Te, jotka olette saanet painoa pois niin mitkä ovat olleet kolme tärkeintä oivallusta

1. Ei KOSKAAN seuraavia ruokia:

Lihapullat ja muusi 

Makaronilaatikko

Lasagne

Pizza 

Eikä muutenkaan muusia

2. Hyötyliikunta eli käveleminen ja pyöräily kaikkialle

3. Rasva minimiin

Vierailija kirjoitti:

 

Herkut jää kauppaan, muutos pikkuhiljaa tulee ja pysyy. Lautaselle kasvista suuri osa.

Sokerit ja jauhot poissa vaalea varsinkin.

Vettä juo,teetä, illalla marjat ja rahka.

Välillä puuroa.

10kg 2kk

Nestettä. 

1. Vaaka ei mittaa lihavuutta

2. Mittanauha ja valokuva itsestä mittaa lihavuuden

3. Peruna pois ruokavaliosta

Vierailija kirjoitti:

Täytyy syödä hyvin, oikein ja vähän. Liikunnalla ei mitään merkitystä. Syö niin, että pysyt hengissä ja tasaisin väliajoin, jotta nälkä pysyy loitolla. 

Tutkimusten mukaan painohaejoittelulla on suuri merkitys laihduttamisessa

Tunteita ei käsitellä ruoalla.

Kylläisyyden ja nälän tunnistaminen. Jollei ole nälkä, en syö. Ei tule mitään kahta kauheampaa ahmimista myöhemmin. Kun alkaa tulla nälkä, en saa hepulia siitäkään, koska nälkä on normaali tunne enkä ole kuo lemassa siihen.

Herkut ei katoa maailmasta ts. ei ole pakko ostaa kaupasta tänään. 

Omalla kohdallani kaikki oli siis korvien välissä. Pudotin 12 kiloa ja ne pysyi poissa 25 vuotta. Nyt vaihdevuosi-iässä tuli kroppaan ylimääräistä rasvaa. Lisään lihaskuntotreeniä ja kirjaan kalorit.

Joka päivä syön pienen herkun, yleensä iltaisin niin on koko päivä aikaa odottaa sitä illan hetkeä - tietää sen, että illalla saa jotain hyvää. Se voi olla 1 marianne karkki, pari palaa suklaata, muutama karkki, keksi, pieni pala jäätelöä, muutama sipsi, pieni pulla jne. Ja se jää siihen yhteen annokseen, kun tietää, et huomen illalla uusi herkku. Mulle herkkujen syöminen on aina ollut se kompastuskivi laihduttaessa joten mitään totaalilakkoa en pysty tekemään. 

Olen hankkinut kauniita astioita joihin on ihan koostaa lautasmallin mukainen ateria, näyttää upealta ja sitä ihailessa syö hitaammin ja rauhallisemmin sekä riittää pienempikin annos. 

Liikunta on monipuolista, joka päivälle jotain erilaista. Asun pk-seudulla ja tykkään esim käydä kävelemässä aina vähän eri paikoissa, menen julkisilla jonnekin täysin uuteen paikkaan ja käyn kävelemässä/lenkkeilemässä ja saan esteettisesti katsella uusia maisemia samalla. 

Lähinnä näillä lempeillä keinoilla olen tällä kertaa onnistunut karistamaan painoa jo yli 25kg vuoden aikana. Vielä on reilu 10kg matkaa, mutta hyvä startti ja hiljaa hyvää tulee. 

Myös unirytmillä ja hyvillä yöunilla on iso merkitys jaksamiseen ja palautumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

1. Mulla on oikeus poistaa elämästäni kiusaajat ja myrkylliset ihmiset. Poistan tai poistun..

2. En aseta mitään rajoja syömisille, ettei tule liikaa mielitekoja, enkä punnitse liian usein, että masennun, kun tuloksia ei tule.

3. Iloitsen siitä painonpudotuksesta minkä saan pidettyä, vaikka osa tulisikin takaisin. Kehun itseäni tästä joka päivä. En myrkytä tai kiusaa itseäni kovan työn jälkeen jos osa kiloista tulee takaisin.

Ei ihme ette laihdu. Koska MINÄMIMÄMINÄMINÄ. 

