Täällä lukee juttuja ettei pariskunta ole VUOSIIN käynyt MISSÄÄN kahdestaan

Onneksi mun tuttavapiirissä ei todistetusti ole yhtäkään kaltaistanne ts. sellaista joka ei osaa jättää lapsiaa hoitoon, koska häämme olivat lapsettomat ja kaikki ystävämme tulivat ilman lapsia juhlimaan kanssamme.



Oksettavaa lapsiin ripustautumista ettei ikinä lähde mihinkään kahden, yööööök!

Eli lähipiiristä joku toinen äiti ja teette vaikka elokuvan mittaiset vaihtarit lauantai-iltapäivinä. Tai jos maksetut hoitajat epäilyttää, kyselkää tutuilta ja puolitutuilta, me ainakin löydettiin tosi hyvä lapsenvahti sillä tavalla. Vartioikäisistä partiolaisista löytyy hyvin vastuuntuntoista sakkia, jos MLL:n lapsenvahtipalvelua ei paikkakunnallasi ole käytössä. Voithan aina ottaa vahdin ekaksi kerraksi niin, että teet itse jotain muuta ja vahti leikkii lapsesi kanssa, näet samalla millainen on.



Eri asia on sitten, jos ei oikeasti halua koskaan minnekään kahdestaan miehen kanssa (mikä minusta on aika outoa ja väärin parisuhdetta kohtaan).

Ja sain esikoiseni 28-vuotiaana, 2 vuotta sen jälkeen kun olin valmistunut KTM:ksi. Me siis kyllä päästään pari kertaa vuodessa ulos, mutta sen enempää ei, vaikka haluttaisiin. Esim. matkoille ei päästä juuri koskaan kahdestaan. Isovanhemmat ovat niin iäkkäitä, että eivät yksinkertaisesti jaksa hoitaa usein, ja vaan sen pari tuntia. Oma siskoni on niin uraputkessa kiinni, että on melkein aina vaan töissä tai työmatkoilla eikä todellakaan innosta hypi jos pyydän häntä hänen harvoilla vapaahetkillänsä lapsenlikaksi. Miehelläni ei ole sisaruksia. Tätejä/setiä mulla on muutama, jotka asuvat 500 km päässä, ja joita en ole nähnyt 20 vuoteen. Miehelläni on 2 tätiä, jotka myös asuvat 500 km päässä, heitä hän ei ole nähnyt varmaan 30 vuoteen! Serkuistani en ole kuullut kymmeneen vuoteen mitään. Eli sukulaisiin emme siis pidä mitään yhteyttä, kuten huomaat. Kaikilla tutuilla taas on itselläänkin pieniä lapsia, enkä ikinä kehtaisi lisätä heidän työtaakkaansa sen takia, että me päästään jonnekin rentoutumaan. Tuntemattomia hoitajia en käytä. Että näin.

Sukulaistytön olen hätätilassa palkannut, mutta on tainnut olla aika kovilla. Oma sisareni antaa lasteni pelata tietokoneella neljä tuntia putkeen. En oikein kehtaisi omaa sisartani neuvoa, sillä hänellä myös lapsia.



Ystäviä tai tuttavia EN KEHTAA rasittaa tälläisella " apinalaumalla" ;-)

Helpompi nököttää kotona vielä pari vuotta.



P.S. Isovanhempien luota pojat tulevat välillä kuhmu otsassa tai polvi ruvella eli meno on liian hurjaa, eivätkä isovanhemmat saa pidettyä poikia kurissa.

tosiaan sinne kauppakeskukseen ja muksut parkkiin. Tai kuntosalille ja lapset lapsiparkkiin. Kyllä niitä juttuja keksii jos vain oikeasti haluaa.

Vierailija:

hän ei ole kovin sivistynyt, ja käyttää karkeita ilmaisuja --->tuskin siis mikään " ihanne ystävä" ...

Minäkään en ymmärrä, miten jotkut sanovat ettei heillä ole ketään joka tulisi vahtimaan lapsia. On toki vaikeaa löytää lapselle/lapsille hoitaja vaikkapa viikon ulkomaan matkan ajaksi... Mutta kummalta kuulostaa jos ei ole ketään tuttavaa, joka voisi vahtia lapsia parin tunnin ajan...!

