Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saanet painoa pois niin mitkä ovat olleet kolme tärkeintä oivallusta
Ja ovatko ne toimineet :).
Paljonko on pudonnut ja missä ajassa?
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa.
Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje.
Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200. En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista.
Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä.
Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti.
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee
Niin, kukin tavallaan. 1200 ei tule olemaan kaiken ikää, kesäkuuhun mennessä olen tavoitteessani ja voin palata normaaliin 1800 kcal jolla mun kokoisen ihmisen paino pysyy paikallaan.
Tottakai kalorimäärä on "vähän", kun se nimenomaan on vaje. Hormonitoimintani ei voi mennä kovin paljon sekaisin, olen vaihdevuosi-iässä. :) Kiitos vilpittömästä huolenpidostasi.
nro 77 ja 81
Ikää on mullakin 50v ja silti en ala kituuttelemaan pienten lasten kaloreilla. Ei tarvitse ihmetellä jojoilua
Mä en ole koskaan elämässäni jojoillut. Laihdutan nyt ensimmäistä kertaa. Tähän ikään asti olen pitänyt painon kurissa ihan muuten, mutta nyt lipsahti parin vuoden aikana, vaatekoko kasvoi kaksi numeroa. Ja nyt laihdutan ylimäärän pois.
Jos asenne laihtumiseen on tuo ettei halua "Kituuttaa" niin minkä sille voi. Kituutan sen aikaa että olen takaisin ihannepainossani. Mieluummin kituutan tämän puoli vuotta kuin olen turpea.
Olen muutenkin pienikokoinen nainen, mun on pakko syödä vähän, jos haluan kalorivajeen ja laihtumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ällistyttävä havainto siitä kun jouduin rajoittamaan kovien rasvojen syöntiä ruokavaliolla kohonneen ldl-kolesterolin vuoksi niin painon ainainen hivuttautuminen suuremmaksi loppui siihen.
Kolesteroli ja rasvat eivät ole ongelma vaan hiilarit ja sokeri. Ne aiheuttavat tulehduksen ja tulehdus kerryttää kolesterolin suoniin. Korkea kolesteroli on terveellistä eikä huonoa tai pahaa kolesterolia ole olemassakaan. Kolesterolin väkisin painaminen alas aiheuttaa uskomattoman määrän ongelmia muualle eikä se vaikuta sydän kuolleisuuteen yhtään.
Siellä oikein oman elämänsä ravitsemustieteen tohtori.
Näytäpä mulle tutkimuksesi, mihin perustat väitteet. Mutu ei nyt riitä, eikä amerikkalaiset foliohattusivustot. Millaisella otannalla olet tutkinut? Millaisesta väestöryhmästä? Minkä ikäisiä? Mihin he kuolivat? Mihin sinä perustat väitteesi että korkea kolesteroli on terveellistä??
Kolesteroli lääkkeet on miljardi bisnes. Sellaista tutkimusta ei tehdä jossa tämä julkisesti tuotaisi esiin. Muutamat lahjomattomat kuitenkin totuuden edessä seisovat eivätkä ole rahan edessä rähmällään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa.
Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje.
Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200. En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista.
Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä.
Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti.
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee
Niin, kukin tavallaan. 1200 ei tule olemaan kaiken ikää, kesäkuuhun mennessä olen tavoitteessani ja voin palata normaaliin 1800 kcal jolla mun kokoisen ihmisen paino pysyy paikallaan.
Tottakai kalorimäärä on "vähän", kun se nimenomaan on vaje. Hormonitoimintani ei voi mennä kovin paljon sekaisin, olen vaihdevuosi-iässä. :) Kiitos vilpittömästä huolenpidostasi.
nro 77 ja 81
Ikää on mullakin 50v ja silti en ala kituuttelemaan pienten lasten kaloreilla. Ei tarvitse ihmetellä jojoilua
Mä en ole koskaan elämässäni jojoillut. Laihdutan nyt ensimmäistä kertaa. Tähän ikään asti olen pitänyt painon kurissa ihan muuten, mutta nyt lipsahti parin vuoden aikana, vaatekoko kasvoi kaksi numeroa. Ja nyt laihdutan ylimäärän pois.