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä syön pienen herkun, yleensä iltaisin niin on koko päivä aikaa odottaa sitä illan hetkeä - tietää sen, että illalla saa jotain hyvää. Se voi olla 1 marianne karkki, pari palaa suklaata, muutama karkki, keksi, pieni pala jäätelöä, muutama sipsi, pieni pulla jne. Ja se jää siihen yhteen annokseen, kun tietää, et huomen illalla uusi herkku. Mulle herkkujen syöminen on aina ollut se kompastuskivi laihduttaessa joten mitään totaalilakkoa en pysty tekemään. 

Olen hankkinut kauniita astioita joihin on ihan koostaa lautasmallin mukainen ateria, näyttää upealta ja sitä ihailessa syö hitaammin ja rauhallisemmin sekä riittää pienempikin annos. 

Liikunta on monipuolista, joka päivälle jotain erilaista. Asun pk-seudulla ja tykkään esim käydä kävelemässä aina vähän eri paikoissa, menen julkisilla jonnekin täysin uuteen paikkaan ja käyn kävelemässä/lenkkeilemässä ja saan esteettisesti katsella uusia maisemia samalla. 

Lähinnä näillä lempeillä keinoilla olen tällä kertaa onnistunut karistamaan painoa jo yli 25kg vuoden aikana. Vielä on reilu 10kg matkaa, mutta hyvä startti ja hiljaa hyvää tulee. 

Myös unirytmillä ja hyvillä yöunilla on iso merkitys jaksamiseen ja palautumiseen. 

Marianne ei ole herkku. 

Vierailija kirjoitti:

1) Vaaka heitettävä hittoon. 

2) Lopetettava laihduttaminen ja aloitettava elämänmuutos. Lihava keho on AINA jollain tavalla sairas ja se ei tervehdy jos laihdutetaan laihduttamisen takia. Laihtuminen on tervehtyneen kehon ilahduttava lisäarvo.

3) Optimal diet Jan Kwasniewski

Tämä kirjoittaja on ymmärtänyt asisn laidan. Suuri ymmärrys on siinä että koko virallisesti "terveellinen" ruokavalio on valhetta. Kaikki mitä väittävät, käännä se päin vastoin niin silloin alkaa tervehtyminen. Valhe on niin täydellinen että ihmiset eivät voi kuvitellakaan että viranomainen voi valehdella niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii

Tässähän se. Ei tarvittu muita oivalluksia. -15kg/3kk.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä syön pienen herkun, yleensä iltaisin niin on koko päivä aikaa odottaa sitä illan hetkeä - tietää sen, että illalla saa jotain hyvää. Se voi olla 1 marianne karkki, pari palaa suklaata, muutama karkki, keksi, pieni pala jäätelöä, muutama sipsi, pieni pulla jne. Ja se jää siihen yhteen annokseen, kun tietää, et huomen illalla uusi herkku. Mulle herkkujen syöminen on aina ollut se kompastuskivi laihduttaessa joten mitään totaalilakkoa en pysty tekemään. 

Olen hankkinut kauniita astioita joihin on ihan koostaa lautasmallin mukainen ateria, näyttää upealta ja sitä ihailessa syö hitaammin ja rauhallisemmin sekä riittää pienempikin annos. 

Liikunta on monipuolista, joka päivälle jotain erilaista. Asun pk-seudulla ja tykkään esim käydä kävelemässä aina vähän eri paikoissa, menen julkisilla jonnekin täysin uuteen paikkaan ja käyn kävelemässä/lenkkeilemässä ja saan esteettisesti katsella uusia maisemia samalla. 

Lähinnä näillä lempeillä keinoilla olen tällä kertaa onnistunut karistamaan painoa jo yli 25kg vuoden aikana. Vielä on reilu 10kg matkaa, mutta hyvä startti ja hiljaa hyvää tulee. 

Myös unirytmillä ja hyvillä yöunilla on iso merkitys jaksamiseen ja palautumiseen. 

