Täällä lukee juttuja ettei pariskunta ole VUOSIIN käynyt MISSÄÄN kahdestaan

mummo hoitaa lapsia...maalla...asuuu muuten kaukana...

tuon kaupan lapsiparkin käyttöön.



Hyvin varmaan 3v 2v ja 2kk pärjäävät sillä aikaa kun vietetään miehen kanssa laatuaikaa ruokabaarissa... ;-)

-Yhden kirjoittajan sisarukset tarjoutuvat lastenvahdeiksi, mutta eivät halua " häiritä meneväisten nuorten elämää" , miksette? Jos vielä itse tarjoavat apuaan...!



-Miksei kukaan ketjussa ole puhunut LASTEN " oikeuksista" ? Vaikka omat vanhemmat parhaat ja tärkeimmät hoitajat ovatkin, niin kyllä lapsi NAUTTII myös siitä että saa välillä olla muidenkin aikuisten kanssa.

Vai olenko ainoa, jolle oli lapsuuden tähtihetkiä kun isovanhemmat/täti/eno/tuttavaperheen tyttö tuli vahtimaan/menin hoitoon jollekkin em. ?:) Oli hauskaa pelailla ja leikkiä lastenvahdin kanssa, sillä se oli erilaista ja ja änellä oli eri tavalla aikaa olla vain meidän lasten kanssa, mitä äidillä/isällä joka usein puuhaili jotain muuta samalla, pesi pyykkiä, imuroi, korjasi autoa jne.



-Lapselle on myös rikkaus tuntea, että hänellä on paljon häntä rakastavia ja luotettavia aikuisia lähellään. Pohjoismaat ovat niitä harvoja maita, joissa ihmiset lokeroituvat omiin koppeihinsa (asuntoihin) muualla maailmassa asutaan paljon tiiviimmissä yhteisöissä, jopa saman katon alla sukulaisten kanssa. Kerrostaloissa ihmiset juttelevat ja auttavat toinen toistaan, vanhan mummon puolesta käydään kaupassa jne. mutta Suomessa ei edes tervehditä rappukäytävässä:(

Että Suomessa on lapsilla paljon mieleterveys ongelmia, masennusta lähinnä. Väitän että asia johtuu paljolti siitä, että tässä maassa pitäisi pärjätä pienestä pitäen itse. Ei voi pyytää apua muilta, ettei vaan häiritä heidän elämää, eikä haluta oman perheen arkeen " häiriötekijöitä" .



Lapset oppivat siihen, että ollaan " itsenäisiä" , eivätkä opi " joustamaan" . Jos puoli sukua asuu saman katon alla, on pakko sopeutua, välillä huudetaan porukalla ja sitten sovitaan. Suomessa taas kelju anoppi saa mädäntyä yksin vanhainkodissa, eikä hänen lastensa lapset edes tunne koko ihmistä, koska äitillä meni kerran hermo siihen... Kuka tästä hyötyy?



Vaikka oma äiti/anoppi/tuttavaperhe toimisi hiukan eri tavalla lasten kasvatuksessa, ei se ole sama kun että he toimisivat väärin...! Mitä haitaa esim. siitä on, jos omat lapset vaikka neljä kertaa vuodessa pelaavat tietokonetta hoidossa " koko päivän" , tai anoppi antaa pullan ennen ruokaa ja lapsi ei jaksa syödä kun lusikallisen ruoka aikana...?

Siitä ei ole lapselle mitään pysyvää vahinkoa.



-63-

Meilla tarvitaan usein isovanhempien (n. 1000 km paassa, sinne sitten viedaan lentokoneella tarpeen tulle lapsi) ja muitakin ystavia ym. ' pakkotilanteissa' , eism. paallekkain sattuneiden tyomatkojen vuoksi (minun ja miehen). Eli olemme molemmat poissa lasten luota, mutta emme ydhessa. Myos lyhyemmalle ajalle (esim joku ystava jonain iltana) lastenvahtia saatamme tarvita toisen matkustaessa jos toisella on sitten vaikka joku tyoillallinen tms.



