Suomen kielen opiskelijat ihmeissään: miksi Suomessa kirjakieli eroaa niin paljon puhekielestä. Videossa suomalainen yrittää tätä selittää
Suomen kieltä opiskelevat törmäävät kaikki samaan ongelmaan. Heille opetetaan kirjakieltä, mutta sitten oikeassa elämässä he törmäävät siihen faktaan, että kukaan ei puhu tätä kirjakieltä.
En itsekään ole törmännyt missään opiskelemassani kielessä näin suureen eroon standardisoidun kirjakielen ja väestön puhekielen välillä.
Tiedättekö te muita kieliä, joissa on todella suuri ero kirjoitetun standardikielen ja puhutun kielen välillä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä, en katsonut: suomiapina laskeutui puusta vasta noin sata vuotta sitten.
Kuten näköjään sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä, en katsonut: suomiapina laskeutui puusta vasta noin sata vuotta sitten.
Teidän sukunne ilmeisesti kiipesi varttia myöhemmin takaisin puuhun.
Suomen kirjakieli kehitettiin kompromissina kaikista suomen murteista.
Ja siitä ei ole kauan. Siksi kukaan ei puhu kirjakieltä, koska se on ikäänkuin keinotekoisesti lätkäisty kompromissi puhutulle suomen kielelle.
Kaikki ympäri Suomen toki ovat oppineet kirjakielenkin sen puhekielen rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä, en katsonut: suomiapina laskeutui puusta vasta noin sata vuotta sitten.
Teidän sukunne ilmeisesti kiipesi varttia myöhemmin takaisin puuhun.
:D
Suomessahan kirjakieli kehittyi todella myöhään ja se kehitettiin melko keinotekoisesti yhdistelemällä eri murteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuletko sinä tänne?
Tuutsä tänne?
Minä menen kauppaan.
Mä meen kauppaan.
Minulla on nälkä.
Mul on nälkä.
Oletko sinä kotona?
Ootsä kotona?
Paljonko tämä maksaa?'
Paljon tää maksaa?
Minä tulen sinne.
Mä tuun sinne.
Tämä on ihan hirveää.
Tää on ihan hirveetä.
Minä en tajua mitään.
Mä en tajuu mitään.
jne.
Eihän näissä ollut mitään vaikeaa ymmärtää. En ymmärrä aloitusta.
Ehkä ei ole vaikeaa ymmärtää, mutta ulkomaalainen kielen opiskelija ei taatusti osaa muodostaa itse näitä puhekielen lauseita, koska heille opetetaan ainoastaan kirjakieltä. Ja näissä esimerkeissä oli vain pieni ripaus siitä, miten puhekieli eroaa kirjakielestä.
Yksi opiskelija sanoi, että suomalaiset lyhentää tosi paljon sanoja ja vokaalitkin muuttuu matkalla.
Näin. Eihän tässä ole meille äidinkielenä suomea puhuville mitään ongelmaa, kun olemme tottuneet murteelliseen vaihteluun. Ulkomaalaisen voi olla vaikea muistaa lyhyiden ja pitkien äänteiden eroa, kuten vaikkapa sanoissa tuli, tuuli ja tulli, ja sitten pitäisi ymmärtää että puhekielessä vaikkapa minä, mä, mää, mie ja miä tarkoittavat kaikki samaa, tai vastaavasti metsä, mettä, mehtä tai meidän, meijän, meitin, mein jne. Meille yksinkertaisia, mutta ulkopuolelta tuleville haastavia.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi harvoja poikkeuksia. Puhun lähes yksinomaan kirjakieltä. Briteissä tällaisia ihmisiä kutsutaan posheiksi.
Oletko kirjolla? Äärimmäisen harva suomalainen natiivipuhuja PUHUU täydellistä kirjakieltä.
Luulenpa, että esim äidinkielenään englantia puhuvilla on usein vaikeuksia ymmärtää toista englantia äidinkielenään puhuvaa, jos ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, eikä toinen puhu selkeää yleiskieltä.
Laiskan ihmisen merkki niellä äänteitä. Kun tällainen vielä puhuu nopeasti tai mumisee katse maahan päin, ymmärrän että on vaikea saada selvää.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan kirjakieli kehittyi todella myöhään ja se kehitettiin melko keinotekoisesti yhdistelemällä eri murteita.
Tämähän se ongelma on. Kirjakieli ei ole se oikea suomen kieli, mitä täällä oikeasti puhutaan. Kirjakieli on keinotekoinen kompromissi kaikista suomen murteista. Keinotekoisesti kehitetty kieli, johon on kaikki ns. pakotettu siten, että sillä kirjakielellä on opiskeltu koulutaival, sillä on pitänyt kirjoittaa koulussa, kaikki kirjat, lehdet, lehtiuutiset ja uutiset ovat tällä keinotekoisesti aikoinaan luodulla kirjakielellä. Joka eroaa aika rajustikin oikeasta puhekielestä.
