Jos sun koko omaisuus tuhottaisiin niin minkä tavaran menetys harmittaisi eniten?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua harmittaisi kaikki. Olen kovalla työllä ja säästämisellä saanut hankittua kivoja vaatteita, astioita, kirjoja, koruja, tekstiilejä, huonekaluja, koriste-esineitä, maalaustaidetta. On järkkäriä, objektiiveja, valokuvia diginä ja paperilla. Ynnä kaikki elektroniikka ja huonekalut, joista osa vintagea jo jos ei suorastaan antiikkia. Niin joo olisin kyllä tosi vihainen. Ei niinkään se tavara sinänsä vaan että vuosikausien säästämenen ja uurastaminen olisi mennyt hukkaan.

Tämä. Ja usein on miettinyt pitkään sitä ostosta ja harkinnut ja haaveillut. 

6 teraa valokuvia ja 100 000€ edestä harrastuksiin liityyvää tavaraa. Paljon on sellaista, mitä ei koskaan saa uutta.  Olen myös tehnyt asioita, joihin olen käyttänyt tuhansia euroja rahaa ja satoja tunteja aikaa. Niiden menettäminen todella harmittaisi.

Valokuva- albumit, perinnekorut. 

Lapsen lelut, vaatteet. 

Yhteiset valokuvat 😭

Paperiset valokuvat ja jotkut paperit. Lisäksi kummankin "sairaalastakotiutumispotkupuku myssyineen". Ne on olen säästänyt heille muistoksi. Sitten on isoisän sotakunniamerkit ja mummun minulle kutomat vauvasukat, joita haudon muistona yli 30 vuotta sitten kuolleesta mummusta. Miehellä varmaan olisi muutama muistoesine myös kuten isoisänsä 40-vuotislahjaksi saatu kaiverrettu pikari vuodelta 1953...

Sanotaan näin, että pahvilaatikollinen riittäisi evakuoimaan täältä ne tärkeimmät tavarat. 

The Cranberriesin kaks ekaa cd-levyä. Ne on rakkaimmat.

Ei mikään irtain ole niin tärkeä. Hyvä vaan, että saisin vihdoin uudistettua kotia. Kaikki tärkeät paperit, kuvat, jopa lapsuuden päiväkirjat yms on diginä.

Vierailija kirjoitti:

Paperiset valokuvat ja jotkut paperit. Lisäksi kummankin "sairaalastakotiutumispotkupuku myssyineen". Ne on olen säästänyt heille muistoksi. Sitten on isoisän sotakunniamerkit ja mummun minulle kutomat vauvasukat, joita haudon muistona yli 30 vuotta sitten kuolleesta mummusta. Miehellä varmaan olisi muutama muistoesine myös kuten isoisänsä 40-vuotislahjaksi saatu kaiverrettu pikari vuodelta 1953...

 

Sanotaan näin, että pahvilaatikollinen riittäisi evakuoimaan täältä ne tärkeimmät tavarat. 

Oi joku muukin säästää noita vaatteita, joissa vauva tuli kotiin. Minäkin olen säästänyt ja nyt kauppaan niitä tyttären syntyvälle vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään irtain ole niin tärkeä. Hyvä vaan, että saisin vihdoin uudistettua kotia. Kaikki tärkeät paperit, kuvat, jopa lapsuuden päiväkirjat yms on diginä.

Minulla on 50 vuoden päiväkirjat ja tarkistelen niistä juttuja, joita ei enää niin tarkkaan muista. Harmittaisi niistä vielä luopua. Mutta taitavat kuolemani jälkeen kuitenkin joutua roskiin. 

Jos tulipalo syttyisi saunassa tai liedellä niin ekana mukaan reppu jossa on känny, lompsa, passi. Muut ovat toissijaisia, vaikka muistoarvokkaita olisivatkin.