Arka aihe: syömishäiriö aikuisiässä

Kunnioitan mielipidettäsi. Itsekin vuosia tätä julkista mankelia läpikäyneenä mietin (ja toivon) että jossain sen muutokseen parempaan on oltava. En väitä etteikö julkisella tehdä arvokasta työtä, kyllä tehdään. Mutta jälleen yhden hoitosuhteen kokeneena saan vahvistusta sille miksi ihmiset eivät pääse eteenpäin. Kirjaukset ja käynnit eivät vastaa toisiaan, luvataan (esimerkiksi lääkäriaika) mutta se jää haaveeksi, sanotaan että enää ei saa (!) tulla mutta kirjataan että potilaalla ei ole tarvetta (!) tulla. 

Aikaisempi ehdotukseni (kuten joku sen oli ymmärtänytkin) koski niitä ihmisiä jotka olivat jo lähes toivonsa menettäneet. Että olisivat yhteydessä edes johonkin tahoon eivätkä luovuttaisi. Tuskallista ja turhauttavaa on sekin että ensin annetaan ymmärtää että sinua autetaan ja saat tämän verran apua mutta puolet jää toteuttamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Olisipa pohjaton, pyyteetön ja vaateeton hiljaisuuden syli johon kadota - lopullisesti. Sanattoman ymmärryksen jatkumo. Armon ja lohdun ehtymätön lähde.

Sen minkä mielenterveyden puolella  menetät syömishäiriön merkeissä, on sinulle suotu kirjallisena lahjakkuutena. Tiedän ettei lohduta, sanon silti <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa pohjaton, pyyteetön ja vaateeton hiljaisuuden syli johon kadota - lopullisesti. Sanattoman ymmärryksen jatkumo. Armon ja lohdun ehtymätön lähde.

Sen minkä mielenterveyden puolella  menetät syömishäiriön merkeissä, on sinulle suotu kirjallisena lahjakkuutena. Tiedän ettei lohduta, sanon silti <3

Pätee mielestäni moneen ketjussa, täällä on useita hyviä kirjoittajia!

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Miten niin et saa laihdutettua? Niin yksinkertaista matikkaa osaa lapsikin.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Kyllä sä sen painon pois saat, vaatii vaan vähän kärsivällisyyttä ja vaivannäköä!

Mulla meinaa jaksaminen loppua. En näe minkäänlaista ulospääsyä nykytilanteesta. Olen ihan sokea tulevaisuuden suhteen. Tästä ei vaan tuu enää mitään.

P. S. Kiitos kaikille kokemuksia jakaneille, on ollut helpottavaa lukea!

Vierailija kirjoitti:

Mulla meinaa jaksaminen loppua. En näe minkäänlaista ulospääsyä nykytilanteesta. Olen ihan sokea tulevaisuuden suhteen. Tästä ei vaan tuu enää mitään.

P. S. Kiitos kaikille kokemuksia jakaneille, on ollut helpottavaa lukea!

Tiedän tämän olevan ihan hirvittävän epäkorrekti ja kaikin tavoin tuomittava vastaus hätääsi, vastaan silti. Samassa tilanteessa vuosia, vuosikymmeniä olleena; minä ajattelen tämän olevan sekä nykytilanne että tulevaisuus. Maksimoin sen mahdolliset positiiviset puolet, hyväksyn negatiiviset. Tämä on minun subjektiivinen normaalini, elämäni. 

