En keksi tekemistä iäkkäälle muistisairaalle omaishoidettavalle.
On todella huonosti liikkuva, huono näkö huono kuulo.
Sitten pitkästyy ja huutelee juttelemaan. Juttelu yleensä kääntyy ahdistavaksi kyselyksi eikä sitä saa helposti käännettyä leppoisaksi. Kaiken joutuu huutamaan kovaa. Kuulolaitetta ei voi käyttää. Liian vaarallista, sillä ottaa sen tuon tuosta pois ja siinä on pieni patteri.
Kuulokkeilla kuuntelee vielä telkkarista joitain ajankohtaisohjelmia. Saan hänet viihtymään telkkarin ääressä päivässä noin 4 tuntia. Entä muu aika?
Äänikirjoja kuunnellessaan joko ei kiinnostu yai nukahtaa.
Ei ole toivottavaa, että nukahtelisi tuon tuosta päivisin, kun sitten ei saa kukuttua öisin.
Joutuu vahtimaan yötä päivää, ettei lähde itsekseen rollolla liikkeelle, sillä tarvitsee tukijaa. Sen verran on kaatumisia.
Ei tunnista tyttärekseen. Olen hänelle vaan hoitaja.
Olen väsynyt olemaan ohjelmatoimisto.
Kommentit (55)
Äidilläni on aikuisten värityskirja. Tykkää väritellä kuvia tunnin pari päivässä. On tosin palvelulaitoksessa, mutta sielläkin tarvitaan virikkeitä
Jos vanhus lähtee itsekseen kävelemään ja kaatuilee, niin siihen ei auta oikein mikään.
Vaikka vanhuksen saisi ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, niin ei häntä sielläkään vahdita koko ajan. Hoitajien pitää mennä asukashuoneisiin hoitamaan, syöttämään jne. ja yhteiset tilat ovat silloin ilman valvontaa.
Inhottavaa sanoa näin, mutta jossain vaiheessa äitisi kaatuu sen verran pahasti että kävely loppuu siihen. Sitten hän on päivisin haaravyöllä sidottuna pyörätuoliin ja öisin sängyssä laitojen takana, ja sinun tehtäväsi helpottuu huomattavasti.
harrastuksiin liityvät esineet,vanhojen valokuvien katselu juttelu.pelikortit jne. joku peli jota pelata esim. keilaus sellasilla muovi keilloilla sisällä. jne sisäpelit. tuolijumppa. voimistelu,venyttely.päivä kävely yhdessa.
Tykkäisiköhän hän hypistellä jotain Pop It Fidget -lelua?
Tuota värittämistä minäkin olisin ehdottanut. Neulominen voi olla hankalaa, mutta entä virkkaus? Jos on aikaisemmin osannut? Isohko koukku (ei silti liian iso, se on hankala) ja paksua lankaa, mitä väliä mitä sieltä tulee.
Jos et jaksa omaishoitoa, osta hoivakotipaikkaa omaisellesi tai palkkaa ulkopuolinen hoitaja.
Missä maailmassa sinä elät? Onko sinulla mitään tietoa, miten paljon nuo tulevat maksamaan?
Käy jossain dementia- tai intervalliosastolla katsomassa, mitä siellä on ajankulua keksitty muistisairaille. Kysy paikan ohjaajalta tai muulta vastaavalta, joka sitä toimintaa järjestää, mitä heillä tehdään.
Häntä on aina kiinnostanut raha ja kaikki paperityö. Sellainen kuului myös hänen työuraansa. Teki vaativaa asiantuntijatyötä. Sen vuoksi hän ahdistuilee koko ajan, onko rahat loppu. Vaikka vakuutan, että ei, niin sitten tulee kaikki perintöasiat ja omaisuudet mieleen. Ahdistuu jälleen. Yritän siis muuttaa hänen ajatuksiaan muuhun suuntaan. Varsinkin, kun näkökin on hyvin huono.
Käsitöistä tykkäsi ihan siksi, että sai jotain hyödyllistä aikaiseksi. Yritettiin kutomista eikä enää onnistunut muutama vuosi sitten.
Voimistelutan häntä runsaat puoli tuntia päivässä. Usein vielä uusi puoli tuntia illalla.
Nyt hän katsoo telkkaria. Sitä jaksaa muutaman tunnin katsoa, jos on suomenkielistä ohjelmaa. Ei kiinnosta urheilu eikä musiikkiohjelmat. Ajankohtaisohjelmat kiinnostaa. Hän tietää Hormusinsalmen tapahtumat, vaikka ei tiedä yleensä, kuka minä olen.
Ennen tykkäsi tiskaamisesta, mutta en halua enää antaa tiskata, kun hana jäi pari kertaa täysillä auki. Taloyhtiön viemäri ei vedä niin paljon kuin hanasta täysillä tulee. (On rassattu täysin auki viemäri.) Nyt sitten ainoa työ hänellä on pieni pyykin ripustelu. Vien telineen ja pyykit hänen tuolinsa viereen.
