Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka muutitte maalta kaupunkiin, niin kertokaa kokemuksianne
21.04.2026 |
Hiukan suhtauduin huvittuneesti, kun osa kaupungissa syntyneistä kavereistani puhuu maaseudulla elämisestä jonain ihailtavana elämäntapana. Ei maaseudulla eläminen siis mitenkään huono asia ole, mutta näiltä ihmisiltä puuttuu täysin kokemus siitä, millaista se on jos tai kun syksy alkaa etupeltoon tai talvella on pakkasta 20 astetta ja talo natisee liitoksistaan ja putket jäätyy TAI kolmatta päivää kestäneen lumipyryn tultua auraajaksi ilmoittautunut on ratkennut ryyppäämään. Lisäksi kaamosaika on kauheaa, koska ne vähäiset ihmiset ovat kiukkuisia ja takakireitä ja ainoa hupi on paikallinen baari, jossa kuulee samat tarinat kerta toisensa jälkeen.
Toisin sanoen osalla ihmisistä on sellaisia käsityksiä maalla asumisesta, jollaista siellä ei ole koskaan ollut paitsi jonkun päiväunissa. Silloin vähän tirskahdin, kun joku kertoi totena miten maaseudulla asuvat ihmiset ovat maanläheisiä ja eläinrakkaita. Maanläheisiä varmaan joo, mutta eläinrakkaus on myös vaihteleva käsite. Sikojen ja lehmien kunto kiinnostaa, mutta tietäisipä mitä niille pennuille tapahtuu, joita leikkaamattomat kissat puskivat joka kevät ulos. Työkoiratkaan eivät sattumalta elä vanhoiksi, ja kaikki landella asuneet tietävät kyllä miksi.
Joku siis oikeasti haikeudella muistelee tätä elämäntyyliä. Vasta muutto kaupunkiin avasi silmät sille kaikelle, eli minusta tuli se hienompi kaupunkilainen kertaheitolla.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit ja isot kylät on tosiaan parhaita. Isossa kaupungissa asiat, kuten ulkoilupaikat jne. on taas kaukana. Isossa kaupungissa on lisäksi liikenteen melua, katupölyä ja hankalampi liikkua.
Minusta kaupunki voi olla minkä kokoinen tahansa, kunhan vaan itse voi asua omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuminen on aika tylsää ja ankeaa omakotitaloon verrattuna.
Joudut jättämään autosi parkkiruutuun. Asumaan pienessä asunnossa (tämä ei toki haittaa, jos asut yksin vaikka kolmiossa, mutta yleisesti ottaen kerrostalossa joudut asumaan ahtaammin). Joudut kuuntelemaan naapureita, etkä toisaalta voi ilta/yöaikaan pitää juuri ääntä. Ei ole pihaa eikä omaa terassia tai patiota, vain parveke - tai jos asut maantasossa, sinulla saattaa olla piha-alue. Et saa laittaa pihallesi vaikka omaa ulkojacuzzia. Et edes pestä autoasi. Grillaaminenkin on usein vähän niin ja näin. Lasten kanssa on ihan mahdotonta - lapset eivät voi juuri pelata pihapelejä, eivät saa omaa trampoliinia jne. Ei oikein ääntäkään saisi kuulua, monen mielestä. Aina pitäisi kuskata tai hätistellä jälkikasvu johonkin nistipuistoon. Eläintenpito on hankalampaa. Ei saa koira-, kissa- tai kaniaitausta omalle pihalle. Eikä tietenkään kasvimaata, kukkia, omenapuita, marjapensaita.
Ei kerrostalossa ei voi viihtyä omassa kodissa. On pakko lähteä pois, ja suunnitella vapaa-aikakin niin, että suunnilleen tulee vain nukkumaan omaan kotiin.
Kokemusta on omakotitalosta, rivitalosta, paritalosta, pienkerrostalosta, kerrostalosta. Ja kyllä, tässä paremmuusjärjestyksessä.
Siis aivan hirveetä, kun ei saa elää kuin pellossa ja on otettava muut huomioon. Tiesitkö, että omakotitalossa voi asua myös kaupungissakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit ja isot kylät on tosiaan parhaita. Isossa kaupungissa asiat, kuten ulkoilupaikat jne. on taas kaukana. Isossa kaupungissa on lisäksi liikenteen melua, katupölyä ja hankalampi liikkua.
