Vedän puoleeni hyödyn tavoittelijoita, miten löytää aitoja ystäviä?
Kysymys otsikossa. Kilttinä, ystävällisenä ja auttavaisena ihmisenä vedän puoleeni hyödyn tavoittelijoita, jotka hylkäävät minut saatuaan haluamansa/kun olisin itse jotain vailla. Miten löytäisin aitoja ystävyyssuhteita, joihin kuuluu vastavuoroisuus ja toisen kohteleminen ystävällisesti?
Ap
Kommentit (67)
Lähetät jotain energiaa muille. Vaihda energiasi.
Vierailija kirjoitti:
Millaista hyötyä he tavoittelevat ja miten?
En ole ap, mutta tunnistan ongelman.
Se hyöty voi olla milloin mitäkin, jollekin voit olla tositosi hyvä kaveri, siis silloin kun ei ole muita kavereita lähettyvillä.
Esim. yhden kaverin kanssa jos sovin jotain menoa, niin toisinaan hän tuleekin kipeäksi juuri ennen lähtöä. Ja myöhemmin kuulen, kuinka on ollut silloin "kipeäksi tultuaan" jossain viettämässä iltaa muiden ystäviensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lokki on aina lokki , vaikka voissa paistaisi. Muutenkin ihmisillä on se pinttynyt tapa ja tyyli toimia. Turha odotella sitä, että vastavuoroisuutta tulisi joskus.
Itse olen ollut yhden kaverini kanssa lokki, mutta vain siksi, että se tyyppi halusi hirveästi päteä maksamalla aina ja kutsumalla kylään. Ei sitä kehtaa kieltäytyäkään, vaikka mieluummin olisin jättänyt väliin pakkojuhlinnat törpössä seurassa, jota näillä kekkereillä yleensä aina oli mukana. Itse kaveri oli mukava tyyppi alunperin, mutta jossain vaiheessa hänellä nousi pissi päähän jollain lailla ja olisi halunnut varmaan enemmän minulta, mutta kun en ole mikään kodin hengetär ja kokki-ihme, niin en ole. Sitten veti palkokasvin nenukkiin, kun en muuttunut hänen mieleisekseen ihmiseksi.
Muitten kavereideni kanssa maksetaan itse ruokamme, nähdään ravintoloissa tai lenkillä tms. missä kenenkään ei tarvitse maksaa muiden kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä odotat liikaa. Kannattaa ensiksi tutustua ihmiseen kaverina tai tuttuna ja sitten vasta ystävystyä, jos tuntuu siltä. Ei ystävyys perustu palvelukseen tekemiseen, vaan yhdessäoloon.
Joskus voi vasta pitkänkin ystävyyden jälkeen selvitä, että toisen käsitys ystävyydestä on se, ettei tarvitse olla vastavuoroinen.
Ystävyys ei perustu palveluksen tekemiseen, mutta kertoohan se paljon, jos toinen ei ole valmis auttamaan ystävää hädässä, mutta on valmis ottamaan itse ystävältä vastaavan avun vastaan. Tämä kertoo siitä, että et ole ystävälle niin tärkeä, että hän priorisoisi sinun auttamisen/palveluksen tekemisen vastavuoroisesti.
Entäs tilanteessa, jossa toinen on pienituloinen ja toinen kirjaimellisesti miljönääri? Eikö ole aika normaalia, että se miljönääri maksaa pizzan? Jos sitten siitä uhriutuu, niin oma on ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Osa ehkä kaipaa hädässä ystävää tueksi ja avuksikin. Osa taas ei.
Tämä on totta. Itse olen aina hoitanut itse omat ongelmani ja eräs ystäväni tuntui oikeasti loukkaantuvan kun en erotessani mitenkään avautunut asiasta hänelle. Itsestäni on aika tylsää kuunnella muiden ihmissuhdejaarituksia, enkä ole koskaan kokenut muiden ihmisten "tukea" tai "neuvoja" erityisen hyödyllisiksi. Asiat eivät muutu miksikään vaikka niitä miten märehtisi, ja tämä ystäväni kyseli ja uteli parisuhdeongelmiani aika ärsyttävästikin. En kai minä kenellekään kerro kahdenvälisiä asioita, olisihan se aika törkeää sitä ex-puolisoakin kohtaan.
Opettele sanomaan ei, jos aistit että ovat hyötymistarkoituksessa. Pidä kiinni omista rajoistasi.
Olet oikeassa. Vielä kun joillekin "ystävyys" voi olla sitä, että toista voida kohdella ihan miten karseasti vaan ja silti häneltä odotetaan ystävällisyyttä, anteeksiantoa ja loputonta ymmärrystä.
Vastavuoroisuus on siis joillekin sitä, että sinä annat jatkuvasti anteeksi, annat tarvittaessa tukea ja apua, joustat muiden vuoksi mutta heiltä otat vastaan nyrkkiä, ilkeilyä, kieroilua, haukkumista, huorittelua ja pilkkaa siitä, että annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Ja jos et anna, nämä omasta mielestään kovinkin erinomaiset ihmiset uhkailevat tuhota elämäsi ja maineesi, koska pelkäävät omansa puolesta.