Jos asenne laihtumiseen on tuo ettei halua "Kituuttaa" niin minkä sille voi. Kituutan sen aikaa että olen takaisin ihannepainossani. Mieluummin kituutan tämän puoli vuotta kuin olen turpea.
Olen muutenkin pienikokoinen nainen, mun on pakko syödä vähän, jos haluan kalorivajeen ja laihtumisen.
Mikä on tää mystinen pienikokoinen nainen, jonka pitää kuitenkin laihduttaa? :D Olen lukenut useammankin vastaavan kommentin tällä palstalla. Jännästi ollaan lihottu, mutta silti ollaan pienikokoisia
”Olet lyhyt, joten et voi laihtua muuten kuin 1200 kcal:lla”
Tämä on liian yksinkertaistettu ja usein väärä väite.
Mikä oikeasti ratkaisee?
Laihtuminen riippuu energiavajeesta, ei yhdestä taikaluvusta. Siihen vaikuttavat mm.:
pituus
paino
ikä
lihasmassa
liikunnan määrä
arkiaktiivisuus
hormonitoiminta ja palautuminen
🔹 Kyllä, lyhyemmällä ihmisellä kokonaiskulutus on usein pienempi
🔹 Mutta se ei tarkoita, että 1200 kcal olisi ainoa vaihtoehto
Konkreettinen esimerkki
Lyhyt, kohtalaisesti liikkuva nainen voi laihtua esimerkiksi:
1400–1600 kcal maltellinen, kestävä laihtuminen
1300–1400 kcal hitaampi aineenvaihdunnalle turvallisempi kuin 1200
1200 kcal usein tarpeettoman matala, erityisesti pitkässä juoksussa
Moni laihtuu paremmin 1500 kcal:lla kuin 1200 kcal:lla, koska:
jaksaa liikkua
ei ahmi
hormonitoiminta pysyy kunnossa
lihasmassa säilyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa.
Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje.
Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200. En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista.
Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä.
Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti.
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee
Niin, kukin tavallaan. 1200 ei tule olemaan kaiken ikää, kesäkuuhun mennessä olen tavoitteessani ja voin palata normaaliin 1800 kcal jolla mun kokoisen ihmisen paino pysyy paikallaan.
Tottakai kalorimäärä on "vähän", kun se nimenomaan on vaje. Hormonitoimintani ei voi mennä kovin paljon sekaisin, olen vaihdevuosi-iässä. :) Kiitos vilpittömästä huolenpidostasi.
nro 77 ja 81
Ikää on mullakin 50v ja silti en ala kituuttelemaan pienten lasten kaloreilla. Ei tarvitse ihmetellä jojoilua
Mä en ole koskaan elämässäni jojoillut. Laihdutan nyt ensimmäistä kertaa. Tähän ikään asti olen pitänyt painon kurissa ihan muuten, mutta nyt lipsahti parin vuoden aikana, vaatekoko kasvoi kaksi numeroa. Ja nyt laihdutan ylimäärän pois.
Jos asenne laihtumiseen on tuo ettei halua "Kituuttaa" niin minkä sille voi. Kituutan sen aikaa että olen takaisin ihannepainossani. Mieluummin kituutan tämän puoli vuotta kuin olen turpea.
Olen muutenkin pienikokoinen nainen, mun on pakko syödä vähän, jos haluan kalorivajeen ja laihtumisen.
No minä sain painoa pois ilman kituuttamista ihan mukavilla kalorimäärillä kun vaihdoin hiilaripolttoisesta rasvapolttoiseen. Välillä piti oikein pakottaa itseni syömään, kun ketoosi vei kokonaan nälän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa.
Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje.
Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200. En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista.
Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä.
Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti.
