Lapsen aamutoimet rasittavat

Kuulostaa vähän neuroepätyypilliseltä jumittamiselta, mutta ei se mitään, diagnooseilla ei ole tässä kohtaa merkitystä. Oli diagnoosi tai ei, siirtymien suorittaminen on vain tehtävä, johon oletkin saanut hyviä vinkkejä.

Itsellänikin on ollut samaa viimeiset 3-4 vuotta, lapsi on nyt eskarissa. Paljon on helpottanut se, että nykyään vien autolla, joskus joutuu edelleen kantamaan vaikka lapsi on ikäistään isompi. Telkkaria ei aamulla katsota lainkaan, vaatteet laitetaan valmiiksi ja sitten seison itse vieressä hokemassa "riisu yöpaita" x 5. Joskus puen hänet. Annan aina varoituksen, että mitä kohta tehdään.

Erilaisia ajastimia voi kokeilla, esim mouse timer, mutta oma lapseni ahdistuu aikarajasta ja menee täysin lukkoon. Nykyään kuitenkin hyviä aamuja on jo enemmän kuin huonoja, jatkuvaa ohjeistamista kuitenkin tarvitsee, en voi tehdä muita aamuhommia samalla. Eniten on auttanut se, että lapsen tunteidensäätely kehittyy paremmaksi ja hänelle voi loogisesti perustella, miksi pitää olla ajoissa paikalla yms. Haastavintahan on pitää omat hermot kurissa, onneksi nuorempi lapsi on omatoimisempi.

Tuntuu kyllä aina niin absurdilta nuo ohjeet että laita rangaistukseksi nurkkaan seisomaan. Miten se toteutetaan käytännössä? Juu, voin pidellä hysteeristä lasta väkisin sylissä sen 10 min, mutta en usko että hän edes huomaisi olleensa jonkun nurkan lähellä. Jääkö ns. normaali lapsi seisomaan paikalleen, jos sille sanoo että seiso tuossa ja tuijota seinää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?

Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.

Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.

Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.

 

Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.

Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :) 

Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.

Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat. 

Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.

Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa? 

No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa. 

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Lapsen ei tarvitse pukea jos ei halua? Miten tällainen ajatusmaailma soveltuu aikanaan kouluun tai työelämään?

Mietipä itse. Mitä voisi olla näiden välissä? 

A) Nyt puet vaatteesi, jos et pue, saat rangaistuksen

Ja

B) Älä pue, jos et halua. 

Se, että käsketään pukeutumaan mutta jos lapsi ei pue niin sitten hän ei vaan pue.

Mutta puettava on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa autismilta tai ADHD:lta. Kysy neuvolasta pääsisittekö tutkimuksiin.

On luonteeltaan tosi sosiaalinen ja ekstrovertti, joten autismi on sen takia varmasti jo poissuljettu. Neuvolassa sanottiin, ettei adhd:ta voi olla, jos istuu vastaanotolla ihan rauhassa ja hiljaa tuolillaan.

Kyllä hän kirjolla silti on, vaikka olisikin ekstrovertti. Vie pyjamassa hoitoon ja laita päivävaatteet mukaan. Kun kaverit nauravat hänelle ulkovaatteita riisuttaessa, niin menisiköhän  päivävaatteet seuraavana päivänä tappelematta päälle?

Ei 5-vuotiasta mitenkään väkisin voi viedä ulos. Ei hän edes lähtisi pyjamassa ulos, vaan jäisi eteiseen istumaan. En ymmärrä, miten tuon ikäistä saisi pyjamassa päiväkotiin, 2-vuotiaan ehkä vielä saisi. Pitäähän hampaatkin harjata ennen lähtöä. Mietin myös, että olisiko päiväkodissa vika, ettei hän vaan halua mennä sinne.

 

Ap

Tukeva ote kainaloiden alta ja heilautat lapsen olkapäällesi. Jos matka on pitkä niin myös rattaissa kärräys toimii. Aika tehdä kuntoharjoittelua jos ei 5-vuotiaan nosto onnistu.

Keneltä naiselta onnistuisi 25 kg vastustelevan säkin kantelu? Työsuojelukin määrittää naisilla korkeintaan 15-20 kg painojen nostamista toistuvasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.

Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.

 

Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.

Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :) 

Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.

Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat. 

Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.

Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa? 

No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa. 