Huolimatta kirjoituksestani; hae apua, pyristele, mikäli suinkin voimasi riittää. Usko. Toivo. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Minusta on hyvä että uskalsit kirjoittaa tänne! Aika usein kun jonkun asian sanoo ääneen tai kirjoittaa niin solmu voi aueta edes vähän. Älä satuta itseäsi siitä että kehosi toimii normaalisti sillä sitähän kuukautiset ovat, ei muuta. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Ottamatta nyt muuhun kantaa, mut miten ruma täytyy olla, että on neitsyt yli kolmekymppisenä...? :DDD

🦧

Siis apua! Tänään Helsingissä oli lämmintä ja  näin kadulla kävelevän naisen pipo päässä, reilusti vaatetta päällä. Ei tämä vielä mitään, mutta tämä ihminen oli kuin kävelevä luuranko. Ei hoikka tai laiha, vaan jalat pelkät tikut, ei mitään lihaa/lihasta missään, Nenä oli punehtunut, Aivan järkyttävän näköinen - toivottavasti saa apua ennen kuin kuolee tuohon,

Vierailija kirjoitti:

Siis apua! Tänään Helsingissä oli lämmintä ja  näin kadulla kävelevän naisen pipo päässä, reilusti vaatetta päällä. Ei tämä vielä mitään, mutta tämä ihminen oli kuin kävelevä luuranko. Ei hoikka tai laiha, vaan jalat pelkät tikut, ei mitään lihaa/lihasta missään, Nenä oli punehtunut, Aivan järkyttävän näköinen - toivottavasti saa apua ennen kuin kuolee tuohon,

Minäkin olen nähnyt pari tuollaista tyyppiä. Miksi syömishäiriössä palellaan? Ja tosiaankin viime kesänä näin todella laihan tyypin helteellä villapaita, takki , pipo ynnä muuta päällä. Eikö lämmönsäätely vai mikä sen onkin, enää toimi vakavassa nälkiintymisessä? Onko se vaarallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis apua! Tänään Helsingissä oli lämmintä ja  näin kadulla kävelevän naisen pipo päässä, reilusti vaatetta päällä. Ei tämä vielä mitään, mutta tämä ihminen oli kuin kävelevä luuranko. Ei hoikka tai laiha, vaan jalat pelkät tikut, ei mitään lihaa/lihasta missään, Nenä oli punehtunut, Aivan järkyttävän näköinen - toivottavasti saa apua ennen kuin kuolee tuohon,

Minäkin olen nähnyt pari tuollaista tyyppiä. Miksi syömishäiriössä palellaan? Ja tosiaankin viime kesänä näin todella laihan tyypin helteellä villapaita, takki , pipo ynnä muuta päällä. Eikö lämmönsäätely vai mikä sen onkin, enää toimi vakavassa nälkiintymisessä? Onko se vaarallista?

Hormonitoiminta on näillä kuin vanhalla palelevalla mummolla, siksihän kuukautisetkin loppuvat. On se siinä mielessä vaarallista ettei hormonitoiminta enää välttämättä palaudu, jos jatkuu tarpeeksi pitkään. Juuri siksi monet ex-anorektikotkin kärsivät lapsettomuudesta.

Muutos pelottaa monia niin paljon että annetaan sen syömishäiriön, alkoholismin tai muun addiktion tuhota koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Minusta on hyvä että uskalsit kirjoittaa tänne! Aika usein kun jonkun asian sanoo ääneen tai kirjoittaa niin solmu voi aueta edes vähän. Älä satuta itseäsi siitä että kehosi toimii normaalisti sillä sitähän kuukautiset ovat, ei muuta. Voimia!

Kiitos, onpa ystävällisesti ja viisaasti sanottu - ja aivan tottahan tuo on, faktuaalisesti. Olen usein miettinyt, että syömishäiriö haastaa Platonin klassisen tiedon määritelmän kolmikannan hyvin systemaattisesti. Tietoa on hyvin perusteltu tosi uskomus, eli esimerkiksi se, että kuukautiskierto on merkki elimistön normaalista toiminnasta. Väite on a) tosi ja b) hyvin perusteltu, mutten silti kykene c) uskomaan sitä aidosti. Järjellä ymmärrän faktuaalisen totuuden, mutta tunnetasolla tapahtuu jotakin aivan muuta.