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee
Niin, kukin tavallaan. 1200 ei tule olemaan kaiken ikää, kesäkuuhun mennessä olen tavoitteessani ja voin palata normaaliin 1800 kcal jolla mun kokoisen ihmisen paino pysyy paikallaan.
Tottakai kalorimäärä on "vähän", kun se nimenomaan on vaje. Hormonitoimintani ei voi mennä kovin paljon sekaisin, olen vaihdevuosi-iässä. :) Kiitos vilpittömästä huolenpidostasi.
nro 77 ja 81
Ikää on mullakin 50v ja silti en ala kituuttelemaan pienten lasten kaloreilla. Ei tarvitse ihmetellä jojoilua
Mä en ole koskaan elämässäni jojoillut. Laihdutan nyt ensimmäistä kertaa. Tähän ikään asti olen pitänyt painon kurissa ihan muuten, mutta nyt lipsahti parin vuoden aikana, vaatekoko kasvoi kaksi numeroa. Ja nyt laihdutan ylimäärän pois.
Jos asenne laihtumiseen on tuo ettei halua "Kituuttaa" niin minkä sille voi. Kituutan sen aikaa että olen takaisin ihannepainossani. Mieluummin kituutan tämän puoli vuotta kuin olen turpea.
Olen muutenkin pienikokoinen nainen, mun on pakko syödä vähän, jos haluan kalorivajeen ja laihtumisen.
Mikä on tää mystinen pienikokoinen nainen, jonka pitää kuitenkin laihduttaa? :D Olen lukenut useammankin vastaavan kommentin tällä palstalla. Jännästi ollaan lihottu, mutta silti ollaan pienikokoisia
No helvetti mitä mystiikkaa, olen LYHYT nainen. Mitä ihmettä, eikö oikeasti ole suomen kieli hallussa? "jännästi ollaan lihottu". Olen 156cm, ja kun mun kokoinen (ei puntteja nosteleva) painaa yli 60kg, näyttää jo oikeasti turpealta. Vaatekoko meni 36 - - > 40.
Ei mua ole koskaan kuitenkaan sanottu ISOKSI vaikka laihtumisen tarve onkin. Eli edelleen on sanottu pieneksi, lyhyeksi, pätkäksi.
Vai sekö se on se sun "mystiikka" että luulet kaikkien laihduttajien olevan lihavuusleikkauksen partaalla? Mulla laihdutustarve liittyy yhtälailla ulkonäköön, omaan hyvinvointiin kuin terveyteenkin. Mulla kertyy vyötärölle, ja tässä vähän aikaa sitten oli verensokerit sen verran koholla että tuli diabetes-pelästys. Ei onneksi ollut sitä, mutta nyt päätin korjata suunnan kertaheitolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa.
Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje.
Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200. En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista.
Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä.
Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti.
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee
Tämähän riippuu ihmisestä. Minä olen pienikokoinen ja normaali energiankulutukseni (inbdody-mittauksella) on 1400 kcal. Kun minun piti pudottaa muutama kilo, niin siinä kesti puoli vuotta, koska kalorit piti saada mahdollisimman alas. Minun tapauksessani 1200 kcal:iin. Aivan tasapainoisia aterioita tuohonkin saa mahtumaan, mutta kyllä se suunnittelua vaatii.//eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Elämäntilanne sellainen, että sinulla on oikeasti sekä aikaa että voimia keskittyä enemmän itseesi.
2. Hitaasti, mutta varmasti. 0,5 -1 kilo viikossa on hyvä vauhti.
3. Punttaa kovilla painoilla
Vuorotyö on perseestä, elimistö jatkuvasti sekaisin kun päivärytmi vaihtelee. Lounastauko on milloin mihinkin aikaa jolloin syö jotain mikroruokia tai skippaa kokonaan ja elää mustalla kahvilla. Työvuoron jälkeen iskee nälkä jolloin syö mitä vain saa nopeasti käsiinsä. Ääliöjournalismi hehkuttaa jotain yhden ruoka-aineen ihmediettejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa.
Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje.
Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200. En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista.
Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä.
Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti.
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee
Niin, kukin tavallaan. 1200 ei tule olemaan kaiken ikää, kesäkuuhun mennessä olen tavoitteessani ja voin palata normaaliin 1800 kcal jolla mun kokoisen ihmisen paino pysyy paikallaan.
Tottakai kalorimäärä on "vähän", kun se nimenomaan on vaje. Hormonitoimintani ei voi mennä kovin paljon sekaisin, olen vaihdevuosi-iässä. :) Kiitos vilpittömästä huolenpidostasi.
nro 77 ja 81
Ikää on mullakin 50v ja silti en ala kituuttelemaan pienten lasten kaloreilla. Ei tarvitse ihmetellä jojoilua
Mä en ole koskaan elämässäni jojoillut. Laihdutan nyt ensimmäistä kertaa. Tähän ikään asti olen pitänyt painon kurissa ihan muuten, mutta nyt lipsahti parin vuoden aikana, vaatekoko kasvoi kaksi numeroa. Ja nyt laihdutan ylimäärän pois.
Jos asenne laihtumiseen on tuo ettei halua "Kituuttaa" niin minkä sille voi. Kituutan sen aikaa että olen takaisin ihannepainossani. Mieluummin kituutan tämän puoli vuotta kuin olen turpea.
Olen muutenkin pienikokoinen nainen, mun on pakko syödä vähän, jos haluan kalorivajeen ja laihtumisen.
No minä sain painoa pois ilman kituuttamista ihan mukavilla kalorimäärillä kun vaihdoin hiilaripolttoisesta rasvapolttoiseen. Välillä piti oikein pakottaa itseni syömään, kun ketoosi vei kokonaan nälän.
Olen myös huomannut kun olen VHH:lla ja välillä mennyt keton puolelle niin nälkä on kateissa ja pitää oikein miettiä mikähän ruoka maittaisi, aika moinen ero siihen kun joskus laskin painonvartioiden pisteitä, ei saanut edes ruokailua lopetettua kun jo mietti että koskahan saisi taas syödä ja onko pisteitä jäljellä, en muistaakseni jaksanut noudattaa viikkoa pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Elämäntilanne sellainen, että sinulla on oikeasti sekä aikaa että voimia keskittyä enemmän itseesi.
2. Hitaasti, mutta varmasti. 0,5 -1 kilo viikossa on hyvä vauhti.
3. Punttaa kovilla painoilla
Olen vahvasti erimieltä punttaamisesta kovilla painoilla. Suurimmalla osaa ihmisistä ei ole mitään mielenkiintoa nähdä sitä vaivaa mikä on edellytys sille että kovilla painoilla voi treenata itseä rikkomatta. Kehonpainolla voimailu on ylivoimaisesti paras tapa treenata. En tiedä enkä ole edes kuullut kenestäkään joka olisi punnerruksilla itsensä rikkonut mutta monta on niitä jotka ovat penkanneet itsensä hajalle.
Aloin täyttämään lautasannoksia pääosin kasviksilla ja pehmeillä rasvoilla. Nostin proteiinin määrän 1,5 g per painokilo ja rajoitin hiilihydraatit n. 100h/pv. Kylläisyyden tunne pysyy kauemmin, turvotus on poissa eikä ruokailun jälkeen iske enää väsymystä, vaan päinvastoin ajatus toimii ja mieliala kohoaa.
Huolehdin aiempaa enemmän myös päivittäisestä vedenjuonnista.
