Vedän puoleeni hyödyn tavoittelijoita, miten löytää aitoja ystäviä?

Katso YouTube Chptsd. Tää avas omat silmät.

Todennäköisesti olet liian ystävällinen ja liian avulias. Ihmiset aistivat sen ja ottavat ilon irti. 

Ala terveellä tavalla itsekkäämmäksi. Älä tarjoa apuasi ja ota miettimisaikaa, jos joku pyytää sinun apuasi.

"Kesti myös tosi kauan päästä yli siitä surusta, mikä seurasi tiettyjen kaverisuhteiden päättymisestä. Ne hyötymiseen ja rajattomuuteen perustuvat ihmissuhteet loppuivat nimittäin sitä mukaa, mitä enemmän aloin vetää rajoja ja keskittymään omaan hyvinvointiin. Joukossa oli vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita, joiden päättyminen kirpaisi tottakai extra syvältä. Oli todella musertavaa tajuta, että lähes kaikki oli perustunut siihen, että minä joustan,  kutsun, tarjoan, hoidan, autan, kuuntelen jne."

Tämä kolahti minulla kovaa. Minulla on päättynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana todella monta ystävyyssuhdetta. Nämä ovat päättyneet, kun olen itse lakannut olemasta se, joka joustaa, hoitaa tapaamiset matkustaa kauas toisen luo, on tarjonnut jotain toiselle, auttanut, yksipuolisesti kuunnellut jne. Kuvittelin, että totta kai tämä toimii myös toiseen suuntaan ja minullekin halutaan olla ystävällisiä. Oli karua tajuta, ettei haluttu. Tuli olo, että näin vähänkö minusta välitettiin.

Nyt olen elämässä murrosvaiheessa, jossa minulla on yksi tasavertainen, hyvä ystävyyssuhde. Kaikki muut ystävyydet ovat kariutuneet. Olen päättänyt, että alan nyt etsiä uusia tuttavia, kavereita ja ystäviä sillä logiikalla, etten enää halua tuohon aiempaan rooliini. En enää ole yliystävällinen, tarjoa apua, ole lähes aina saatavilla. Uskon, että löydän tasavertaisempia ystävyyksiä, kun valitsen seurani vastaisuudessa tarkemmin.

Ehkä odotat liikaa. Kannattaa ensiksi tutustua ihmiseen kaverina tai tuttuna ja sitten vasta ystävystyä, jos tuntuu siltä. Ei ystävyys perustu palvelukseen tekemiseen, vaan yhdessäoloon.

Varmaan monet samaistuvat tähän. Aitoja ystäviä on hankala löytää. Minä olen tehnyt niin että jos vaikuttaa siltä että toinen on aina (viikottain) hakemassa jotain hyötyä, niin laitan tuttavuuden jäihin. Olen edelleen ystävällinen, mutta en auta. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä odotat liikaa. Kannattaa ensiksi tutustua ihmiseen kaverina tai tuttuna ja sitten vasta ystävystyä, jos tuntuu siltä. Ei ystävyys perustu palvelukseen tekemiseen, vaan yhdessäoloon.

Joskus voi vasta pitkänkin ystävyyden jälkeen selvitä, että toisen käsitys ystävyydestä on se, ettei tarvitse olla vastavuoroinen.

Ystävyys ei perustu palveluksen tekemiseen, mutta kertoohan se paljon, jos toinen ei ole valmis auttamaan ystävää hädässä, mutta on valmis ottamaan itse ystävältä vastaavan avun vastaan. Tämä kertoo siitä, että et ole ystävälle niin tärkeä, että hän priorisoisi sinun auttamisen/palveluksen tekemisen vastavuoroisesti.

