Miksi toiset ihmiset selviytyvät vastoinkäymisistä paremmin kuin toiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi. Kyky kestää vastoinkäymisiä ja pahoja tapahtumia on jokaisella erilainen.

Ohis mutta sanaa "resilienssi" on alettu viljellä nykyään joka helkkarin käänteessä, ihan sama mikä on asiayhteys. Puhukaa suomea älkääkä yrittäkö esittää sivistynyttä! On kyllä maailman ärsyttävin sana.

Resilienssi on suomea, samalla tavalla kuin vaikkapa auto tai musiikki.

Näin. Ja minua surettaa kun halutaan vähentää sanoja, joita meillä on käytettävissä. Jos meillä on täsmällisiä sanoja joilla hyvin kuvata asioita, miksi haluaisimme vähentää niitä? Yhtä hyvin voitaisiin sopia että tästä eteenpäin on vain yksi sana, limppu, ja sitä sqnotaqn eri äänenpainoilla, ja asiayhteydestä selviää mitä tarkoitetaan. Siltä joskus tuntuu näiden ihmisten kanssa jotka eivät halua että mitään sanaa käytettäisiin joka on vähänkään epätavallisempi, eli ei toistu arkikielessä kovin ahkeraan, vaan harvemmin. Tajuaako nämä ihmiset, että suorastaan alleviivaavat että äo ei kovin korkealle kurkota?

Minulla hyvä resilienssi, koska lapsena olin syntipukki. Se kehitti psyykkeä, ja yritystä pärjätä. Menestyinkin lapsista parhaiten, minulla myös hyvä itsetuntoa eikä vastoinkäymiset haittaa, kun niistä aina selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..

Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.

Omaa resilienssiä pystyy vahvistamaan.

Miten?

Laittaa palstan kiinni ja lähtee pitkälle kävelylle. Lepää tarpeeksi. Syö terveellisesti. Näillä pääsee alkuun. 

..... No aikalailla ääretön määrä asioita vaikuttaa..... mietippäs vähän. Kuinka monta ihmisotusta onkaan nyt vuonna 2026 tällä planeetalla? En jaksa nyt katsoa mutta onko pian jo 9 miljardia. Kaikki ovat yksilöitä, kaikki kokevat eri asiat jne. yms. ja identtiset kaksosetkin... Olen muutamia tuntenut kouluajoilta samoissa kouluissa, ja hekin ovat erilaisia. En ainakaan itse tiedä esim. ketään identtiiä kaksosia jotka ovat käsi kädessä vertauskuvallisesti  ovat kiini toisissaan sanotaan vaikkapa näin... niin luuletko/uskotko että he kokevat ja ajattelevat tuollaisessa tapauksessa joka ikisen asian samalla tavalla determinisesti tms.?

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole koskaan auttanut. Siksi olen selvinnyt, vaikka olen syntynyt rahakkaaseen perheeseen.

Miten ne rikkaudet näkyi elämässä ,lapsuudessa,nuoruudessa?

Ja missä sua ei autettu sitte?

Riittävä turvallisuuden tunne oli se sitten läheisistä muodostuva tukiverkko tai jokin muu kannatteleva voima elämässä. Joskus turvattu talous voi auttaa myös paljon. Paljolti muodostuu jo lapsuudessa nämä selviytymismekanismit ja resilienssi. Toki elämänkokemukset vaikuttavat myös paljon miten paljon ihminen kestää.

Geenit vaikuttavat paljon. Älykkyys, muu lahjakkuus. Sisukkuus ja kädentaidot pitkälti geneettisiä. 

Temperamentti. Jotkut ottavat luonnostaan monet asiat huomattavasti raskaammin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperhe, kasvuolosuhteet, resilienssi, meillä on niin erilainen psyykkinen rakenne..

Se resilienssi tulee niistä lapsuuden kasvuolosuhteista ja ympäristöstä.

Ei tule. 

Itse olen elänyt turvattoman lapsuuden, mutta selviydyn vastoinkäymisistä hyvin, koska olen rakentanut itseni uudelleen enkä hae turvaa muista ihmisistä. Olen itse itseni paras tuki, johon voin aina luottaa 100 %.

Olet jo kadottanut itsestäsi osan, etkä edes tajua sitä.

Huutonaurua ankeuttajalle. Heti koukuilla kiinni ja repimässä mutaan. Sitten imukuppi ihoon kiinni. Ryys! Hahahah

Jos on voimakkaasti narsistinen, niin se auttaa, koska mikään ei voi horjuttaa kuvitelmaa omasta paremmuudesta. Hyvänä esimerkkinä Trump. 