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Lapsen ei tarvitse pukea jos ei halua? Miten tällainen ajatusmaailma soveltuu aikanaan kouluun tai työelämään?

Mietipä itse. Mitä voisi olla näiden välissä? 

A) Nyt puet vaatteesi, jos et pue, saat rangaistuksen

Ja

B) Älä pue, jos et halua. 

Useimmille vanhemmille tärkeintä on noudattaa korrekteja kasvatuskeinoja. Se, että mikä kasvatuskeinojen käytön tulos on, eli alkaako lapsi totella vai ei, on toissijaista. Hyvä vanhemmuus syntyy siitä, että lasta kasvatetaan oikein eikä siitä, että lapsi käyttäytyy oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?

Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.

Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?

Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty. 

Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.

Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.

 

Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.

Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :) 

Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.

Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat. 

Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.

Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa? 

No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa. 

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Lapsen ei tarvitse pukea jos ei halua? Miten tällainen ajatusmaailma soveltuu aikanaan kouluun tai työelämään?

Mietipä itse. Mitä voisi olla näiden välissä? 

A) Nyt puet vaatteesi, jos et pue, saat rangaistuksen

Ja

B) Älä pue, jos et halua. 

Se, että käsketään pukeutumaan mutta jos lapsi ei pue niin sitten hän ei vaan pue.

Mutta puettava on. 

Voi olla että lasta kiinnostaa enemmän käytäntö kuin teoria. Jos ei ole käytännössä pakko pukea niin sitten ei ole pakko pukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?

Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.

Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?

Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty. 

Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. 

"Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty. 
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. "

Onko tämä nyt sitä "lapsi haluaa toimia aina oikein kunhan hänelle opetetaan että mikä on oikein" -ajattelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.

Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.

 

Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.

Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :) 

Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.

Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat. 

Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.

Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa? 

Pakotettu on hieman epätarkka sana, puhuisin jämäkkyydestä. Elämässä on paljon asioita jotka on vain tehtävä ja lapsella ne ovat sellaisia kuin pukeminen, nukkumaan meno ja niin edelleen. Näissä asioissa ei pitäisi olla neuvottelun varaa, koska ne kuitenkin on joka päivä tehtävä, halusi tai ei. Tällöin vanhemman on pysyttävä kannassaan ja se ei tarkoita uhkailua eikä myöskään piilotettua ohjailua, vaan vanhempi toimii auktoriteettina jota vastaan on myös turvallista kapinoida ja harjoitella omaa tahtoa ja sen ilmaisemista. Tällöin lapsi oppii myös hahmottamaan vanhempien ja muiden aikuisten auktoriteetin ja tietyt rajat joiden sisällä toimia eri tilanteissa, myös kodin ulkopuolella.

Minulta. Olen tuo joka toisinaan kantaa eskarilaisen autoon. Koko matka kävellen ei onnistuisi, mutta kyllä se on aina parin sadan metrin jälkeen rauhoittunut sen verran että kuulee taas kun yritän hänelle jotain puhua. Tietysti parasta yrittää ennakoida niin, ettei tilanne eskaloidu tuohon pisteeseen asti, mutta kyllä, käytän myös pakkokeinoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulta. Olen tuo joka toisinaan kantaa eskarilaisen autoon. Koko matka kävellen ei onnistuisi, mutta kyllä se on aina parin sadan metrin jälkeen rauhoittunut sen verran että kuulee taas kun yritän hänelle jotain puhua. Tietysti parasta yrittää ennakoida niin, ettei tilanne eskaloidu tuohon pisteeseen asti, mutta kyllä, käytän myös pakkokeinoja.

tämän oli tarkoitus olla vastaus ap:n kysymykseen, että keneltä naiselta onnistuu 25 kg vastaanhangoittelijan kantaminen

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän neuroepätyypilliseltä jumittamiselta, mutta ei se mitään, diagnooseilla ei ole tässä kohtaa merkitystä. Oli diagnoosi tai ei, siirtymien suorittaminen on vain tehtävä, johon oletkin saanut hyviä vinkkejä.

 

Itsellänikin on ollut samaa viimeiset 3-4 vuotta, lapsi on nyt eskarissa. Paljon on helpottanut se, että nykyään vien autolla, joskus joutuu edelleen kantamaan vaikka lapsi on ikäistään isompi. Telkkaria ei aamulla katsota lainkaan, vaatteet laitetaan valmiiksi ja sitten seison itse vieressä hokemassa "riisu yöpaita" x 5. Joskus puen hänet. Annan aina varoituksen, että mitä kohta tehdään.

