Lue keskustelun säännöt.
Mitä vanhempana ajattelet kun lapsestasi tuli sosiaalisesti huonosti pärjäävä?
17.04.2026 |
En tiedä taas miksi tämäkin keskustelu piti poistaa. Aiheesta tuli keskustelua ja hyviä mielipiteitä.
No, aloitetaan taas kerran alusta.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Lapsi oppii vanhempiensa mallista.
Miksi itse kökötätte kotona?
Jos poika, hän on luuseri, joka runkkaa 16 krt päivässä ja töllöttää pornoa.
Jos tyttö, häntä kiusataan ja ahdistellaan.
Vie tyttö itsepuolustuskurssille ja poika lääkäriin SSRI-reseptille. Estä nettipoke.
Oikeasti. Etkö osaa kirjoittaa asiallisesti?
Osaan mutten halua kun trollaat. Ei sulla ole lapsia. Olet itse syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaahan se.
Lapsena hänellä olin paljon ystäviä,teininä menetti kaikki koska mieluummin maalasi ja kuunteli musiikkia kuin meikkasi ja pyöri ostarilla. Oma ulkonäkö ei kiinnostanut yhtään,sama maalintahrainen ja hikinen huppari päällä kunnes pakotin antamaan sen pesuun.
Lukiokin jäi kesken. Nyt 21vuotiaana asuu yhä kotona ja on päivät lähinnä huoneessaan. En ymmärrä,mikä meni pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Ei 15 vuotiaasta voi sanoa vielä mikä hänestä tuli, puolet ikää lisää niin voi jo sanoa mikä on lopputulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Lapsi oppii vanhempiensa mallista.
Miksi itse kökötätte kotona?
Jos poika, hän on luuseri, joka runkkaa 16 krt päivässä ja töllöttää pornoa.
Jos tyttö, häntä kiusataan ja ahdistellaan.
Vie tyttö itsepuolustuskurssille ja poika lääkäriin SSRI-reseptille. Estä nettipoke.
Oikeasti. Etkö osaa kirjoittaa asiallisesti?
Osaan mutten halua kun trollaat. Ei sulla ole lapsia. Olet itse syrjäytynyt.
Hyppää sinä pendoliinin alle.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseni ole mikään vi tun hikikomero-incel vaan nuori kaunis nainen yliopistolla duunissa.
Kvanttilaskentaa.
Silloinhan tämä keskustelu ei koske sinua, joten miksi edes kirjoitat tähän mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periytyvä ominaisuus. Sinähän olet lapselle peili. Sieltä syy löytyy
Vierailija kirjoitti:
Harmittaahan se.
Lapsena hänellä olin paljon ystäviä,teininä menetti kaikki koska mieluummin maalasi ja kuunteli musiikkia kuin meikkasi ja pyöri ostarilla. Oma ulkonäkö ei kiinnostanut yhtään,sama maalintahrainen ja hikinen huppari päällä kunnes pakotin antamaan sen pesuun.
Lukiokin jäi kesken. Nyt 21vuotiaana asuu yhä kotona ja on päivät lähinnä huoneessaan. En ymmärrä,mikä meni pieleen.
Masentui nähdessään miten oikeistosedät paskovat maailman ja groomaavat pikkutyttöjä, raiskaavat naisia.
Normaali reaktio. Ei nuorilla ole tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Lapsi oppii vanhempiensa mallista.
Miksi itse kökötätte kotona?
Jos poika, hän on luuseri, joka runkkaa 16 krt päivässä ja töllöttää pornoa.
Jos tyttö, häntä kiusataan ja ahdistellaan.
Vie tyttö itsepuolustuskurssille ja poika lääkäriin SSRI-reseptille. Estä nettipoke.
Temperamentti on synnynnäinen, ei sitä opita vanhempien mallista.
On introvertteja, ekstroverttejä, on nepsyjä ja ei-nepsyjä. Rauhallisia, vilkkaita. Näitä mitään ei "opita" vaan ne on jo syntyessä.
Ja missä sun mielestä luki, että vanhemmatkin kököttäisi kotona. En ole ap, mutta meillä isä on ekstrovertti, koko ajan yhdistys- ja harrastustoiminnassa mukana. Minä enemmän introvertti. Lapset tulee jompaan kumpaan. Erona ap:n ja muihin, en ole huolissani jos nuori viihtyy myös yksin (jos on edes joku kaveri koulussa). Joillekin se koulu riittää sosiaalisuudeksi, eikä oikeasti edes kaipaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseni ole mikään vi tun hikikomero-incel vaan nuori kaunis nainen yliopistolla duunissa.
Kvanttilaskentaa.
Silloinhan tämä keskustelu ei koske sinua, joten miksi edes kirjoitat tähän mitään?