Tuo on vaikea juttu, jos kyse on luonteenpiirteestä. Minulla on ollut sama ongelma, olen liiaksi auttamassa kiittämättömiä ihmisiä, jotka eivät sitä apua ansaitse. Vasta näin keski-ikäisenä olen oppinut sanomaan tällaisille ihmisille, että tee itse/hae itse/minä EN tuota hoida. Tuo kieltäytymisen taito/rohkeus olisi pitänyt oppia jo kauan sitten, olisin monelta ongelmalta ja sotkulta välttynyt.

taidat itse pilata potenttiaaliset suhteet olemalla hyväksi käytettävänä. älä anna niin ei tarvi odottaa takas, tai lakkaa odottamasta takas ja ole vilpitön

Parempi olla yksinäinen susi. Rakastaa,arvostaa ja hoivata itseänsä. Kuulostaa varmasti kyyniseltä mutta tämä maailma on täynnä selkäänpuukottajia, hyväksikäyttäjiä ja säälimättömiä opportunisteja. On siellä toki hyviäkin tyyppejä, mutta sellaisen asisn selvittäminen vie aikaa, vaivaa ja johtaa helposti pettymiseen. Itse olen todennut että parasta olla yksin.

Nämä "lakkaa odottamasta mitään takaisin" -ihmiset ovat juuri niitä ääshouleja, jotka yrittävät hyötyä sinusta ja vielä syyllistävät päälle, kun kehtaat odottaa ystävällisyyttä. Kyllä, terveessä ihmissuhteessa saa odottaa vastavuoroisuutta, eikä siinä ole mitään pahaa. Kierrä kaukaa ihmiset, jotka sanovat, että ystävällisyyden odottaminen toiselta on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä odotat liikaa. Kannattaa ensiksi tutustua ihmiseen kaverina tai tuttuna ja sitten vasta ystävystyä, jos tuntuu siltä. Ei ystävyys perustu palvelukseen tekemiseen, vaan yhdessäoloon.

Joskus voi vasta pitkänkin ystävyyden jälkeen selvitä, että toisen käsitys ystävyydestä on se, ettei tarvitse olla vastavuoroinen.

Ystävyys ei perustu palveluksen tekemiseen, mutta kertoohan se paljon, jos toinen ei ole valmis auttamaan ystävää hädässä, mutta on valmis ottamaan itse ystävältä vastaavan avun vastaan. Tämä kertoo siitä, että et ole ystävälle niin tärkeä, että hän priorisoisi sinun auttamisen/palveluksen tekemisen vastavuoroisesti.

niinkun sinäkin priorisoit avuntarpeen vakavuutta toisen puolesta. älä auta jos et tee sitä vilpittömästi. ei avusta jäädä velkaa eikä se velvota mihinkään jatkossa, sitä se ystävyys on. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä "lakkaa odottamasta mitään takaisin" -ihmiset ovat juuri niitä ääshouleja, jotka yrittävät hyötyä sinusta ja vielä syyllistävät päälle, kun kehtaat odottaa ystävällisyyttä. Kyllä, terveessä ihmissuhteessa saa odottaa vastavuoroisuutta, eikä siinä ole mitään pahaa. Kierrä kaukaa ihmiset, jotka sanovat, että ystävällisyyden odottaminen toiselta on liikaa.

ei vaan oppinu ja monet oppirahat on maksettu. monen vastavuoroisuus on pahasti lappeellaan kun pitää itseään ja aikaansa niin pirun tärkeenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä odotat liikaa. Kannattaa ensiksi tutustua ihmiseen kaverina tai tuttuna ja sitten vasta ystävystyä, jos tuntuu siltä. Ei ystävyys perustu palvelukseen tekemiseen, vaan yhdessäoloon.

Joskus voi vasta pitkänkin ystävyyden jälkeen selvitä, että toisen käsitys ystävyydestä on se, ettei tarvitse olla vastavuoroinen.

Ystävyys ei perustu palveluksen tekemiseen, mutta kertoohan se paljon, jos toinen ei ole valmis auttamaan ystävää hädässä, mutta on valmis ottamaan itse ystävältä vastaavan avun vastaan. Tämä kertoo siitä, että et ole ystävälle niin tärkeä, että hän priorisoisi sinun auttamisen/palveluksen tekemisen vastavuoroisesti.

niinkun sinäkin priorisoit avuntarpeen vakavuutta toisen puolesta. älä auta jos et tee sitä vilpittömästi. ei avusta jäädä velkaa eikä se velvota mihinkään jatkossa, sitä se ystävyys on. 

Taidat olla ihmisiä, jotka ottavat yksipuolisesti avun vastaan, mutta eivät ole valmiita auttamaan toisia? Kuulostat kerrassaan upealta puolisolta ja ystävältä. Sarkasmia.