Kuten joku kirjoitti, raskainta tässä on kokoaikainen vahtiminen ja etenkin yöaikainen vahtiminen.
Mielestäni kuitenkin sänkyyn hoitaminen olisi vieläkin raskaampaa. Nyt pääsee sentään autettuna potalle ja olohuoneeseen telkkaria katsomaan. Miten sängyssä pesukaan onnistuisi.
Ap
Aikuisten värityskirjat taitaa olla liian pikkutarkkoja. Pitäisi jonkun tehdä huononäköisille dementikoille värityskirjoja.
En tiedä, onnistuisiko tosiaan virkkaus, kun kutominen ei onnistunut. Luulen kyllä, että ei onnistuisi. Sormissa on nivelkulumaa ja näkö on huono.
Joku ehdotti ystävätoimintaa. Hänellä on ystävätapaaminen kerran kahdessa viikossa pari tuntia.
Tilannettani varmaankin hankaloittaa se, että hoidettavallani oli jo ennen muistisairautta ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.
Hänellä on kyllä paljon lääkkeitä rauhoittumista edistämään, mutta keho on varmaan tottunut niihin lääkkeisiin jo.
Lääkitystä kyllä lääkäri seuraa, mutta ei hänelläkään juuri mitään erityisiä ideoita ole. Hieman jotain viilataan joskus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten värityskirjat taitaa olla liian pikkutarkkoja. Pitäisi jonkun tehdä huononäköisille dementikoille värityskirjoja.
En tiedä, onnistuisiko tosiaan virkkaus, kun kutominen ei onnistunut. Luulen kyllä, että ei onnistuisi. Sormissa on nivelkulumaa ja näkö on huono.
Joku ehdotti ystävätoimintaa. Hänellä on ystävätapaaminen kerran kahdessa viikossa pari tuntia.
Aikuisten värityskirjan sijaan voi antaa lasten värityskirjan. Sellainen 3-4 vuotiaalle tarkoitettu värityskirja on täynnä isoja ja selkeitä kuvia, ja sopii hyvin huononäköiselle.
Pystyisikö tekemään palapelejä (lasten / isot palat)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten värityskirjat taitaa olla liian pikkutarkkoja. Pitäisi jonkun tehdä huononäköisille dementikoille värityskirjoja.
En tiedä, onnistuisiko tosiaan virkkaus, kun kutominen ei onnistunut. Luulen kyllä, että ei onnistuisi. Sormissa on nivelkulumaa ja näkö on huono.
Joku ehdotti ystävätoimintaa. Hänellä on ystävätapaaminen kerran kahdessa viikossa pari tuntia.
Aikuisten värityskirjan sijaan voi antaa lasten värityskirjan. Sellainen 3-4 vuotiaalle tarkoitettu värityskirja on täynnä isoja ja selkeitä kuvia, ja sopii hyvin huononäköiselle.
Pystyisikö tekemään palapelejä (lasten / isot palat)?
Voin kokeilla!
Hän ei ole ikinä eläissään halunnut tehdä yhtään mitään huvin vuoksi. Toisin sanoen ei mitään turhaa. En osaa arvata, josko jo pystyisi.
(Esimerkki 10 vuoden takaa: oli jokin hauska tietopeli. En enää muista, mikä, mutta pelasimme sitä porukalla lasteni kanssa ja nykyinen omaishoidettava oli mukana. Se ei ollut lasten mielestä ollenkaan hauskaa, kun hän koko ajan opetti pelin avulla kaikkea ja energia meni siihen. Jumitettiin hänen opetuksissaan.)
Siis selvitykseksi vielä, että yritän olla ohjelmatoimisto hänelle, jotta ei tekisi mitään ei-toivottavaa tai alkaisi vaatia kaikenlaisia vastauksia miljooniin ahdistuneisiin kysymyksiinsä.
Olen joutunut viemään tavarat pois hänen huoneestaan ja peittämään laatikot. Muuten hän alkaisi näpertää tavaroitaan yökaudet.
Esillä on enää pari vaippaakin kerrallaan. Jos jättää kokonaisen paketillisen, ne on levitetty ympäri huonetta. Samoin käy vaatteille. Mukamas järjestetty kätevästi. Tuossa järjestellessä turhaan voi kaatua ja tulee turhaan yöaikaista touhua.
Sinullahan kiva hoidettava, jos suurin murheesi on ohjelmatoimistona olo. Jotain askartelua käsillä. Ehkä langan kerimistä purkuneuleesta, jonkun koneen korjaamista, vaikka vanhan lankapuhelimen tai mitä keksitkään ja mikä hänen mielestään olisi mielekästä.