Koska haluan. Yritä estää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Ongelma on käyttämäsi kieli (ei vain sinun vaan monien muudenkin), joka kuvastaa täyspassiivista asennetta. Sen asenteen olet siirtänyt lapseesi.
Elämä tehdään itse. Parisuhde luodaan itse. Itse rakennetaan itsetunto. Itse tehdään elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä resursseilla joita on.
Ei näitä passiivisesti saada jostain, esim joulupukilta tai Jumalalta tai nettialustalta.
Saamisesta puhuminen on ihan saatanan ärsyttävää ja laiskaa. Odotellaan peukkuja pyöritellen ja haaskataan elämää.
Ehkä muuten, mutta itsetuntoa ei kyllä rakenneta itse. Sen rakentaa vanhemmat, sylivauvasta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Lapsi oppii vanhempiensa mallista.
Miksi itse kökötätte kotona?
Jos poika, hän on luuseri, joka runkkaa 16 krt päivässä ja töllöttää pornoa.
Jos tyttö, häntä kiusataan ja ahdistellaan.
Vie tyttö itsepuolustuskurssille ja poika lääkäriin SSRI-reseptille. Estä nettipoke.
Temperamentti on synnynnäinen, ei sitä opita vanhempien mallista.
On introvertteja, ekstroverttejä, on nepsyjä ja ei-nepsyjä. Rauhallisia, vilkkaita. Näitä mitään ei "opita" vaan ne on jo syntyessä.
Ja missä sun mielestä luki, että vanhemmatkin kököttäisi kotona. En ole ap, mutta meillä isä on ekstrovertti, koko ajan yhdistys- ja harrastustoiminnassa mukana. Minä enemmän introvertti. Lapset tulee jompaan kumpaan. Erona ap:n ja muihin, en ole huolissani jos nuori viihtyy myös yksin (jos on edes joku kaveri koulussa). Joillekin se koulu riittää sosiaalisuudeksi, eikä oikeasti edes kaipaa muuta.
Isä on siis poissa.
Lapsi ei saa miehen mallia. Tai no, saa mallin, että isä on poissa eikä välitä lapsistaan. Se vaikuttaa itsetuntoon. Se on hylkäämiskokemus.
Temperamentti ei selitä syrjäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukisitte tollot psykologiaa. Mutta ette taida lukea kuin vauva.fin paskaa ja Iltalehden viihdeosiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku meni vikaan murrosiässä. Eloisasta lapsesta tuli murjottava teini eikä se asenne hävinnyt minnekään. Ei osaa eikä halua olla muiden kanssa tekemisissä.
Kuulostaa masennukselta. Järjestä apua.
Entä jos hän ei suostu hakemaan apua? Jos hän käy pari kertaa psykologilla eikä sen jälkeen suostu käymään enempää. Jos hän on sitä mieltä, ettei ole masentunut, ja väittää olevansa tyytyväinen elämäänsä.
Tässäkin on kyse ihmisestä, joka murrosikään asti oli sosiaalinen ja reipas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Ongelma on käyttämäsi kieli (ei vain sinun vaan monien muudenkin), joka kuvastaa täyspassiivista asennetta. Sen asenteen olet siirtänyt lapseesi.
Elämä tehdään itse. Parisuhde luodaan itse. Itse rakennetaan itsetunto. Itse tehdään elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä resursseilla joita on.
Ei näitä passiivisesti saada jostain, esim joulupukilta tai Jumalalta tai nettialustalta.
Saamisesta puhuminen on ihan saatanan ärsyttävää ja laiskaa. Odotellaan peukkuja pyöritellen ja haaskataan elämää.
Ehkä muuten, mutta itsetuntoa ei kyllä rakenneta itse. Sen rakentaa vanhemmat, sylivauvasta lähtien.
Aikuisena, kun pystyy itse analysoimaan tilanteita, voi tietoisesti alkaa rakentaa itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Ongelma on käyttämäsi kieli (ei vain sinun vaan monien muudenkin), joka kuvastaa täyspassiivista asennetta. Sen asenteen olet siirtänyt lapseesi.
Elämä tehdään itse. Parisuhde luodaan itse. Itse rakennetaan itsetunto. Itse tehdään elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä resursseilla joita on.
Ei näitä passiivisesti saada jostain, esim joulupukilta tai Jumalalta tai nettialustalta.
Saamisesta puhuminen on ihan saatanan ärsyttävää ja laiskaa. Odotellaan peukkuja pyöritellen ja haaskataan elämää.
Ehkä muuten, mutta itsetuntoa ei kyllä rakenneta itse. Sen rakentaa vanhemmat, sylivauvasta lähtien.