Tämä ei ole paras makrojen jakauma kaikille, mutta itselleni se sopii loppuelämän ruokavalioksi. Tavoitteena oli parantaa insuliiniresistenssi ja vaativan laihduttamisen sijaan pudottaa painoa maltillisesti uusien elintapojen kautta. 4 kk aikana painoa tippui 13 kg ja nyt yhteensä 7 kk jälkeen paino on säilynyt hyvänä, ei tarvetta laihtua enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mikä on tää mystinen pienikokoinen nainen, jonka pitää kuitenkin laihduttaa? :D Olen lukenut useammankin vastaavan kommentin tällä palstalla. Jännästi ollaan lihottu, mutta silti ollaan pienikokoisia"
Olen eri kuin keneltä kysyit. Pienikokoinen tarkoittaa omalla kohdallani todella lyhyttä eli 154cm. Kun tämänpituiselle tulee viisikin kiloa lisää, niin se näkyy. Olin pulskassa kunnossa kun painoin 58kg. Kyllä siinä piti alkaa painoa pudottamaan, mutta ei kymmeniä kiloja vaan 7kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Elämäntilanne sellainen, että sinulla on oikeasti sekä aikaa että voimia keskittyä enemmän itseesi.
2. Hitaasti, mutta varmasti. 0,5 -1 kilo viikossa on hyvä vauhti.
3. Punttaa kovilla painoilla
Olen vahvasti erimieltä punttaamisesta kovilla painoilla. Suurimmalla osaa ihmisistä ei ole mitään mielenkiintoa nähdä sitä vaivaa mikä on edellytys sille että kovilla painoilla voi treenata itseä rikkomatta. Kehonpainolla voimailu on ylivoimaisesti paras tapa treenata. En tiedä enkä ole edes kuullut kenestäkään joka olisi punnerruksilla itsensä rikkonut mutta monta on niitä jotka ovat penkanneet itsensä hajalle.
Sitten on meitä, ketkä nimenomaan tykkää siitä painojen kolistelusta ja saa syödäkin aika paljon, että tulee lihasta. Rikki ei salilla ole onneksi mikään mennyt, järki päässä kun touhuaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ällistyttävä havainto siitä kun jouduin rajoittamaan kovien rasvojen syöntiä ruokavaliolla kohonneen ldl-kolesterolin vuoksi niin painon ainainen hivuttautuminen suuremmaksi loppui siihen.
Kolesteroli ja rasvat eivät ole ongelma vaan hiilarit ja sokeri. Ne aiheuttavat tulehduksen ja tulehdus kerryttää kolesterolin suoniin. Korkea kolesteroli on terveellistä eikä huonoa tai pahaa kolesterolia ole olemassakaan. Kolesterolin väkisin painaminen alas aiheuttaa uskomattoman määrän ongelmia muualle eikä se vaikuta sydän kuolleisuuteen yhtään.
Siellä oikein oman elämänsä ravitsemustieteen tohtori.
Näytäpä mulle tutkimuksesi, mihin perustat väitteet. Mutu ei nyt riitä, eikä amerikkalaiset foliohattusivustot. Millaisella otannalla olet tutkinut? Millaisesta väestöryhmästä? Minkä ikäisiä? Mihin he kuolivat? Mihin sinä perustat väitteesi että korkea kolesteroli on terveellistä??
Kolesteroli lääkkeet on miljardi bisnes. Sellaista tutkimusta ei tehdä jossa tämä julkisesti tuotaisi esiin. Muutamat lahjomattomat kuitenkin totuuden edessä seisovat eivätkä ole rahan edessä rähmällään
Jos ei ole tehty yhtään sellaista tutkimusta, jossa tuotaisi julkisesti esiin, että korkea kolesteroli olisi terveellistä, niin se tarkoittaa käytännössä, että tällä väitteellä ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Olet ymmärtänyt tämän asian väärin. Oikeasti korkea kolesteroli on vaarallista ja lisää sydänkohtauksen ja aivoinfarktin riskiä.
Siinä olet kyllä oikeassa, että myös nopeasti imeytyvät n.s. höttöhiilarit, ja etenkin runsas sokeri, ovat ongelmia. Molemmat siis ovat. Kovat rasvat (tyydyttyneet rasvat ja transrasvat) nostavat LDL-kolesterolia ja edistävät plakin kertymistä verisuonten seinämiin. Nopeasti imeytyvät hiilihydraatit lisäävät triglyseridejä ja insuliiniresistenssiä, mikä kiihdyttää matala-asteista tulehdusta ja ateroskleroosia. Molemmat vaikuttavat eri mekanismeilla, mutta yhdessä ne lisäävät merkittävästi verisuonten tukkeutumisen riskiä.