 

Erilaisia ajastimia voi kokeilla, esim mouse timer, mutta oma lapseni ahdistuu aikarajasta ja menee täysin lukkoon. Nykyään kuitenkin hyviä aamuja on jo enemmän kuin huonoja, jatkuvaa ohjeistamista kuitenkin tarvitsee, en voi tehdä muita aamuhommia samalla. Eniten on auttanut se, että lapsen tunteidensäätely kehittyy paremmaksi ja hänelle voi loogisesti perustella, miksi pitää olla ajoissa paikalla yms. Haastavintahan on pitää omat hermot kurissa, onneksi nuorempi lapsi on omatoimisempi.

Tuntuu kyllä aina niin absurdilta nuo ohjeet että laita rangaistukseksi nurkkaan seisomaan. Miten se toteutetaan käytännössä? Juu, voin pidellä hysteeristä lasta väkisin sylissä sen 10 min, mutta en usko että hän edes huomaisi olleensa jonkun nurkan lähellä. Jääkö ns. normaali lapsi seisomaan paikalleen, jos sille sanoo että seiso tuossa ja tuijota seinää?

Kummasti ne lapset saadaan jäähypenkilläkin pysymään. Ilman, että menevät hysteerisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?

Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.

Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?

Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty. 

Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. 

"Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty. 
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. "

 

Onko tämä nyt sitä "lapsi haluaa toimia aina oikein kunhan hänelle opetetaan että mikä on oikein" -ajattelua?

Miksi lapsi ei haluaisi pukea? Tottakai haluaa. Kyllä, lapsi toimii arjessa siitä lähtökohdasta, että kun hän tietää mitä häneltä odotetaan, hän sen myös tekee, jos tietää miten. 

Vai mitähän sä nyt yritit kyseenalaistaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän neuroepätyypilliseltä jumittamiselta, mutta ei se mitään, diagnooseilla ei ole tässä kohtaa merkitystä. Oli diagnoosi tai ei, siirtymien suorittaminen on vain tehtävä, johon oletkin saanut hyviä vinkkejä.

 

Itsellänikin on ollut samaa viimeiset 3-4 vuotta, lapsi on nyt eskarissa. Paljon on helpottanut se, että nykyään vien autolla, joskus joutuu edelleen kantamaan vaikka lapsi on ikäistään isompi. Telkkaria ei aamulla katsota lainkaan, vaatteet laitetaan valmiiksi ja sitten seison itse vieressä hokemassa "riisu yöpaita" x 5. Joskus puen hänet. Annan aina varoituksen, että mitä kohta tehdään.

 

Erilaisia ajastimia voi kokeilla, esim mouse timer, mutta oma lapseni ahdistuu aikarajasta ja menee täysin lukkoon. Nykyään kuitenkin hyviä aamuja on jo enemmän kuin huonoja, jatkuvaa ohjeistamista kuitenkin tarvitsee, en voi tehdä muita aamuhommia samalla. Eniten on auttanut se, että lapsen tunteidensäätely kehittyy paremmaksi ja hänelle voi loogisesti perustella, miksi pitää olla ajoissa paikalla yms. Haastavintahan on pitää omat hermot kurissa, onneksi nuorempi lapsi on omatoimisempi.

Tuntuu kyllä aina niin absurdilta nuo ohjeet että laita rangaistukseksi nurkkaan seisomaan. Miten se toteutetaan käytännössä? Juu, voin pidellä hysteeristä lasta väkisin sylissä sen 10 min, mutta en usko että hän edes huomaisi olleensa jonkun nurkan lähellä. Jääkö ns. normaali lapsi seisomaan paikalleen, jos sille sanoo että seiso tuossa ja tuijota seinää?

Kummasti ne lapset saadaan jäähypenkilläkin pysymään. Ilman, että menevät hysteerisiksi.

No sitä juuri ihmettelin kun olen tällaista kuullut. Osaisitko neuvoa tyhmää että miten se tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa autismilta tai ADHD:lta. Kysy neuvolasta pääsisittekö tutkimuksiin.

On luonteeltaan tosi sosiaalinen ja ekstrovertti, joten autismi on sen takia varmasti jo poissuljettu. Neuvolassa sanottiin, ettei adhd:ta voi olla, jos istuu vastaanotolla ihan rauhassa ja hiljaa tuolillaan.