Minusta kaupunki voi olla minkä kokoinen tahansa, kunhan vaan itse voi asua omakotitalossa.
Asuin isossa omakotitalossa ja olen todella tyytyväinen, että myin talon ja muutin kerrostaloon Helsingin eteläiseen kantakaupunkiin. Paras päätös ikinä. Ei enää koskaan omaa taloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmeaa oli maalla asuminen. Juuri kaikki kulkeminen, kun oli 20km yhteen suuntaan palveluihin. Kyllä pikkukaupungissa on helpompi asua.
Alaikäisenä tämä on erityisen inhottavaa, kun on riippuvainen vanhempien autokyydeistä. Todellakin nuorta ihmistä voidaan pitää likimain vankina keskellä ei mitään, jos vanhemmat eivät vain suostu viemään tai ovat vaikkapa kännissä. Valitettavasti tämänkin olen kokenut.
Jep, niin oli. Lisäksi toinen vanhempi saattoi tehdä kiusaa jättämällä korjaukset tai katsastukset tekemättä, jolloin auto seisoi pihassa. Toinen bravuuri oli tehdä kiusaa lähtemällä autolla yksin ilmoittamatta, että me lapset ja äiti jäätiin kotiin. Ihmettelen, miksei äiti piilottanut edes avaimia tai miksi se heittäytyi niin avuttomaksi, mutten todellakaan halua olla riippuvainen enää koskaan kenenkään kyydeistä.
Ei ole kaupungin keskustan asumista voittanutta kun lopulta tänne pääsin. Työleiri omakotitalo maalla yksinäisyydessä keskellä ei mitään on enää kamala kaukainen muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkukaupungit ja isot kylät on tosiaan parhaita. Isossa kaupungissa asiat, kuten ulkoilupaikat jne. on taas kaukana. Isossa kaupungissa on lisäksi liikenteen melua, katupölyä ja hankalampi liikkua.
Öö, Suomessa ei ole yhtään suurta kaupunkia. Helsinkikin on tuppukylä ja ainoa paikka Suomessa, joka ansaitsee tulla kutsutuksi kaupungiksi. Olen asunut neljässä kaupungissa, joista Helsinki on pienin ja kahdessa oli enemmän asukkaita kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ihanaa oli tulla sieltä jostain tänne Helsinkiin. Kuukausi totuttelua ja oman kylän siirtolaisten Kämpiltä käsin ja homma valkeni. Nyt on se ikioma vuokrakämppä ja siihen kelatuet. Töitä haetaan. En lähde ravintolaan tiskaamaan, saati kauppaan hyllyttämään maitoa. Ei ole mun ongelma.
Kyllä kaikkien työttömien ja eläkeläisten olisi terveellistä paeta maalta Helsinkiin. Täällä ihminen on yksilö eikä mikään kunnan huutolainen, ilman sitä halvintakaan elatymustaloa. Pitäkää kunnanvaltuutetut tunkinne. Tyhjä huoltoasema on kuin syrjäseudun kunnan sossu. Kiinni on ja pysyy. Pitsireikäinen raitin asfaltti ei johda kuin apatiaan. Täällä stadissa on ruokaa ja tukea. Kavereita ja karkeloita. Pitää vain jaksaa eduistaan huolehtia.
Mulla oli stalkkeri. Pelottavaa, kun lähin naapuri oli kilometrin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihanaa oli tulla sieltä jostain tänne Helsinkiin. Kuukausi totuttelua ja oman kylän siirtolaisten Kämpiltä käsin ja homma valkeni. Nyt on se ikioma vuokrakämppä ja siihen kelatuet. Töitä haetaan. En lähde ravintolaan tiskaamaan, saati kauppaan hyllyttämään maitoa. Ei ole mun ongelma.
Kyllä kaikkien työttömien ja eläkeläisten olisi terveellistä paeta maalta Helsinkiin. Täällä ihminen on yksilö eikä mikään kunnan huutolainen, ilman sitä halvintakaan elatymustaloa. Pitäkää kunnanvaltuutetut tunkinne. Tyhjä huoltoasema on kuin syrjäseudun kunnan sossu. Kiinni on ja pysyy. Pitsireikäinen raitin asfaltti ei johda kuin apatiaan. Täällä stadissa on ruokaa ja tukea. Kavereita ja karkeloita. Pitää vain jaksaa eduistaan huolehtia.
