Lue keskustelun säännöt.
Analysoidaan syitä, miksi olemme työttömiä
16.04.2026 |
Viime päivien, viikkojen ja vuosien työttömiensyyllistämiskeskustelut on saaneet minut miettimään. Tämä ketju onkin työttömille, ei työttömien haukkujille tai neuvojille.
Miksi olet työtön? Kerro näkemyksesi. Kerron alla omani, vaikkakin epäselvästi.
Haen töitä ja haluaisin saada töitä. Kuitenkin työn saanti myös pelottaa. Kokemukset työpaikoilta ovat olleet ikäviä. Olen aina määräaikainen enkä koe, että minua olisi oikeasti arvostettu.
Suurin syy työttömyyteeni on suhdannetilanne ja hallituksen leikkaukset (olen ollut julkisella puolella töissä, jonne on ollut mahdollisuus työllistyä vuorotteluvapaan ja opintovapaan sijaisuuksiin aikaisemmin). Pieni osuus on kuitenkin omalla epävarmuudellani ja työttömän identiteetilläni. Sillä voi olla merkitystä silloin, kun jokin harvinainen paikka tulee auki ja siihen haetaan.
On turvallisempaa olla kotona, vaikka rahat ei aina riitä edes ruokaan. Tuttu puutekin on parempi kuin jälleen kerran koota rohkeutensa ja aloittaa uudessa työpaikassa, johon ei pääse sisään oikeasti. Työttömyysjaksot ovat muuttaneet ainakin minua lopullisesti. Rahattomuus näkyy kaikessa. Työssäkäyvät näyttävät ihan erilaisilta vaatteineen, kampauksineen, laukkuineen, työterveyshuoltoineen ja liikuntaseteleineen. En enää kuntoutuisi samanlaiseksi, vaikka olisin töissä pitkäänkin. Enkä enää ikinä osaisi alkaa käydä kampaajalla tai ostelemaan tyylikkäitä kenkiä ja laukkuja.
Haen vain oman alani töitä, mutta katselen myös muiden alojen työpaikkailmoituksia. Kumpiakaan ei oikein ole, siis aitoja työpaikkoja. On vuokratyöpaikkoja, joilla yritetään kerätä vain työnhakijarekisteriä, ja tarvittaessa töihin kutsuttavia. Olen harkinnut alan vaihtoakin, mutta mikään muu työ ei sovi. Muissa töissä vaaditaan oman auton käyttöä tai jotain työpassia, jonka hankkimiseen minulla ei ole varaa. Edellytetään vankkaa kokemusta jostain järjestelmästä, jota en tunne. Aina on jotain, joka sulkee työn pois. Työttömyysetuuden saamiseksi voin tietysti hakea ihan mitä työtä vaan millaisella hakemuksella vaan, mutta säälin rekrytoijia, jotka joutuvat näitä perkaamaan.
Yksi iso syy työttömyyteeni on, että olen koskaan edes joutunut työttömäksi. Sen jälkeen ei paluuta vakipaikkoihin ole ollut. Taustalla vaikuttaa rekrytoijien epäluulot työttömiä kohtana. Kaikki viime vuosien työt on olleet määräaikaisuuksia ja osa-aikaisuuksia. Ne ovat aiheuttaneet taloudellisen tuhokierteen, joka taas on kahlinnut kotiin ja estänyt itseni kehittämisen tai minkään harrastamisen ja mihinkään kontaktoitumisen.
Työttömyys on monimutkainen ilmiö. Siksi sitä ei yksinkertaisesti pysty ratkaisemaan. Tämä siis ihan suhdanteista riippumatta.
Kommentit (31)
Olen +50 monisairas ja en kykene enää tekemään entistä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska väsyin. Tein yötyötä, opiskelin ja samaan aikaan avioero ja huoltajuusoikeudenkäynnit.
8-16 työajat eivät sovi minulle eikä muuta ole tarjolla
Koska kukaan ei ole ottanut töihin. Nyt jo yli 10 vuotta. Olen hakenut, ei ole kelvannut. Olen fyysisesti ja henkisesti huippuiskussa. Insinööri ja muutakin koulutusta ja pätevyyttä löytyy. Kun ei kelpaa niin annetaan olla. Kyllä mulla tekemistä riittää. Tekoäly on ihan huippu, sieltä oppii vaikka mitä ja pääsee haastamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitaja. Paloin loppuun useita kertoja työssä eri syistä. Stressaannun niin pahasti täysipäiväisestä kolmivuorotyöstä, ettei se ole sen arvoista. Muilta aloilta en saanut monista monista yrityksistä huolimatta töitä. Minulle sopivia työpaikkoja, eli sellaisia joissa työnantaja joustaa niin ettei tarvitse tehdä yötyötä, on hyvin vähän, ja työttömyyteni pääsi pitkittymään kun jäin odottelemaan sopivia työpaikkoja, joita ei vain enää ollut, kun yleinen työmarkkinatilanne jokunen vuosi sitten alkoi heiketä, eli rekrytointi loppui joka paikassa. Sitten menin opiskelemaan eri alaa opintolainalla. Ehdin olla työtön lähes vuoden, määräaikaista sopimustani ei enää jatkettu kun en suostunut yötöihin. Näin kävi ja perimmäinen syy on se, että haluan pysyä terveenä, tai mukavuudenhalu, tai herkkyys stressille, miten sen nyt haluaa tulkita. Ihan turhaan pitkässä juoksussa pitää työpaikasta väkisin kiinni vain jotta tasaisin väliajoin joutuisi pitkälle sairaslomalle burniksien takia.