Onhan tuo varmasti hämmentävää ja ärsyttävää, että tyyliin eka mitä opitaan on: Minun nimeni on Aino. Sitten kukaan koskaan ikinä missään ei tuota edes käytä vaan kaikki sanovat esim (mä) oon Aino/mun nimi on Aino. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan kirjakieli kehittyi todella myöhään ja se kehitettiin melko keinotekoisesti yhdistelemällä eri murteita.
Tämähän se ongelma on. Kirjakieli ei ole se oikea suomen kieli, mitä täällä oikeasti puhutaan. Kirjakieli on keinotekoinen kompromissi kaikista suomen murteista. Keinotekoisesti kehitetty kieli, johon on kaikki ns. pakotettu siten, että sillä kirjakielellä on opiskeltu koulutaival, sillä on pitänyt kirjoittaa koulussa, kaikki kirjat, lehdet, lehtiuutiset ja uutiset ovat tällä keinotekoisesti aikoinaan luodulla kirjakielellä. Joka eroaa aika rajustikin oikeasta puhekielestä.
Korjaan hieman sanomaani. Siis toki suomen kirjakieli on oikeaa suomen kieltä. Halusin vain korostaa sitä, että se ei ole sitä PUHUTTUA suomea kuitenkaan tai siis eroaa siitä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi harvoja poikkeuksia. Puhun lähes yksinomaan kirjakieltä. Briteissä tällaisia ihmisiä kutsutaan posheiksi.
Oletko kirjolla? Äärimmäisen harva suomalainen natiivipuhuja PUHUU täydellistä kirjakieltä.
Ja eihän tuo ainakaan edes kirjoittanut kirjakieltä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo varmasti hämmentävää ja ärsyttävää, että tyyliin eka mitä opitaan on: Minun nimeni on Aino. Sitten kukaan koskaan ikinä missään ei tuota edes käytä vaan kaikki sanovat esim (mä) oon Aino/mun nimi on Aino. :D
Itse kielten opiskelijana ymmärrän tämän turhautumisen täysin. Ja vielä sekin, että suomen kieli on rankattu maailman viiden vaikeimman kielen joukkoon. Ei ole helppoa ei.
Ehkä sitten opetusta pitäisi muuttaa niin, että huomioitaisiin enemmän myös sitä, miten kieltä todellisuudessa puhutaan. Pelkkää puhekieltä ei kuitenkaan varmaan kannata opiskella, vaan kirjakielellä on myös tarkoituksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuletko sinä tänne?
Tuutsä tänne?
Minä menen kauppaan.
Mä meen kauppaan.
Minulla on nälkä.
Mul on nälkä.
Oletko sinä kotona?
Ootsä kotona?
Paljonko tämä maksaa?'
Paljon tää maksaa?
Minä tulen sinne.
Mä tuun sinne.
Tämä on ihan hirveää.
Tää on ihan hirveetä.
Minä en tajua mitään.
Mä en tajuu mitään.
jne.
Eihän näissä ollut mitään vaikeaa ymmärtää. En ymmärrä aloitusta.
Oletko suomen opiskelija...?
Kirjakieli on kirjoitettua kieltä, sitä ei puhuta. Yleiskieli on sitä lähellä oleva huoliteltu kielen laji, jota käytetään julkisessa virallisessa puheessa, esimerkiksi poliitikot, opettajat, esiintyjät mediassa. Sitten on puhekieli, johon kuuluvat eri alueelliset puheet, murteet, slangi, ammattien erikoisterminologia.
On kohteliasta puhua ulkomaalaisten kanssa mahdollisimman huoliteltua yleiskieltä. Ei heidän kuulukaan ymmärtää stadin slangia eikä murteita eikä tiktokien huolimatonta kieltä.
Suomea opiskelevilla on tosiaan se haaste, että kirjakieli ja puhuttu kieli poikkeavat toisistaan enemmän kuin hyvin monissa muissa kielissä. Kaikissa kielissä on murteita ja slangeja, mutta useimmilla kielialueilla suuri osa ihmisistä puhuu myös tai vain ns. kirjakieltä. Suomessa sen sijaan kirjakieli puhuttuna esiintyy tosiaankin lähinnä muodollisissa yhteyksissä, uutisissa jne. Mitään oikotietä ongelman ratkaisuun ei ole. Ei olisi mielekästä opettaa vain puhekieltä. Sekin on erilaista eri alueilla ja eri ikäluokissa, kun taas kirjakieli on joka tapauksessa standardisoitu kielimuoto. Lisäksi opiskelijan tavoittelemiin taitoihin kuuluvat myös lukeminen ja kirjakielinen kirjoitustaito. Siksi oppimateriaalit keskittyvät kirjakieleen. Mutta on aina hyvä kertoa kielen oppijalle hyvissä ajoin, että puhekieli poikkeaa kirjakielestä. Puhekielen erityisyydet oppii parhaiten kuuntelemalla ja kommunikoimalla.
No eihän siinä ole mitään erikoista. Persoonapronomia ei tarvita edes kirjakielessä.
Menen kauppaan on kirjakieltä.