Lue keskustelun säännöt.
Lapsen aamutoimet rasittavat
16.04.2026 |
5-vuotias lapsi kiukuttelee aamuisin pukeutumisen kanssa. Olen itse jo ihan loppu ja puen vaatteet lopulta väkisin. Jos hänen antaa itse pukea, hän vain keskittyy muihin asioihin, vaikka joskus pukeutuminen onnistuukin häneltä, mutta pääasiassa häntä ei pukeminen kiinnosta. Ei ole toiminut mikään tarra tms. palkinto, edes huvipuistoon menoa varten ei ole viitsinyt pukea, vaan jumittaa ja valittaa. Lopulta lapsi aina itkee, kun vihaisena puen hänet, kun hän ei ole itse suostunut pukemaan. Aamusta menee yli tunti tähän pelkkään pukemiseen. Olen loppu tähän uhmaan.
Onko kukaan päässyt tällaisesta tilanteesta eteenpäin?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?
Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.
Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?
Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty.
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee."Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty.
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. "
Onko tämä nyt sitä "lapsi haluaa toimia aina oikein kunhan hänelle opetetaan että mikä on oikein" -ajattelua?
Miksi lapsi ei haluaisi pukea? Tottakai haluaa. Kyllä, lapsi toimii arjessa siitä lähtökohdasta, että kun hän tietää mitä häneltä odotetaan, hän sen myös tekee, jos tietää miten.
Vai mitähän sä nyt yritit kyseenalaistaa?Lapsi toimii sen mukaan minkä hän katsoo olevan hänen oma etunsa kussakin tilanteessa. Ei lapsessa ole mitään automaattia että teen niin kuin aikuinen minua kehottaa. Kehittymättömyytensä vuoksi lapset eivät usein ymmärrä omaa etuaan ja siksi heitä pitää pakottaa.
Höpöhöpö. Jos lapsi ei tiedä miksi vaatteet laitetaan päälle tai mikä etu siitä on, on menty pieleen jo aikoja sitten. Siinä mikään pakottaminen auta. Miten lapsi oppii asian merkityksen itselleen pakottamalla? Ei lapsi ole mikään uhmasäkki, jolta pakottamalla karsitaan epäsuotuisat mallit vaan ihminen, jolle opetetaan suotuiset mallit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Tällöin sillä vanhemmalla on enemmän duunia itsensä kanssa kuin lapsen.
Ei kannattaisi tehdä lapsia ennen kuin oma pää on kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?
Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.
Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?
Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty.
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee."Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty.
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. "
Onko tämä nyt sitä "lapsi haluaa toimia aina oikein kunhan hänelle opetetaan että mikä on oikein" -ajattelua?
Miksi lapsi ei haluaisi pukea? Tottakai haluaa. Kyllä, lapsi toimii arjessa siitä lähtökohdasta, että kun hän tietää mitä häneltä odotetaan, hän sen myös tekee, jos tietää miten.
Vai mitähän sä nyt yritit kyseenalaistaa?Lapsi toimii sen mukaan minkä hän katsoo olevan hänen oma etunsa kussakin tilanteessa. Ei lapsessa ole mitään automaattia että teen niin kuin aikuinen minua kehottaa. Kehittymättömyytensä vuoksi lapset eivät usein ymmärrä omaa etuaan ja siksi heitä pitää pakottaa.
Höpöhöpö. Jos lapsi ei tiedä miksi vaatteet laitetaan päälle tai mikä etu siitä on, on menty pieleen jo aikoja sitten. Siinä mikään pakottaminen auta. Miten lapsi oppii asian merkityksen itselleen pakottamalla? Ei lapsi ole mikään uhmasäkki, jolta pakottamalla karsitaan epäsuotuisat mallit vaan ihminen, jolle opetetaan suotuiset mallit.
Tietenkin lapsi ymmärtää pukemisen merkityksen teoriassa. Mutta se ei ole sama asia kuin se, että hän ymmärtäisi pukemisen merkityksen jossain tietyssä tilanteessa. Tämä näkyy siinäkin, että lähes lapsi kun lapsi haluaa pukea jouduttuaan sisävaatteissa pakkaseen, vaikka olisi minuuttia aiemmin vastustellut pukemista kaikin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.
Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.
Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.
Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :)
Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.
Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat.
Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.
Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa?
No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa.
Oma tahto ja uhma näkyy muualla, koska sitä ei ole saanut ilmaista kotona. Tämä on eri asia kuin se, että ei lähde neuvottelemaan lapsen kanssa puetaanko tai mennäänkö nukkumaan. Se ei vaadi voimakeinoja tai uhkailua, vaan sitä että vanhempi ottaa myös ne lapsen ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan. Lienee pelottavaa monelle.
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Se sekoilu nimenomaan lisääntyy sillä, että loppuviimein antaa periksi ja lapsen päättää.
Vierailija kirjoitti:
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Tällöin sillä vanhemmalla on enemmän duunia itsensä kanssa kuin lapsen.
Ei kannattaisi tehdä lapsia ennen kuin oma pää on kasassa.
Kukaan ei ole yli-ihminen. Jopa fanaattisimmalla positiivisen ja lempeän tunnekasvatuksen kannattajalla menee hermo, kun lapsen kiukuttelua ja sekoilua (eli ns. tunneilmaisua) katselee tarpeeksi pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.
Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.
Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.
Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :)
Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.
Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat.
Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.
Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa?
No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa.
Oma tahto ja uhma näkyy muualla, koska sitä ei ole saanut ilmaista kotona. Tämä on eri asia kuin se, että ei lähde neuvottelemaan lapsen kanssa puetaanko tai mennäänkö nukkumaan. Se ei vaadi voimakeinoja tai uhkailua, vaan sitä että vanhempi ottaa myös ne lapsen ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan. Lienee pelottavaa monelle.
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Se sekoilu nimenomaan lisääntyy sillä, että loppuviimein antaa periksi ja lapsen päättää.
Periksi anto on sitä että ei ole valmis pakottamaan jolloin lapsi voittaa.
Sun pitää ensimmäisenä pysyä itse rauhallisena. Jos huudat tai raivoat, lapsi suuttuu vielä enemmän ja kierre on valmis. Aikuisen pitää pysyä rauhallisena ja määrätietoisena.
Sitten juttelet tänään kotona rauhallisessa tilanteessa, että mikä pukemisessa harmittaa. Tuntuvatko vaatteet ikäviltä päällä, kutiseeko vaatteet, väsyttääkö lasta jne. Tehkää kuvallinen ohjelma aamulle, jonka lapsi voi piirtää itse. Käyttäkää sitä aamulla ohjekirjana kuva kuvalta. Kannattaa myös aluksi herätä aikaisemmin, ettei tule hätää kiireen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?
Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.
Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?
Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty.
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee."Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty.
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. "
Onko tämä nyt sitä "lapsi haluaa toimia aina oikein kunhan hänelle opetetaan että mikä on oikein" -ajattelua?
Miksi lapsi ei haluaisi pukea? Tottakai haluaa. Kyllä, lapsi toimii arjessa siitä lähtökohdasta, että kun hän tietää mitä häneltä odotetaan, hän sen myös tekee, jos tietää miten.
Vai mitähän sä nyt yritit kyseenalaistaa?Lapsi toimii sen mukaan minkä hän katsoo olevan hänen oma etunsa kussakin tilanteessa. Ei lapsessa ole mitään automaattia että teen niin kuin aikuinen minua kehottaa. Kehittymättömyytensä vuoksi lapset eivät usein ymmärrä omaa etuaan ja siksi heitä pitää pakottaa.
Höpöhöpö. Jos lapsi ei tiedä miksi vaatteet laitetaan päälle tai mikä etu siitä on, on menty pieleen jo aikoja sitten. Siinä mikään pakottaminen auta. Miten lapsi oppii asian merkityksen itselleen pakottamalla? Ei lapsi ole mikään uhmasäkki, jolta pakottamalla karsitaan epäsuotuisat mallit vaan ihminen, jolle opetetaan suotuiset mallit.
