Lue keskustelun säännöt.
Kysymys kristityille: miten suhtaudutte esiaviolliseen seksiin?
19.04.2026 |
Oletteko itse päätyneet pidättäytymään esiaviollisesta seksistä vai tehneet toisin?
Ja millä perusteilla sovitatte toimintalinjanne yhteen vakaumuksenne kanssa?
Kiinnostaa aidosti erilaiset näkökulmat, tarkoitus ei ole provosoida.
Olen itse kristitty ja tämä aihe on ollut viime aikoina omassa puntaroinnissa.
Siten kiinnostaa, miten muut näkevät tämän.
Kommentit (30)
Nuorempana olisin ollut varmasti paljon tuomitsevampi. Syy oma kokemus. Nuorena noin rippikouluikäusenä muistan kuinka meilke paasattiin kuinka tosi rakkaus odottaa.
Minäkin yksinkertaisena miehenä (nyk.tuplamaisterina otm ja ktn) tajusin, ettei pitäisi hosua ja kiirehtiä ja pyrkiö harrastamaan seksiä vaan tutustua rauhassa.
Tulos Olen päässyt, tai joutunut, kuinka vain nais(t)e kaveriksi tai jopa ystäväksi.
Mitäs täsdä nyt sitten?
No esimerkiksi niin, e kun minulle on käynyt selväksi, että olemme "vain" kavereita tai jopa ystävoä ei heidän määränsä, vaan laatunsa, - niin minulle on ollut hyvin tärkeä, että ymmärrän paikkani.
Sen, että väliimme jää näkymätön raja tai rajojaj jota en halua ylittää, koska jos niin teksin, niin pelkäisin menettävän hyvän kaveruuteni tai jystävyyteni.
Tai, jos sen ylittäisin tulisi tapahtua, jotain hyvin mullistavaa ja ihmeellistä.
Yksi tällainen näkymätön raja on yksinkertaistaen seksuaalinen raja.
Toista voi halata voidaan vaihtaa poskipusut. Jne
Muta niin pitkälle ei edetä, että voitaisiin sanoa, että harrastamne seksiä (ja ei en nyt tarkoita seksillä " vain" yhdyntää)
Mikä tällä kaikella on ollut seurauksena?
Se, että se tosirakkaus on tostaiseksi on jäänyt kokematta ja siten myös seksi kumppanin kanssa.
Olenko asian kanssa snuit?
- Enimmäkseen kyllä.
Valehtelisin,,jos väittäisin, että itsellän olisi i seesteinen olo.
Päinvastoin vähän brutaalisti sanone lihanhimo tai vaikka vain halu koskettaa toista eritavoin ja saada tuntea toinen lähellään ja tuntea kuinka hän koskettaisi ovat välillä meinanneet saada pääni sekaisin ja kroppani syyhyämään vimmatusti.
Mutta olen jo sisäistänyt, että kun aikansa myrskyää, nkk myskyn jälkeer on toistaiseksi tullut aina poutasää.
Ehkä ensi kesänä viimein kohtaan hänet.
Miksi olisin ollut nuorena tuomitsevampi. Ehkä siksi, että tuolloin seksi tuntui jotenkin hyvin ihmeelliseltä. Noista ajoista on jo niin paljon aikaa, että ymmärrän, että se on"vain" seksiä. Ja se on toisaalta hyvin ihmeellistä mutta myös jotenkin arkipäiväistynyt. Ei kannata hirttäytyä, jollei sitä pääse kokemaan, Mutta ei myöskään liikaa nostaa jalustalke,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala ei ota kantaa seksiin vaan käyttää sitä ainoastaan vertauskuvana.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olisin ollut varmasti paljon tuomitsevampi. Syy oma kokemus. Nuorena noin rippikouluikäusenä muistan kuinka meilke paasattiin kuinka tosi rakkaus odottaa.