Nykyiset leikkaukset ovat vasta alkua. Seuraava hallitus joutuu leikkaamaan paljon lisää, mm. noita sinun Kelatukia ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa asuminen on aika tylsää ja ankeaa omakotitaloon verrattuna.
Joudut jättämään autosi parkkiruutuun. Asumaan pienessä asunnossa (tämä ei toki haittaa, jos asut yksin vaikka kolmiossa, mutta yleisesti ottaen kerrostalossa joudut asumaan ahtaammin). Joudut kuuntelemaan naapureita, etkä toisaalta voi ilta/yöaikaan pitää juuri ääntä. Ei ole pihaa eikä omaa terassia tai patiota, vain parveke - tai jos asut maantasossa, sinulla saattaa olla piha-alue. Et saa laittaa pihallesi vaikka omaa ulkojacuzzia. Et edes pestä autoasi. Grillaaminenkin on usein vähän niin ja näin. Lasten kanssa on ihan mahdotonta - lapset eivät voi juuri pelata pihapelejä, eivät saa omaa trampoliinia jne. Ei oikein ääntäkään saisi kuulua, monen mielestä. Aina pitäisi kuskata tai hätistellä jälkikasvu johonkin nistipuistoon. Eläintenpito on hankalampaa. Ei saa koira-, kissa- tai kaniaitausta omalle pihalle. Eikä tietenkään kasvimaata, kukkia, omenapuita, marjapensaita.
Ei kerrostalossa ei voi viihtyä omassa kodissa. On pakko lähteä pois, ja suunnitella vapaa-aikakin niin, että suunnilleen tulee vain nukkumaan omaan kotiin.
Kokemusta on omakotitalosta, rivitalosta, paritalosta, pienkerrostalosta, kerrostalosta. Ja kyllä, tässä paremmuusjärjestyksessä.
Siis aivan hirveetä, kun ei saa elää kuin pellossa ja on otettava muut huomioon. Tiesitkö, että omakotitalossa voi asua myös kaupungissakin?
Tiedän, ja siksi asunkin niin.
Enkä elä kuin pellossa, mutta haluan tehdä - ja teen - erilaisia asioita, joihin ei ole mitään mahdollisuuksia tai joihin on hyvin huonot mahdollisuudet kerrostalossa.
Soitan pianoa ja hoidan puutarhaa kasvimaineen, kukkineen. Tykkään kuunnella musiikkia imuroidessani täysillä. Minulla on lemmikkieläimiä, jotka meluavat ja ulkoilevat aitauksessa. Minulla on lapsia, jotka pelaavat pelejä ja leikkivät pihalla, hyppivät trampoliinilla, juoksevat kesällä paljain jaloin edes takaisin (kuten teen itsekin). Soittavat sisällä omia soittimiaan ja kuuntelevat musiikkia. Kesällä grillaamme omalla hiiligrillillä ja välillä lillumme ulkoporeammeessa omenapuiden katveessa. Autot pestään ja huolletaan, renkaat vaihdetaan omalla pihalla. Matot ym. pestään painepesurilla pihalla, johon myös pyykit laitetaan huolettomasti narulle kuivumaan, etenkin näin keväällä. Teemme polttopuita itse ja käytämme niitä saunan puukiukaaseen, ja saunomme silloin, kun huvittaa, vaikka keskellä yötä. Pihaa käytetään myös monien asioiden rakenteluun, yleiseen puuhasteluun, oman luovuuden ja aktiivisuuden toteuttamiseen. Viimeksi eilen lapset keräilivät kiviä, maalasivat ne, ja tekivät niistä oven pieleen kauniin kivipyramidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihanaa oli tulla sieltä jostain tänne Helsinkiin. Kuukausi totuttelua ja oman kylän siirtolaisten Kämpiltä käsin ja homma valkeni. Nyt on se ikioma vuokrakämppä ja siihen kelatuet. Töitä haetaan. En lähde ravintolaan tiskaamaan, saati kauppaan hyllyttämään maitoa. Ei ole mun ongelma.
