Meille tuli "käymään" vieraita. He jäivätkin täyshoitoon 3 päiväksi

Vierailija kirjoitti:

Isäntäväki voi mennä päiväunille ja sanoa vieraille, että sammuttakaa valot lähtiessänne.

Tosiaan tuo ei tehoa lokkeihin.

Niin niin aivan. 

Missä on vieraanvaraisuus?  Taitaa olla tuntematon käsite.  Onneksi kaikilla ei vielä sentään.

Parin tunnin vierailun jälkeen kannattaa alkaa pakkailemaan tavaroitaan ja sanoa, että on lähdössä tekemään asiaa X , kiva kun kävitte ja käykäähän joskus uudelleen sitten kun asiasta sovitaan.

Jos ei sitten lähde, niin heidät kannattaa viedä lähimmälle hotellille.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina jo etukäteen kysyä vieraiden aikataulu: milloin tulette, milloin lähdette. Jos vastaus on jotenkin epämääräinen, voi heti sanoa, että on sovittu muuta siihen ylihuomiselle tmv. Turha itkeä jälkikäteen, jos ei saa suutaan auki ajoissa. Vanhan sanonnan mukaan vieraat alkavat haista kolmantena päivänä, mutta olen sitä mieltä, että jo toisena! 

Juuri noin. Yksi yö on justiinsa sopiva vierailu aika vieraille. Ja mieluummin ennen lounasta pois kotiinsa, tai minne olivatkaan menossa. Toisaalta,jos vitkuttelee jo heti alussa tarjoilujen kanssa niin lähtevät ihan mielellään ajoissa pois. Eikä tarvitse olla sen kummemmin edes epäkohtelias.

Aikoinaan anoppi ja appi harrasti tätä. Poiskaan ei heitä saanut, kun sukulaisia ovat.

Söivät hyvällä ruokahalulla, joka ilta piti saunoa. 

Esikoinen oli tuolloin vielä vauva, alle 3kk ikäinen. Tietenkin itki ja valvotti. Anoppi vinkui minulle, että miksi öisin kävelen pitkin asuntoa itkevän vauvan kanssa! Pysy siellä makuuhuoneessa ja hommaa sille (vauvalle) unilääkettä, niin he tekivät kun Risto oli vauva.

Tätä kyläilyä kesti vuosia.

Yksi oli änkeämässä muutamaan otteeseen kotiini. Tää tyyppi on se, joka on jäänyt yöksikin omalla ilmoituksellaan.

Ekaks luettelin tuotteet, joka pitää tuoda jos tulee meille. No se intohan loppui siihen.

Toisella kerralla kerroin, missä on lähin majoitus- ja ruokapaikka.

Kolmannella kerralla sanoin, että jos haluat nähdä, niin kutsu sinne omaan kotiisi minut käymään.

Tulos:  tyyppi suuttui

Nuo tavat johtaa loukkaantumiseen. Mikä olis sellainen tapa, että jengi ei loukkaannu?

Koska ne tuli ?

Vierailija kirjoitti:

Missä on vieraanvaraisuus?  Taitaa olla tuntematon käsite.  Onneksi kaikilla ei vielä sentään.

Pitää olla vastavuoroista, eikä niin, että aina vaan sen yhden kotiin tungetaan yksinomaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaat päivän siivousvuorot, yksi tamppaa matot, toinen imuroi ja luuttuaa lattiat. Ja kysy mitä meinasivat laittaa ruuaksi.

Tämä. Rupeat kunnolla käskyttämään. Nythän sait apuvoimia, niin voit vaikka tehdä suursiivouksen. 

Tuliko ne tänään/ viikolla/ ilmoittamatta. 

Vähän vajaaksi jäi toi juttu

Tuttu tilanne. Etukäteen ei aina arvaa millaisia kylään kutsutut vieraat ovat. Meille tuli Ruotsista kylään nuoruuden tuttu/ystävä, ja olin iloinen tavatessani hänet pitkästä aikaa. Yksi yö, ajattelin. No, hän oli kolme yötä ja aloin hiiltyä. Olen kohteliaaksi kasvatettu, joten ketjussa esitetyt suoraviivaiset keinot eivät istu minulle. Lopulta sanoin meneväni viikonlopuksi reissuun ja ehdotin hänelle, että voi mennä Liisa-serkulle. Mietiskelin mikä saa ihmisen käyttäytymään tuolla tavoin, olisi kiva kuulla erityisesti teiltä, pitkään majoittuvilta, mikä saa teidät toimimaan noin? Oman vieraani kohdalla epäilin melko vaikeaa psyykkistä ongelmaa, sillä hän oli menettänyt molemmat vanhempansa ihan pienenä, ollut adoptiossa ja adoptiovnhemmatkin kuolleet. Ehkä olin jonkinlainen tuttu ja turvallinen ihminen sen hetken kun hän oli meillä. Joskus kuitenkin tulee oma raja vastaan muiden ihmisten tukemisessa. Ajatteluttaa vieläkin...ja kyllä, hieman syyllisyyttäkin tunnen. Samalla kiukkua itseäni kohtaan, kun en osannut sanoa rakentavasti, että en enää jaksa ja hän saisi jatkaa matkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi oli änkeämässä muutamaan otteeseen kotiini. Tää tyyppi on se, joka on jäänyt yöksikin omalla ilmoituksellaan.

