Lue keskustelun säännöt.
Mitä vanhempana ajattelet kun lapsestasi tuli sosiaalisesti huonosti pärjäävä?
17.04.2026 |
En tiedä taas miksi tämäkin keskustelu piti poistaa. Aiheesta tuli keskustelua ja hyviä mielipiteitä.
No, aloitetaan taas kerran alusta.
Kommentit (49)
Harmittaa katsoa vierestä. Hän on jo nuori aikuinen, muttei tilanne muutu. Toivoin että opiskelut olisivat auttaneet löytämään kavereita, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseni ole mikään vi tun hikikomero-incel vaan nuori kaunis nainen yliopistolla duunissa.
Kvanttilaskentaa.
Voisitko joskus kirjoittaa asiallisesti?
Hävettäähän tuo. Tyttö on saanut autismin diagnoosin, mutta epäilen että tää oli hakemalla haettu.
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Peräkamaripentin äiti: katso peiliin. Miksi lellit sen pilalle niin ettei se kestä pienimpiäkään pettymyksiä, joita arjessa kohtaa päivittäin?
Ja menit sössöttämään sille myös jotain uskomatonta paskaa naisten SAAMISESTA.
Miten sun suhde tämän vätyksen isään alkoi ja loppui? Oliko se lyhyt kohtaaminen festarihuussien takana? Iskä kännissä kuin käki, muna paljaana valmiiksi ja jätit huomiotta, ettei sen äo ylitä 70 pistettä.
Olisit tehnyt abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Lapsi oppii vanhempiensa mallista.
Miksi itse kökötätte kotona?
Jos poika, hän on luuseri, joka runkkaa 16 krt päivässä ja töllöttää pornoa.
Jos tyttö, häntä kiusataan ja ahdistellaan.
Vie tyttö itsepuolustuskurssille ja poika lääkäriin SSRI-reseptille. Estä nettipoke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Ongelma on käyttämäsi kieli (ei vain sinun vaan monien muudenkin), joka kuvastaa täyspassiivista asennetta. Sen asenteen olet siirtänyt lapseesi.
Elämä tehdään itse. Parisuhde luodaan itse. Itse rakennetaan itsetunto. Itse tehdään elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä resursseilla joita on.
Ei näitä passiivisesti saada jostain, esim joulupukilta tai Jumalalta tai nettialustalta.
Saamisesta puhuminen on ihan saatanan ärsyttävää ja laiskaa. Odotellaan peukkuja pyöritellen ja haaskataan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus mitä olisi voinut tehdä toisin. 15 vuotias istuu vain kotona yksin. Ei käy missään vaikka kannustamme. Ei vaan huvita tai ei ole ketään kenen kanssa olla. En tiedä mikä auttaisi.
Lapsi oppii vanhempiensa mallista.
Miksi itse kökötätte kotona?
Jos poika, hän on luuseri, joka runkkaa 16 krt päivässä ja töllöttää pornoa.
Jos tyttö, häntä kiusataan ja ahdistellaan.
Vie tyttö itsepuolustuskurssille ja poika lääkäriin SSRI-reseptille. Estä nettipoke.
Oikeasti. Etkö osaa kirjoittaa asiallisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Ongelma on käyttämäsi kieli (ei vain sinun vaan monien muudenkin), joka kuvastaa täyspassiivista asennetta. Sen asenteen olet siirtänyt lapseesi.
Elämä tehdään itse. Parisuhde luodaan itse. Itse rakennetaan itsetunto. Itse tehdään elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä resursseilla joita on.
Ei näitä passiivisesti saada jostain, esim joulupukilta tai Jumalalta tai nettialustalta.
Saamisesta puhuminen on ihan saatanan ärsyttävää ja laiskaa. Odotellaan peukkuja pyöritellen ja haaskataan elämää.
Voisitko oikeasti kirjoittaa asiallisesti?
