Kuinka luopua lapsen isän ohjailusta? Se kun on totta, että kamat puuttuu ja homma levähtää jos en ajattele kaikkea kaikkien puolesta.

Kyllä mieskin voi oppia. 

Muutaman kerran kun ei janoonsa saa vettä tai pää palaa niin kyllä sieltä alkaa tulemaan kyselyitä onko jokin mukana ja varastoja tarvikkeita paikkoihin joissa niitä tarvitaan.

Esim ottaa koiran ja huolehtii kyllä omatoimisesti ihan kaiken haukkuun liittyen.

"Äidit kokevat pikkulapsiarjen erittäin kuormittavaksi lähinnä elämätilanteissa, joissa kokevat puolisonsa yhdeksi lapsista."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Ei opi, usko vaan.  Koska: jos jokin tavara puuttuu reissusta niin se on äidin vika kun ei ottanut mukaan. Ja jos äiti ei ole mukana niin silloinkin tavaran puuttuminen on äidin vika, koska ei pakannut sitä reissukassiin valmiiksi.

No sehän ei kyllä ole äidin vika, jos asia on ollut miehen vastuulla. Ihan sama mitä mies sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Ei. Siksi tuntuukin vaikealta. :/

 

 

Miehellä huono muisti ja organisointitaidot on hukassa. Ja minä uupunut.

 

T. Ap

On minullakin huonot organisointitaidot, mutta niin vaan on yhtä ja toista joutunut oppimaan tässä 17 v äitiystaipaleen aikana. Se mies ei vissiin sitten osaa vaippaakaan vaihtaa mutta jostain syystä äidin on tämä ollut opeteltava viimeistään synnytyslaitoksella?

Tämä on kyllä käsittämätöntä, miten miehet todella usein (ei toki aina) alentavat itsensä lasten saannin jälkeen samalle toiminnan ohjauksen tasolle lasten kanssa. Mikään ennakointi tai asioiden järjestely ei onnistu ilman selkeitä ohjeita. Pärjää jotenkuten lasten kanssa, kun lähden reissuun, mutta heti kun palaan kuvioihin kaikki jätetään minun vastuulle ja minun muistini varaan. Kai se elämä on vain mukavampaa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Ei opi, usko vaan.  Koska: jos jokin tavara puuttuu reissusta niin se on äidin vika kun ei ottanut mukaan. Ja jos äiti ei ole mukana niin silloinkin tavaran puuttuminen on äidin vika, koska ei pakannut sitä reissukassiin valmiiksi.

Ei opi ei.

 

Syy voin olla äidin lisäksi myös se et itseasiassa koko mökkeily on typerää, kyseinen sukujuhla on turha, tai se et äiti ylikuormitti häntä poloista viikolla pyytämällä pyykkäämään, mikä näkyy viikonlopussa.

Sellaista se on tossulla. Meillä tuollaisesta puhkeaisi vuosisadan riita ja nimenomaan mies saisi pahoitella kohtuuttomuuttaan.

Siinä voi olla se, että perheen rouva on fiksu ihminen hoitamaan asioita ja mies ei oikein pärjää hänelle. Yksinään kyllä pystyisi ukkokin pyörittämään kaikkea rumbaa jonkun tasoisesti. Eli virheiden pelko, kun toinen osaa paremmin. Ukolle voisi antaa yksinään hoidettavaksi omia toiminta-alueita. Esim. ostokset, ensin kauppalistan mukaan ja myöhemmin osaa ostella niitä samoja ilman listaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Lapsi kärsii. Muissa asioissa voisi antaa kokemuksen opettaa.

Miten lapsi siitä kärsii että isä hakee hänelle ruuat kotoa tai kaupasta.

Lapsi kärsii, kun mies huomaa asian vasta kun lapsi itkee nälkäänsä. Mökiltä voi olla pitkä matka kauppaan tai kauppa jo kiinni.

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu mutta jos mies ei ole oppinut että nälkäinen lapsi tarvitsee ruokaa niin ehkä sitä tosiaan ei kannata yrittää opettaa mökki reissulla vaan mieluiten niin että se isä ihan kotioloissa ottaa vastuuta siitä mitä pitää tehfä kun lapsen tuler nälkä. Helpompaa kaikille.

Tunnistan ilmiön.

Minulla on kokemusta myös päinvastaisesta: äiti ottaa heti vauvan synnyttyä määräysvallan kaikesta, myös pikkuasioista. Äidin mielestä mies hoitaa lasta väärin, pukee vääriä vaatteita, syöttää väärään aikaan, vaihtaa vaipat väärin. Mies ei opi eikä kasva vastuulliseksi ja tasavertaiseksi aikuiseksi, jos äiti ei anna tilaa ja hyväksy myös isän tapaa toimia.

Ihan hyvin voi unohtaa vauvan ruoat mökkilaukusta tai vaipat sukujuhlista. Siinäpähän oppii, kun pitää ajaa nälkäisen vauvan kanssa 100km lähimpään kauppaan tai lähteä sisaruksen häistä kesken kaiken vaippoja hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Lapsi kärsii. Muissa asioissa voisi antaa kokemuksen opettaa.

Miten lapsi siitä kärsii että isä hakee hänelle ruuat kotoa tai kaupasta.

Lapsi kärsii, kun mies huomaa asian vasta kun lapsi itkee nälkäänsä. Mökiltä voi olla pitkä matka kauppaan tai kauppa jo kiinni.