Ikäviä asioita tapahtui kaikille.Menneitä asioita ei voi enää muuttaa,mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.Ei siis kannata jäädä liikaa menneitä asioita itsesäälissä pyörittelemään mielessään.Yrittää ottaa takaiskusta opikseen  ja mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Geenit vaikuttavat paljon. Älykkyys, muu lahjakkuus. Sisukkuus ja kädentaidot pitkälti geneettisiä. 

Kädentaidot geneettisiä, älä naurata. Aivojen motoriikka harjaantuu harjoituksella ei geenien voimasta kohdussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit vaikuttavat paljon. Älykkyys, muu lahjakkuus. Sisukkuus ja kädentaidot pitkälti geneettisiä. 

Kädentaidot geneettisiä, älä naurata. Aivojen motoriikka harjaantuu harjoituksella ei geenien voimasta kohdussa. 

Kädentaitoja voi jokainen tosiaan harjaannuttaa, mutta toisilla on paljon enemmän taipumuksia ja lahjakkuutta. Kädentaidot vaativat usein hahmotuskykyä ja ovat myös perinnöllisiä. Taidemaalari, kelloseppä, pitsinnyplääjä, paanukatonrakentaja, pukuompelija. Joillakin on sorminäppäryyttä ja hahmotuskykyä sekä keskittymiskykyä enemmän kuin toisilla, lapsesta asti. Mulla menevät vasen ja oikea helposti sekaisin ja olen kömpelö. Kaikki oppivat tekemään villasukan, jos haluavat ja opettelevat, mutta ryijyä eivät saa aikaiseksi...ei riitä pää. kaikki oppivat perkaamaan kalan, mutta hyvää käsikirurgia ei tulisi kaikista  lääketieteen lisensiaateista. Kaikki kompleksit taidot vaativat myös paljon harjoitusta mestaruuteen asti, toistoja. Yksinkertaiset asiat ovat yksinkertaisia ja helposti opittavia. 

Tämä ei kuulu resilenssi eli mielen joustavuus, kimmoisuus -ketjuun varsinaisesti. Älykkäät ja taitavat yksilöt toki selviävät vastoinkäymisistä paremmin kuin heikommat. Geenit ovat hyvin määrääviä monessa asiassa.    

Resilienssiä voi myös harjoittaa ja vahvistaa.

Ootas ku iskee 5-kympin kriisi. Ja 6-kympin. Romahdus / räjähdys voi olla suuri.

Joku psykologi kuvasi resilienssiä jakkarana, jossa on eri tukipisteitä, jalkoja. Johonkin voi yrittää vaikuttaa itse, johonkin ei niinkään. Jos neljästä jalasta puuttui yksi, se vaikeutti toipumista jo jonkin verran, kaksi merkittävästi, puhumattakaan kolmen tai kaikkien jalkojen puuttumisesta. Ja jos lapsi kasvaa traumaympäristössä vailla turvaverkkoja, on heikennetty jokaista jalkaa jo valmiiksi. 

Ja meillä kenelläkään tilanne ei ole stabiili. Minusta tuntui joskus, että resilienssi on valtava ja niin se oli muidenkin mielestä. Sitten meni kymmenen vuotta ja pahoja tapahtumia, oltiinkin jo olemattomassa resilienssissä. Toki ystävät edelleen kuvittelevat resilienssini olevan rautainen, mutta ei se ole. Tai on se varmaan tarkemmin ajateltuna, kun viralliset hoitotahotkin sanoo niin, mutta tilanne on niin vakava ja pitkittynyt ja monikerroksinen, ettei siihen riitä hyväkään resilienssi ratkaisemaan asiaa. Olen toki selvinnyt selväjärkisenä ja ilman päihteitä. 

Onneksi olkoon 852

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, varmaan joku pessimistinen ajattelutapa ja joustamattomuus. Minusta on ihan päätön ajatus lopettaa elämänsä esim. työttömyyden takia.

Itse ajattelen pessimistisesti ja ehkä juuri sen takia olen selvinnyt vaikeuksista koska tavallaan ajatteluni on jo käynyt syvissä vesissä ennen ikävien asioiden tapahtumista. Ja kyllä, on ollut vakaviakin menetyksiä sekä rikoksen uhriksi joutumista yms. Kukin tavallaan.

Varmaan itsevarma, ahkera ja älykäs selviää. Tietää, että töyssystä pääsee yli ja elämä jatkuu. 

Kyllä kaikki selviytyy, kunhan tutkiskelee itseään.