Hääkutsusta kieltäytyminen ilman isoa selitystä

miksi naisten pitää aina

 keksiä selityksiä ja valehdella?

Yksinkertaisesti vain ilmoitat kiitos kutsusta mutta en pääse, jos alat yhtään selittämään pidemmälle tulee vastapuolelle mieleen että yrität selitellä, miksi et halua tulla 

Vierailija kirjoitti:

Yritin kieltäytyä veljeni hääkutsusta kun heidän hääpäivänsä osui tärkeään tenttipäivään. Muu suku pakotti tulemaan häihin, sanoivat että on ainutkertainen tapahtuma. Niin olisi ollut tuo tenttikin. Seuraava tentti olisi  7 vuoden päästä. Jouduin odottamaan valmistumistani 7 vuotta. Veljeni erosi muutaman vuoden kuluttua häistä. 
Tästä opin että en mene mihinkään juhliin, jos omassa elämässä on jotain tärkeämpää. 

Ihmisellä on VAPAA TAHTO!

Ketään ei voi pakottaa yhtään mihinkään!

Missä muka tentti 7v välein, höpöhöpö!

Minua kyllä harmitti kun pidimme pienet maistraattihäät joihin pyydettiin kolme kaveriamme todistajiksi ja tilaisuuden jälkeen skumpalle. Kaikki ilmoittivat "tietenkin tulevansa!". 

Yksi oli paikanpäällä kun tilaisuus alkoi. Yksi tuli mitään ilmoittamatta myöhässä vain skumpalle, on kylläkin lrooninen myöjästelijä ollut aina, mutta tuo oli vähän törkeää. 

Ja yksi oli yrittänyt soittaa  

t o i m i t u k s e n  a i k a n a  

ja laittanut perään viestin "sori oon kipeenä" ja myöhemmin kuulin tuttujen kautta että oli ollut vaan krapuloissaan (ja kovaäänisen närkästynyt kun ei haluttu mitään isoja hääpippaloita).

Se oli todella tylyä se.

Toivon että ois suoraan sanottu edes että "kiitos ei teidän paskahäille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan jos sulhanen kieltäytyy niin tulee draamaa. Muuten kaikki ok.

kai se voidaan poissaolevanakin tuomita eikun vihkiä.

naisen juhlathan nuo häät ovat.

No eivät ole.

Jos en pääse/halua mennä johonkin, sanon vain etten pääse tulemaan.

Jos utelee niin sanon että on jonkun tylyn sairauden hoito kesken, tai keskenmeno en ole juhlatuulella. Tai jos kutsutaan yllättäen ja udellaan sanon että on jättisupermenkat en voi poistua kotoa. Joskus olen myös suoraan sanonut että juhlatilaisuudet ahdistavat.

Kaikki nämä olleet kylläkin totta eri elämänvaiheissa. Ikävää että udellaan ja pitää kertoa jotain noin henkkohtaista.

Hah puolison kaveri suuttui ikajoiksi ja vieläkin piikittelee kun puoliso ei mennyt johonkin kaverin vihkivalojen uudistamisjuhlaan parin viikon varoitusajalla koska oli festareilla soittamassa jo kaksi vuotta sitten sovitulla keikalla.

Apn ongelmassahan on samasta vähän kyse - miten osoittaa toiselle hienotunteisesti että minun aikani on yhtä tärkeää kuin sinun aikasi.

Mutta onko toisen häät tärkeämmät kuin esim. oma työkeikka? 

Häihin osallistumisesta ei saa palkkaa eikä se edistä omaa uraa. Toisaalta jos haluaa pysyä jonkun kanssa näennäisen kaverillisissa väleissä niin sitten on vaan kiltisti mentävä syömään karjalanpaistia ja myötähäpeämään morsiamenryöstöleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin kieltäytyä veljeni hääkutsusta kun heidän hääpäivänsä osui tärkeään tenttipäivään. Muu suku pakotti tulemaan häihin, sanoivat että on ainutkertainen tapahtuma. Niin olisi ollut tuo tenttikin. Seuraava tentti olisi  7 vuoden päästä. Jouduin odottamaan valmistumistani 7 vuotta. Veljeni erosi muutaman vuoden kuluttua häistä. 
Tästä opin että en mene mihinkään juhliin, jos omassa elämässä on jotain tärkeämpää. 

Pakko kysyä, että mikä tentti on mahdollista suorittaa yhtenä päivänä kerran 7 vuodessa?

Sellainen, mihin opiskelijoita otetaan vain joka 7.  vuosi. Opiskelu kestää 7 vuotta, sitten on lopputentti. Sitä tenttiä ei pidetä erikseen niille, jotka jostain syystä eivät pääse tenttiin. 

Vaikea uskoa, että ei olisi varapäivää, jos ripuli iskee tai vaikka influenssa.

Vierailija kirjoitti:

Älä selitä yhtään, se ei mene läpi missään tapauksessa. Kiität kutsusta ja sanot ettet valitettavasti pääse paikalle.