Isovanhempia ei ehkä ole, mutta muita sukulaisia suurimmalla osalla suomalaisia on. Ja ystäviä, onhan lapsilla yleensä kummit, ja äidillä/isällä kavereita, joista joku/jotkut taatusti pystyisivät ja ehtisivät vahtimaan lasta esim. pari kertaa vuodessa sen aikaa, että vanhemmat pääsevät ravintolaan syömään tmv.

Väitän että nämä " keillä ei ole ketään lapsenvahtia" ovat kahta ihmistyyppiä;

-Vain MINÄ voin hoitaa lastani, lasta ei osaa hoitaa edes hänen oma isänsä.

-Heikosti koulutetut, nuorina lapsensa saaneet. He, joille ei ole ehtinyt muodostua minkäänlaista " sosiaalista verkostoa" opiskelujen/työn/harrastusten kautta, koska ovat yläasteen jälkeen alkaneet saamaan lapsia, ja erkaantuneet ajan mittaan sen aikaisista kavereista, jotka ovat lähteneet muualle opiskelemaan, tai joille elämän pää tarkoitus on " biletys" .

En pysty ymmärtämään, että miten jollakin ihmisellä ei muka ole YHTÄÄN tuttavaa, joka voisi lapsia vahtia sen pari tuntia pari kertaa vuodessa.

Kukas täällä käyttää karkeita yleistyksiä? --> ei ihanne ystävä?

Ei sentään. Sanotaan nyt näin, että itse en katso ystävieni sivistystä. Itselläsi taitaa olla nuolimerkeistä päätellen sellainen tapa. Ikävää.

Oma vastauksesi ei kyllä anna sinusta juuri sen sivistyneempää kuvaa, joten kannattaisi nyt jättää muiden sivistyneisyyden arvionti ihan kokonaan.

Esimerkkinä vaikkapa kahtiajakosi ja se, että et pysty ymmärtämään, että ihmisillä voi olla sellaisiakin elämäntilanteita jotka eivät ehkä tule edes mieleesi.

Ihmistyypeistäsi olen myös eri mieltä. En usko tuohon toiseen " heikosti koulutetut jne" Luulen, että näillä juuri on enemmän hoitajia lapsille tarjolla. Isovanhempia, sukulaisia. Ei ole ollut sitä toiselle puolelle Suomea muuttoa välttämättä ollenkaan. Ja sosiaalinen verkostoko muodostuu VAIN työn ja koulun kautta?!

No mutta eihän kaikkea voi aina ymmärtää. En mäkään ymmärrä miten joku ihminen ajattelee noin mustavalkoisesti.

Hassuja te olette. Vähän kun käyttää " idiootti" tai " mätäpaise" sanoja niin jo on mammat nenät rutulla ja nyreinä. Hyi, miten sivistymätön ihminen. :-D

18 ja 37. *vähän paremmalla tuulella jo*

Vierailija:

Kun minä kysyin (huom kysyin en syyttänyt tai haukkunut) eikö sinulla ole mitään tukiverkostoa. Se ei ollut syytös vain kysymys. Niin ja sitten olen idiootti.

Olen pahoillani. Olen itse IDIOOTTI. Ja moukka. Ja sivistymätön. Lisäksi en ymmärrä lukemaani. Ihan puhtaan aito ja vilpitön kysymys oli mielestäni syytös ja haukkuminen. Olimpa tyhmä. Voidaanko nyt unohtaa tämä paha virheeni mikä sattui kun herne nenässä menin sanomaan sinua idiootiksi? Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että en sano enää ketään koskaan idiootiksi. Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön. :-D

