestään takaisin. Niitä myös löytyy helpommin sitä kautta, kun raivaat elämästäsi uudelle tilaa. Vähän kuin uutta turvallista parisuhdetta on vaikea löytää, jos roikkuu vielä kiinni edellisessä toksisessa kuviossa. Se hyvä puoli näissä asioissa nimittäin on, että kivat ja hyvät tyypit löytävät kyllä ennen pitkää uutta seuraa jos vain pitävät omat puolensa. Siinä missä hyötyjät haluavat hengailla vain niiden kanssa joista voi hyötyä, hyvät tyypit etsivät kuitenkin yhtä lailla toisia hyviä tyyppejä. Ensin mainituille rajat ja itsekunnioitus ovat karkote, mutta jälkimmäisille ne luovat turvaa ja tekevät sinusta parempaa seuraa.

Hyötyjien lisäksi vedin nuorempana puoleeni myös eri tavalla ongelmaisia ja epävakaita ihmisiä, koska olin niin empaattinen ja kärsivällinen. Tässäkin oli taustalla se, että joku osa minusta nautti siitä, kun kehuttiin empaattiseksi ja kiltiksi, vaikka varsinaista kiitosta uhrautumisesta ei koskaan tullutkaan. Sain alitajuisesti vahvistusta ja todistusta omaan epävarmuuteen ja lapsuudessa syntyneeseen haavaan; nyt minä kelpaan ja riitän, olen tarpeeksi hyvä ihminen tms. Nykyään taas kuulen tuota kiltiksi kehumista harvemmin, minkä olen ottanut merkkinä miellyttämisestä ulos kasvamisesta. Onnekseni kuulen useammin nykyään sitä, että oletpa sinä rohkea tai että olet aito oma itsesi. Se tuntuu tällä hetkellä niin paljon paremmalta, koska en tarvitse enää yhtä paljon validaatiota sille että olen pidetty tai että jaksan muka aina kaikkien puolesta kaiken. Tiedän itse oman sydämeni, mutta osaan nyt kohdistaa ja kanavoida niitä hyviä puolia viisaammin. Kaikki eivät ansaitse minun kallisarvoista aikaa ja energiaani, vaikka ystävällinen voi toki olla ihan kaikille. Se ei maksa mitään että kohtelee kaikkia kunnioituksella, mutta monenlainen muu auttaminen herkästi maksaa omat voimat. Suosittelen terapiaa ja kuuntelemaan aiheesta erilaisia podcasteja, youtube-videoita jne. Näihin asioihin löytyy kyllä tukea kun etsii.<3

Vierailija kirjoitti:

Ap, tunnistin kaikesta kertomastasi niin itseni. Olin vielä muutama vuosi sitten ihan samanlainen miellyttäjä ja aina auttamassa tai järjestämässä kaikille kaikkea. Oli pitkä prosessi hyväksyä se fakta, että oma käytökseni oli suurimpana syynä siihen miksi oma energiani ja rajani "vuoti" ja miksi olin niin uupunut tai höynäytetty jatkuvasti. Kesti myös tosi kauan päästä yli siitä surusta, mikä seurasi tiettyjen kaverisuhteiden päättymisestä. Ne hyötymiseen ja rajattomuuteen perustuvat ihmissuhteet loppuivat nimittäin sitä mukaa, mitä enemmän aloin vetää rajoja ja keskittymään omaan hyvinvointiin. Joukossa oli vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita, joiden päättyminen kirpaisi tottakai extra syvältä. Oli todella musertavaa tajuta, että lähes kaikki oli perustunut siihen, että minä joustan,  kutsun, tarjoan, hoidan, autan, kuuntelen jne. Kun lopetin kannattelun, huomasin että vastavuoroisuus puuttuu. Nyt ystäväpiirini on paljon, paljon pienempi mutta sitäkin laadukkaampi. Ne harvat oikeat ystävät joille haluan uhrata aikani ja energiani, ovat nykyään sellaisia jotka antavat yhtä lailla itsestään takaisin. Niitä myös löytyy helpommin sitä kautta, kun raivaat elämästäsi uudelle tilaa. Vähän kuin uutta turvallista parisuhdetta on vaikea löytää, jos roikkuu vielä kiinni edellisessä toksisessa kuviossa. Se hyvä puoli näissä asioissa nimittäin on, että kivat ja hyvät tyypit löytävät kyllä ennen pitkää uutta seuraa jos vain pitävät omat puolensa. Siinä missä hyötyjät haluavat hengailla vain niiden kanssa joista voi hyötyä, hyvät tyypit etsivät kuitenkin yhtä lailla toisia hyviä tyyppejä. Ensin mainituille rajat ja itsekunnioitus ovat karkote, mutta jälkimmäisille ne luovat turvaa ja tekevät sinusta parempaa seuraa.