Voin kuvitella kuinka tätä on silmät utuisena kirjoitettu. Itsekuri ja itsehillintä on taitoja jotka kaikkien olisi syytä hallita. Sellainen joka ei pysty yhdelle marie karkille sanomaan ei, ei pysty mihinkään sanomaan ei

1. Syö proteiinipitoisesti 2 g per ihannepaino päivässä

2 Pätkäpaasto 16-18 h, 8 h-6 h syömisikkuna, yleensä vältä iltasyömistä

3 yksi cheat day per viikko

Laihduin 18 kg puolessaa vuodessa 75 kg -> 57 kg. N42

Syön tavallista kotiruokaa, pidän huolen, että saan tarpeeksi proteiinia, liikun vähintään neljänä päivänä viikossa

Vierailija kirjoitti:

Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii

Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa. 

Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje. 

Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200.  En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista. 

Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä. 

Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti. 

Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii

Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa. 

Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje. 

 

Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200.  En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista. 

 

Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä. 

Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti. 

 

Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli. 

Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee

Ongelma ei ole laihtuminen, vaan ettei lihoo salakavalasti vuoden sisään takas lähtöpainoon....

Aivan ällistyttävä havainto siitä kun jouduin rajoittamaan kovien rasvojen syöntiä ruokavaliolla kohonneen ldl-kolesterolin vuoksi niin painon ainainen hivuttautuminen suuremmaksi loppui siihen. 

Iltasanomien plus-osuudessa oli että "et pääse vatsarasvasta eroon jos et tajua tätä": 

Tässä teille ne "helmet", salaisuudet oikein: 

"Ydinlähtökohta on yksinkertainen: iästä riippumatta paino nousee, kun kaloreita nautitaan liikaa. Yleensä tämä tapahtuu tiedostamatta. Ihmisen kyky arvioida omaa ravinnonsaantiaan on jo luonnostaan hyvin heikkoa,." (no shit sherlock)

"Kalorien laskeminen on kuitenkin turhaa puuhaa, sanoo pitkän linjan lihavuustutkija Pertti Mustajoki. Kaikkien päivän aikana syötyjen erikokoisten aterioiden kirjaaminen on vaativaa. Se vain saa aivot solmuun ja lisää stressiä, mikä tärvelee painonhallintaa.

– Lisäksi harva edes tietää päivittäistä energiankulutustaan, Mustajoki huomauttaa."

(no jos harva tietää päivittäistä kulutustaan niin eikö ne kalorit nimenomaan pitäisi laskea???)

Ja vinkkilistasta yksi kohta jota en käsitä  - 

"Pyri saamaan riittävästi kaloreita keskipäivään mennessä, sillä se vähentää naposteluvimmaa illalla. Älä anna ateriavälien venähtää hervottomiksi. 3–4 tuntia on keskimäärin hyvä väli syömiselle."

Tätä en käsitä. Ei se mun ilta"nälkää" vähennä, jos olen syönyt 12 tuntia sitten eli aamupäivällä. Ja myös tuo että 3 - 4 tunnin välein.  Diabeetikot erikseen, mutta terveen ihmisen ei TARVITSE syödä oikeasti vähän väliä. Kasvava pikkulapsi kyllä syö 5 - 6 kertaa päivässä, koska energiatarve on hillitön ja mahalaukku suhteessa pieni. Mutta aikuisella ihmisellä ei näin hillitön energiantarve ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä syön pienen herkun, yleensä iltaisin niin on koko päivä aikaa odottaa sitä illan hetkeä - tietää sen, että illalla saa jotain hyvää. Se voi olla 1 marianne karkki, pari palaa suklaata, muutama karkki, keksi, pieni pala jäätelöä, muutama sipsi, pieni pulla jne. Ja se jää siihen yhteen annokseen, kun tietää, et huomen illalla uusi herkku. Mulle herkkujen syöminen on aina ollut se kompastuskivi laihduttaessa joten mitään totaalilakkoa en pysty tekemään. 

Olen hankkinut kauniita astioita joihin on ihan koostaa lautasmallin mukainen ateria, näyttää upealta ja sitä ihailessa syö hitaammin ja rauhallisemmin sekä riittää pienempikin annos. 

Liikunta on monipuolista, joka päivälle jotain erilaista. Asun pk-seudulla ja tykkään esim käydä kävelemässä aina vähän eri paikoissa, menen julkisilla jonnekin täysin uuteen paikkaan ja käyn kävelemässä/lenkkeilemässä ja saan esteettisesti katsella uusia maisemia samalla. 