Mutta, kulla me olemme onnistuneet jarjestamaan silloin talloin (ei riittavan usein minun makuuni! :-)) aikaa ihan kahden oloon: kun lapsi oli viela aika pieni ja me ihan uuvuksissa, ei voinut oikein iltaisnkaan keskittya rauhassa juttelemaan jne. Niin kerran otettiin kumpikin toista apiva vapaata, lapsi oli paivakodissa kuten muinakin paivina, ja me saimme pienen yhteisen ' loman' sille paivalle.



Tietty tama jarjestely kauhistuttaa varmaan suurinta osaa suomalaismammoista: miten sita nyt vieda lapsen hoitopakkaan ja ite menna vaan huvittelemaan...

Oma sukuni taas on kuollut ja kuopattu, aikoja sitten...vanhemmat asuvat 600km päässä ja ovat yli 70-vuotiaita.

me emme ainakaan koskaan käy miehen kanssa missään kahdestaan, vaikka meillä on suuri ja runsas joukko ystäviä olemassa. Niin paljon mielikuvitusta minulla ei tosiaan ole, että keksisin milloin ja missä ystävät voisivat hoitaa lapsiamme, ja miten edes kehtaisin kysyä. Kaikki ovat niin uupuneita ja monen pienen lapsen vanhempia epäsäännöllisine työaikoineen, että jos vihdoin löytää koko perheelle yhteisen ajan, jolloin on aikaa olla keskenään, mennä siihen kyselemään että kai otatte meidän lapset teille hoidettavaksi, että päästään miehen kanssa rentoutumaan. Eikä mikään parin tunnin kiireessä tehty elokuvareissu voi mitenkään piristää niin paljon, että jaksaisin vastapalvelukseksi ottaa meille omien lasten lisäksi vielä 3-5 alle kouluikäistä lasta hoitooni.

itse en tunne ketään, joka ei mieluusti jättäisi lapsiaan vaikka mummolaan hoitoon, mutta valitettavasti tunnen monia itseni lisäksi, joilla lapsia ei mummoloihin huolita, vaikka mikä olisi. Kyllä se kynnys kuulkaa kummasti noihin menoihin nousee huomattavasti, kun on aina kaivettava kukkaroa ja alettava valmistella asiaa kuukausia etukäteen. Ei olla pitkään aikaan yritettykään miehen kanssa mitään menoja, kun viimeksi kauan sitten jäi liput käyttämättä, kun ei lapsenvahtia huvittanutkaan tulla, eikä edes ilmoittaa asiasta. Ei vain ole voimia aloittaa sitä etsimisrallia aina alusta.

mutta ei olla otettu. esikoisella kehitysvamma ja saan hänestä omaishoidontukea.

saatais palveluseteleillä kotiin perhelomitusta. kuopus on paljon vaativampi hoidettava, kun tämä kehitysvammainen lapsi. saattaisi olla yllätys näille hoitajille.

joskus tulevaisuudessa voidaan ottaa hoitaja.

tosin en halua edes kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa.

Jos lapset suunnilleen samanikäisiä, heistä on seuraa toisilleen. Vaippaikäisiin toki uppoaa aikaa, mutta sanotaan nyt vaikka että perheellä on 3- ja 5-vuotiaat lapset, ja tuttavaperheen 4- ja 6-vuotiaat tulevat hoitoon, niin " siinä samalla" he menevät. (olettaen ettei perhe asu jossakin 30 neliön yksiössä...)



Itse otan mielelläni muiden lapsia hoitoon, tuntuu että itsekkin saa enemmän " vapaa-aikaa" kun lapset leikkivät keskenään, eivätkä ole vieressä kärttämässä äitiä mukaan leikkimään/lukemaan tmv.



Tuttavaperheidemme lapset ovat pääsääntöisesti kilttejä, eli osaavat käyttyäytyä niin hyvin kun heidän ikäisiltään voi vaatia. Uskovat " hoitotätiä" kiltisti, ja jos meno meinaan mennä liian villiksi, niin sitten rauhoitutaan vaikka leipomalla/askartelemalla tmv.