Kyllä hän kirjolla silti on, vaikka olisikin ekstrovertti. Vie pyjamassa hoitoon ja laita päivävaatteet mukaan. Kun kaverit nauravat hänelle ulkovaatteita riisuttaessa, niin menisiköhän  päivävaatteet seuraavana päivänä tappelematta päälle?

Ei 5-vuotiasta mitenkään väkisin voi viedä ulos. Ei hän edes lähtisi pyjamassa ulos, vaan jäisi eteiseen istumaan. En ymmärrä, miten tuon ikäistä saisi pyjamassa päiväkotiin, 2-vuotiaan ehkä vielä saisi. Pitäähän hampaatkin harjata ennen lähtöä. Mietin myös, että olisiko päiväkodissa vika, ettei hän vaan halua mennä sinne.

 

Ap

Tukeva ote kainaloiden alta ja heilautat lapsen olkapäällesi. Jos matka on pitkä niin myös rattaissa kärräys toimii. Aika tehdä kuntoharjoittelua jos ei 5-vuotiaan nosto onnistu.

Keneltä naiselta onnistuisi 25 kg vastustelevan säkin kantelu? Työsuojelukin määrittää naisilla korkeintaan 15-20 kg painojen nostamista toistuvasti.

 

Ap

Työsuojelu määrittää myös esim. sen, että töitä ei saa tehdä tikkailla seisten. Siksi varmaan sinäkin vuokraat aina rakennustelineet jos pitää vaikka vaihtaa kattolamppu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän neuroepätyypilliseltä jumittamiselta, mutta ei se mitään, diagnooseilla ei ole tässä kohtaa merkitystä. Oli diagnoosi tai ei, siirtymien suorittaminen on vain tehtävä, johon oletkin saanut hyviä vinkkejä.

 

Itsellänikin on ollut samaa viimeiset 3-4 vuotta, lapsi on nyt eskarissa. Paljon on helpottanut se, että nykyään vien autolla, joskus joutuu edelleen kantamaan vaikka lapsi on ikäistään isompi. Telkkaria ei aamulla katsota lainkaan, vaatteet laitetaan valmiiksi ja sitten seison itse vieressä hokemassa "riisu yöpaita" x 5. Joskus puen hänet. Annan aina varoituksen, että mitä kohta tehdään.

 

Erilaisia ajastimia voi kokeilla, esim mouse timer, mutta oma lapseni ahdistuu aikarajasta ja menee täysin lukkoon. Nykyään kuitenkin hyviä aamuja on jo enemmän kuin huonoja, jatkuvaa ohjeistamista kuitenkin tarvitsee, en voi tehdä muita aamuhommia samalla. Eniten on auttanut se, että lapsen tunteidensäätely kehittyy paremmaksi ja hänelle voi loogisesti perustella, miksi pitää olla ajoissa paikalla yms. Haastavintahan on pitää omat hermot kurissa, onneksi nuorempi lapsi on omatoimisempi.

Tuntuu kyllä aina niin absurdilta nuo ohjeet että laita rangaistukseksi nurkkaan seisomaan. Miten se toteutetaan käytännössä? Juu, voin pidellä hysteeristä lasta väkisin sylissä sen 10 min, mutta en usko että hän edes huomaisi olleensa jonkun nurkan lähellä. Jääkö ns. normaali lapsi seisomaan paikalleen, jos sille sanoo että seiso tuossa ja tuijota seinää?

Kummasti ne lapset saadaan jäähypenkilläkin pysymään. Ilman, että menevät hysteerisiksi.

Aika moni hätääntyy jäähypenkillä. Missä on jäähypenkit käytössä ylipäätään enää? Se on huomattu toimimattomaksi jo 90-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?

Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.

Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?

Hän on saanut valita vaatteita sekä kaupassa että edellisenä iltana, mutta ei sekään lisännyt kiinnostusta. Toki joskus satunnaisesti oikea vaate auttaa pukeutumisessa. Erityisesti joskus hän tiuskaisee, että en laita sitä, vaan laitanpas tämän. Tänäänkin hän vaan heitteli vaatteitaan ympäriinsä tai yrittää piilottaa niitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi 5-vuotiaan pakottamisen mennä tunti? Ja miksei lapsi saa mitään rangaistusta venkoilusta? Sinuna laittaisin venkoilijan vaikka nurkkaan seisomaan naama nurkassa kiinni. Tuskin tarvitsee seistä siinä 5-10 minuuttia enempää ennen kuin pukemishaluja alkaa löytyä.