Tämä se on kyllä: en pääse paikalle! 
Oikeasti se on: en halua tulla. 

Kutsut loppuvat sitten muutenkin, varautukaa siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun hankimme kesämökin saaresta, olen systemaattisesti jättänyt väliin liki kaikki kesän juhlat. Ainoastaan isoäitini 90v syntymäpäiville menen. Olen 40-vuotias lapseton ihminen enkä ole velkaa kenellekään. Inhoan melua, sisätilassa kököttämistä ja sen esittämistä että mua kiinnostaa muiden ihmisten elämä ja tekemiset. Ei heitäkään kiinnosta minun elämäni. 

Tuolla asenteella saat varmasti olla ihan rauhassa jatkossa. :) 

kaverin häistä kieltäytyminen nyt on aika tavallista. Omiin häihinkään ei kaikki kaverit päässeet, yhdellä perheellä ei ollut yksinkertaisesti varaa matkakuluihin, yhdet kaverit olivat festareilla esiintymässä jne. 

Sitten saattaisin loukkaantua, jos sisarus tai oma vanhempi ei tulisi, jos oltaisiin muuten läheisissä tekemisissä, eikä kenelläkään olisi mitään pätevää estettä.

Nykynuorten sosiaaliset taidot ovat todella heikot.  Häät ovat iloisia ihania juhlia, joihin ei edes kovin monta kutsua elämänsä aikana saa.  Olen aina mennyt, kun on kutsuttu, samoin olen aina osallistunut hautajaisiin, jos on ollut tarve vaikka kuskin ominaisuudessa.  Katson sen ihmisen velvollisuudeksi, josta voi saada paljon itselleen.  Ei olisi tullut kuuloonkaan jäädä pois sisarusten häistä.  Samaa itsekkyyttä kyllä edustavat  täällä monet morsmaikkujenkin toiveet lahjavaatimuksineen ja jopa pukeutumisohjeineen.  Tavat taitavat hukassa.

Siihen mennessä kun ehtii 38 vuoden ikään on nähnyt paljon monenlaisia ihmisiä ja kuullut tarinoita miten etenkin morsiamet suuttuu, jos heidän tavalla ei tehdä. 

Ei tavallaan liity aiheeseen mutta liittyy jollain tavalla. 

Itsellä meni välit yhteen naiseen siksi etten suostunut olemaan hänen kaasonsa, hänellä oli jo siihen mennessä kun minua kysyi 4 kaasoa kasassa. Yhteensä sai 5. Minä olin 1 joka kieltäytyi. Voisi kuvitella että 5 kaasoa tekisi jonkun onnelliseksi? 

Väärin. Sain noin 3 päivän piinan syyllistäviä, sättiviä ja manipuloivia tekstiviestejä morsiamelta. Vaihdellen vaihdettiin äänen sävyä kun tarkoitus oli painostaa minut olemaan yksi kaasoista. 

Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta jouduin käsittelemään tuota terapiassa asti. Minut eristettiin yhdestä ydinkaveri-porukasta vaikka olin tarjoutunut olemaan apuna häiden järjestelyissä kuitenkin aina kun olisin ehtinyt tulemaan mukaan. Tämä ei morsiamelle kelvannut. Jätin menemättä koko häihin, lähetin lahjarahaa tavan vuoksi hampaat irvessä sosiaalisen paineen alla. Ihme kyllä tämän häihin menoon kieltäytymisen sain tehdä ilman että kaadettiin paskalasti niskaan. 

Tapaus herättää vieläkin ahdistusta. 

 Huvittaa kun meni sen noin 3 vuotta niin erosivatkin jo. En kyllä ihmettelekään. 

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorten sosiaaliset taidot ovat todella heikot.  Häät ovat iloisia ihania juhlia, joihin ei edes kovin monta kutsua elämänsä aikana saa.  Olen aina mennyt, kun on kutsuttu, samoin olen aina osallistunut hautajaisiin, jos on ollut tarve vaikka kuskin ominaisuudessa.  Katson sen ihmisen velvollisuudeksi, josta voi saada paljon itselleen.  Ei olisi tullut kuuloonkaan jäädä pois sisarusten häistä.  Samaa itsekkyyttä kyllä edustavat  täällä monet morsmaikkujenkin toiveet lahjavaatimuksineen ja jopa pukeutumisohjeineen.  Tavat taitavat hukassa.

Jotkut hääparit nykyään ovat vaan ihan hirveitä, että ei ole samanlaista taikaa ja mukavaa kuin vaikka 20v sitten. On otettu liikaa vaikutteita somesta ja kaiken pitäs olla täydellistä. Niiden ihmisten määrä tavallaan vähenee ketä tekisi mieli juhlia :/

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuliko draamaa kun en ole ennen  häitä enkä jäiden jälkeen ollut heidän kanssa missään tekemisissä.  Miehen serkku, jota en ole 20 v aikana edes nähnyt. Ei kiinnosta suomalaisten tylsät kitsasteluhäät. 

Minkä maalainen sä olet? Menikö miehesi serkkunsa häihin?