Työpaikoissa on kleopatroja jotka savustaa pihalle . Muut kuin he. Tai joku uskontolahko . Rukoilee että joku menettää työn tai he saa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyyden syy: ORPOPURRA!
Tämä!
Aiheuttanut paljon konkursseja.
Vierailija kirjoitti:
Olen +50 monisairas ja en kykene enää tekemään entistä työtä.
Täällä toinen samassa tilanteessa. Opiskeluun ei ole varaa, lainaa en aio enää ottaa. Töitä pitää kuitenkin joka kuukausi hakea että saa sen 595€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtion konttorirotta työpaikat pahimpia, ei enää ikinä.
Monia syitä.
Ei ole sukulaisia tai ystäviä omistajina tai pomoina työpaikoissa, joihin päästään suhteilla.
Selittämättömistä aukoista työhistoriassa tulee itseään vahvistava kierre, kun työnantajat pitävät sellaista epäilyttävänä. He palkkaavat mieluummin ihmisiä, jotka ovat jo töissä.
Koulut jäi kesken päämäärättömyyden ja huonosti autetun autismikirjolaisuuden vuoksi. Siihen aikaan sitä pidettiin lähinnä lastentautina ja kaikki tieto oli lasten hoitamisesta, enkä itsekään ymmärtänyt, miten se näkyy elämässäni aikuisena, millaisia vaikeuksia se aiheuttaa ja miten ongelmia voisi ehkäistä tai lievittää. Iso ongelma oli se, että pärjäsin liian hyvin peruskoulussa ja lukiossa. Koulu ei haastanut enkä koskaan joutunut näkemään sen eteen vaivaa ja lukion lopussa olin niin loppu ja kauhuissani aikuistumisesta, etten olisi pystynyt. Minulta puuttuivat siten täysin opiskelutaidot ja ymmärrys niiden tarpeellisuudesta. Lisäksi siellä ei tullut näkyviin puutteet itseohjautuvuudessa, joka on korkeakoulussa välttämätöntä.
Hankin sitten ammattikoulutuksen, että olisi edes joku paperi näyttää työnhaussa, mutta se tuntuu olevan yhtä vessapaperirullan kanssa.
Sitten on se itse työnhakuprosessi. Mä pärjään jotenkin silloin, kun kysytään todistusten keskiarvoa tai pyritään jollakin laskutehtävällä. Mutta ei työnhaussa kysytä todistusarvosanoja tai teetetä logiikkatehtäviä. Silloin kun pitää hakea "naamalla", tipun armotta.
Jos siis mitään hakemusta on laittaa. Hakemukseni ovat huonoja; en osaa myydä itseäni enkä koe minulla olevan mitään sellaista mitä muilla hakijoilla ei ole enemmän ja paremmin markkinoituna. Yhteen hakemukseen kuluu kohtuuttomasti henkistä energiaa, kun sen laatimiseksi pitää joka kerta voittaa itsensä. Tietäen, että sieltä tulee 2 kk kuluttua koneellinen hylkäysviesti, jos tulee.
Ammun myös itseäni työnhaussa usein jalkaan. Epävarmuuteni vuoksi tulee viivyttelyä, epäröintiä, huonoja hakemuksia.
Ja tämä kaikki ennen nykyisyyttä, jolloin ne vähätkin työpaikat on ajettu maan alle. Hain harjoittelupaikkaa isoon firmaan. 100 otettiin, 3500 haki. Minä sain hylkäysviestin.
Asun myös pussinperällä missä töitä on vähän. Halvan asumisen takia ei kannata muuttaa, jos ei ole sopimusta kourassa, ja missä töitä on, on myös tekijöitä jo valmiiksi. Kortti on, mutta ei autoa.
Nyt olen koulussa. Jos parantaisin markkina-arvoani. Elän työpätkästä jääneillä säästöillä eli palkallisen harjoittelun tai työn löytäminen olisi elintärkeää.
Oikeassa paikassa voisin olla oikein ässä tekijä, mutta minä eikä sen paikan työhönottaja ei tiedetä toisistamme.
Mua hatuttaa melkoisesti nää poliitikot, jotka väittää, että Suomessa on työvoimapula ja pitää tuoda hoitajaa ja asentajaa ties mistä. Ei ole pulaa. Meillä on palkanmaksupula ja koulutuskin yritetään ulkoistaa muihin maihin, omaa kun ajetaan alas. Ei ole näkynyt täällä meillä päin kampanjointia notta "nyt tarvittais osaajaa, koulutuksesta suoraan töihin, hyppää kyytiin".