Joku meni vikaan murrosiässä. Eloisasta lapsesta tuli murjottava teini eikä se asenne hävinnyt minnekään. Ei osaa eikä halua olla muiden kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvun lapsi ei saanut mitään diagnoosia. Ei kai näitä silloin ollutkaan. Ehkä sellainen olisi auttanut. Aikuinen lapsi joka ei ole koskaan onnistunut saamaan kunnon sosiaalista elämää.
Ongelma on käyttämäsi kieli (ei vain sinun vaan monien muudenkin), joka kuvastaa täyspassiivista asennetta. Sen asenteen olet siirtänyt lapseesi.
Elämä tehdään itse. Parisuhde luodaan itse. Itse rakennetaan itsetunto. Itse tehdään elämä parhaaksi mahdolliseksi niillä resursseilla joita on.
Ei näitä passiivisesti saada jostain, esim joulupukilta tai Jumalalta tai nettialustalta.
Saamisesta puhuminen on ihan saatanan ärsyttävää ja laiskaa. Odotellaan peukkuja pyöritellen ja haaskataan elämää.
AP kysyy miltä tuntuu eikä mitä tulisi tehdä.
Keskustelun ilmestyi taas kerran pilaamaan näin kirjoittava henkilö. Hakemalla hakee riidan aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hävettäähän tuo. Tyttö on saanut autismin diagnoosin, mutta epäilen että tää oli hakemalla haettu.
Se on perinnöllinen...
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseni ole mikään vi tun hikikomero-incel vaan nuori kaunis nainen yliopistolla duunissa.
Kvanttilaskentaa.
Kauniissa komerossa pelaa fortnitea ja tuoksuu ruusuille
Vierailija kirjoitti:
Joku meni vikaan murrosiässä. Eloisasta lapsesta tuli murjottava teini eikä se asenne hävinnyt minnekään. Ei osaa eikä halua olla muiden kanssa tekemisissä.
Kuulostaa masennukselta. Järjestä apua.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseni ole mikään vi tun hikikomero-incel vaan nuori kaunis nainen yliopistolla duunissa.
Kvanttilaskentaa.
Ja kaikki me tiedetään, että hän sai paikkansa juuri siksi, että hän on nuori ja kaunis🤭🤭
Autismin piirteistä on diagnoosi ja kauan oli minun vaikea ymmärtää mitä se tarkoittaa, mutta olen parinkymmenen vuoden aikana yrittänyt lisätä osaamistani. Vasta, kun työni vei autististen nuorten pariin, joiden oireet ilmenivät selkeämmin, aloin ymmärtää poikaani ja tekijöitä joista hän kuormittuu toisia herkemmin. Suurin tekijä näistä ovat sosiaaliset tilanteet vieraiden ihmisten kanssa, tai ihmisjoukot.
Mitä siis ajattelen? Että jokainen meistä on yksilö, enkä sosiaalisten tilanteiden pelosta huolimatta pidä älykästä poikaani sosiaalisesti huonosti pärjäävänä - tutussa seurassa äly ja huumori leikkaavat kuin partaveitsi. Pääosin poikani kommunikoi ystävilleen tietokoneen kautta. Läheisintä ystävää ei ole milloinkaan tavannut mutta ovat viestittäneet päivittäin vuosien ajan. Itse ei koe olevansa yksinäinen vaikka livekontaktit rajautuvat omaan perheeseen.
Toivon että hän oppii itselleen hyvän tavan olla osana yhteiskuntaa - kuormittumatta liikaa, sillä se johtaisi vain shut down tilanteeseen eli ahdistukseen, eristäytymiseen ja pahimmillaan itsetuhoisiin ajatuksiin. Uskon että kun kuormituksen ongelmiin löytyy ratkaisu ja saadaan valettua nuoreen rohkeutta, hänestä tulee valitsemaansa työhön vielä mitä tarkin ja tunnollisin tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun ilmestyi taas kerran pilaamaan näin kirjoittava henkilö. Hakemalla hakee riidan aihetta.
Hänelle tämä aihe on arka. Siksi tuollainen tyyli.
Ei lapseni ole mikään vi tun hikikomero-incel vaan nuori kaunis nainen yliopistolla duunissa.
Kvanttilaskentaa.