Lähinnä näillä lempeillä keinoilla olen tällä kertaa onnistunut karistamaan painoa jo yli 25kg vuoden aikana. Vielä on reilu 10kg matkaa, mutta hyvä startti ja hiljaa hyvää tulee. 

Myös unirytmillä ja hyvillä yöunilla on iso merkitys jaksamiseen ja palautumiseen. 

Voin kuvitella kuinka tätä on silmät utuisena kirjoitettu. Itsekuri ja itsehillintä on taitoja jotka kaikkien olisi syytä hallita. Sellainen joka ei pysty yhdelle marie karkille sanomaan ei, ei pysty mihinkään sanomaan ei

Et tainnut ymmärtää pointtia. Ei tarvitse sanoa kaikille herkuille ei, vaan voi nauttia pienen määrän herkkuja hallitusti, ja silti voi laihtua. Se, että ei tarvitse, ei ole sama kuin etteikö pysty. Mutta miksi pitäisi kieltäytyä jos ei ole pakko? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, kalorivaje on ainoa mikä toimii

Ja se kalorivaje pitää olla yllättävän suuri, jopa 500 - 1000 kcal alle sen millä paino pysyisi samassa. 

Mun paino pysyisi samassa noin 1800 kcal. Eli pitää syödä aivan tosi vähän, jotta menisi alle tuon ja tulisi kalorivaje. 

 

Syön kolmesti päivässä; aamulla kahvia, voileipä. Iltapäivällä pieni välipala, esim voileipä, tai tosi, tosi pieni lämmin ruoka. Ja illalla syön kunnollisen lämpimän ruoan, tavallisen kokoisen ruoan. Päivässä kaloreita tulee noin 1200.  En harrasta liikuntaa oikeastaan yhtään ja teen istumatyötä. Vitamiinit purkista. 

 

Tämä toimii mulle, että syöminen painottuu iltaan. Mulla ei koskaan ole aamuisin maistunut ruoka. Ja illalla täytyy olla maha täynnä jotta voi mennä nukkumaan, muuten tulee naposteltua. Päivällä on tekemistä, ei tule naposteltua, eikä tule oikein nälkäkään päivällä. 

Siinä ei montaa päivää mennyt kun tottui tähän että syö kunnolla vain illalla. Täytyy oppia tunnistamaan "oikea" nälkä, ja "tekeekö vain mieli syödä". Oikeaa näläntunnetta mulle ei nyt tule edes joka päivä. Valitsen täyttäviä aamu- ja välipaloja, joskus ateriakorvikkeen (joka on noin 200kcal / annos), ja päivä menee niiden varassa ihan kivasti. 

 

Säästöliekki on bullshit puhetta että sitä pitää välttää. Se ei ikuisuuksia kestä. Alkuun tippui nopeasti 3kg, sitten kait oli se "kuuluisa" säästöliekki, jota kesti 2-3 viikkoa että paino ei enää pudonnutkaan. Ku pääsin sen yli, paino tippuu nyt tasaisesti reilun puoli kiloa viikossa. Henkinen asennoituminen vaan pitää olla että jaksaa pitää kurin myös sen "säästöliekki"vaiheen yli. 

Mä taas nimenomaan opetan kropan, että se toimii mahdollisimman korkeilla kaloreilla. 1200 kaloria on aikuiselle naiselle liian vähän, siinä menee sekaisin hormonitoiminta ja kaikki muu. Mutta jokainen tyylillään, onneksi ei tarvi kituuttaa, kun tietää mitä tekee

Niin, kukin tavallaan. 1200 ei tule olemaan kaiken ikää, kesäkuuhun mennessä olen tavoitteessani ja voin palata normaaliin 1800 kcal jolla mun kokoisen ihmisen paino pysyy paikallaan. 

Tottakai kalorimäärä on "vähän", kun se nimenomaan on vaje. Hormonitoimintani ei voi mennä kovin paljon sekaisin, olen vaihdevuosi-iässä. :) Kiitos vilpittömästä huolenpidostasi. 

nro 77 ja 81