Kun on sinun tekemisistäsi kiinnostunut, niin ryhdy tekemään kirjanpitoa. Jollekin keksitylle ihmiselle feikkitiliotteista (on eri pankista ja siksi erinäköisiä kuin omat), jossa voi olla apuna. Kirjeitten avaamista ei millään riitä kovin pitkäksi aikaa, jos ei ole hankkiutunut kaikkien mahdollisten perintätoimistojen ja mainostajien asiakkaaksi. Varsinkaan laskukirjeitä ei kannata päästää avaamaan vaan antaa hänelle oman postipinon.
Ota mukaan tavallisiin kotiaskareisiin samalla tavalla kuin ottaisit lapsen. Älä suotta odota jotain tulosta työstä vaan pidä sitä vain hänen viriketoimintana. 11 kertoikin vinkkejä.
.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on aikuisten värityskirja. Tykkää väritellä kuvia tunnin pari päivässä. On tosin palvelulaitoksessa, mutta sielläkin tarvitaan virikkeitä
Sama äitini siskolla palvelutalossa, yritettiin kaikenlaista mutta mikään ei kiinnostanut ja valitti kun pitkästyy. Eikä tähän värityskirjaankaan heti niin innoissaan ollut mutta kun joku oli mukana alussa värittämässä niin innostui niitä sitten yksinkin värittämään, se on hyvää ajankulua.
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan kiva hoidettava, jos suurin murheesi on ohjelmatoimistona olo. Jotain askartelua käsillä. Ehkä langan kerimistä purkuneuleesta, jonkun koneen korjaamista, vaikka vanhan lankapuhelimen tai mitä keksitkään ja mikä hänen mielestään olisi mielekästä.
Kun on sinun tekemisistäsi kiinnostunut, niin ryhdy tekemään kirjanpitoa. Jollekin keksitylle ihmiselle feikkitiliotteista (on eri pankista ja siksi erinäköisiä kuin omat), jossa voi olla apuna. Kirjeitten avaamista ei millään riitä kovin pitkäksi aikaa, jos ei ole hankkiutunut kaikkien mahdollisten perintätoimistojen ja mainostajien asiakkaaksi. Varsinkaan laskukirjeitä ei kannata päästää avaamaan vaan antaa hänelle oman postipinon.
Ota mukaan tavallisiin kotiaskareisiin samalla tavalla kuin ottaisit lapsen. Älä suotta odota jotain tulosta työstä vaan pidä sitä vain hänen viriketoimintana. 11 kertoikin vinkkejä.
.
Ohjelmatoimiston olemisessa on raskasta tämä henkinen puoli. Fyysisesti toki helppoa sinänsä.
On todella henkisesti rasittavaa yrittää pitää ruodussa helposti ahdistuvaa ja pelkopaniikkiin joutuvaa. Hänellä on lähes jatkuvasti jokin huoli jostain ja mikään rauhoittelu ei riitä. Kuten aiemmin kerroin, jänellä on ollut ahdistus ja masennus diagnoosina jo kauan ennen muistisairautta. Kaikki tietävät, miten raskasta tällaisen seurassa on viettää pidempiä aikoja.
Isoja pelkopanikkkeja on ollut kaksi. Ne on sitten sellaisia, että huudetaan täysillä apua, mikä ei yöaikaan ole kerrostalossa suotavaa. Puhelimen olen ottanut hänen hallinnastaan jo pari vuotta sitten.
Ap
Eikö tuon pitäisi olla maailman helpoin asia? Pistät ylös asiat joista hän pitää. sitten kierrätät samaa listaa joka päivä kun ei hän muista kuitenkaan että edellisenä päivänä oli sama lista
Miten tuollaista jaksatte? Ehkä vuoden tai korkeintaan kaksi voisi sinnitellä, jos tietäisi, että hoivavastuu sitten päättyy.
Vastauksianne lukiessani alan ymmärtää että tää on ihan järjetöntä. Siis väkisin keksimällä keksiä joka hetkeen mielekästä tekemistä, jotta hän ei sekoa pelkotiloihinsa tai ala sotkea. Siis, että en joutuisi kuuntelemaan hänen ahdistunutta puhettaan ja vastailemaan hänen erittäin vaativiin kysymyksiinsä. Ilmeisesti minun tässä pitäisi rauhoittua. Toisaalta jos en koko ajan liennytä hänen mielentilaansa, se johtaa pelkopaniikkiin ja ongelmiin. Täysillä huutamiseen ja sekoamiseen.
Toisaalta jaksaako ylipäätään kukaan vaan istua hereillä tekemättä mitään. Ei varmaan, mutta ei se minun ongelmani pitäisi olla koko ajan viihdyttääkään. Jos en keksi tekemistä, menee päivällä nukkumaan.
Ap
Yökukkuilua varten on olemassa lääkkeitä. Sellaisista ongelmista voi puhua lääkärille.