18, 37 ja 49

tai sukulaisia tai ketään. Ok, ehkä itse olen onnekkaassa asemassa, meidän lapsillamme on isovanhemmat jotka viikon erossaolon jälkeen jo kyselevät milloin lapset tulevat käymään ja todellakin enemmän kuin mielelään tulevat hoitamaan. Ehkä kerran kuussa lapset ovat yötä isovanhemmilla (3 ja 5 vuotiaat). Lisäksi on liuta ystäviä/tuttavia, joilla kyllä on lapsia, mutta meillä on tapana että itse hoidan toisten lapsia ja vastineeksi vien omat lapset sitten hoitoon. Ei ole tullut mieleenkään että se olisi ylivoimaisen vaikeaa, ei minulle ainakaan, omat lapsetkin viihtyvät paremmin kun on seuraa. Tästä ei ole tehty mitään kunniakysymystä, ettei " viitsi" kysyä apua, kun sillä ja sillä on itselläänkin niin paljon tekemistä. On minultakin kysytty apua ollessani yksinhuoltajana kahdelle pienelle lapselle. Nyt tietenkin hoitaa lasten isä myös lapsia sekä uuden miehen vanhemmat tarvittaessa. On myös ollut maksullisia lapsenvahteja, jotenkaan en jaksa pelätä joka asiaa. Ainahan voi sattua jotain ja voi käyttää elämänsä pelkäämiseen että entäs jos... No mutta kukin tavallaan, itse nautimme miehen kanssa kahdenkeskisestä ajasta, kohta tulee tauko kun uusi vauva syntyy mutta ihan varmasti tulevaisuudessa taas mennään kahdestaan.

Huomasitko muuten että se viesti josta alunperin vedit porot, ei ollut edes sinulle osoitettu. Sulla on nyt jotain patoutunutta angstia jota purat ihan väärään henkilöön :) Illallinen miehen kanssa voisi tehdä hyvää ;)

Nyt tuli jo aika laaja skaala. Tuli vee-sanaa ja tuli mörökölliä. Ja sun tulkinta on, että kalikka osui ja lujaa. Noh, niinpä niin... :-D

Siirry johonkin muuhun ketjuun. Täällähän näitä riittä.

Meillä toiset isovanhemmat asuvat toisella puolella Suomea. Kun he tulevat tänne Helsinkiin, heillä on muitakin lapsia tavattavana, kuten myös ystäviä ja kulttuuririentoja. No, heidän vierailunsa aikana saatamme kuitenkin päästä käymään jossakin. KYSEISET KERRAT OVAT AINOITA.



Toisen puolen isvanhemmalla on mielenterveysongelmia, eikä tosiaankaan hän jaksaisi tai pystyisi hoitamaan lapsiamme, ainakaan tällä hetkellä.



Entä ystävät. Se vasta olisikin itsekkyyttä lykätä oma katras muiden pienten lasten vanhempien kaitsettavaksi. Ihan ok, jos jolla kulla tämä onnistuu, mutta meidän ystäväpiirissämme näin ei toimita. Kaikilla on useita lapsia, työkiireitä, muuten vain oma elämä. Eipä tulisi mieleenikään. Huh mikä ajatus, että meille tulisi omiemme lisäksi pari pientä lasta iltahoitoon työviikon jälkeen perjantaina.



Sisaruksemme? Tarjoutuvat aika ajoin lastenvahdiksi, mutta koemme, että vaivaamme meneväisiä nuoria ihmisiä liikaa, jos heidät illaksi tänne sidomme. Heidän iltansa kuluvat jossain ihan muualla -vastuullisesta vaativasta työstä koostuvat työviikon jälkeen. heidät pitäisi varata kalenterin kanssa etukäteen. Sitten meidän illallisemme koettaessa voikin lapset olla kipeänä, joten homma peruuntuu. Näin on käynyt. Sairasta lasta en jätä hoitoon.



MLL? En luota täysin tuntemattomiin ihmisiin.



Lapsiparkki-->loitoidea. Täytyykin kokeilla.



kadehdin teitä, joilla lähipiiri on sellainen, että auttaa mielellään lastenhoidossa.

että koen toisaalta tilanteemme kuitenkin onnelliseksi. Olemme olleet 15 vuotta yhdessä. Kyllä suhteemme kestää pari vuotta vähemmälläkin yhteisellä ajalla. Vietämme mielellämme koko perheen yhteistä aikaa. Lasten mentyä nukkumaan voi puuhailla aikuisten juttuja.



Ai niin, lapsiparkki on sikäli hyvä idea, että siellä on muita lapsia, parkki on näkyvällä paikalla, eivätkä lapset ole kotona keskenään vieraan vahdin kanssa.