Se on isän vastuulla, ei sinun. 

Googlaa weaponized incompetence.

Mies heittäytyy tahallaan avuttomaksi, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä mitään. Hän yrittää "kouluttaa" sinua tekemään kaiken, esim. niin että muka unohtaa ottaa vauvan ruoat mukaan. Hän ajattelee, että kun nyt tämän yhden kerran nälkähuudatetaan vauvaa niin seuraavalla kerralla sinä pakkaat pilttipurkit laukkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Lapsi kärsii. Muissa asioissa voisi antaa kokemuksen opettaa.

Miten lapsi siitä kärsii että isä hakee hänelle ruuat kotoa tai kaupasta.

Lapsi kärsii, kun mies huomaa asian vasta kun lapsi itkee nälkäänsä. Mökiltä voi olla pitkä matka kauppaan tai kauppa jo kiinni.

Se on isän vastuulla, ei sinun. 

Edelleen ainoa kärsijä tuossa tilanteessa on lapsi. Itse en voisi kohdella lapsia noin huonosti. Saattaisi miehen syömiset, juomiset ja auton avaimet hävitä kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Lapsi kärsii. Muissa asioissa voisi antaa kokemuksen opettaa.

Miten lapsi siitä kärsii että isä hakee hänelle ruuat kotoa tai kaupasta.

Lapsi kärsii, kun mies huomaa asian vasta kun lapsi itkee nälkäänsä. Mökiltä voi olla pitkä matka kauppaan tai kauppa jo kiinni.

Se on isän vastuulla, ei sinun. 

Edelleen ainoa kärsijä tuossa tilanteessa on lapsi. Itse en voisi kohdella lapsia noin huonosti. Saattaisi miehen syömiset, juomiset ja auton avaimet hävitä kummasti.

Eli sinä otat vastuun mutta valitat että isä ei sitä ota. Otatko itse vastuuta asioista joista mies kantaa vastuun?

Vierailija kirjoitti:

Googlaa weaponized incompetence.

Mies heittäytyy tahallaan avuttomaksi, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä mitään. Hän yrittää "kouluttaa" sinua tekemään kaiken, esim. niin että muka unohtaa ottaa vauvan ruoat mukaan. Hän ajattelee, että kun nyt tämän yhden kerran nälkähuudatetaan vauvaa niin seuraavalla kerralla sinä pakkaat pilttipurkit laukkuun. 

Ihan samalla periaatterlla se mies oppii myös asiat. Vähän se vaatii välinpitämättömyyttä mutta ei kaikkea edes tarvitse hallita.

Naiset vois lopettaa höösäämisen. Exän napisi jatkuvasti kaikesta turhasta ja kun lähti elämä helpottu mulla ja lapsilla. Eli naisen höösäyksestä oli meille vain haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se mies opi, jos kerran tai pari joutuu lähtemään kesken mökiltä tai juhlista hakemaan unohtuneita ruokia tai vaippoja (ottaa toki karjuvan vauvan reissulle mukaan)?

Lapsi kärsii. Muissa asioissa voisi antaa kokemuksen opettaa.

Miten lapsi siitä kärsii että isä hakee hänelle ruuat kotoa tai kaupasta.

Lapsi kärsii, kun mies huomaa asian vasta kun lapsi itkee nälkäänsä. Mökiltä voi olla pitkä matka kauppaan tai kauppa jo kiinni.

Se on isän vastuulla, ei sinun. 

Edelleen ainoa kärsijä tuossa tilanteessa on lapsi. Itse en voisi kohdella lapsia noin huonosti. Saattaisi miehen syömiset, juomiset ja auton avaimet hävitä kummasti.

Eli sinä otat vastuun mutta valitat että isä ei sitä ota. Otatko itse vastuuta asioista joista mies kantaa vastuun?

Minun lapset on jo aikuisia, mutta en kohdellut heitä kaltoin, kun he olivat pieniä. Minua ei haitannut asiat, joilla oli vaikutusta vain mieheen itseensä. Yleensä niihin meni vain rahaa, mutta ne oli vain miehen rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mieskin voi oppia. 

 

Muutaman kerran kun ei janoonsa saa vettä tai pää palaa niin kyllä sieltä alkaa tulemaan kyselyitä onko jokin mukana ja varastoja tarvikkeita paikkoihin joissa niitä tarvitaan.

 

Esim ottaa koiran ja huolehtii kyllä omatoimisesti ihan kaiken haukkuun liittyen.

Nyt oli kyse lapsesta huolehtimisesta. Mies voi oman päänsä polttaa vapaasti tai jäädä janoiseksi.

Jos isä unohtaa viedä lapselle mukaan kumisaappaat tai kurahaalarin, niin ei 'haittaa yhtään', tädit hokee kuorossa. Äidille vastaus ei ole yhtä suopea. 

Ex-mies hoiti mun poissaolon aikana lapsen harrastukseen tai kaverisunttäreille viemisen vain jos minä olin tehnyt kaikki valmistelut etukäteen. Varusteet, lahjat, vaatteet, ilmoittautuminen. Ja MIEHEN MUISTUTTAMISEN. Ihan hirveä työ lähteä vaikka työreissuun ja huolehtia myös kotiasiat samalta ajalta. Silti hän olisi milellään jättänyt moiset turhuudet väliin, eikä häntä kiinnostanut mahdollinen lapse  mielipaha.