Saamme miehen kanssa kerran kuussa helposti omaa aikaa, kun tuttavaperheet vuorostaan katsovat meidän lapsia. Välillä käymme viikonloppu matkoilla ulkomaillakin, se piristää:)

En voi ymmärtää moista... :(

jos ottaisin parhaan ystäväni lapset meille hoitoon, olisi meillä omat mukaanlukien 1,2,3,4,5,6,8,10,11 ja 12-vuotiaat kotona. Ehkä se on sitäkin, että minä ainakin vahdin vielä 5- tai 6-vuotiaitakin. En uskalla päästää alle kouluikäisiä vieraita lapsia ulos pihoille,jos kerran olen heistä vastuussa.

Eikö se ole niin että " keskimäärin" suomalaisissa perheissä on 1,7 lasta?:)

Vierailija:

Siis ilman lapsia. Eivät ole päässeet syömään, elokuviin- mihinkään kahdestaan vuosikausiin. Siis voi elämän kevät miten mielikuvituksettomia ihmiset voi olla?!

Emmekä halua mitään MLL: n hoitajaa.

Jos haluaa pitää hauskaa mennään kavereiden kanssa ja jätetään pallo jalasta kotiin. Jos kavereita ei ole niin on ihan sama vaikka sitten istuisi kotona.

Eikö teillä lapset mene nukkumaan ennen aikuisia? Meillä on yleensä iltaisin kahdenkeskistä aikaa klo 20 jälkeen, mennään saunaan ja jutellaan yms...



Minulle ja miehelleni ei olisi mikään hieno juttu pyöriä kahta tuntia jossain ruuhkaisessa ostoskeskuksessa tai ravintolassa. Eivät kaikki ihmiset kaipaa sellaista. Me tykkäämme olla kotona ja kesämökeillämme luonnon keskellä ihan koko perheen voimin. Meillä on laaja ystäväjoukko, mutta mieluummin kutsumme heidät lapsineen meille kylään kuin tungemme omat lapsemme heille hoitoon. Eivät lapsemme ole meille rasite.

ja ei me voida mennä saunaankaan, kun taloyhtiön saunavuoro on vain kerran viikossa.

viimeksi kaksi vuotta sitten kesällä. Iltamenoihin ei jakseta hankkia lapsenvahtia, käydään erikseen.

Minä en halua käyttää lasteni kummeja lapsenvahteina; heitä ei ole kummeiksi sen perusteella valittu! Kaverien pyytäminen lapsenvahdiksi on myös kinkkinen juttu siksi, että itsekin pitäisi olla valmis ottamaan vastavuoroisesti heidän lapsiaan hoitoon. eihän siinä mitään, mutta jos itsellä on kolem lasta ja kaverilla neljä, yhdellä kaverilla vaikeasti vammainen lapsi ja toisilla ei tarvetta kaverien tarjoamaan lapsenhoitoapuun niin.... Minusta on muutenkin noloa kerjätä apua kavereilta etenkin kun heillä ei ole tarvetta meidän antamalle lapsenhoitoavulle koska heillä isovanhemmta pääsääntöisesti ovat halukkaita olemaan lastenlastensa kanssa.



Ja ne isovanhemmat... Minun vanhempani ovat molemmat kuolleet, minulla ei ole sisaruksia tai suhteita sukuun. Vanhempani ovat aikanaan hoitaneet ne suhteet puihin ja minulla ei ole ollut lapsena keinoja siihen puuttua ja nytkö ottaisin kaukaisiin sukulaisiin yhteyttä ja pyytäisin lapsenvahdeiksi..?



Miehen vanhemmat asuvat kaukana, anoppi on vakavasti sairas. Meillekö lapsia hoitamaan?



MLL:n hoitoapua me olemme kyllä käyttäneet, mutta hinnakkaaksi se tulee joten se, että olisi vuorokauden jossain kahdestaan on liian kallista minusta. Iltoja olemme kyllä kaksistaan viettäneet ja sekin on ollut oikein mukavaa. Kynnys palkallisen avun ottamiseen on kuitenkin suuri; uskallanko jättää lapset ventovieraalle? Tarvitsenko niin paljon ravintolaillallista, että annan minulle vieraan ihmisen tulla kotiini ja olemaan lasteni kanssa?



Ymmärrättekö te laisinkaan tällaista tilannetta? Meitä on tässä maassa monia muitakin joille lastenhoitoapua ei ole saatavissa tuosta vaan.