Miksi tuommoseen pahoinpitelyyn kehotat.

 

Ei tuollaisessa kyse ole venkoilusta.

Kaikki paitsi tunteiden sanoitus on tunnetusti pahoinpitelyä. Ja lapsella on aina hyvä syy käytökseensä joten pakottaa tai painostaa ei saa. Pakottaminen rikkoo lapsen luottamussuhteen aikuiseen. Näinhän meille opetetaan. :) 

Tuloksena on lapsia jotka eivät tottele tai kunnioita auktoriteetteja sekä aikuisia jotka ovat hermoraunioita.

Päinvastoin kuule. Pakottamalla ne auktoriteettia uhmaavat kasvavat. 

Mutta he osaavat aikuisena erottaa omat tarpeensa muiden tarpeista eivätkä koe minuuden kriisejä. Toisin on niillä joiden kasvatus on ollut manipulatiivista, eli vanhemman tahto aina voittaa mutta sitä ei ilmaista suoraan, vaan lapsi opetetaan "tajuamaan itse" mitä vanhempi haluaa.

Millä perusteella pakotettu lapsi oppii omat rajansa ja tarpeensa? 

No tämä. Kun kotona pakotetaan, se oma tahto ja uhma näkyy sitten muualla. Jokainen tarvitsee sen oman ajatuksensa ja halunsa läpi jossakin. Meillä on pakottamalla ksvatettu sukupolvi kasvattamassa uutta sukupolvea ja on käsittämätöntä, että sitä pidetään edelleen hyvänä metodina vaikka itse on oireillut asiaa. Katkaiskaa nyt hyvän tähden jo kierre omissa lapsissanne älkää jättäkö sitä heille tehtäväksi omien lastensa kanssa. 

Oma tahto ja uhma näkyy muualla, koska sitä ei ole saanut ilmaista kotona. Tämä on eri asia kuin se, että ei lähde neuvottelemaan lapsen kanssa puetaanko tai mennäänkö nukkumaan. Se ei vaadi voimakeinoja tai uhkailua, vaan sitä että vanhempi ottaa myös ne lapsen ikävät tunteet ja niiden ilmaisun vastaan. Lienee pelottavaa monelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako vuotta tämä 5-vuotias on kiukutellut pukeutumisessa ? Vastustaako päiväkotiin menoa tuolla tavoin ? Viivästynyt uhmakausi ? Miten pärjää päiväkodissa ?

Noin puoli vuotta on ollut tällaista hyvin hankalaa. Silloin kun hänet puettiin aikoinaan niin ongelmaa ei ollut. Päiväkodissa pärjää muuten hyvin, mutta pukeminen ei sielläkään huvita.

Mitäpä jos menisit lapsesi kanssa kauppaan, ostaisitte muutamia mielivaatteita, jospa pukeminen lähtisi vauhdikkaasti kiinnostamaan ?

Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty. 

Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. 

"Jos kerran pukeminen on ollut ok, varmaankaan kyse ei ole vaatteista. Kuullostaa enemmän siltä, että lapsi ei tiedä mitä käsky pue vaatteet tarkoittaa eikä toiminta vaan käynnisty. 
Pilkotut ohjeet, mistä aloitan ja mitä teen seuraavaksi jne. auttanee. "

 

Onko tämä nyt sitä "lapsi haluaa toimia aina oikein kunhan hänelle opetetaan että mikä on oikein" -ajattelua?

Miksi lapsi ei haluaisi pukea? Tottakai haluaa. Kyllä, lapsi toimii arjessa siitä lähtökohdasta, että kun hän tietää mitä häneltä odotetaan, hän sen myös tekee, jos tietää miten. 

Vai mitähän sä nyt yritit kyseenalaistaa? 

Lapsi toimii sen mukaan minkä hän katsoo olevan hänen oma etunsa kussakin tilanteessa. Ei lapsessa ole mitään automaattia että teen niin kuin aikuinen minua kehottaa. Kehittymättömyytensä vuoksi lapset eivät usein ymmärrä omaa etuaan ja siksi heitä pitää pakottaa.

Avuttomat vanhemmat ja vapaan kasvatuksen uhrit.