Kyllä kaikkien työttömien ja eläkeläisten olisi terveellistä paeta maalta Helsinkiin. Täällä ihminen on yksilö eikä mikään kunnan huutolainen, ilman sitä halvintakaan elatymustaloa. Pitäkää kunnanvaltuutetut tunkinne. Tyhjä huoltoasema on kuin syrjäseudun kunnan sossu. Kiinni on ja pysyy. Pitsireikäinen raitin asfaltti ei johda kuin apatiaan. Täällä stadissa on ruokaa ja tukea. Kavereita ja karkeloita. Pitää vain jaksaa eduistaan huolehtia.
Nykyiset leikkaukset ovat vasta alkua. Seuraava hallitus joutuu leikkaamaan paljon lisää, mm. noita sinun Kelatukia ja hyvä niin.
Kyllä ne leikkaavat. En ole taatusti ainut tuen tarpeessa tässä maassa. Maalla kituneenna ja siellä sisuuntuneena olen valmis nälkä kuolemaan.
. Mutta olen siinä kohtaa pois armeijan reservistä ja vaalien äänestäjistä. Minun nykytuen siivu yhteisestä kakusta on neljännesmansikka. Kiitos siitä Helsinki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä maaltamuuttaja. Vihasin asumista maaseudulla. Kieltämättä kaupunkilaisten romantisoitunut käsitys maaseudusta huvittaa. Tiedän tapauksia joissa maaseudulle on menty innolla mutta tultu häntä koipien välissä takas. Viimeinen tikki yhdelle nuorelle perheelle oli se, kun kissaa ja postilaatikkoa oli ammuttu. Maaseudulla häiriintyneiden ihmisten on niin helppo rellestää, kun siellä on tällaisille asioille hiljainen hyväksyntä. Toisessa tapauksessa perheen lapsi joutui taustansa takia niin armottomasti kiusatuksi, että tulivat takas.
Tähän ketjuun juuri pesiytyi näitä "maalla on niin mukavaa" -tyyppejä, mutta juuri tällaisista lähtökohdista itsekin puhun. Mekin muutimme pois ihan sen takia, etten halua missään tapauksessa lapsieni kokevan samaa mitä itse koin. Esimerkiksi yksi sisaruksistani oli rankasti kiusattu, isosta setälaumastani muutama oli aivan päästään pimeä ja touhu haulikon kanssa sen mukaista. Siellä ei muutenkaan järjellä loistettu, jutut joko todella härskejä, naisia halventavia tai puhuttiin ihan pimeitä. Olisi ollut edes normaalia dialogia, mutta ne puheet olivat kaukana jopa siitä. Meilläkin revittiin postilaatikko irti ja hajotettiin heittämällä kivi sen päälle. Kerran meidän postit löytyivät ojasta, naapuri oli ohi kävellessään nakellut sinne kaunoissaan.
Meillä oli kerran betonivaluja, niin naapuri tuli sinne kissansa kanssa. Arvaat varmaan mitä teki. En onneksi koskaan tottunut siihen menoon eläinten kanssa mitä se siellä perähikiällä oli.
Joo. Kuulostaa hyvin tutulta. Mutta hys hys, ei saa puhua tällaisista kokemuksista. Joku maaseudulla asuva voi loukkaantua tästä sydänjuuriaan myöten ja pitää kokemustasi suorastaan vihapuheena. Sitten ulistaan, mistä ruokasi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole betoni neukkukuution voittanutta
T:pitkäaikaistyötön
Eipähän haise sonta ja se on ainakin lämpimämpi kuin talo maaseudulla. Ap
Kaikki talot maaseudulla eivät ole vetoisia harakanpesiä, niin kuin sinun kotisi on ilmeisesti ollut.
Olen itse nimen omaan maaseudulla asunut kaikkein lämpimimmin, ja palellut kerrostaloissa kaupungissa.
Kaupungissa on surullista se, miten vähän voit vaikuttaa yhtään mihinkään asiaan. Joudut alistumaan kerrostalokopissasi moneen asiaan, joihin maaseudulla sinun ei tarvitse tyytyä.