Tietenkin lapsi ymmärtää pukemisen merkityksen teoriassa. Mutta se ei ole sama asia kuin se, että hän ymmärtäisi pukemisen merkityksen jossain tietyssä tilanteessa. Tämä näkyy siinäkin, että lähes lapsi kun lapsi haluaa pukea jouduttuaan sisävaatteissa pakkaseen, vaikka olisi minuuttia aiemmin vastustellut pukemista kaikin keinoin.
Just. Laita samantien vaatteet päällä kylmään suihkuun, oppiipahan.
Miten olis sellainen, että opettaa sille lapselle ihan ilman pakkaseen laittoa millaisella kelillä käytetään mitäkin vaatteita ja miksi?
Näistä kannattaisi jo ottaa IPt ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.
Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.
Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.
Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :)
Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.
Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat.
Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.
Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa?
No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa.
Oma tahto ja uhma näkyy muualla, koska sitä ei ole saanut ilmaista kotona. Tämä on eri asia kuin se, että ei lähde neuvottelemaan lapsen kanssa puetaanko tai mennäänkö nukkumaan. Se ei vaadi voimakeinoja tai uhkailua, vaan sitä että vanhempi ottaa myös ne lapsen ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan. Lienee pelottavaa monelle.
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Se sekoilu nimenomaan lisääntyy sillä, että loppuviimein antaa periksi ja lapsen päättää.
Periksi anto on sitä että ei ole valmis pakottamaan jolloin lapsi voittaa.
Siis periksiannon ja pakottamisen lisäksi ei ole mitään välimuotoa? Ei luoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Tällöin sillä vanhemmalla on enemmän duunia itsensä kanssa kuin lapsen.
Ei kannattaisi tehdä lapsia ennen kuin oma pää on kasassa.Kukaan ei ole yli-ihminen. Jopa fanaattisimmalla positiivisen ja lempeän tunnekasvatuksen kannattajalla menee hermo, kun lapsen kiukuttelua ja sekoilua (eli ns. tunneilmaisua) katselee tarpeeksi pitkään.
Ei se mene siihen asti, jos se pää on kokoajan mukana. Varmasti menee hermot, jos on täysin kädetön ennen ja jälkeen tilanteiden eikä edes yritä tehdä mitään toisin. Silloinkaan se ole lapsen (kiukuttelun) vika vaan sen vanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset sai vielä tarhaan tunnin taistelun jälkeen mutta nyt kun peruskoulu lähenee heillä loppuaan menee kolmisen tuntia heräämisestä ulko-ovesta poistumiseen.
Mitä sairauksia heillä on?
Ap
Miksi kaikilla pitää olla joku ADHD, DVD, ABC, HBO, CD?
Se diagnoosiko siinä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.
Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.
Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.
Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :)
Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.
Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat.
Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.
Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa?
No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa.
Oma tahto ja uhma näkyy muualla, koska sitä ei ole saanut ilmaista kotona. Tämä on eri asia kuin se, että ei lähde neuvottelemaan lapsen kanssa puetaanko tai mennäänkö nukkumaan. Se ei vaadi voimakeinoja tai uhkailua, vaan sitä että vanhempi ottaa myös ne lapsen ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan. Lienee pelottavaa monelle.
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Se sekoilu nimenomaan lisääntyy sillä, että loppuviimein antaa periksi ja lapsen päättää.
Periksi anto on sitä että ei ole valmis pakottamaan jolloin lapsi voittaa.
Siis periksiannon ja pakottamisen lisäksi ei ole mitään välimuotoa? Ei luoja
No kerrohan toki, kun tämän keskusteen perusteella jo "ymmärrän että harmittaa, mutta nyt on silti mentävä nukkumaan" on menneen talven lumia ja hirveää pakottamista. Ironista kyllä, 50-lukulaisempaa on ajatella että lapsen metakognitiiviset kyvyt olisivat lähelläkään aikuista.
Oma lapsi teki tuota, kun päiväkodissa oli kiusaamista. Avautui sitten, että "siellä on pahat pojat". Isompi poika kiusasi hännystelijähovinsa kanssa. Puhuin päiväkodilla asiasta. Pian sen jälkeen pukeutumisongelmakin hävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.
Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.
Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.
Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :)
Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.
Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat.
Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.
Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa?
No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa.