Minäkin yksinkertaisena miehenä (nyk.tuplamaisterina otm ja ktn) tajusin, ettei pitäisi hosua ja kiirehtiä ja pyrkiö harrastamaan seksiä vaan tutustua rauhassa.
Tulos Olen päässyt, tai joutunut, kuinka vain nais(t)e kaveriksi tai jopa ystäväksi.
Mitäs täsdä nyt sitten?
No esimerkiksi niin, e kun minulle on käynyt selväksi, että olemme "vain" kavereita tai jopa ystävoä ei heidän määränsä, vaan laatunsa, - niin minulle on ollut hyvin tärkeä, että ymmärrän paikkani.
Sen, että väliimme jää näkymätön raja tai rajojaj jota en halua ylittää, koska jos niin teksin, niin pelkäisin menettävän hyvän kaveruuteni tai jystävyyteni.
Tai, jos sen ylittäisin tulisi tapahtua, jotain hyvin mullistavaa ja ihmeellistä.
Yksi tällainen näkymätön raja on yksinkertaistaen seksuaalinen raja.
Toista voi halata voidaan vaihtaa poskipusut. Jne
Muta niin pitkälle ei edetä, että voitaisiin sanoa, että harrastamne seksiä (ja ei en nyt tarkoita seksillä " vain" yhdyntää)
Mikä tällä kaikella on ollut seurauksena?
Se, että se tosirakkaus on tostaiseksi on jäänyt kokematta ja siten myös seksi kumppanin kanssa.
Olenko asian kanssa snuit?
- Enimmäkseen kyllä.
Valehtelisin,,jos väittäisin, että itsellän olisi i seesteinen olo.
Päinvastoin vähän brutaalisti sanone lihanhimo tai vaikka vain halu koskettaa toista eritavoin ja saada tuntea toinen lähellään ja tuntea kuinka hän koskettaisi ovat välillä meinanneet saada pääni sekaisin ja kroppani syyhyämään vimmatusti.
Mutta olen jo sisäistänyt, että kun aikansa myrskyää, nkk myskyn jälkeer on toistaiseksi tullut aina poutasää.
Ehkä ensi kesänä viimein kohtaan hänet.
Miksi olisin ollut nuorena tuomitsevampi. Ehkä siksi, että tuolloin seksi tuntui jotenkin hyvin ihmeelliseltä. Noista ajoista on jo niin paljon aikaa, että ymmärrän, että se on"vain" seksiä. Ja se on toisaalta hyvin ihmeellistä mutta myös jotenkin arkipäiväistynyt. Ei kannata hirttäytyä, jollei sitä pääse kokemaan, Mutta ei myöskään liikaa nostaa jalustalke,
Voiko olla ettet kuitenkaan ole ollut kunnolla ihastunut keneenkään näistä naisista, joiden kanssa et ole halunnut edetä seksiin, jos olet pelännyt riskeeraavasi sen ystävyyden sit? Kun kai ihastumisen liittyy aika vahvasti yleensä se fyysisen vetovoiman puolikin.
Mutta kiinnostuksella siis luin kommenttisi.
-ap
Kyllä meidänkin kuuluisi pidättäytyä esiaviollisesta seksistä, mutta kyllä sitä aina piilossa vähän nusautellaan 😊
T: vanhoillislestadiolainen nuori nainen
En varmaankaan ole mikään tyypillinen kristitty, mutta pyrin elämään kristinuskon hengen, en kirjaimen mukaan.
Olen ollut avoliitossa kohta 20 vuotta, ja meillä on kolme lasta. Kumppanilleni riittää avoliitto, itse ajattelen että sydämessäni olen ihan yhtä sitoutunut kuin jos olisin naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis. Vaikka pidättäytyminen avioon asti on hyvä asia, en rehellisesti usko että jumala on luonut naista miehen "vaimoksi" eli omistukseen. Vaan niinkuin eläimet ovat.
