Jos sun koko omaisuus tuhottaisiin niin minkä tavaran menetys harmittaisi eniten?
Yritin omalle kohdalle miettiä mutta en ole ihan varma. Kuvista saisin ison osan takaisin kun suurin osa on diginä mutta esimerkiksi kaikki koulukuvat tuhoutuisi. Tosin niitäkin voisi pyytää koulukavereilta.
Ehkä perintöhuonekalut (1800-luvulta) harmittaisi eniten.
Kommentit (50)
Asuin poikakaverilla Turussa v.1999- 2000. Tavarat oli Kaupunginvarastossa. Kun sain asunnon, soitin sossuun että nyt voisin hakea ne. Ne olikin heitetty kaikki pois jo 5kk:n jälkeen! En osannut aavistaakaan tällaista. Isku oli hirveä.
Nyt olen jo tietysti toipunut talvivaatteideni, urh.välineiden, matkalaukkujen, kenkien, teltan, kalastusvälineiden, stereoiden, pesukoneen ym. menetyksestä, mutta minulla ei ole yhtään valokuvaa lapsuudestani tai nuoruudestani. Se kyrsii edelleen. (myös koulutodistukset yms., kirjeet ja päiväkirjat menivät)
Pohdin ja pohdin, eikä mikään välttämättä harmittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Koeta nyt rauhoittua ettet menetä yöuniasi ja mielenterveyttä. Ylimääräinen turvalukko auttaa paljon, kustantaa muutaman saturaisen ja sen saa kotitalousvähennykseen työn osalta.
Uskooko joku aikuinen siihen että turvalukko estää pääsyn asuntoon? Et taida tietää, millaista pahvia asuntojen ovet oikeasti on. Siitä pääsee potkimalla läpi viidessä minuutissa.
Valtava määrä metsämaata tuhottuna harmittaisi.
Kondomiannostelijan menetys harmittaisi eniten :( Niin itseäni kuin kyläilijöitäkin.
Perityt huonekalut, lempivaatteet, valokuvat, maalaukset ja luonnoskirjat. En myöskään kopioi pilveen kaikkea, mikä on laitteilla, joten nekin menisivät.
Kyllä mua harmittaisi kaikki. Olen kovalla työllä ja säästämisellä saanut hankittua kivoja vaatteita, astioita, kirjoja, koruja, tekstiilejä, huonekaluja, koriste-esineitä, maalaustaidetta. On järkkäriä, objektiiveja, valokuvia diginä ja paperilla. Ynnä kaikki elektroniikka ja huonekalut, joista osa vintagea jo jos ei suorastaan antiikkia. Niin joo olisin kyllä tosi vihainen. Ei niinkään se tavara sinänsä vaan että vuosikausien säästämenen ja uurastaminen olisi mennyt hukkaan.
Kaiken. Ihan kaiken. Lukuunottamatta ehkä siivouskaapin sisältöä.
Vaatteidenkin korvaamiseen menis tuhoton määrä aikaa, että löytäis just sellaiset, jotka sopii itselle. Siis vaikka olen M-kokoa ja keskipituinen.
Minulla on yksi arvokas perintönä saatu kultaketju. Arvo tuhansia euroja. Sen menettäminen harmittaisi eniten. Lisäksi minulla on käteistä rahaa kotona jonka häviäminen harmittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Valokuvat.
Mä oon laittanut osan pilveen, mutta silti harmittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi arvokas perintönä saatu kultaketju. Arvo tuhansia euroja. Sen menettäminen harmittaisi eniten. Lisäksi minulla on käteistä rahaa kotona jonka häviäminen harmittaisi.
Veikkaan, että firma tasan tarkkaan laittaa tällaiset taskuunsa. Eivät vie leikkuriin. Tuolta kämpiltäkin on voinut jotain säästyä, mutta eiväthän ne näitä kerro.
Tietysti tuon vaivoin, ilman piirustuksia valmistamani persuliiskaimen menetys ottaisi hermoon. Varsinkin kun liiskain ( Persli )on koekäyttämäti ja patenttihakemuskin vasta suunnitteilla.
Valokuvat pahin. Kirjat, etenkin lahjaksi saadut. Tärkeät paperit. Historialliset dokumentit kuten sukutilan kauppakirja 1700-luvulta. Korut.
Valokuvat, kirjeet, muutama muistoesine lapsuudestani.
Edes kaikkea digitaalisessa muodossa olevaa muistoarvoista en ole ehtinyt siirtää mihinkään pilvipalveluun talteen.
Ei oo viroa. Piti lukea: no kolmas oma vihkiraamattumme