Oma tahto ja uhma näkyy muualla, koska sitä ei ole saanut ilmaista kotona. Tämä on eri asia kuin se, että ei lähde neuvottelemaan lapsen kanssa puetaanko tai mennäänkö nukkumaan. Se ei vaadi voimakeinoja tai uhkailua, vaan sitä että vanhempi ottaa myös ne lapsen ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan. Lienee pelottavaa monelle.
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Se sekoilu nimenomaan lisääntyy sillä, että loppuviimein antaa periksi ja lapsen päättää.
Periksi anto on sitä että ei ole valmis pakottamaan jolloin lapsi voittaa.
Siis periksiannon ja pakottamisen lisäksi ei ole mitään välimuotoa? Ei luoja
Kerro miten saat lapselle vaatteet päälle ilman pakottamista jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua suostua siihen? Loputon jankutus ei auta mitään vaan rapauttaa vain aikuisen auktoriteettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset sai vielä tarhaan tunnin taistelun jälkeen mutta nyt kun peruskoulu lähenee heillä loppuaan menee kolmisen tuntia heräämisestä ulko-ovesta poistumiseen.
Mitä sairauksia heillä on?
Ap
Miksi kaikilla pitää olla joku ADHD, DVD, ABC, HBO, CD?
Se diagnoosiko siinä auttaa.
Diagnoosin kautta saadaan virallinen selitys ja hyväksyntä sille, että miksi lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Silloin ei tarvitse enää yrittää kasvattaa koska diagnoosit tunnetusti eivät korjaannu kasvatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa autismilta tai ADHD:lta. Kysy neuvolasta pääsisittekö tutkimuksiin.
On luonteeltaan tosi sosiaalinen ja ekstrovertti, joten autismi on sen takia varmasti jo poissuljettu. Neuvolassa sanottiin, ettei adhd:ta voi olla, jos istuu vastaanotolla ihan rauhassa ja hiljaa tuolillaan.
Kyllä hän kirjolla silti on, vaikka olisikin ekstrovertti. Vie pyjamassa hoitoon ja laita päivävaatteet mukaan. Kun kaverit nauravat hänelle ulkovaatteita riisuttaessa, niin menisiköhän päivävaatteet seuraavana päivänä tappelematta päälle?
Ei 5-vuotiasta mitenkään väkisin voi viedä ulos. Ei hän edes lähtisi pyjamassa ulos, vaan jäisi eteiseen istumaan. En ymmärrä, miten tuon ikäistä saisi pyjamassa päiväkotiin, 2-vuotiaan ehkä vielä saisi. Pitäähän hampaatkin harjata ennen lähtöä. Mietin myös, että olisiko päiväkodissa vika, ettei hän vaan halua mennä sinne.
Ap
Tyypillinen nykyajan avuton vanhempi, kakaran kasvatus on jäänyt puolitiehen ja sitten etsitään syyllistä kaikkialta muualta paitsi itsestä.
Ei ihme että diagnoosit ja nuorisorikollisuus on kasvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.
Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.
Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.
Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :)
Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.
Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat.
Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.
Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa?
No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa.
Oma tahto ja uhma näkyy muualla, koska sitä ei ole saanut ilmaista kotona. Tämä on eri asia kuin se, että ei lähde neuvottelemaan lapsen kanssa puetaanko tai mennäänkö nukkumaan. Se ei vaadi voimakeinoja tai uhkailua, vaan sitä että vanhempi ottaa myös ne lapsen ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan. Lienee pelottavaa monelle.
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi
Se sekoilu nimenomaan lisääntyy sillä, että loppuviimein antaa periksi ja lapsen päättää.
Periksi anto on sitä että ei ole valmis pakottamaan jolloin lapsi voittaa.
Siis periksiannon ja pakottamisen lisäksi ei ole mitään välimuotoa? Ei luoja
Kerro miten saat lapselle vaatteet päälle ilman pakottamista jos lapsi ei kerta kaikkiaan halua suostua siihen? Loputon jankutus ei auta mitään vaan rapauttaa vain aikuisen auktoriteettia.