Suurin osa eläinnaaraista käyskentelee ja elää jumalan luomakunnassa eikä harrastele mitään seksejä kenenkään kanssa, muutoin kuin lisääntyessään. Naaraiilla on mitä moninaisimpia tapoja ja menetelmiä huolehtia lajinsa menestyksestä ja hyvinvoinnista aina spermakilpailusta vain alfan kanssa paritteluun ja kumppaninsa pettämiseen. Rehellisesti uskon, että jumala on ihan tarkoituksella antanut naaraille tämän tehtävän ja nimenomaan naisen omistaminen ja alistaminen, jakeleminen tasapuolisesti tai rahasta, maskuliinin ra iskattavaksi ilman mahdollisuutta toteuttaa omaa jumalan antamaa tehtäväänsä harjoittaa luonnonvalintaa, on väärin.
Kristinusko on kuitenkin patriarkaattinen, ja patriarkaattia palvelee paremmin se että naisia jaellaan tasapuolisesti avioliittoihin s eksirojuuksiin myös lisääntymiskelvottomille miehille kuin se, että naaraat itse päättäisivät kenen kanssa parittelevat. Uskon tämän olevan myös yksi syy ihmiskunnan täysin käsittämättömän hirveään nykytilaan, sillä naaraat eivät ole päässeet harjoittamaan tätä jumalan heille määräämää luonnonvalintaa pitkiin aikoihin. Nyt tilanne on tietysti hieman muuttunut, ja syntyvyys onkin laskenut globaalisti, jopa intiassa.
Onpa kiinnostava ajatuskulku! Ehkä naisten muutenkin kannattaisi hajauttaa munasolut useammalle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidänkin kuuluisi pidättäytyä esiaviollisesta seksistä, mutta kyllä sitä aina piilossa vähän nusautellaan 😊
T: vanhoillislestadiolainen nuori nainen
Ulkokultaisuus kunniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olisin ollut varmasti paljon tuomitsevampi. Syy oma kokemus. Nuorena noin rippikouluikäusenä muistan kuinka meilke paasattiin kuinka tosi rakkaus odottaa.
Minäkin yksinkertaisena miehenä (nyk.tuplamaisterina otm ja ktn) tajusin, ettei pitäisi hosua ja kiirehtiä ja pyrkiö harrastamaan seksiä vaan tutustua rauhassa.
Tulos Olen päässyt, tai joutunut, kuinka vain nais(t)e kaveriksi tai jopa ystäväksi.
Mitäs täsdä nyt sitten?
No esimerkiksi niin, e kun minulle on käynyt selväksi, että olemme "vain" kavereita tai jopa ystävoä ei heidän määränsä, vaan laatunsa, - niin minulle on ollut hyvin tärkeä, että ymmärrän paikkani.
Sen, että väliimme jää näkymätön raja tai rajojaj jota en halua ylittää, koska jos niin teksin, niin pelkäisin menettävän hyvän kaveruuteni tai jystävyyteni.
Tai, jos sen ylittäisin tulisi tapahtua, jotain hyvin mullistavaa ja ihmeellistä.
Yksi tällainen näkymätön raja on yksinkertaistaen seksuaalinen raja.
Toista voi halata voidaan vaihtaa poskipusut. Jne
Muta niin pitkälle ei edetä, että voitaisiin sanoa, että harrastamne seksiä (ja ei en nyt tarkoita seksillä " vain" yhdyntää)
Mikä tällä kaikella on ollut seurauksena?
Se, että se tosirakkaus on tostaiseksi on jäänyt kokematta ja siten myös seksi kumppanin kanssa.
Olenko asian kanssa snuit?
- Enimmäkseen kyllä.
Valehtelisin,,jos väittäisin, että itsellän olisi i seesteinen olo.
Päinvastoin vähän brutaalisti sanone lihanhimo tai vaikka vain halu koskettaa toista eritavoin ja saada tuntea toinen lähellään ja tuntea kuinka hän koskettaisi ovat välillä meinanneet saada pääni sekaisin ja kroppani syyhyämään vimmatusti.