Nykyisin asun keskikokoisessa kaupungissa omakotitalossa, ja tässä on maaseudun ja kaupungin parhaat puolet yhdessä. Saan puuhata ja oleilla rauhassa omalla pihalla, saan lämmittää taloni mieleni mukaan, ei tarvitse kuunnella seinänaapureita, saan pitää autoni pihalla haluamassani paikassa ja haluamallani tavalla, saan saunoa kunnon puusaunassa silloin kuin huvittaa, saan hoitaa taloni sillä tavalla kuin parhaaksi näen.
Samalla kuitenkin kaikki tarpeelliset palvelut ovat melko lähellä.
Tyttäreni asuu kaupungissa kerrostalossa ja se on aina kylmä, lattiat ovat kylmät kesälläkin. Kun hän muutti asumaan sinne osti heti villasukat ja villatakin että tarkenee sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihanaa oli tulla sieltä jostain tänne Helsinkiin. Kuukausi totuttelua ja oman kylän siirtolaisten Kämpiltä käsin ja homma valkeni. Nyt on se ikioma vuokrakämppä ja siihen kelatuet. Töitä haetaan. En lähde ravintolaan tiskaamaan, saati kauppaan hyllyttämään maitoa. Ei ole mun ongelma.
Kyllä kaikkien työttömien ja eläkeläisten olisi terveellistä paeta maalta Helsinkiin. Täällä ihminen on yksilö eikä mikään kunnan huutolainen, ilman sitä halvintakaan elatymustaloa. Pitäkää kunnanvaltuutetut tunkinne. Tyhjä huoltoasema on kuin syrjäseudun kunnan sossu. Kiinni on ja pysyy. Pitsireikäinen raitin asfaltti ei johda kuin apatiaan. Täällä stadissa on ruokaa ja tukea. Kavereita ja karkeloita. Pitää vain jaksaa eduistaan huolehtia.
Nykyiset leikkaukset ovat vasta alkua. Seuraava hallitus joutuu leikkaamaan paljon lisää, mm. noita sinun Kelatukia ja hyvä niin.
Kyllä ne leikkaavat. En ole taatusti ainut tuen tarpeessa tässä maassa. Maalla kituneenna ja siellä sisuuntuneena olen valmis nälkä kuolemaan.
. Mutta olen siinä kohtaa pois armeijan reservistä ja vaalien äänestäjistä. Minun nykytuen siivu yhteisestä kakusta on neljännesmansikka. Kiitos siitä Helsinki!
Siellä sä vaan mansikkaa mussutat joutilaana, yhteiskunnan kultalautaselta tarjottuna!
Me työtätekevät ja veroilla raskautetut soudetaan valtiolaivaa täällä myrskyisellä reitillä. Soudetaan hikisin otsin ja kämmenet rakoilla, pääkoneesta kun loppui nafta ja ohjauksesta käämit kärähti.
Nauti sinä vaan kun vielä voit, lasku tulee aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karmeaa oli maalla asuminen. Juuri kaikki kulkeminen, kun oli 20km yhteen suuntaan palveluihin. Kyllä pikkukaupungissa on helpompi asua.
Alaikäisenä tämä on erityisen inhottavaa, kun on riippuvainen vanhempien autokyydeistä. Todellakin nuorta ihmistä voidaan pitää likimain vankina keskellä ei mitään, jos vanhemmat eivät vain suostu viemään tai ovat vaikkapa kännissä. Valitettavasti tämänkin olen kokenut.
Jep, niin oli. Lisäksi toinen vanhempi saattoi tehdä kiusaa jättämällä korjaukset tai katsastukset tekemättä, jolloin auto seisoi pihassa. Toinen bravuuri oli tehdä kiusaa lähtemällä autolla yksin ilmoittamatta, että me lapset ja äiti jäätiin kotiin. Ihmettelen, miksei äiti piilottanut edes avaimia tai miksi se heittäytyi niin avuttomaksi, mutten todellakaan halua olla riippuvainen enää koskaan kenenkään kyydeistä.
Tämä ehkä kertoo perheenjäsenistä ja heidän väleistään enemmän kuin asuinpaikasta
Kyllähän tämä on totta. Muistan tämän omasta lapsuudesta. Jos et jaksanut polkea pyörällä kaupunkiin (8 km) niin sitten olit riippuvainen kuljetuksista.
Tämä muuttui täysin täytettyäni 15 vuotta. Silloin koin vähän samaa liikkumisen vapautta kuin kaupungissa asuvat kaverit.