Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka muutitte maalta kaupunkiin, niin kertokaa kokemuksianne
21.04.2026 |
Hiukan suhtauduin huvittuneesti, kun osa kaupungissa syntyneistä kavereistani puhuu maaseudulla elämisestä jonain ihailtavana elämäntapana. Ei maaseudulla eläminen siis mitenkään huono asia ole, mutta näiltä ihmisiltä puuttuu täysin kokemus siitä, millaista se on jos tai kun syksy alkaa etupeltoon tai talvella on pakkasta 20 astetta ja talo natisee liitoksistaan ja putket jäätyy TAI kolmatta päivää kestäneen lumipyryn tultua auraajaksi ilmoittautunut on ratkennut ryyppäämään. Lisäksi kaamosaika on kauheaa, koska ne vähäiset ihmiset ovat kiukkuisia ja takakireitä ja ainoa hupi on paikallinen baari, jossa kuulee samat tarinat kerta toisensa jälkeen.
Toisin sanoen osalla ihmisistä on sellaisia käsityksiä maalla asumisesta, jollaista siellä ei ole koskaan ollut paitsi jonkun päiväunissa. Silloin vähän tirskahdin, kun joku kertoi totena miten maaseudulla asuvat ihmiset ovat maanläheisiä ja eläinrakkaita. Maanläheisiä varmaan joo, mutta eläinrakkaus on myös vaihteleva käsite. Sikojen ja lehmien kunto kiinnostaa, mutta tietäisipä mitä niille pennuille tapahtuu, joita leikkaamattomat kissat puskivat joka kevät ulos. Työkoiratkaan eivät sattumalta elä vanhoiksi, ja kaikki landella asuneet tietävät kyllä miksi.
Joku siis oikeasti haikeudella muistelee tätä elämäntyyliä. Vasta muutto kaupunkiin avasi silmät sille kaikelle, eli minusta tuli se hienompi kaupunkilainen kertaheitolla.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuminen on aika tylsää ja ankeaa omakotitaloon verrattuna.
Joudut jättämään autosi parkkiruutuun. Asumaan pienessä asunnossa (tämä ei toki haittaa, jos asut yksin vaikka kolmiossa, mutta yleisesti ottaen kerrostalossa joudut asumaan ahtaammin). Joudut kuuntelemaan naapureita, etkä toisaalta voi ilta/yöaikaan pitää juuri ääntä. Ei ole pihaa eikä omaa terassia tai patiota, vain parveke - tai jos asut maantasossa, sinulla saattaa olla piha-alue. Et saa laittaa pihallesi vaikka omaa ulkojacuzzia. Et edes pestä autoasi. Grillaaminenkin on usein vähän niin ja näin. Lasten kanssa on ihan mahdotonta - lapset eivät voi juuri pelata pihapelejä, eivät saa omaa trampoliinia jne. Ei oikein ääntäkään saisi kuulua, monen mielestä. Aina pitäisi kuskata tai hätistellä jälkikasvu johonkin nistipuistoon. Eläintenpito on hankalampaa. Ei saa koira-, kissa- tai kaniaitausta omalle pihalle. Eikä tietenkään kasvimaata, kukkia, omenapuita, marjapensaita.
Ei kerrostalossa ei voi viihtyä omassa kodissa. On pakko lähteä pois, ja suunnitella vapaa-aikakin niin, että suunnilleen tulee vain nukkumaan omaan kotiin.
Kokemusta on omakotitalosta, rivitalosta, paritalosta, pienkerrostalosta, kerrostalosta. Ja kyllä, tässä paremmuusjärjestyksessä.
Siis aivan hirveetä, kun ei saa elää kuin pellossa ja on otettava muut huomioon. Tiesitkö, että omakotitalossa voi asua myös kaupungissakin?
Tiedän, ja siksi asunkin niin.
Enkä elä kuin pellossa, mutta haluan tehdä - ja teen - erilaisia asioita, joihin ei ole mitään mahdollisuuksia tai joihin on hyvin huonot mahdollisuudet kerrostalossa.
Soitan pianoa ja hoidan puutarhaa kasvimaineen, kukkineen. Tykkään kuunnella musiikkia imuroidessani täysillä. Minulla on lemmikkieläimiä, jotka meluavat ja ulkoilevat aitauksessa. Minulla on lapsia, jotka pelaavat pelejä ja leikkivät pihalla, hyppivät trampoliinilla, juoksevat kesällä paljain jaloin edes takaisin (kuten teen itsekin). Soittavat sisällä omia soittimiaan ja kuuntelevat musiikkia. Kesällä grillaamme omalla hiiligrillillä ja välillä lillumme ulkoporeammeessa omenapuiden katveessa. Autot pestään ja huolletaan, renkaat vaihdetaan omalla pihalla. Matot ym. pestään painepesurilla pihalla, johon myös pyykit laitetaan huolettomasti narulle kuivumaan, etenkin näin keväällä. Teemme polttopuita itse ja käytämme niitä saunan puukiukaaseen, ja saunomme silloin, kun huvittaa, vaikka keskellä yötä. Pihaa käytetään myös monien asioiden rakenteluun, yleiseen puuhasteluun, oman luovuuden ja aktiivisuuden toteuttamiseen. Viimeksi eilen lapset keräilivät kiviä, maalasivat ne, ja tekivät niistä oven pieleen kauniin kivipyramidin.
Tässäpä ne omakotitalon asumisen parhaat puolet. Itse asuin nuoruuden omakotitalossa, mutta tällä hetkellä rivarissa. Toivon vielä että joskus pääsen taas muuttamaan maalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät puolet olivat maallakin, muistan kuitenkin ihmeellisen onnentunteen, kun muutin yksin asumaan, ensimmäistä kertaa elämässä oli kotirauha.