Mutta olen jo sisäistänyt, että kun aikansa myrskyää, nkk myskyn jälkeer on toistaiseksi tullut aina poutasää.
Ehkä ensi kesänä viimein kohtaan hänet.
Miksi olisin ollut nuorena tuomitsevampi. Ehkä siksi, että tuolloin seksi tuntui jotenkin hyvin ihmeelliseltä. Noista ajoista on jo niin paljon aikaa, että ymmärrän, että se on"vain" seksiä. Ja se on toisaalta hyvin ihmeellistä mutta myös jotenkin arkipäiväistynyt. Ei kannata hirttäytyä, jollei sitä pääse kokemaan, Mutta ei myöskään liikaa nostaa jalustalke,
Voiko olla ettet kuitenkaan ole ollut kunnolla ihastunut keneenkään näistä naisista, joiden kanssa et ole halunnut edetä seksiin, jos olet pelännyt riskeeraavasi sen ystävyyden sit? Kun kai ihastumisen liittyy aika vahvasti yleensä se fyysisen vetovoiman puolikin.
Mutta kiinnostuksella siis luin kommenttisi.
-ap
Uteliaisuudesta kysyn, että mitenkähän se mitataan, että on "tarpeeksi ihastunut", eikä ihastuminen ole jäänyt vajaaksi?
Toiseksi kysyn, että mitä tehdä kun ihastuminen jää vain yksipuoliseksi? Itse olen saanut pakkeja mutta olen minäkin joutunut antamaan pakit.
Ei helppoa ole ollut kumpikaan, vaikka ne kerrat kun itse olen pakit antanut, niin mielestäni on ollut perusteltu ja hyvät syyt. - Lähes aina myös silloin kun olen saanut pakit
Joitain kertoja olen löytänyt itseni myös hämmästelemästä, että miksiköhän tuohan tai tähänkin naiseen aikanaan oikeastaan ihastuin .
Ja vielä näistä kaveruuksistani ja ystävyyksistä vielä, niin tietysti on myös niin, että kyse ei ole vain siitä, miten minulle on tärkeää, että muistan osani ja sen, että välissämme on rajoja, joita minun ei ole syytä ylittää mutta yhtälailla minulla on rajani, joita odotan, että kunnioitetaan, eikä niiden yli kuljeta ja tai mitätöidä niitä.
- Tiedän kyllä että on tapauksia, joissa esim. aiempi ystävyys on saattanut edetä ja johtaa parisuhteeseenkin.
En pidä sellaista täysin mahdottomana mutta jotain erinomaisen ihmeellistä ja erityistä pitäisi tapahtua, jotta omalla kohdalleni niin kävisi.
Tarkoitan vain, että yritän jaksaa olla elämälle eri tavoin avoin ja utelias. Ja välttää ykeisesti ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta.
Tarkoitin sillä tarpeeksi ihastumisella, että silloin ehkä olisi se fyysinen vetovoimakin niin voimakas, ettei siinä järki enää puntaroisi riskiä, miten sen ystävyyden käy. Kun kirjoitit jotenkin niin, että se kynnys edetä seksiin nousee, kun on ystävyyssuhteessa naisiin. Että ne ystävyydet on arvokkaita, ymmärsin. Mutta ei, tuli vain itselle tämä ajatus kun luin sen kohdan kommentistasi.
Ja ikäväähän tuo, kun ihastus jää yksipuoliseksi. Ei siihen osaa muuta sanoa. Mutta mielestäni se kannattaa kuitenkin selvittää yleensä, olisiko molemminpuolista. Jos on itse tosi ihastunut.
Halusin vastata vielä kun laitoit kysymykset. Toivottavasti löydät hyvän naisen jos haluat sellaisen :)
-ap
Miten olet perustellut tän päätöksen kristinuskoosi liittyen, että seksi on ollut ok seurustelusuhteissa?
T. ap