Huomaan, että painonnousun jälkeen kaikenlainen satuttamiskäyttäytyminen on lisääntynyt hurjasti. Alipainossa ollessani sellaista tapahtui todella harvoin, mutta nyt, kun peilistä katsoo Jabba the Hutt, olen mustelmilla vähän väliä. Niin sokaisevaa itsevihaa ei saa kuriin millään muulla kuin rehellisellä kivulla.

Tämä viikonloppu oli jotenkin poikkeuksellisen vaikea. Vähän alkaa usko loppua, että jatkossa helpottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Minusta on hyvä että uskalsit kirjoittaa tänne! Aika usein kun jonkun asian sanoo ääneen tai kirjoittaa niin solmu voi aueta edes vähän. Älä satuta itseäsi siitä että kehosi toimii normaalisti sillä sitähän kuukautiset ovat, ei muuta. Voimia!

Kiitos, onpa ystävällisesti ja viisaasti sanottu - ja aivan tottahan tuo on, faktuaalisesti. Olen usein miettinyt, että syömishäiriö haastaa Platonin klassisen tiedon määritelmän kolmikannan hyvin systemaattisesti. Tietoa on hyvin perusteltu tosi uskomus, eli esimerkiksi se, että kuukautiskierto on merkki elimistön normaalista toiminnasta. Väite on a) tosi ja b) hyvin perusteltu, mutten silti kykene c) uskomaan sitä aidosti. Järjellä ymmärrän faktuaalisen totuuden, mutta tunnetasolla tapahtuu jotakin aivan muuta.

Huomaan, että painonnousun jälkeen kaikenlainen satuttamiskäyttäytyminen on lisääntynyt hurjasti. Alipainossa ollessani sellaista tapahtui todella harvoin, mutta nyt, kun peilistä katsoo Jabba the Hutt, olen mustelmilla vähän väliä. Niin sokaisevaa itsevihaa ei saa kuriin millään muulla kuin rehellisellä kivulla.

Tämä viikonloppu oli jotenkin poikkeuksellisen vaikea. Vähän alkaa usko loppua, että jatkossa helpottaisi.

Miten satutat itseäsi? Tunnistan kyllä ton, että joissain tilanteissa pelkästään kipu auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Minusta on hyvä että uskalsit kirjoittaa tänne! Aika usein kun jonkun asian sanoo ääneen tai kirjoittaa niin solmu voi aueta edes vähän. Älä satuta itseäsi siitä että kehosi toimii normaalisti sillä sitähän kuukautiset ovat, ei muuta. Voimia!

Kiitos, onpa ystävällisesti ja viisaasti sanottu - ja aivan tottahan tuo on, faktuaalisesti. Olen usein miettinyt, että syömishäiriö haastaa Platonin klassisen tiedon määritelmän kolmikannan hyvin systemaattisesti. Tietoa on hyvin perusteltu tosi uskomus, eli esimerkiksi se, että kuukautiskierto on merkki elimistön normaalista toiminnasta. Väite on a) tosi ja b) hyvin perusteltu, mutten silti kykene c) uskomaan sitä aidosti. Järjellä ymmärrän faktuaalisen totuuden, mutta tunnetasolla tapahtuu jotakin aivan muuta.

Huomaan, että painonnousun jälkeen kaikenlainen satuttamiskäyttäytyminen on lisääntynyt hurjasti. Alipainossa ollessani sellaista tapahtui todella harvoin, mutta nyt, kun peilistä katsoo Jabba the Hutt, olen mustelmilla vähän väliä. Niin sokaisevaa itsevihaa ei saa kuriin millään muulla kuin rehellisellä kivulla.

Tämä viikonloppu oli jotenkin poikkeuksellisen vaikea. Vähän alkaa usko loppua, että jatkossa helpottaisi.

Miten satutat itseäsi? Tunnistan kyllä ton, että joissain tilanteissa pelkästään kipu auttaa.