- Eri.
Minulla oli terveellinen ruokavalio jo ennestään, mutta nämä asiat auttoivat pysymään pienemmässä annoskoossa:
1) veden riittävä juominen: huolehdin siitä, että juon vettä tai teetä kaksi litraa päivässä. Tämä jo itsessään auttoi aineenvaihduntaa jotenkin.
2) riittävä uni: mielihalut pysyvät poissa, aineenvaihdunta toimii normaalisti.
3) kellon mukaan syöminen: minulle ei juurikaan tule nälän tunnetta, joten söin ennen iltapainotteisesti ja liikaa kerralla. Pienet annokset ja aamupäivään painottuva syöminen sekä säännölliset ruokavälit pitävät kalorit kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii
Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa.
Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje.
Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200. En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista.
Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä.
Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti.
Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli.
Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee
Höpsistä. Nälkärajana pidetään yleisesti 900kcal per päivä. Itse kokeilin kahdeksalla sadalla. Lähti kilot eikä mikään "hormonitoiminta ja kaikki muu" menneet yhtään miksikään.
Joo, ihan vapaasti. Saahan sitä olla laihaläski, jos niin haluaa ja sinä et välttämättä edes huomaa mitä kitukuuri aiheuttaa kehossasi, ennen kuin sitten myöhemmin
Okei. No tuosta laihdutuksesta on aikaa 30 vuotta, niin kauanko pitää odottaa että on se "myöhemmin"? Ja aika hauska oletus, että musta tuli laihaläski. Et ole kuullut sellaisesta kuin urheilu?
"Lyhyt, kohtalaisesti liikkuva nainen voi laihtua esimerkiksi:
1400–1600 kcal maltellinen, kestävä laihtuminen"
Mutta on paljon niitäkin jotka ei liiku edes kohtalaisesti. He eivät tuolla kalorimäärällä välttämättä kyllä laihdu, vaan pysyvät vain samassa. Autolla töihin, kauppaan, kotityöt, lapset harrastuksiin, itse ei ehdi liikkua. Kuin ehkä viikonloppuna, jos silloinkaan. Se on itsepetosta väittää että olisi "kohtalaisesti liikkuva" jos elää tyypillista ruuhkavuosivaihetta, ettei ehdi harrastaa itse joka päivä.
3 tärkeintä oivallusta.
Suomalaiset. Syö. Liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloin täyttämään lautasannoksia pääosin kasviksilla ja pehmeillä rasvoilla. Nostin proteiinin määrän 1,5 g per painokilo ja rajoitin hiilihydraatit n. 100h/pv. Kylläisyyden tunne pysyy kauemmin, turvotus on poissa eikä ruokailun jälkeen iske enää väsymystä, vaan päinvastoin ajatus toimii ja mieliala kohoaa.
Huolehdin aiempaa enemmän myös päivittäisestä vedenjuonnista.
Tämä ei ole paras makrojen jakauma kaikille, mutta itselleni se sopii loppuelämän ruokavalioksi. Tavoitteena oli parantaa insuliiniresistenssi ja vaativan laihduttamisen sijaan pudottaa painoa maltillisesti uusien elintapojen kautta. 4 kk aikana painoa tippui 13 kg ja nyt yhteensä 7 kk jälkeen paino on säilynyt hyvänä, ei tarvetta laihtua enempää.
Aika vaikea täyttää lautasta kasviksilla jos ei saa syödä hiilareita.
1. Elämäntilanne sellainen, että sinulla on oikeasti sekä aikaa että voimia keskittyä enemmän itseesi.
2. Hitaasti, mutta varmasti. 0,5 -1 kilo viikossa on hyvä vauhti.
3. Punttaa kovilla painoilla