 

Hyötyjien lisäksi vedin nuorempana puoleeni myös eri tavalla ongelmaisia ja epävakaita ihmisiä, koska olin niin empaattinen ja kärsivällinen. Tässäkin oli taustalla se, että joku osa minusta nautti siitä, kun kehuttiin empaattiseksi ja kiltiksi, vaikka varsinaista kiitosta uhrautumisesta ei koskaan tullutkaan. Sain alitajuisesti vahvistusta ja todistusta omaan epävarmuuteen ja lapsuudessa syntyneeseen haavaan; nyt minä kelpaan ja riitän, olen tarpeeksi hyvä ihminen tms. Nykyään taas kuulen tuota kiltiksi kehumista harvemmin, minkä olen ottanut merkkinä miellyttämisestä ulos kasvamisesta. Onnekseni kuulen useammin nykyään sitä, että oletpa sinä rohkea tai että olet aito oma itsesi. Se tuntuu tällä hetkellä niin paljon paremmalta, koska en tarvitse enää yhtä paljon validaatiota sille että olen pidetty tai että jaksan muka aina kaikkien puolesta kaiken. Tiedän itse oman sydämeni, mutta osaan nyt kohdistaa ja kanavoida niitä hyviä puolia viisaammin. Kaikki eivät ansaitse minun kallisarvoista aikaa ja energiaani, vaikka ystävällinen voi toki olla ihan kaikille. Se ei maksa mitään että kohtelee kaikkia kunnioituksella, mutta monenlainen muu auttaminen herkästi maksaa omat voimat. Suosittelen terapiaa ja kuuntelemaan aiheesta erilaisia podcasteja, youtube-videoita jne. Näihin asioihin löytyy kyllä tukea kun etsii.<3

Kiitos tästä viestistä! <3 Herätti todella paljon ajatuksia.

Itse vaistoan minulle ei sopivat ihmiset jo ihan alkumetreillä.

Ei ole muita kuin hyödyn tavoittelijoita.

Mulla vähän samaa vikaa ja jotkut ihan silmiinnähden loukkaantuvat kun en teekään mitä he pyytävät vaan kieltäydyn. Esim. työpaikalla joku joka ei ole esimiessuhteessa edes minuun, yrittää ujuttaa tehtäväkseni jotain hänen vastuulleen kuuluvaa vaikka itsellänikin on omat kädet täynnä töitä eikä saa ajoissa tehtyä edes kaikkia omiakaan. Niin tässä tilanteessa pitäisi alkaa kantaa huolta vielä toistenkin töistä! Sitten kun napakasti kieltäydyn, minä olen se pahis! Vaikka ei ole mitään mielenkiintoa kesken oman urakkani alkaa vahtimaan muiden tekemisiä hoituvatko ne. Kuvitellaan että ollaan vaikka siivoojia ja mun vastuulla on ikkunat ja työkaverilla sauna. Niin hän yrittää ujuttaa mulle kiukaan pesua vaikka puolet ikkunoista on pesemättä ja urakka kusee. Menisi esihenkilölle marisemaan ettei saa hoidetuksi omaa tonttiaan, mulle se ei kuulu enkä halua siitä huolehtia.

Osa ehkä kaipaa hädässä ystävää tueksi ja avuksikin. Osa taas ei.

Ei sellaisia ole olemassa. Hyötymisen tavoittelussa jokainen on kokoomukselainen ja ev.lut. KD.

Jos havaitset uuden tuttavan/kaverin olevan palveluksiasi vailla, niin skippaa ko. ihminen. Ei tule muuttumaan muuksi.

Välttelisin ihmisiä, jotka arvostavat toisissa statusta (rikkautta, arvostettua ammattia jne). Olet heille vain hyödyke. "Niin, mä tunnen sen Pirkon, joka on toimitusjohtajana siinä isossa firmassa x. Pirkko tekee sivubisneksenä luksusautojen kauppaa." Älä kerro ammattiasi, pärjäämistäsi ja yms alkuun. Löydät ihmisiä, joille noilla asioilla ei ole merkitystä.

Minulla taas, jos minä soitan tai laitan viestiä niin vastapuolen vastaamiseen voi mennä päiviä, viikkoja jopa useampi vuosi. Silti minun oletetaan oleva kuin ei mitään. Mutta kun minulle soitetaan ja tekisin saman, vaataisin reilulla viiveellä niin heti suututaan ja laitetaan välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista hyötyä he tavoittelevat ja miten?

Useimmiten minulta on tavoiteltu kolmea asiaa:

-Sitä, että minä olen sellainen tukipilari, johon voi tukeutua. Ihminen, joka aina kuuntelee ja on tukena, kun on joku kriisi. Tämä voi jatkua vuosia. Sitten kun itse kaipaisin joskus kuuntelijaa omalle kriisilleni, niin todetaan ettei ole mun juttu ja adios.

-Apua käytännön asioissa. On tullut autettua monien työhakemusten kanssa, neuvottu käytännön asioissa tai ihan konkreettisesti olen auttanut toista. Minä olen ihminen, jonka on saanut lastenvahdiksi, muuttoavuksi tai luokseni voi tulla herkulliselle brunssille jne. 

-Olen "paperilla" ihminen, jonka kanssa kannattaa olla. Minulla on elämässä asiat kunnossa, asun hyvällä alueella kauniissa talossa, minulla on nousujohteinen työura jne. Jos tähän pärjäämiseen on tullut särö, on se aina karkottanut ystäviä.

Ap

Et voi muuttaa muita ihmisiä, voit muuttaa vain itseäsi.

Annat itsestäsi sellaisen vaikutelman, että sinua pidetään helposti hyväksikäytettävänä. Kunnioitus pitää ansaita, eli aseta rajoja. Ikävä kyllä sitä on vaikea tehdä jälkeenpäin, eli kun vaikutelma on luotu, sen rikkominen saa aikaan vain kiukkua ja selän takana mustamaalaamista.

Mutta keskity uusiin ihmissuhteisiin ja perusta ne vastavuoroisuudelle.