Täällä lukee juttuja ettei pariskunta ole VUOSIIN käynyt MISSÄÄN kahdestaan

Lasten lukumäärääkin voidaan rajoittaa. Ystävätkään eivät ole uusiutumaton luonnonvara. Suku kannattaa pitää lähellä ja rakkaana. Ja mieluummin kummi kerran vuodessa kummilapsensa kanssa yhden viikonlopun kuin ostaa kalliita tavaroita synttäriksi ja jouluksi.

Joku virtahepo olohuoneessa tai luuranko kaapissa, koska he eivät voi päästää " vierasta" ihmistä heille tai ottaa tuttavaperheen lapsia välillä heille hoitoon. Tosi surullista, että teillä menee niin paljon energiaa tuohon salaisuuden ylläpitämiseen.

ilman autoa kolmekin lasta eri puolelta Helsinkiä meille, vaikka mulla 2 lasta itselläni. Ruokkinut ja leikittänyt. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

muuten ymmärtäisit, mihin se energia toisilla menee, eikä tulisi mieleenkään alkaa asiasta irvailemaan. Se menee tosiaan ihan oman arkielämän pyörittämiseen. Kyllä se kummasti vaikuttaa siihen jaksamiseen, että ei jaksa enää muiden lapsia hoitaa, kun ei voikaan viedä lapsia mummolaan aina kun huvittaa levätä, tai on joku pakollinen meno, tai hankala järjestää jotain, tai remontoi tai muuttaa tai sairastaa tai ihan mitä tahansa. Kyllä siinä on voimavarat aikalailla vähissä kun järjestää kaiken itse, menee aikalailla energiaa jo siihen miettimiseen, miten arki oikein järjestetään ja venytään ilman niitä mummolan tukijoukkoja.

Luitko kirjoitustani. En halua vaivata ihmisiä. Jotta sisaruksemme ottaisi lapsemme, hänen täytyisi luopua omista menoistaan. Kokemus on osoittanut, että se ei ole hänelle helppoa.



Toisekseen, en koe, että tarvitsisimme mitään kahdenkeskisiä ravintola-iltoja. Jos kaipaisimme, niin varmaankin jotenkin järjestäisimme. Kuten joku kirjoitti, yhdessä voi saunoa, katsoa leffoja, jutella...

heillä ei kenelläkään ole tarvetta lastenhoitoapuun, koska heillä on sukulaisista aina apua kuin haluavat. Ei siis tule kauppoja, vaikka kuinka haluaisi.

toinen mummoista asuu palvelutalossa ja toinen dementiakodissa, vaarit mullan alla.



Mutta meillä on naapureita ja ystäviä.

jos on lapsia hankkinut, ei saa valittaa jaksamistaan. Jos sukulaiset eivät suostu auttamaan, se on oma vika, kun on niin epäsosiaalinen. Jos ystävät eivät ehdi tai jaksa, vaikka haluaisivat auttaa, se vain johtuu siitä, että on niin yksinäinen, ihme juttu, että ei ole yhtään ystävää. Jos et löydä palkallista lapsenvahtia, se on vain oma vika, niitä kasvaa joka puussa.

Ehkäpä itsellänikin on yhtä väärä käsitys kuin monella täällä, sillä minä arvelen, että ne, jotka kärkkäästi ihmettelevät ja arvostelevat muita, ovat loppujen lopuksi niitä, joilla on jonkinmoista sukulaisapua ihan automaattisesti olemassa.

Hoitajaksi voi pyytää vaikka läheisen päiväkodin harjoittelijan!

Vaan minun tuttavapiirissäni ei meidän lisäksi ole yhtäkään, kaikilla ystävilläni on vanhemmat jotka hoitavat heidän lapsiaan silloin kun tarvitaan tai muutenkin. Eli turha tarjota apua kun ei kukaan sellaista tarvitse. Kaverit kyllä auttaa meidän lasten kanssa jos on jotain pakollisia menoja, mutta ei mua oikein huvita pyytää heitä ottamaan meiltä kolmea pientä lasta omiensa lisäksi siksi että päästäisiin miehen kanssa jonnekin " hupireissulle" .

Ei se, ettei lapsella ole hoitopaikkoja tarkoita sitä, ettei hänellä ole vanhempiensa lisäksi muita tärkeitä aikuiskontakteja. Meidän lapsilla ainakin on. meillä on läheiset välit kummeihin ja sisaruksiin. Hoitajia heillä ei sen sijaan ole, koska kaikilla on omat kiireensä ja menonsa. kenties tosiaan hoito pariksi tunniksi onnistuisi, mutta kuten joku kirjoitti, on stressaavaa edes ajatella, että kellon kanssa kävisi ulkona syömässä. Myönnän kyllä, että tämä johtuu luonteestani. Olen aika huono pyytämään apua. Muutaman kerran olen pyytänyt mutta pyydetyille ei ole sopinut. Mielestäni kummeilla tai sisaruksilla ei ole mitään hoitovelvoitetta. Itse en ainakaan nuorempanaja lapsettomana olisi halunnut viettää perjantai-iltaa lastenhoidon parissa.



Toisaalta nykyään on vallalla paitsi lokeroitumiskulttuuri, myös minä-kulttuuri. Jotta minä pääsen menoihini, jonkun muun on otettava omasta ajastaan ja hoidettava lapsiani. Miksi? Tästä on kenties turha jauhaa, niin kaukana nämä erilaiset näkökulmat tässäkin keskustelussa taas kerran ovat. ne, joilla on halukkaista hoitajia, eivät voi ymmrtää, että kaikilla ei ole.

Kirjoitit: Mitä haitaa esim. siitä on, jos omat lapset vaikka neljä kertaa vuodessa pelaavat tietokonetta hoidossa " koko päivän"



Olet aivan oikeassa.



terv. apinalauman emo

kun käy usein. Käytä samaa MLL tyttöä 5 kertaa niin johan on tuttu...

kertaakaan hoitanut lapsiamme kuuden vuoden aikana!!! Kaksi kertaa olemme pyytäneet erikseen viimeisenä vaihtoehtona. 2 kertaa appiukko vaimoineen lupasi hoitaa ja kummallakin kerralla perui niin viime tingassa, että ketään muutakaan emme enää ehtineet ruveta värväämään. Ei pyydetä enää!