"Nyt olen elämässä murrosvaiheessa, jossa minulla on yksi tasavertainen, hyvä ystävyyssuhde. Kaikki muut ystävyydet ovat kariutuneet. Olen päättänyt, että alan nyt etsiä uusia tuttavia, kavereita ja ystäviä sillä logiikalla, etten enää halua tuohon aiempaan rooliini. En enää ole yliystävällinen, tarjoa apua, ole lähes aina saatavilla. Uskon, että löydän tasavertaisempia ystävyyksiä, kun valitsen seurani vastaisuudessa tarkemmin."

Sama taktiikka on nyt itselläkin. Lisäksi kokeilen sitä, että olen vähemmän aktiivinen yhteydenpidossa. Olen huomannut, että tällöin toinen osapuoli ottaa eri tavalla yhteyttä ja kysyy kuulumisiani, jos en ole itse niitä oma-aloitteisesti heti kertomassa.

Paikkakunnat. Alue. Some. Ehkä pitää rajata porukkaa. Osa epätoivoisia, ei ole kukaan muu auttanut?

Älä hae ystäviä vaan tuttavia, silloin ei synny riippuvuutta kummallekaan. Ystävyyssuhteisiin liittyy aina jommankumman oletus toisen omistamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Välttelisin ihmisiä, jotka arvostavat toisissa statusta (rikkautta, arvostettua ammattia jne). Olet heille vain hyödyke. "Niin, mä tunnen sen Pirkon, joka on toimitusjohtajana siinä isossa firmassa x. Pirkko tekee sivubisneksenä luksusautojen kauppaa." Älä kerro ammattiasi, pärjäämistäsi ja yms alkuun. Löydät ihmisiä, joille noilla asioilla ei ole merkitystä.

Sit ei kannata mennä deittiäppeihin laisinkaan. Multa miehet on kysyneet ammattia ja koulutusta hyvinkin nopeasti. Joo, on ylempi korkeakoulutukinto. En etsi elättäjää enkä varsinkaan elätettävää. 

Vierailija kirjoitti:

Parempi olla yksinäinen susi. Rakastaa,arvostaa ja hoivata itseänsä. Kuulostaa varmasti kyyniseltä mutta tämä maailma on täynnä selkäänpuukottajia, hyväksikäyttäjiä ja säälimättömiä opportunisteja. On siellä toki hyviäkin tyyppejä, mutta sellaisen asisn selvittäminen vie aikaa, vaivaa ja johtaa helposti pettymiseen. Itse olen todennut että parasta olla yksin.

Olen kanssasi samaa mieltä osittain. Keskityn enimmäkseen itseni hoivaamiseen. Mulla on muutama läheinen. En kestä suhteita, joissa on hoivaamista /hallitsemista. 

Sivusta 

Iloista antajaa Jumala rakastaa. Ei siis uhriutuvaa. Lopeta siis antaminen jos siitä tulee sinulle vain murhe ja taakka. Anna vasta sitten jos et odotakaan mitään takaisin ihmisiltä joille annoit. Jumala maksaa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olla yksinäinen susi. Rakastaa,arvostaa ja hoivata itseänsä. Kuulostaa varmasti kyyniseltä mutta tämä maailma on täynnä selkäänpuukottajia, hyväksikäyttäjiä ja säälimättömiä opportunisteja. On siellä toki hyviäkin tyyppejä, mutta sellaisen asisn selvittäminen vie aikaa, vaivaa ja johtaa helposti pettymiseen. Itse olen todennut että parasta olla yksin.

Olen kanssasi samaa mieltä osittain. Keskityn enimmäkseen itseni hoivaamiseen. Mulla on muutama läheinen. En kestä suhteita, joissa on hoivaamista /hallitsemista. 

Sivusta 

Minusta hoivaaminen aikuisten välisissä suhteissa on yksi vallankäytön muoto. Läheisyys, läsnäolo ja vastavuoroinen auttaminen ovat eri asioita. Niissä molempien tarpeet tulevat kohdatuiksi eivätkä ne perustu millekään valta-asetelmalle. Hoivaaminen lipsahtaa liian usein siihen, että hoivaaja pitää hoivattavaa avuttomana ja yksinkertaisena ja hoivattava taas on vaarassa taantua ja passivoitua.