Kipu ei auta mitään, tuo vain lisää ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, palaan ketjuun ja vuodatan hiukan; älkää lukeko, jos inhottaa.

Kaipaan takaisin alipainoon enemmän kuin ikinä (paino palautui joitakin vuosia sitten, ja liikaakin tuli; en saa sitä karistettua, vaikka mitä tekisin). Kuukautiseni alkoivat viime keväänä uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja teurastamosirkus sen kuin pahenee kierto kierrolta. Näin hirviömäistä touhu ei takuulla ollut silloin 25-vuotiaana, kun kuukautiskierto edellisen kerran toimi. Ferritiini on jo valmiiksi 11, enkä usko, että yli viikon kestävä vuotohelvetti parantaa asiaa. Onnekseni teen tällä hetkellä etätöitä, sillä tämä hankaloittaa jo arkeakin (olen neitsyt, ja esimerkiksi tamponit ovat aivan liian epämukavia ja hankalia).

Olen jopa satuttanut itseäni rangaistukseksi siitä, että annoin painon nousta ja kuukautisten palata. Ansaitsen niistä johtuvan kivun ja itseinhon. Pahinta on se, etten saa painoani enää alas, vaikka kaikkeni yritän. Minun puolestani esirippu saisi jo laskea tämän irvokkaan farssin ylle.

Minusta on hyvä että uskalsit kirjoittaa tänne! Aika usein kun jonkun asian sanoo ääneen tai kirjoittaa niin solmu voi aueta edes vähän. Älä satuta itseäsi siitä että kehosi toimii normaalisti sillä sitähän kuukautiset ovat, ei muuta. Voimia!

Kiitos, onpa ystävällisesti ja viisaasti sanottu - ja aivan tottahan tuo on, faktuaalisesti. Olen usein miettinyt, että syömishäiriö haastaa Platonin klassisen tiedon määritelmän kolmikannan hyvin systemaattisesti. Tietoa on hyvin perusteltu tosi uskomus, eli esimerkiksi se, että kuukautiskierto on merkki elimistön normaalista toiminnasta. Väite on a) tosi ja b) hyvin perusteltu, mutten silti kykene c) uskomaan sitä aidosti. Järjellä ymmärrän faktuaalisen totuuden, mutta tunnetasolla tapahtuu jotakin aivan muuta.

Huomaan, että painonnousun jälkeen kaikenlainen satuttamiskäyttäytyminen on lisääntynyt hurjasti. Alipainossa ollessani sellaista tapahtui todella harvoin, mutta nyt, kun peilistä katsoo Jabba the Hutt, olen mustelmilla vähän väliä. Niin sokaisevaa itsevihaa ei saa kuriin millään muulla kuin rehellisellä kivulla.

Tämä viikonloppu oli jotenkin poikkeuksellisen vaikea. Vähän alkaa usko loppua, että jatkossa helpottaisi.

Miten satutat itseäsi? Tunnistan kyllä ton, että joissain tilanteissa pelkästään kipu auttaa.

Kipu ei auta mitään, tuo vain lisää ongelmia.

Ei välttämättä, jos ei vahinkoa tee! Mulla ainakin tapahtuu joku rentouttava vaikutus.

Yksi iso ongelma naisilla on myös se ettei menkkakipuihin välttämättä saa kunnon apua. 

Mulla oli varmaan juuri syömishäiriön takia menkkakivut paremmin aisoissa pitkälle aikuisuuteen. Kun aloin voida kunnolla paremmin, myös kivut kovenivat. Apuahan niihin oli vaikeahkoa saada vaikka onnistuikin. Silti kipulääkitys voidaan katkaista yhtäkkiä ja tarjota e-pillereitä tilalle. Mainostetaan että jos menkat jäisivät pois niiden avulla. Kokeilla pitää vaikka tuntuu miltä. Itselle menkat ja niiden pituus jne. on yksi terveyden merkki ja kyllä triggeröi ihan suoraan tällainen toiminta.