Arka aihe: syömishäiriö aikuisiässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Webinaarienkatselija täällä taas. Tutkimuksissa on todettu että niillä anoreksiasta toipuneilla jotka ovat lihoneet eniten ja nopeimmin on parempi ennuste kuin niillä jotka ovat jääneet alhaiseen painoon pitkäksi aikaa. Mietityttää kyllä että ovatko ne toipuneiksi katsotut anorektikot jotka ovat lihoneet normaalipainoon tai jopa ylipainoon kuitenkaan parantuneet psykiatrisesti, oikeasti.

Ruotsin Victoria on esimerkki henkilöstä joka on parantunut anoreksiasta kokonaan. Hän ei pystyisi elämään sitä elämää mitä elää jos olisi psykiatrisesti hajalla. Hyvä esimerkki kokonaan parantuneesta taviksesta on youtuben Elzani, joka dokumentoi yksityiskohtaisesti parantumistarinansa vaikea-asteisesta anoreksia nervosasta. Hän oli just sellainen luurankolaiha.

Tarkennus (jos jotakuta kiinnostaa): Elzanin anoreksia-tarina löytyy kanavalta Elzani. Hänellä on toinenkin kanava nimellä Elzani Singleton, mutta siellä on toisenlaisia videoita. Sen pitkän anoreksia-videon joutuu ihan kanavan sisältä hakemaan koska youtube ei näytä sitä hakutuloksissa ehkä siksi että thumbnailissä on niin järkyttäviä laihuuskuvia. Harmi sinänsä että youtube sitä piilottelee, koska Elzanin tarina on erittäin positiivinen toipumistarina. Hän oikeasti parantui ja muutti elämänsä kamalasta onnelliseksi. Hänen strategiansa oli all-in, ei rajoituksia.

Of Herbs and Altars niminen brittiläinen tubettaja on toinen jonka sh-aiheisiin videoihin kannattaa tutustua. Nelikymppinen toipumassa oleva (ex-)anorektikko joka oli mukana myös hirveässä pro-ana liikkeessä nuorena. On tehnyt siitä videon.

- Hoikatar

Ketju on ollut minulle henkilökohtainen ja tärkeä - kiitos kaikille osallistuneille! Kuinka te voitte?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ketju on ollut minulle henkilökohtainen ja tärkeä - kiitos kaikille osallistuneille! Kuinka te voitte?

Ap

Arvaa vain, kuinka moneen kertaan olen kiitellyt ketjun olemassaoloa - kiitos itsellesi, kun keskustelun avasit! Täällä on tullut sanottua sellaisia asioita, joita en ole ikinä ääneen lausunut kenellekään.

Olisi tosi mukava kuulla ihmisten kuulumisia. Ehkä joku uusikin löytäisi tänne!

Kirjoittelin joskus aiemmin, kun oireilu meinasi lähteä käsistä.

Olin umpilisäkkeen leikkauksessa, eli myös liikuntakiellossa, vain voinnin mukaan kävely.

Jo sitä ennen fysioterapeutti käski urheilemaan vaan toinen päivä ja silloinkin ottamaan paljon kevyemmin.

Oon lenkkeillyt ja liikkunut teini-iästä ja se on ollut kutakuinkin kaikki, mistä saan jotain iloa ja onnistumista. Olen harrastanut sitä myös siksi, kun se ylläpitää normaalia ruokahalua.

Ruokahalu täysin mennyt leikkauksen jälkeen. Ensin jaksoinkin tehdä smoothieita ja syödä ravitsevia pieniä annoksia usein kun tiedän että se olis nyt erittäin tärkeää. Ruuat on jääneet pilaantumaan kaappiin.

Alkaa olla todella vaikeaa, en halua syödä, en vaan halua, mä haluan anoreksian takaisin. Eilen söin palan juustoa ja puolikkaan proteiinijuoman.  Teen taas samaa kuin teininä "ei, ei ole yhtään nälkä. Ei tee mieli mitään, kiitos. Kiitos,mutta söin juuri". Normaalipainoinen ja hoikka olen vieläkin, vaikka vuoden liikuntakielto on muuttanut kehon koostumusta jota myös inhoan kun muistan mihin kaikkeen tää keho pystyi. Ja laihahan ei saa valittaa kehostaan.

En yhtään tiedä mitä tehdä,koska mulla on pitkä liikuntakielto niihin normaaleihin asioihin. Mihin mä ruokaa ja energiaa tarvitsen, jos en saa liikkua? Psyk kontakti on, mutta mulla on siellä tärkeämpiä asioita ja jos tähän joku puutttuisi jonka ainoa evidenssi on "täytyy syödä että jaksaa" niin multa menis hermo ja tää vaan pahenis. Ihmettelen ja katselen, toisaalta ällöttää kun muut vaan syö ilman ongelmia, herkkujakin. Mä en halua edes kurkun palaa.

Oon melkein 40. Pääseeköhän tästä ikinä. 

Tiedän et pitäis syödä tänään jotain mutta kaikki inhottaa, en vaan halua, tää kroppa on jo niin rappiolla että syöminen on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ketju on ollut minulle henkilökohtainen ja tärkeä - kiitos kaikille osallistuneille! Kuinka te voitte?

Ap

Hieman ristiriitaisissa tunnelmissa, kiitos kysymästä. Miten itselläsi sujuu?

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tapaamassa terapeuttia ja nyt mietin, jatkaisinko käyntejä. Yllätyksekseni sain kuin sainkin mainittua syömishäiriöstä, joskin pikkuisen kiertoteitse osteopenian kautta (lähetteen päämainintana oli keskivaikea masennus, joten syömisasiat ovat systeemin puolelta sivuseikka). Tämä oli minulle valtava kynnys, koska en näytä sairaalta eikä minulla siksi mielestäni ole oikeutta voida huonosti. Saa nähdä, miten tässä käy. Terapeutti oli mukava ja tuntui esittävän hyviä kysymyksiä, mutta vähän arastelen jatkoa. Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni hakeutumassa tällaiseen prosessiin, joten olen ehkä hiukan hukassa.

Mitä muille kuuluu?