* Ainakin kerran pari viikossa lämmitämme saunan lasten nukahdettua ja saunomme, juttelemme ja rentoudumme sitten kahdestaan.

* Usein toinen kattaa kivan iltapalan jonka ääressä on myös mukava rentoutua yhdessä.

* Varsinkin talvi-iltoina oli taas ihana sytyttää takkaan tulet ja ihan vaan makoilla tunnin verran yhdessä tulta katsellen



Meillä voisi ollakin ihmisiä joita pyytää hoitajaksi että pääsisimme johonkin kahdestaan mutta yleensä laiskuus tulee esteeksi. Ei vaan kertakaikkiaan jaksa alkaa järjestelemään. Tottakai kahdestaan olisi kiva kulkea siellä ja täällä mutta...

Miksi me emme oikeastaan koskaan mene ulos kaksistaan?



1) Kun saamme lastenvahdin, niin hoidamme pakollisia asioita, joita on vaikea tehdä lasten kanssa. Ne kun on joskus tehtävä. Kysymys on priorisoinnista

2) lapset menevät nukkumaan kello 20. Meillä on koko ilta aikaa istua, joka ikinen ilta, keskenämme olohuoneen sohvalla. Katsomme leffoja, palaamme shakkia tai trivialia, keskustelemme, juomme viiniä, syömme fondueta, kerran söimme hummerin shampanjan kera. MIKSI meidän pitäisi mennä ulos kaksistaan?

mutta sieltä kuuluu kauhea mölinä parhaimmillaan vielä klo 22. Yritä siinä sitten olla ja nauttia. Ja yritäpä vaikka kokkailla jotain kivaa kahden kesken, niin se on ihan varma, että 2 lasta ryntää saman tien mestoille ja unille menon voi unohtaa saman tien!



Ja kun kotona ollaan AINA. Siis ihan jatkuvalla syötöllä, niin juuri sen takia haluamme ULOS! Ulos, jossa näkee muitakin ihmisiä ja saa nauttia ravintolan täydestä palvelusta.



Kotona olo " kahden" ei todellakaan vastaa käsitystäni yhteisestä ajasta.

että kuinka moni ystäväsi ja sukulaisesi on valmiina hoitamaan lapsiasi? Tuohon ei kovin moni edes vastaisi rehellisesti.

Pidämme ystäviin yhteyttä, mutta heillä on omat lapset, asuvat etäällä ja elävät omien aikataulujen mukaan.

Meidän suku on hajonnut perintöriitojen johdosta, johon minulla ei ollut sanan valtaa, että se siitä suvun avusta. Miehellä ei ole sukua.

Omat vanhempani auttavat pari kertaa vuodessa, appivanhemmat eivä ikinä.

Soi nyt vaan, mutta sun teksti on ällöttävää lässytystä!

Vierailija:

Lasten lukumäärääkin voidaan rajoittaa. Ystävätkään eivät ole uusiutumaton luonnonvara. Suku kannattaa pitää lähellä ja rakkaana. Ja mieluummin kummi kerran vuodessa kummilapsensa kanssa yhden viikonlopun kuin ostaa kalliita tavaroita synttäriksi ja jouluksi.

Ja miksi pitäisikään, olemme perhe. Kyllä meillä on kahdenkeskistä aikaa ihan riittävästi.

Ymmärrätkö, nyt puhutaan siitä kun EI OLE tukiverkostoa sukulaisista. Miksikö silloin kukaan ei ota esille lapsen oikeutta? Itselleni se on tässä juuri se ikävin juttu. Kyllä siihenkin, että muistan lapsuudesta viikonloput mummolassa yms. Meidän joiden lapsilla EI OLE tätä mahdollisuutta on tosi kiva lukea mielenterveysongelmista ja muista. :-(

Haluaisitko vielä mässäillä tällä asialla? Luettele vielä jotain juttuja miksi lapsi tarvitsee laajan suvun kehittyäkseen normaaliksi ihmiseksi.

Mll-teini ei mun mielestä ole mikään tukiverkosto tai läheinen luotettava ihminen.

Kyllä on takapajuista menoa.