 

Ekaks luettelin tuotteet, joka pitää tuoda jos tulee meille. No se intohan loppui siihen.

 

Toisella kerralla kerroin, missä on lähin majoitus- ja ruokapaikka.

 

Kolmannella kerralla sanoin, että jos haluat nähdä, niin kutsu sinne omaan kotiisi minut käymään.

 

Tulos:  tyyppi suuttui

 

Nuo tavat johtaa loukkaantumiseen. Mikä olis sellainen tapa, että jengi ei loukkaannu?

Jos ihmisellä on rajat hukassa ja oikeutuksen tunne, niin loukkaatumista ei voi välttää. Eikä siksi pidäkään. Ole reilu ja suora rauhassa vaan ja anna toisen ottaa vastuu omista tunteistaan. 

Tuttavia/ sukulaisia ???

Ei tosta ota mitään selvää

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tilanne. Etukäteen ei aina arvaa millaisia kylään kutsutut vieraat ovat. Meille tuli Ruotsista kylään nuoruuden tuttu/ystävä, ja olin iloinen tavatessani hänet pitkästä aikaa. Yksi yö, ajattelin. No, hän oli kolme yötä ja aloin hiiltyä. Olen kohteliaaksi kasvatettu, joten ketjussa esitetyt suoraviivaiset keinot eivät istu minulle. Lopulta sanoin meneväni viikonlopuksi reissuun ja ehdotin hänelle, että voi mennä Liisa-serkulle. Mietiskelin mikä saa ihmisen käyttäytymään tuolla tavoin, olisi kiva kuulla erityisesti teiltä, pitkään majoittuvilta, mikä saa teidät toimimaan noin? Oman vieraani kohdalla epäilin melko vaikeaa psyykkistä ongelmaa, sillä hän oli menettänyt molemmat vanhempansa ihan pienenä, ollut adoptiossa ja adoptiovnhemmatkin kuolleet. Ehkä olin jonkinlainen tuttu ja turvallinen ihminen sen hetken kun hän oli meillä. Joskus kuitenkin tulee oma raja vastaan muiden ihmisten tukemisessa. Ajatteluttaa vieläkin...ja kyllä, hieman syyllisyyttäkin tunnen. Samalla kiukkua itseäni kohtaan, kun en osannut sanoa rakentavasti, että en enää jaksa ja hän saisi jatkaa matkaansa. 

Rajattomat kokee vetoa niitä kohtaan, joilla ei myöskään ole rajojen pito kunnossa. Löytävät ne, ketkä eivät pysty sanomaan ei tai heittämään ulos, mitä joskus täytyis tehdä.

Yleisluontoisesti: tottakai vierailun kesto sovitaan etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan anoppi ja appi harrasti tätä. Poiskaan ei heitä saanut, kun sukulaisia ovat.

Söivät hyvällä ruokahalulla, joka ilta piti saunoa. 

Esikoinen oli tuolloin vielä vauva, alle 3kk ikäinen. Tietenkin itki ja valvotti. Anoppi vinkui minulle, että miksi öisin kävelen pitkin asuntoa itkevän vauvan kanssa! Pysy siellä makuuhuoneessa ja hommaa sille (vauvalle) unilääkettä, niin he tekivät kun Risto oli vauva.

Tätä kyläilyä kesti vuosia.

Kääk, pahin painajainen.

Minä jo kummastelin, kun olin 2 vaippaikäisen kanssa kotona, niin miehen veli ja isä tuli istuskelemaan kotiini, vaikka mies ei ollut kotona. Kiva hei imettää vauvaa kun 2 ukkoa toljottaa.

Kun tarjoaa vain kahvit ja yhtä laatua keksejä, niin vieraat ymmärtävät viimeistään 4 tunnin kuluttua jatkaa matkaa. 

Kun olin nuorempi, meille kävi samalla tavalla! Hyvä ystävä soitti ja kysyi, voiko meille tulla yöksi, kun majoituksen kanssa oli ongelmia. Ja sitten hän tuli tyttärensä ja uuden hoitonsa kanssa meille pieneen taloon ja olivat 6 vrk. Söivät ja ennen kaikkea joivat. Se on niin outo tilanne, että ei siinä tiedä mitä sanoa. Ne oli jossain omassa kuplassaan, kai.

Ihmiset ovat perseestä, itse en halua kotiini juuri ketään:D

Vierailija kirjoitti:

Sano heille, että kärsit peräsuoIen laskeumasta niin ymmärtävät varmasti lähteä.

Itse taidat kärsiä jonkin muun vaivan vakavammasta alenemasta.