Öiset auton lämmittämiset, lumen kolaukset, pitkä kauppamatka, olivat pieniä murheita loppujen lopuksi.
Maaseutuja on hyvin erilaisia. Paljon vaikuttaa asukastiheys ja tiestö sekä isompien taajamien läheisyys. Toisaalta on paikkoja, missä saattaa asua vakituisesti vain yksi perhe eikä ketään muuta kymmenien kilometrien säteellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit ja isot kylät on tosiaan parhaita. Isossa kaupungissa asiat, kuten ulkoilupaikat jne. on taas kaukana. Isossa kaupungissa on lisäksi liikenteen melua, katupölyä ja hankalampi liikkua.
Öö, Suomessa ei ole yhtään suurta kaupunkia. Helsinkikin on tuppukylä ja ainoa paikka Suomessa, joka ansaitsee tulla kutsutuksi kaupungiksi. Olen asunut neljässä kaupungissa, joista Helsinki on pienin ja kahdessa oli enemmän asukkaita kuin Suomessa.
Helsinki on Euroopan mittakaavassa keskikokoinen. Ei tällä mantereella kovin montaa miljoonakaupunkia loppujen lopuksi ole.
Vai väitätkö Liverpoolia tai Stutgarttia pikkukaupungeiksi? Ovat molemmat Helsingin kokoluokkaa. Samoin kuin esim Washington Dc. Kukaan ei myöskään kutsuisi Antwerpenia pikkukaupungiksi, Helsinkiä pienempi.
Ei ole maailmalla asuminen ainakaan sivistyneeksi sinua tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuminen on aika tylsää ja ankeaa omakotitaloon verrattuna.
Joudut jättämään autosi parkkiruutuun. Asumaan pienessä asunnossa (tämä ei toki haittaa, jos asut yksin vaikka kolmiossa, mutta yleisesti ottaen kerrostalossa joudut asumaan ahtaammin). Joudut kuuntelemaan naapureita, etkä toisaalta voi ilta/yöaikaan pitää juuri ääntä. Ei ole pihaa eikä omaa terassia tai patiota, vain parveke - tai jos asut maantasossa, sinulla saattaa olla piha-alue. Et saa laittaa pihallesi vaikka omaa ulkojacuzzia. Et edes pestä autoasi. Grillaaminenkin on usein vähän niin ja näin. Lasten kanssa on ihan mahdotonta - lapset eivät voi juuri pelata pihapelejä, eivät saa omaa trampoliinia jne. Ei oikein ääntäkään saisi kuulua, monen mielestä. Aina pitäisi kuskata tai hätistellä jälkikasvu johonkin nistipuistoon. Eläintenpito on hankalampaa. Ei saa koira-, kissa- tai kaniaitausta omalle pihalle. Eikä tietenkään kasvimaata, kukkia, omenapuita, marjapensaita.
Ei kerrostalossa ei voi viihtyä omassa kodissa. On pakko lähteä pois, ja suunnitella vapaa-aikakin niin, että suunnilleen tulee vain nukkumaan omaan kotiin.
Kokemusta on omakotitalosta, rivitalosta, paritalosta, pienkerrostalosta, kerrostalosta. Ja kyllä, tässä paremmuusjärjestyksessä.
Siis aivan hirveetä, kun ei saa elää kuin pellossa ja on otettava muut huomioon. Tiesitkö, että omakotitalossa voi asua myös kaupungissakin?
Tiedän, ja siksi asunkin niin.
Enkä elä kuin pellossa, mutta haluan tehdä - ja teen - erilaisia asioita, joihin ei ole mitään mahdollisuuksia tai joihin on hyvin huonot mahdollisuudet kerrostalossa.
Soitan pianoa ja hoidan puutarhaa kasvimaineen, kukkineen. Tykkään kuunnella musiikkia imuroidessani täysillä. Minulla on lemmikkieläimiä, jotka meluavat ja ulkoilevat aitauksessa. Minulla on lapsia, jotka pelaavat pelejä ja leikkivät pihalla, hyppivät trampoliinilla, juoksevat kesällä paljain jaloin edes takaisin (kuten teen itsekin). Soittavat sisällä omia soittimiaan ja kuuntelevat musiikkia. Kesällä grillaamme omalla hiiligrillillä ja välillä lillumme ulkoporeammeessa omenapuiden katveessa. Autot pestään ja huolletaan, renkaat vaihdetaan omalla pihalla. Matot ym. pestään painepesurilla pihalla, johon myös pyykit laitetaan huolettomasti narulle kuivumaan, etenkin näin keväällä. Teemme polttopuita itse ja käytämme niitä saunan puukiukaaseen, ja saunomme silloin, kun huvittaa, vaikka keskellä yötä. Pihaa käytetään myös monien asioiden rakenteluun, yleiseen puuhasteluun, oman luovuuden ja aktiivisuuden toteuttamiseen. Viimeksi eilen lapset keräilivät kiviä, maalasivat ne, ja tekivät niistä oven pieleen kauniin kivipyramidin.
Niin tämä on sinun näkemykseksi mukavasta elämästä. Minulle tämä kuulostaa painajaiselta, iso kerrostaloasunto Bulevardin eteläpuolelta on oma paratiisiini. Mutta en suin surminkaan julistaisi tätä ainoaksi oikeaksi tavaksi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap unohti sanoa suoraan, että sopii kertoa vain sellaisia kokemuksia, joissa kaupunkielämä voittaa maaseudun 6-0. Muuten tulee paskaa niskaan.
Itse ainakin asun ihan omakotitalossa, vaikka kaupungissa. Ja käyn hyväpalkkaisessa työssä.