Se toki vaikuttaa, mutta vain siihen saakka kun lapsi tajuaa erillisyytensä. Siitä eteenpäin (päiväkodista ja kouluun menosta alkaen) se rakennetaan itse.
Se tarkoittaa, että tunnistetaan heikkoudet (mkl. vanhempien aiheuttamat traumat) ja korjataan ne. Kehitetään itsestä paras mahdollinen eikä jäädä passiivisena rypemään kohtalon mutakuopassa.
Ihmisyys on läpi elämän oppimista ja itsereflektiota, s.o. virheistä oppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa katsoa vierestä. Hän on jo nuori aikuinen, muttei tilanne muutu. Toivoin että opiskelut olisivat auttaneet löytämään kavereita, mutta ei.
Sosiaalisen kanssakäymisen mallit opitaan
1. Vanhempien mallista ja
2. Harjoittelemalla.
Ei TOIVOMALLA.
Pätee normaaleihin lapsiin, ei neuroepätyyppisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku meni vikaan murrosiässä. Eloisasta lapsesta tuli murjottava teini eikä se asenne hävinnyt minnekään. Ei osaa eikä halua olla muiden kanssa tekemisissä.
Kuulostaa masennukselta. Järjestä apua.
Entä jos hän ei suostu hakemaan apua? Jos hän käy pari kertaa psykologilla eikä sen jälkeen suostu käymään enempää. Jos hän on sitä mieltä, ettei ole masentunut, ja väittää olevansa tyytyväinen elämäänsä.
Tässäkin on kyse ihmisestä, joka murrosikään asti oli sosiaalinen ja reipas.
Lääkäriin ja lähete erikoissairaanhoidon polille. 2 käyntiä psykologilla ei tietenkään riitä. Kuten ei riitä 2 ajotuntia ajotaidon hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaahan se.
Lapsena hänellä olin paljon ystäviä,teininä menetti kaikki koska mieluummin maalasi ja kuunteli musiikkia kuin meikkasi ja pyöri ostarilla. Oma ulkonäkö ei kiinnostanut yhtään,sama maalintahrainen ja hikinen huppari päällä kunnes pakotin antamaan sen pesuun.
Lukiokin jäi kesken. Nyt 21vuotiaana asuu yhä kotona ja on päivät lähinnä huoneessaan. En ymmärrä,mikä meni pieleen.
Jospa auttaa häntä löytämään suunnan sieltä mikä on hänen ominta itseään.
Jos taide ja musiikki on ne hänen juttu, niin ehkä lukion sijaan esim joku kuvataide-opisto. Sieltä löytyisi samanhenkisiä, luultavasti niitä ystäviäkin, ja pääsisi tekemään mistä tykkää. Kaikista meistä ei ole 9 - 17 työhön, taiteilijuus on ihan ok vaikka useimmat vanhemmat vierastaakin, kun ei ole "turvallinen" ammatti ja palkka.
Hän on vielä nuori ja pääsisi siellä opistossa porukoihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Ongelma on käyttämäsi kieli (ei vain sinun vaan monien muudenkin), joka kuvastaa täyspassiivista asennetta. Sen asenteen olet siirtänyt lapseesi.
Elämä tehdään itse. Parisuhde luodaan itse. Itse rakennetaan itsetunto. Itse tehdään elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä resursseilla joita on.
Ei näitä passiivisesti saada jostain, esim joulupukilta tai Jumalalta tai nettialustalta.
Saamisesta puhuminen on ihan saatanan ärsyttävää ja laiskaa. Odotellaan peukkuja pyöritellen ja haaskataan elämää.
Ehkä muuten, mutta itsetuntoa ei kyllä rakenneta itse. Sen rakentaa vanhemmat, sylivauvasta lähtien.
Se toki vaikuttaa, mutta vain siihen saakka kun lapsi tajuaa erillisyytensä. Siitä eteenpäin (päiväkodista ja kouluun menosta alkaen) se rakennetaan itse.
Se tarkoittaa, että tunnistetaan heikkoudet (mkl. vanhempien aiheuttamat traumat) ja korjataan ne. Kehitetään itsestä paras mahdollinen eikä jäädä passiivisena rypemään kohtalon mutakuopassa.
Ihmisyys on läpi elämän oppimista ja itsereflektiota, s.o. virheistä oppimista.
Mikä sinun koulutuksesi on, kun näin itsevarmasti esität nämä asiat, ja mikä on kokemuksesi eristäytyvien ja itseensä sulkeutuneiden ihmisten hoitamisesta?
Sosiaalisen kanssakäymisen mallit opitaan
1. Vanhempien mallista ja
2. Harjoittelemalla.
Ei TOIVOMALLA.