Millä tavoin se rapauttaa aikuisen auktoriteettia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeät, rauhalliset rutiinit. Myös omaan puheeseen kannattaa kiinnittää huomiota, eli ei mitään söisitkö, pukisitko, haluaisitko -tyyliin vaan selkeät ohjeet mitä nyt tehdään. Eikä liikaa vaihtoehtoja vaan jo illalla valmiiksi vaatteet .
Paitsi, jos lapsella on PDA. Silloin nimenomaan vaatimus aiheuttaa lukon.
Kokeilepas ap sellaista, että yhdessä lapsen kanssa mietitte miten aamu ja pukeminen onnistuisi parhaiten. Kun lapsi itse saa tehdä suunnitelman ja aikataulun sekä järjestyksen, on se tullut häneltä itseltään, jolloin se ei ole enää vaade. Silloin siinä on helpompi pysyä.
Saattaa olla, että ensimmäinen versio on hupsu, mutta älä lähde sitä muuttamaan omin päin. Kun huomataan, että eihän tämä toiminutkaan, yhdessä muokataan, jälkeen lapsen omasta ehdotuksesta käsin.Niin ja jos lapsella on RSHP tai NHQ niin kaikki kurinpito on mahdotonta ja ainoa keino on ottaa lapsi kotihoitoon.
ÅÄÖ-syndrooma se vasta hankala onkin. Jos yrität komentaa lasta niin lapsi puree sinua nilkkaan. Reaktio on automaattinen koska aivokemia sanelee lapsen käytöksen.
Kuulostaa vesikauhulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeät, rauhalliset rutiinit. Myös omaan puheeseen kannattaa kiinnittää huomiota, eli ei mitään söisitkö, pukisitko, haluaisitko -tyyliin vaan selkeät ohjeet mitä nyt tehdään. Eikä liikaa vaihtoehtoja vaan jo illalla valmiiksi vaatteet .
Paitsi, jos lapsella on PDA. Silloin nimenomaan vaatimus aiheuttaa lukon.
Kokeilepas ap sellaista, että yhdessä lapsen kanssa mietitte miten aamu ja pukeminen onnistuisi parhaiten. Kun lapsi itse saa tehdä suunnitelman ja aikataulun sekä järjestyksen, on se tullut häneltä itseltään, jolloin se ei ole enää vaade. Silloin siinä on helpompi pysyä.
Saattaa olla, että ensimmäinen versio on hupsu, mutta älä lähde sitä muuttamaan omin päin. Kun huomataan, että eihän tämä toiminutkaan, yhdessä muokataan, jälkeen lapsen omasta ehdotuksesta käsin.Niin ja jos lapsella on RSHP tai NHQ niin kaikki kurinpito on mahdotonta ja ainoa keino on ottaa lapsi kotihoitoon.
ÅÄÖ-syndrooma se vasta hankala onkin. Jos yrität komentaa lasta niin lapsi puree sinua nilkkaan. Reaktio on automaattinen koska aivokemia sanelee lapsen käytöksen.
Huomaa että lapsettomat älypäät taas kommentoimassa. Tai, jos teillä on lapsia, ainut kasvatuskeinonne on ollut lapsen oman tahdon ja identiteetin lyttäys ja pakottaminen. Lisää töitä toki ammattilaisille sitten kun pääsevät irtautumaan kotoa. Mikäs siinä.
Milloinkaan ei ole ollut näin huonosti voivia ja käyttäytyviä teinejä kuin nyt. Väkivaltaisia ja mielenterveysongelmaisia suuri osa. Tämän vapaan kasvatuksen ja kaiken sanoittaminen (oksettaa jo sanana) on saanut aikaan sen, ettei lapset osaa käyttäytyä kun ei heiltä vaadita mitään. Ovat kuin elo pellossa ja toimivat pienestä pitäen miten haluavat kun eihän heitä saa käskeä tekemään jotain. Enkä puhu väkivaltaisesta kasvattamisesta vaan siitä, että lapsi ei määrää kaikesta ja myös lasten on tehtävä tiettyjä asioita huvitti tai ei.
Ottaa ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan = sietää lapsen sekoilua loputtomiin koska ei muutakaan voi